Hei olkaa arvon naiset rehellisiä myös nettituttavuuksienne kanssa!
Ettei käy niin että tutustutaan ja ainakin toinen alkaa tykästyä ja sitten sillä toisella onkin jotain meneillään. On reilua kertoa se heti.
Tulee kurja fiilis ja luottamus vähenee kun sellaista tapahtuu.
Älkää viitsikö vedättää ketään. Vaikka ette rakkautta olisi toisillenne luvanneetkaan.
Tää deittiviidakko on jo muuteskin tarpeeksi vaikeeta, ilman turhia pettymisiä.
Ettei käy niin että tutustutaan ja ainakin toinen alkaa tykästyä ja sitten sillä toisella onkin jotain meneillään. On reilua kertoa se heti.
Tulee kurja fiilis ja luottamus vähenee kun sellaista tapahtuu.
Älkää viitsikö vedättää ketään. Vaikka ette rakkautta olisi toisillenne luvanneetkaan.
Tää deittiviidakko on jo muuteskin tarpeeksi vaikeeta, ilman turhia pettymisiä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Totta turiset. Netissä on niin helppo löytää seuraa ja jotkut etsii aina vaan parempia naisia, niinkuin se vaihtamisesta paranisi. Rehellisyttä peliin hyvät naiset.
... rehellinen, sehän on kaiken perusta, mutta mikä siitä deittiviidakosta tekee vaikeeta?
Eikö deittailuun kuulu, että tavataan useampia ihmisiä ja tutustutaan kaikessa rauhassa? Minä en ainakaan oleta, että minun nettikaverit tapailee vain ja ainoastaan minua.
Deittailuunhan ei liity vielä mitään syvempää, vaan sillä katsotaan kuinka hyvin viihtyy keskenään, vai mitä mieltä olette?
Missä vaiheessa tutustumista voi muuten alkaa odottaa jotain, ettei käy niin, että pettyy niihin omiin odotuksiinsa?
Mulle on ainakin käyny niin, kun oon tavannu nettitutun, kaikki on olleet lopulta epärehellisiä. Se on tosi alentavaa ja tunnen itseni ihan tyhmäksi, kun olen ensin uskonut kaikki sadut. Yhteiset hetket, matkat, tapaamiset, ym tunnustukset luvattu ja lopulta ei toista kiinnostakaan.
Viimeksi kävi niin, että huomasin tapaamani naisen hakevan edelleen seuraa toisella foorumilla, vaikka hän oli luvannut olla vain mun kanssa.
Kyllä siinä luottamus ihmisiin menee ja en nykyään edes etsi seuraa netistä, tulee vaan paha mieli..
Olen pyytäny kertomaan heti, jos ei kiinnosta, mutta ei näköjään auta! Mua taidettiin pitää ihan vaan varalla, jos ei parempaa löydy. Sehän ei itsetietoiselle naiselle käy! Mielestäni oon hyvää seuraa, nätti ja fiksukin, että siinä ei voi olla vika.. kypsyttää jo!!
niin niin, ensin satuillaan nettideitin kanssa puolin ja toisin, kirjotellaan jotain ihme lepertely juttuja ym. sitten kun tavataan, petytään, luodaan kuva toisesta näiden taitavasti luotujen juttujen vuoksi. Moni etsii vain mielikuvaa, näille tyypeille ei tule koskaan kukaan todellinen hlö riittämään, kiertävät kehää, etsivät täydellistä partneria, unelmaa jota ei ole olemassa, joku joka parantaisi heidän mitättömyytensä. Älä sie sure, näiden tyyppien perään ei kannata itkeä, hae rohkeasti seuraa muualta. Sitäpaitsi, miksi todellakin deittailuvaiheessa siis tutustumisvaiheessa esitetään jotain ihme rakastumisjuttua, varsinkin valheellista, deittailu on deittailua ja siinä vasta tutustutaan toiseen hiljalleen, ihmetapa muutaman viestittelyn jälkeen luulla kohta olevansa suhteessa.
Minä en ainakaan usko, että virtuaalitutustumisen kautta kovin helposti löytää sopivaa kumppania. Kaikki höpöttävät netissä mitä sattuu ja antavat tosi innostuneen ja aktiivisen kuvan itsestään, vaikka todellisuus olisi aivan muuta.
heti ihastunutta, vaikka on vasta tunnettu netissä viikon.
Minä ainakin haluan vaihtaa parempaan ja ihastun aika nopeasti.
Onkos rehellistä, että minä myönnän sen?
