Itse haaveilin vuosia siirtolapuutarhamökistä, ja kun sellaisen vihdoin viimein sain hankittua, en tiennyt mihin helvettiin olin itseni pistänyt.
Mökki oli ihanalla paikalla pyörämatkan päässä kaupunkiasunnostani, ja puutarha oli kuin unelma. Kaikki näytti hyvältä, mitä nyt jonkin verran yllättäviä rahanmenoja oli mökin kunnostamisen suhteen. Mutta helvetti aukeni kun havaitsin että naapurissani asuu häiriintyt mies. Hänellä oli kaikenlaisia omituisia elämäntapoja, mm. puiden polttelu pihagrillissä yöllä klo 2 aikaan! Hän vihasi koiria ja oma koiravanhukseni sai usein kuulla uhkauksia aidan takaa, vaikka koira ei vanhuuden päivinään tehnyt muuta kuin oleili pihalla. Voisin kirjoittaa kirjan siitä mitä kaikkea pientä henkistä riesaa sain mökkivuosinani kokea, mutta en viitsi kaikkia asioita tuoda julki. Mutta viimeinen niitti oli se kun pidin sukulaisille synttärikekkerit ja pihallani juoksenteli pari pikkulasta. Äijä tuli syyttä suotaa huutelemaan aidan yli ja uhkaili kirves kourassa lasten vanhempia jotka eivät pidä 'kakaroitaan kurissa'. Oli todella kiusallinen tilanne. Siinä riitaannuin miehen kanssa niin pahasti sillä seurauksella että hänestä tulikun elämäni painajainen.
Jouduin mielenterveyssyistä myymään mökkini. Ja olen vanhoilta naapureiltani kuullut että mies sabotoi nyt uusia asukkaita. Nyt hekin ovat pistäneet mökin myyntiin!
Kannattaa tarkistaa minkälaisia ihmisiä noissa mökeissä asustaa, ettei joudu samaa helvettiä kokemaan kuin mitä minä koin.
Mökki oli ihanalla paikalla pyörämatkan päässä kaupunkiasunnostani, ja puutarha oli kuin unelma. Kaikki näytti hyvältä, mitä nyt jonkin verran yllättäviä rahanmenoja oli mökin kunnostamisen suhteen. Mutta helvetti aukeni kun havaitsin että naapurissani asuu häiriintyt mies. Hänellä oli kaikenlaisia omituisia elämäntapoja, mm. puiden polttelu pihagrillissä yöllä klo 2 aikaan! Hän vihasi koiria ja oma koiravanhukseni sai usein kuulla uhkauksia aidan takaa, vaikka koira ei vanhuuden päivinään tehnyt muuta kuin oleili pihalla. Voisin kirjoittaa kirjan siitä mitä kaikkea pientä henkistä riesaa sain mökkivuosinani kokea, mutta en viitsi kaikkia asioita tuoda julki. Mutta viimeinen niitti oli se kun pidin sukulaisille synttärikekkerit ja pihallani juoksenteli pari pikkulasta. Äijä tuli syyttä suotaa huutelemaan aidan yli ja uhkaili kirves kourassa lasten vanhempia jotka eivät pidä 'kakaroitaan kurissa'. Oli todella kiusallinen tilanne. Siinä riitaannuin miehen kanssa niin pahasti sillä seurauksella että hänestä tulikun elämäni painajainen.
Jouduin mielenterveyssyistä myymään mökkini. Ja olen vanhoilta naapureiltani kuullut että mies sabotoi nyt uusia asukkaita. Nyt hekin ovat pistäneet mökin myyntiin!
Kannattaa tarkistaa minkälaisia ihmisiä noissa mökeissä asustaa, ettei joudu samaa helvettiä kokemaan kuin mitä minä koin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No huhhuh! Hulluja tässä maassa riittää!Mutta jos on mökki tiiviissä siirtolapuutarhayhteisössä, naapurien kanssa olisi hyvä tulla toimeen. Olen kuullut vastaavan tyyppisistä naapureista jossain perähikiällä.
Minua mietityttää ne siirtolapuutarhojen joukkomyrkytykset. Mökin omistuksen yhtenä edellytyksenä on siirtolapuutarhayhdistyksen jäsenyys, ja sen mukana tulee jäsenyysrasite. Tätä en oikein tajunnut kun oman mökin ostin kamalassa mökkikuumeessa. Nyt on valjennut mitä jäsenyysrasite tarkoittaa käytännössä ja se tarkoittaa mm. sitä että kaikki mökkialueen kasvit joukkomyrkytetään tuholaisia vastaan. Vaikka osa mökkiläisistä joka kevät tätä myrkytystä vastustaa!
