Kun tulette kotiin,ja koira tulee iloisena vastaan...niin tervehdittekö sitä, vai käännätte selkänne, kuin ette huomaisi koko koiraa???
Näin kuulemma pitäisi nykyisen metodin mukaan tehdä!
Näin kuulemma pitäisi nykyisen metodin mukaan tehdä!
Kertokaapa...
Karin1
26993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kun meen kotiin, vasta sitten kun koirat on rauhoittunut. Nyt jo huomaa että sähellys aika on lyhyempi.
huomioimatta koiraa sekä lähtiessäni että tullessani. Jos se on jokin "metodi", niin kai sen tarkoitus on "pehmentää" koiran jäämistä yksin, eikö sitä suositella eroahdistuksesta kärsivien koirien omistajille. Minun koiralla ei ole koskaan varsinaista eroahdistusta ollut, mutta kyllä tuo huomioimatta jättäminen kuitenkin rauhoitti sitä, se ei enää niin paljon välittänyt siitä että lähdin kotoa. Aina se tulee vastaan häntää heiluttaen, mutta ei oleta että heti paikalla leikitään-lähdetään lenkille-syödään-riehutaan. Nyt olen yleensä sitä parilla rauhallisella sanalla ja rapsutuksella tervehtinyt.
Sitä minä en tiedä, voiko kukaan sanoa että tuo on "oikein" tai "väärin", mutta samalla tavalla aion tehdä tämän uuden tulokkaan kanssa. Ei mitään suurta numeroa minun tulemisista ja menemisistä, ja alussa se voi tosiaan tarkoittaa, että sille pitää kääntää selkä ja jättää aktiivisesti huomiotta.
Tuossa lähtö tilanteessa en minäkään ole koskaan pitänyt mitään erikoista rituaalia, kun lähden,niin lähden, ja koirat ovat jääneet nätisti tillittämän ...mutta kotiin tullessa sanon kyllä moi,moi kun koira höösää iloisena...ihan huomioimatta en osaa olla. Tämä juttu vaan ihan sen vuoksi,kun kuulin taas tänään uusia juttuja siitä kuinka koiraa pitää kohdella.
No ei meilläkään mitään "rituaaleja" ole lähtötilantyeessakaan, mutta kyllä se on tullut tavaksi sanoa, että lähden nyt sinne tai sinne, olkaa kiltisti...se on vaan tapa, ja koirat odottaa selvästi että sanon jotain lähteissäni.
No minä nyt olen sitte taas tässäkin asiassa "vanhanaikainen", kyllä minä/me aina ilosesti vastataan koirien iloiseen vastaanottoon, kun tullaan kotiin......
Enkä ymmärrä miksi pitäisi olla huomioimatta tuota koirien iloa, kotiintultaessa.
Ettei lauman johtajan tarvitse mielistellä alamaisiaan...höpö höpö sanon minä.
ikuisuus kysymyksiä. Toisille koirille se sopii, varsinkin meidän koirille kun ne riekkuu niin kovasti. Kyllä tuo huomioimatta jättäminen on niitä rauhoittanut.
Huomioidaan vasta sitten kun omat kotiintulo rituaalit on tehty.
No toi nyt on taas jotain......ja miksi ei voisi mielistellä, jos siitä ei mitään vahinkoa ole...
Minusta *me ainakin koirien kanssa eletään enemminkin "perhe-elämää" kuin laumaelämää....ja moikkaan minä muitakin perheenjäseniä lähtiessäni ja tullessani...
