Juupa juu taas olis pakko päästä purkaan kun, ei osaa oikein olla. Olen hieman sekaisin omista tunteistani ja muutenkin, kun kaikilla lähipiirissä tuntuu olevan seurustelu toveri, itse en ole koskaan seurustellut.. Niin välillä tuppaa ärsyttämään ihan suoraan sanoen, olen myös usein kateellinen ja muuta heille kun itsellä ei ole ketään. Totta kai olis hienoo kun olis joku kenen kans olla, ketä sais helliä ja muuta. Mutta kun en oikein tiedä osaisinko seurustella, en oikein ole pahemmin koskaan tyttöjen kanssa liikkunut tai muutenkaan ollu tekemisissä... Vähän muutenkin turhautunut olo, tuntuu etten tuu koskaan löytään ketään.. Ikää on 18 vuotta..
sekasin
poikavaa
241313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
sen takia haluaisit olla jonkun kanssa, että kavereillasikin on joku niin sanoisin että mietipä uudestaan asioita. Jos taas tosissaan haluaisit saada sen oman kullan ihan tosissasi, etkä heti ole "juoksemassa karkuun" kun ensimmäinen vastoinkäyminen tulee niin en voi kun toivottaa onnea sen oman kullan löytämiseen.. Kovin nuori olet vielä, että älä suotta kiirehdi. Kyllä se oma kulta löytyy kun sen aika on..! =)
No en tietenkää sen takia, totta kai haluisin et mullakin olis se oma jostai sais välittää ja pitää huolta, kokee myötä ja vastoikäymiset.. Kai se pitää paikkansa että odottavan aika on pitkä..
Tutulta kuulostaa :|
Ei siinä kai auta muu kuin yrittää vain olla. Olen myös 18 vuotias, eikä yhtään suhdetta vielä takana. Tosin tästä saan myös syyttää hieman itseäni, kun en tarpeeksi innokkaasti loikannut mukaan 'piireihin'.
En vaivaisi päätäni sillä, että osaisinko seurustella. Jos tyttö on oikea, niin ei siinä kai tarvitse niin paljon 'osata', vaan se yhdessäolo tapahtuu ihan luonnostaan. Ja eihän kukaan synny seurustelijana, vaan kaikkienhan on täytynyt aloittaa jostain...?
Sanon vain että huoli pois. Kyllä meilläkin käy tuuri, ennemmin tai myöhemmin. Mutta aktiivisuuttahan tämä vaatii, ei ne tytöt tule kotoa hakemaan :)
Tottahan tuo, eihä ne kotoa tule hakemaan.. Kunpa vain olisi joku kenen kanssa liikkua ja muuta. Ei oikein ole kunnollista kaveripiiriä, tuntuu että netissä on paljon läheisempiä kavereita... En osaa yksin lähteä oikein mihinkää, olen aikaslailla ujo..
Sama juttu, tosin olen pyörinyt muutamien kavereideni kanssa ulkona aina silloin tällöin
Ei kai auta muu kuin jatkaa elämäänsä, vitutuksen kanssa tai ilman. Tartutaan sitten niihin pieniin tilaisuuksiin mitä elämä tarjoaa...
Jaksamisia
Pitänee kait sitte jatkaa sen kanssa, kai se elämä sitten tuo sen jos sitä on tarkotettu.. :|
Nauti kuitenkin siitä mitä sinulla on. Jos sulla on kavereita tai edes
netissä niin hyvä. Kaikilla ei ole niitäkään. Kai sulla myös muut asiat
on ihan hyvin? Tarkoitan ettei kannata masentua siitä jos ei satu
seurustelemaan. Elämä on kuitenkin niin yllättävän lyhyt, ettei se
seurusteleminen saisi olla ainoa osa elämässä mistä voi nauttia.
Ehkä outoa että näin sanoo tyyppi, joka on jatkuvasti hengenvaarassa
ajatustensa takia.. Mutta tiedän mistä puhun!
Kohtalaisen hankalaa tuntuu mulle toi positiivinen ajattelu olevan.. En osaa itseäni kuvitella mitenkään hyvällä tavalla vaikka muut ovatkin ihan erimieltä, häpeän kuitenkin niin paljon itsessäni..
häpeile, kukaan ei voi olla täydellinen. Eikä kukaan ns. normaali voi sellaista täydellisyyttä keneltäkään edellyttää..! Itsekin vietin aikaani paljon ystävieni kanssa ja liikuin paljon ulkona, ties vaikka sinäkin sieltä jostain sen oman mussu löytäisit!! Ja älä oikeasti suotta kiirehdi sen seurustelun kanssa, voisi oikeastaan sanoa että sen aika on kun sen aika on.. xD Itsekin vasta reilu parikymppisenä löysin itselleni sen ihan oikean oman kullan...
No mut sulla varmasti on ollu aikasempia ns. suhteita :|... Tuntuu iha karmivalta jos joudun odottaa jonnekki parikymppiseks :S..
menis noinkaan sanomaan. Tietenkin jos lasketaan nämä parin viikon "ollaan,ei olla" - sähellykset seurusteluksi niin sitten joo, mulla on ollu aikasempiakin suhteita. Mutta eikös se päde seurusteluunkin että parempi myöhään kuin ei milloinkaan?? =)
kai se.. Kunha nyt vaan ei ihan loputtomiin venyis.. :(
"ettei KANNATA masentua". Kannata? Moni asia ei elämässä kannata, mutta niin vain tapahtuu... Ei kaikelle mahda mitään. Ehkä se on se kohtalo mikä puuttuu peliin...