Minulla on kuolemansairas nainen Pieni Silkkinen II, joka rakastaa minua. Mutta minä en voi olla hänelle hoitaja, sillä lähinnä omaishoitaja koen olevani. Ympäri vuorokauden, seitsemän päivää viikossa, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Kohta kiipeän seinille. Toisaalta tunnen, että minulla on velvollisuus, mutta toisaalta minulla on oikeus parempaan.
että hän on sairas! Ei se hän vikansa ole. Kuinka voit sanoa, että terve ihminen on parempi kuin sairas, todella tunteeton asenne. Odota vaan jos itse joskus sairastut ja joku sanoo sinusta noin, ei tunnu miellyttävältä, sen voin sanoa. Sinun pitäisi hankkia kotiin hoitoapua, että saisit välillä vapaata hoitamisesta, onhan se tottakai stressaavaa työtä. Mutta se ei ole sairaan vika!
häntä, tiedän että sellainen on raskasta työtä. Hän ei kuitenkaan ole voinut valita sairastumistaan. Kaikkea ei voi valita ja kaikki eivät voi valita.
"Et kai voi jättää toista
Kirjoittanut: ihmistä siksi 18.6.2007 klo 16.56
että hän on sairas! Ei se hän vikansa ole."
En voi jättää, mutta en jaksa enää. Tässä maassa on ollut joskus valtio, joka on huolehtinut sairaista.
Kohta meitä on yksi sairas ja toinen loppuunpalanut hoitaja. Kuka huolehtii minusta?
"Kuinka voit sanoa, että terve ihminen on parempi kuin sairas, todella tunteeton asenne."
Toisen sairaus vääristää suhteen muodottomaksi. Rakkaussuhteen pitää olla kahden aikuisen ihmisen välinen tasapainoinen suhde. Minä en saa edes nukuttua kunnolla kun toinen huutaa ja valittelee kipujaan.
Sitä paitsi minusta tuntuu, että tämä on jonkinlainen rakastuminen hoitajaan -suhde.
"Odota vaan jos itse joskus sairastut ja joku sanoo sinusta noin, ei tunnu miellyttävältä, sen voin sanoa."
Minä olen varautunut siihen. Koko elämäni on ollut sellaista, että "kiitos töistä ja näkemiin", kun loppuu suorittaminen, lakkaa päänsilitykset.
"Sinun pitäisi hankkia kotiin hoitoapua, että saisit välillä vapaata hoitamisesta"
En saa.
Tässä astuu kuvioon kaupungin ja maan loputon ahneus.
Kun hänet lykättiin (kotisairaanhoidon ja lääkärin suosituksesta) sairaalaan, joka ei ollut hänen omansa (osasto kiinni kesällä), ne palauttivat hänet samana päivänä takaisin kotiin. Hän oli kuulemma tupakoinut osastolla kun hän oli joutunut tuntikausiksi odottamaan lääkäriä ilman mahdollisuutta tupakkataukoon. Sitten hänet lykättiin pyörätuolissa pihamaalle odottamaan kuljetusta kotiin. Taksikyytiä hän odotti 1½ tuntia pihalla. Hän soitti sitten minulle iltayöstä, että hän on sairaalan pihalla odottamassa taksia eikä pääse vessaan, tulee housuun.
Taksi toi hänet kotiin ja vielä portaat ylös, mutta sitten minä nostin hänet hänen omaan pyörätuoliinsa. Kuka sen olisi tehnyt, onko se taksikuskin homma?
Kuka vastaa enää mistään? Kaikki kaatuu minulle? Ja oudossa sairaalassa minä olin itsekin outo eli virallisesti ilman sukulaisuussuhdetta hoidettavaan. Hänen omassa sairaalassaan ymmärretään sentään joustaa.
"Mutta se ei ole sairaan vika!"
No ei se ole minunkaan vikani. Jos syyllistä etsit, se on tämän laiminlyöntiyhteiskunnan vika.
tuolla ranneliikkeen sivulla mainostannu, että sulla diagnosoitu persoonallisuushäiriö (Pora-Liike-nimellähän kirjoitat) ; onko sut jätetty joskus sen takia? Miltä susta tuntuis jos olisit rakastunut johonkuhun ja hän päättäisi jättää sinut koska olisi kyllästynyt siihen että suhde ei ole tasapainoinen kahden aikuisen ihmisen välinen suhde.
Sä kuitenkin kirjoitat: "Rakkaussuhteen pitää olla kahden aikuisen ihmisen välinen tasapainoinen suhde." ja sinäkö sitten olet sen suhteen tasapainoinen puolisko...
"Etkö sä Catsy_666
Kirjoittanut: hmmm*** 18.6.2007 klo 20.10
Miltä susta tuntuis jos olisit rakastunut johonkuhun ja hän päättäisi jättää sinut koska olisi kyllästynyt siihen että suhde ei ole tasapainoinen kahden aikuisen ihmisen välinen suhde. "
Olen pitkään miettinyt tuota kysymystä, tuntuuko minusta hylätyltä, loukatulta vai mitätöidyltä. Ainakin alkuun tunnen olevani loukkantunut, sillä narsistina olen ylpeä.