No tietysti tilanteessa tilanteen mukaan...Meillä nuo on oppineet, kun vähän antaa kättä lipaista ja jotain ystävällistä sanoo, niin rauhoittuvat kyllä heti. Koskaan en ole niitä huomiotta jättänyt kotiin tullessani.
joskus vielä päästään. Mikäli tämä kokeilu tuottaa tulosta. =)
vaikka helpommalla pääsisi, kun ei huomioisi. Yleensä minulla on aina kassi täynnä ostoksia tai jotakin "välttämätöntä" tullessani ovesta sisään ja kun sieltä porhaltaa lauma rihveleitä tervehtimään ylenpalttisesti on joskus vitsit vähissä ja mieletön kiiruus saada kassi ylös, sillä Griffoni on myös erittäin utelias ja taatusti kiinostunut mitä se taas toi kotiin kassissa.
Samoin minä moikkaan kun olen lähdössä, sillä koiramme ovat tottuneet siihen että niille puhutaan.
Onneksi meillä on vaan yksi! Joo, ei kyllä voi olla morjestamatta, kun toinen on aivan läkähtyä onnesta kun tullaan kotiin.
Koira tulee häntä heiluen ovelle vastaan, niin tietenkin moikkaan takaisin. Minä olen käsittänyt tuon huomioimatta jättämisen jonkin ongelman korjaamiseksi, siis jos se "moikkaaminen" menee koiralla jotenkin liian ankaraksi, esim. ilopissat lattialle tai liiallista hyppimistä ja sähellystä. Mutta mielestäni voi hyvin moikata koiraa, jollei se kerran mitään ongelmia aiheuta.
tietysti.
Tervehti se emokin aikuista tytärtään iloisesti, kun tytär palasi silmätarkastuksesta. Samoin, kun laitan emon 12 viikoisten pentujensa kanssa ulkoilemaan, emo tervehtii pentujaan.
Kun tulen kotiin niin otan ensin vaatteet pois rauhassa (tämä koskee myös perheen lapsia ja miestä) ja sitten alan seurustella. Morjestan kyllä kaikkia tietty heti, koiraa ja.
Joskus jos koiralla on sellanen kausi että on saanut päähänsä alkaa hyppiä kun joku tulee, niin sillon pyrin huomioimaan vasta kun ei hypi.
Huomion koirat heti tullessani kotiin. Meillä kyllä koirat yleensä häkeissään meidän ollessa reissussa, kuten kaupassa.
Pikkutyttö kävelee heti autosta päästyään mastiffin luo ja antaa pusun, sama homma aamulla.. Äiti saa pusua odotella.=)
Meillä ei tuo mastiffi hypi eikä muutekaan ole lähtiessä eikä tulessa häiriöksi, mutta tuo jämti hyppelee, kunnes kielletään.
Ei se nyt ole ihan noin mustavalkoista "nykymetodin mukaan" ;)
Eiköhän tuossa ole pari asiaa ideana.Esim.jos on selkeitä johtajuusongelmia,niin huomiota aletaan säännöstellä ja omaa asemaa korostaa.Niin tuossakin tilanteessa.
Toinen on se,että yksi tapa opettaa koira yksinoloon ilman ongelmia (tai siis osa siitä)on olla tekemättä siitä mitään numeroa.Eli rauhallisesti ja ilmeettömästi vaan mennään ja tullaan.
Lisäksi kuten täällä jo mainittiinkin,niin esim.kovin sählääville koirille tuo rauhoittaa.Ilopissaajille tuo on hyväksi,kuin myös auttaa,kun opettaa,ettei koirat hypi ja pompi,kun tulevat vastaan tai tulee vieraita.
Myöskin se,jos jollain on hieman "räjähdysherkkiä" koiria (esim.ongelmia koirien keskinäisissä väleissä)niin noissa tilanteissa voi tulla kähinää,jos/kun koirat kiihtyy eli näitä tilanteita vältetään tietyin käytösmallein.
Niin,ja ei se tosiaan ihan tarkoita sitä tuo "metodi".Että koiria ei lainkaan huomioida tulon jälkeen.Vaan se menee niin,että kun tullaan kotiin,niin ei heti huomioida koiraa/koiria.Riisutaan vaatteet ym.ja kun koira on rauhoittunut,niin sitten kutsutaan koiraa ja siis TERVEHDITÄÄN,omasta aloitteesta.Eli ei sitä tervehtimättä jätetä,ainakaan normaalisti tuon tavan mukaan.