Omaan asenteeseen pystyy vaikuttamaan todella paljon.
Äläs ole tuommoinen.
Minun miekkonen ei osannut edes kommunikoida tytöille ennen kuin minä rysäytin elämän risaseksi, saati sitten että olisi niiden kanssa liikkunut ikinä.(sanoi ihan suoraan että pelkäsi tyttöjä)
Seurustelun siis oppii vain seurustelemalla.
Kukaan ei ole siinä itseään huonompi tai parempi, ja muihin ei verrata.
ehh.. kaikki tuntuu tuolla lailla sanovan... No joo kai se pitää sit vaan uskoa :|..
Ihminen on lauma eläin...
Mutta siis, leuka pystyyn ja biitsille!
Se on varmaa ettei sitä tyttöä kotoa löydy. :D
Seurustelulla ei ole mikään kiire, sen aika on sitten kuin on. En oo ite poika, mutta siis kuitenkin. Tyttönä voin sanoo että monet tytöt (poikkeuksia löytyy.. ikävä kyllä) pitävät siitä, että pojat tekevät aloitteen. Ja jos kotona istut koneella ja chattailet (en sano että niin teet) niin chatissa ja netissä yleensäkin voi esittäytyä aivan erilaisena kuin luonnossa, voi kertoa elämästään asioita, jotka ehkä ovat mielenkiintoisia, mutta eivät sitten taas totta. Jos liikkuisit ulkona(jopa yksin, ei kukaan pidä sitä outona, [=monet eivät]) ja flirttailisit (hymyilisit ja katsoisit silmiin) niin saattaisit yhtäkkiä huomata, että tuossa on ihana tyttö, menenpä juttelemaan. Voi olla että sinulla on myös huono itsetunto (en sano että on, otan mahdollisuuden esiin) ja se näkyy päällepäin... Mutta sitten kun olet sinut itsesi kanssa ja uskallat tehdä aloitteita, niin sitten onnistaa, ja myöskään ei kannata olla nirso :) mutta toivon parasta, ettet joudu suhteissa sitten pettymään, vaan että löydät itsellesi kunnon tytön:)
Ihanpa oikein näät päältäpäin.. Olen myös erittäin ujo ja muutenkin aika hiljainen.. No en nyt ehkä hiljainen, riippuu vähän seurasta.. Enkä niinkään ujo ehkä, en vain uskalla tehdä mitään...
Mäkin olen samanlaisessa tilanteessa kuin sinä ja ikää myöskin 18. Kavereita kyllä löytyy, mutta suurin osa niistä on poikia. Ja ne harvat tytöt, jotka ovat "kavereitani" joko seurustelevat tai he eivät kiinnosta minua siinä mielessä.
Vietän kyllä aika paljon aikaa kotona näin kesällä, käyn toki ulkoilemassa ja joskus kavereiden kanssa jossain esim. lenkillä. Lenkkipoluilla ei liiku tyttöjä, olen sen huomannut ja vaikka olisikin en uskaltaisi sanoa heille mtn tai lähestyä mitenkään.
Pitää kai tyytyä kohtaloonsa ja olla sinkkuna loppuelämänsä. :(
Itse voin tuohon sen verran sanoa että.. Ennen tuskin kukaan tyttö huomasi minua, mutta kun tukan väri vaihtuu niin jopas on alkanut huomiota löytymään :P... Mutta en tykkää tuottaa heille pettymystä että jos nyt ulkoapäin näytän söpöltä ja muuten, niin sisältä löytyykin suhtkoht tylsähkö persoona ja muuta.. Itse myös vietän suurimman osan ajan kotona.. En ole oikein mikään ulkonaliikkuja, suurinosa minua on tällänen kotihiiri. Viihdyn tietokoneella suurimman osan aikaa :/...
Ëtte jaksais kitistä. Jos ette oo ikinä seurustellu niin ei ihme ettette
osaa arvostaa sinkkuutta. Älkää kiemurrelko itsesäälistä, se on
jotenkin inhaa katseltavaa.
"Pitää kai tyytyä kohtaloonsa ja olla sinkkuna loppuelämänsä. :("
Oot ollu tavallaan vasta noin pari vuotta sinkku eli itkeminen pois.
teepäs samallailla ku mää: mieti aikas tuota asiaa, ole katkera ja kateellinen, sairastu masennukseen, viiltele itseäs, suunnittele itsemurha ja metetä kaverit ja olet yksin, käy psykologilla (mikä ei auta), ja elä paska elämä. Näin mulle on käynyt :D
Tsemppiä vaan!
musta tuntuu ihan samalta, vaikkakin täytän vasta 15 syksymmällä ja oon tyttö. purin just tunteitani paperille ja aikalailla samanlaista tekstiä tuli ku tuokin. mä oon myös aika ujo (en enää niin kauheen mutta kuitenki), enkä oo ennen seurustellu.
mutta en kyllä haluaiskaan mitään "teinisuhteita". kuulostaa ehkä oudolta, mutta mä haluaisin jo sitoutua. toisinsanottuna pysyä yhdessä yhden ja saman pojan kanssa ja sit mennä naimisiin muutaman vuoden päästä.
toki sen periaatteessa tietää ettei pitäs masentua ja näin ja kaikki tulee menee vielä hyvin, mut tuntuu vaan nyt aika sekavalta ja oon ihan maassa. en ees jaksa tehä mitään vaikka kauheesti ois hommia. täytys vaan yrittää jaksaa.