Mietin vaan, mitenköhän paljon sitä myrkkyjä on elimistöönsä saanut näiden vuosien varrella.
Tuskinpa missään siirtolapuutarhassa kaikki kasvit joukkomyrkytetään - kyse on ainakin omassani omenapuiden ruiskutuksista tuholaisia vastaan. Ja kyllä siirtolapuutarhayhdistyskin on täysin demokraattinen - jos enemmistö vastustaa ruiskutuksia, niin niitä ei tehdä. Ilmeisesti enemmistö kuitenkin kannattaa ruiskutuksia, koska niiden myötä saadaan syömäkelpoisia omenoita.
Ruiskutuksia enemmän myrkkyjä saat elimistöösi jos liikut kaupunkialueella edes suhteellisen säännöllisesti.
Ei sitä koskaan tiedä mitä ostaa kun siirtolapuutarhamökin hankkii! Meidän perheen jokakesäinen pakkotyöleiri on nyt päättynyt kun avioero tuli. Mies laittoi mökin priimakuntoon kun on rakennusalan miehiä. Itse en muuta kuin maalannut ja puuhastellut puutarhassa. Mutta rahaa on näiden vuosien aikana uponnut kasapäin kunnostukseen ja yhdistysmaksuun ja kaikkiin mahdollisiin hankkeisiin joihin yhdistys pakottaa vaikka ei haluaisi.
Itse en myöskään pitänyt joukkomyrkytyksistä. Naapurit olivat meillä siedettävät, jotain hyvää sentään. Mutta on silti kamalan vapauttava olo kun pääsimme töllistä eroon!
Onpa inhottavaa että joutuu mielenterveytensä laittamaan alttiiksi tuommoisen hullun mökkinaapurin takia! Olen nähnyt noita mökkejä enkä suoraan sanoen tajua mikä niissä 20 neliön kopeissa ja minipihoissa viehättää. Ehkä pk-seudulla ihmiset asuu pääosin kerrostaloissa joten saavat vähän kokea miltä multa tuoksuu kun nauttivat pienestä maapläntistä ja kääpiömökillä kykkimisestä.
eikö yhdistys mitenkään voinut puuttua miehen käytökseen????
minäkin valitettavasti, että näille luonnehäiriöisille psykopaateille ei kukaan voi mitään, ei poliisi eikä lääkäri. välillä voi mennä vähän aikaa hyvin, mutta usein se on tyyntä myrskyn edellä, kunnes taas ko. henkilö myllistää koko maailmaan saadakseen tahtonsa nyt heti läpi. teit viisaasti kun muutit pois, valitettavasti muuta ratkaisua ei ole olemassa.
Hullut naapurit aiheuttavat vatsahaavan! Itselläni on vastaava ok-talon naapurissa. Ei se niin helppoa ole lähteä muualle asumaan kun lapset lähikoulussa jne. Tää on kai vaan kestettävä. :(
Meillä oli perheeni kanssa siirtolapuutarhamökki Helsingissä muutaman vuoden ajan. Paikka oli ihan kiva ja pyörämatkan päässä kotoa. Viihdyimme puutarhassa ja pihamaalla, mökissä vähemmän sen pienuuden takia. Mutta valtavan määrän investoimme rahaa korjauksiin ja mökin ylläpitoon. Tuntui että kaikki liikenevä raha meni mökkiin, plus yhdistysmaksu ja maan vuokra, sekä muita mökkialueen yhteishankintoja. Kun myimme mökin, huomasimme että rahaa jäi kummasti elämiseen ja nyt matkustelemme monta kertaa vuodessa kun ei ole mökkiä. :)
Jokainen taaplaa tyylillään ja sijoittaa rahansa siihen mikä on perheelle parhaaksi. Jokaisesta kiinteästä hankinnasta on omat kulunsa - ja sehän on priorisointikysymys. Ostimme muutama vuosi sitten mökin ja panostamme siihen ihan mieluusti. Ja kun matkustelemme kesäaikaan, on mökille iso joukko innokkaita hoitajia. Syksyn ja talven matkoilla mökki pärjää ihan itsekseen.
Tollaset isoksi kasvaneet pikkupojat ei ymmärrä muuta kuin omaa kieltään. Halvimmalla pääsee kun palkkaa pari moottoripyöräjengiläistä tai eläköitynytttä virolaista painijaa putken kanssa ojentamaan sosiopaattia. Polvilumpiot paskana mökille pääsy ylipäätään on hankalaa, saati pihalla riekkuminen.
:D Ei noille idiooteille mikään muu taida purra. Kannatan ehdotusta. Kova kovaa vastaan. Liian hempeällä otteella tuollaiset sosiopaatit sen kun innostuvat.