Minulla on vauvakuume ollut jo viisi vuotta. Avomiehelleni iski kanssa vauvakuume, mutta hän vielä tahdo lasta. Hän pelkää että miten tulemme toimeen kun hän opiskelee ja koulun ohella on töissä ja minä olen työtön (kovasti yritän saada töitä), mutta saan liitonpäivärahaa. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Meillä on 50m2 kaksio. Mahtuisimme asumaan tässäkin alkuun. Itselläni on ammatti ja kolmen vuoden työkokemusta erialoilta. Tällä hetkellä työllisyystilastot näyttää aika heikolta, jotta tässä välissä voisi yrittää lasta. Jos parin vuoden päästä on työllisyyspula kun vanhemmat sukupolvet jää eläkkeelle niin voisi saada töitäkin. Lapsemmekin olisi jo niin iso että voisi laíttaa hoitoon. Olemme molemmat 23-vuotiaita ja onnellisia yhdessä. Mieheni pelkää sitä että millaista se sitten on kun meitä on kolme. Osaako hän olla hyvä isä. Mielestäni isäksi ei voi valmistautua kovinkaan etukäteen eikä äidiksi. Sitä kasvaa sitten lapsen myötä. Jos odottaa taas että on melkein kolmekymppinen niin ei sitä ole silloinkaan yhtään viisaampi.
Onko muilla kokemuksia että miten rahat riittävät?
Muuttaako vauva mitenkä suhdetta?
Mitenkä valmistauduitte vauvaan etukäteen?
Kertokaa omia kokemuksia meille.
Onko muilla kokemuksia että miten rahat riittävät?
Muuttaako vauva mitenkä suhdetta?
Mitenkä valmistauduitte vauvaan etukäteen?
Kertokaa omia kokemuksia meille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen 30v. ja laskettu aika kesäkuussa. Menimme mieheni kanssa naimisiin jo 8 vuotta sitten. Minä olisin silloin jo halunnut vauvan (koska jotkut kaverinikin saivat vauvoja), vaikkei mitään varsinaista kuumetta ollutkaan. Mieheni laittoi kovasti hanttiin. Hän sanoi, että ensin pitää olla työpaikat ja varma talous, ennen kuin voi ajatella ottavansa vastuuta vielä kolmannesta. Onneksi mieheni on "perheen pää" ja ajattelee järkevästi. Nyt olemme eläneet ihanan nuoruuden yhdessä, molemmilla on suht. hyvät tulot ja unelmakoti suunnitteilla (valmistuu syksyllä). Olen oikein onnellinen ja kiitollinen miehelleni siitä, että hänellä oli järki päässä vauvanhankinnassa silloin kun minulla vain hormoonit hyrräsivät. Miettikää siis tekin asiaa tarkoin yhdessä. Työvoimapulasta puhutaan paljon, mutta sitä ei käytännössä näy. Ihmisiä irtisanotaan, kaikessa säästetään. Suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle aikaisintaan 10 vuoden kuluttua.
Kiva, että joillakin kolmikymppisillä elämä menee eteenpäin. Siis ihan aidosti olen tätä mieltä. Olen samanikäinen, mutta huoli taloudesta on niin suuri ettei lapsia tai edes sitä yhtä voi ajatella. Ehkäpä onkin niin että vain varakkailla on oikeus lasten hankintaan ja vähempiosaisten tulee tyytyä kohtaloonsa.
Jos talous ei pelota, niin mielestäni kannattaa tehdä lapsi tuossa vaiheessa. Olet parhaassa mahdollisessa iässä lapsentekoon, nuorena raskauden riskit on pienempiä kuin vanhempana. Jos taloudesta puhutaan, niin kannattaa kyllä miettiä, työttömänä saisit minimiäitiyspäivärahaa, joka on todella pieni.
Työnantajat yleensä arvostaa sitä, että on lapset tehtynä. Nuori lapseton nainen jää helposti äitiyslomalle, näin työnanatajat laskelmoivat.Näin ollen lapsen hankinta ei vähennä mahdollisuuksia saada myöhemmin töitä.
Joo, onhan se aina suuri päätös. Itse olen 20 ja mieheni 24. Tosin molemmat keretään täyttää ennen vauvan syntymistä.
Meillä meni yli vuosi ennen kuin pienokainen ilmoitti tulostaan. Eikä ainakaan vielä hirvitä tulevaisuus. Kyllähän sitä aina toimeen tulee, mutta leviästihän sitä ei voi elää.
Meillä mies on töissä, minä teen edelleen pätkätöitä. Velkaakin meillä on, mutta onhan sitä muillakin. Ei mielestäni raha ole "este" lapsen hankinnalle. Kunhan muuten kaikki on ok. Kuten asunto asiat ja itse parisuhde.
Onhan sitä velkaa, mutta muillakin on. onhan sitä lapsia, mutta muillakin on. Minulla ei kumpaakaan. Ja ilmankin tulee toimeen aivan loistavasti.
Minuakin pelottaa jos ei tule saamaan vauvaa sitten moneen vuoteen kun sitä alkaa yrittämään. Kyllähän sitä toimeen tulee hieman pienemmilläkin tuloilla. Eikä sitä rahaa muutenkaan tartte laittaa niin kauheasti palamaan. Kirppiksiltä saa ihan hyviä vauvanvaatteita edullisesti ja tutut saattavat lainaavat niitä mielellään. Me ei ainakaan aleta sitten ostaa uutena vaatteita, kun pienokainen kasvaa niin nopeasti että vaatteet jäävät pieneksi. Mutta jos mieheni innostuisi sitten syksyllä miettimään asiaa taas jos minulla ei ole silloin töitä tiedossa.
Mutta kaikkea hyvää teille!
Kertomasi perusteella miehesi on amis ja tossumopo ja olette loppu ikänne köyhyysloukussa. Toivottavasti sossutantat ovat teille anteliaita.
Minä en tahtonut mitään tuollaisia lapsellisia vastauksia. Mieheni aloittaa syksyllä kolmannen vuoden ammattikorkeassa ja mitä pahaa on yleensä ammattikoulussa. Moni saa ammattikoulusta hyvän ammatin keitä kiinnostaa vaan opiskella. Kyllä miehenikin on miettinyt miksei mennyt amikseen ja sieltä ammattikorkeaan. Sitä kautta saa käytännönkokemusta itseään kiinnostavalta alaltaan. Lukio tuntui hänestä silloin oikealta ratkaisulta koska hän ei tiennyt ihan tarkkaa mitä alaa lähtisi lukemaan.
Minä itse olen käynyt ammattikoulussa graafisen alan ja se on mielestäni ihan mielenkiintoinen ala. Ainut harmi on se että sillä alalla ei ole oikein töitä tarjolla.
Sossunluukulla ei olla menty, koska emme edes saisi toimeentulotukea. Minä en edes saa asumistukea kun saan kumminkin ansiosidonnaista.