Joo,ja minä en tee lähdöstä alussa numeroa.Ja tuohon malliin toimin aika lailla nuoren koiran kanssa.Sitten kun turhat riehumiset on "opittu" pois,niin meijän kuin vieraiden kanssa,niin sitten on sama miten itse käyttäytyy,kun kotiin tullaan eli tervehdin useinmiten reippaasti heti :O)
Eli siis meillä on lähinnä tietyn käyttäytymismallin opiskelusta tuossa kyse,ei johtajuusongelmista. Vaikka siihen se on myös yksi oleellinen osa myös,jos jollain on kyse käytösongelmista ;)
Meillä koira tulee reimuissaan myös katsomaan tulijoita, ja silloin kun on hiljaa niin moikataan heti silityksien ja kehujen kera. Jos koira taasen haukkuu (pyritään kitkemään pois), niin ei ensin huomioida, vaan vasta kun on itse saanut vaatteet pois ym. Lähtiessä koira on oppinut, että kun sanotaan heippa ja vilkutetaan, niin silloin lähdetään johonkin ilman koiraa ja kääntyykin lähteäkseen puuhastelemaan jotain omaa ennen kuin ehdimme edes lähteä. :) Myöskin kerron aina että "äiti ja mummu käy siellä ja siellä, jää sinä Jarin (veli) kanssa kotiin". Meilläkin koiralle puhutaan paljon, joten en ns. turhaan sitä jätä huomioimatta, vain jos tekee jotain kiellettyä eli esim. tuo haukkuminen.
kotiin tulessani. Tosin kauppakassit, tai mitä ikinä sitten mukana onkaan, vien ensin paikoilleen jne.
Mikset laita kauppakasseja lattialle, että koira saisi tarkistaa tuomasi saaliin?
Lähinnähän tuon huomioimattomuuden idea on siinä, että jos koira kovasti hyppii vasten kun tullaan kotiin (samoin kun tulee vieraita), niin se että seisoo hetken toteemina kädet puuskassa, tai menee suoraan toiseen huoneeseen hetkeksi, rauhoittaa koiran.
Meillä pennulla on tapana silloin tällöin hyppiä kovasti ja sitä yritetään nyt kitkeä pois, ja tuo hetken huomioimattomuus kyllä näyttää tepsivän siihen. Heti kun koiralla on kaikki tassut maassa ja se on rauhoittunut, moikataan iloisesti ja hetki hellitellään.
Meillä kotiin tultaessa koirat nousee nukkumasta ja tulevat hännät heiluen ovelle vastaan ja melkein nuolevat naaman hyppiessään vasten.. Kun koirat ovat rauhoittuneet niin sitten vasta tervehditään...
Piiiitttkäää tyttö niiiinnnn! Näin tuupermannilleni. Plus kymmeniä pusuja.
on mulle jo vakifraasiksi muodostunut hokema, kun koko klaani pyörii kintuissa niin, ettei kauppapussien kanssa meinaa ovesta sisälle päästä.
Selkää en niille käännä, mutta en kyllä ylenpalttisesti huomioikaan, sillä ei siitä kotiintulosta pidä mitään ihme seremoniaa tehdä!
ainakaan mitään "hulapaloa" tehdä kun jonnekin lähdetään tai tullaan paitsi vieraathan tuo vastaanottaa liiankin riehakkaasti vastaan mutta onneksi tasoittuu varsin nopeasti:)
on opeteltu että tulija tervehtii vasta kun on jättänyt takin ja kengät naulakkoon eli huomioin vasta sitten. Kun on pieni eteinen ja iso koira ei siellä mahdu seremonioita pitämään ja vieraiden tullessa on mukava kun koira päästää sisälle asti ennenkuin "käy kimppuun".