Mutta en pyri sellaisiin suhteisiin, minä joudun sellaisiin suhteisiin, jossa keskeistä on valtapeli. Vammainen heikko, minä vahva, tuo minulle turvaa olla sillä tavoin niskan päällä. Mutta en minä halua sellaisia suhteita.
Ei persoonallisuushäiriöisen ole pakko toteuttaa persoonallisuushäiriötään, eikä ainakaan muille tuhoisalla tavalla. Mutta se on sama kuin alkoholisti olisi kuivilla, kuitenkin ajattelee ryyppäämistä.
Kullannuppu I:n kanssa suhde alkoi tavanomaisen narsistisesti, mutta kerta kaikkiaan putosin polvilleni hänen edessään. Tipahti ketjut rattailta. Olen varma, että väliaikaisesti parannuin narsismista ja olin ihan aidosti rakastunut häneen ilman mitään valtapelejä. Sitä minä haen. Tarpeeksi vahvaa ja hellää naistaa, että minulta jäisi kortit ja pelit pöydälle.
Kun saarnasin ihmisten luona talosta taloon Yhdysvalloissa, olin pidetty. Mutta kun minusta löydettiin vika ja minut erotettiin, huomasin, että olin vielä pidetympi. Ei tarvitsekaan olla täydellinen tullakseen hyväksytyksi. Itse asiassa koo Raamatun rakastettavimman henkilöt olivat mokanneet jollain tavalla. Tuhlaajapoikaakin juhlittiin, ei sitä poikaa, joka oli koko ajan ollut talossa kunniallinen.
Minä haluan luopua korteista ja peleistä ja narsismista. Mutta minä en pysty, koskaan, enkä täysin.
"ja sinäkö sitten olet sen suhteen tasapainoinen puolisko..."
Haluan yrittää.
Näin kahden toipuvan alkoholistilesbon suhteen. Hekin ovat yrittäneet. Minä sanoisin, että sellainen menisi pöydän alle. Olen kuitenkin iloinen, että he yrittivät.
Mutta mä kerään noita riippuvaisia ympärilleni.
hoidatkko häntä ympäri vuorokauden, etkö saisi hänelle kotisairaanhoito tai henkilökohtaista avustajaa,jos esim itse olet työssäkäyvä?
Ympärivuorokauisesti hänen kotonaan nyhjötän. Ainoa poikkeus on se, että keskiviikkona menen kotiin, saunon ja nukun yön omassa sängyssäni. Viimeksikin kun tein sen oli tosin 14 viestiä puhelinvastaajassa yön ajalta.
Kotisairaanhoito on kolme kertaa viikossa yksi tunti. Joskus olen tuurannut niitäkin pyhäpäivinä.
Henkilökohtaiseen avustajaan ei kaupunki myönnä mitään tukea, mitäs kun löytyy joku joka tekee ilmaiseksikin työt.
Mutta omaa työtä minulla ei ole. En jaksaisikaan. Ei kukaan ota minua töihin kun kaikki ajattelevat, että minä olen ihan loppuunpalanut tässä.
Viime yön hän huusi kipujaan ja mellasti niin etten saanut nukuttua ja sitten päivällä nukkuu pyörätuolissa. Ja hänen alleen syntyy limalätäkkö kun hän kuolaa lattialle johon sitten minä meinasin kaatua vahingossa ja unissani.
olevansa tosi yksilöllisiä ja erikoisia, kun tavattaessa näkee ettei ole tietoakaan yksilöllisyydestä. Pitäisi vähän realistisemmin kuvailla itseään, ettei tule turhia pettymyksiä. Jos kehuu erinomaisuudellaan tai antaa ymmärtää omaavansa joitain epätavallisia ominaisuuksia, kuten syvällisyyttä tai ajattelevaisuutta, niin pitäisi sitten niitä ollakin kun tavataan, muuten juttu jää helposti siihen.
kumppanin suhteen, mutta ei yhtään ajatella täytetäänkö itse kenenkään vaatimuksia. Kannattaisi ensin katsoa itse peiliin, varsinkin sitä sisäistä minää, ja vasta sitten alkaa vaatia muilta jotakin.
Jos ei voi hyväksyä omia pieniä vikojaan, niin tuskin hyväksyy niitä toisessakaan.
Niinpä, ja sitten vielä vaikuttaa, että tyypeillä joilla ei ole itellään juuri mitään muuta annettavaa kuin tavallisuutensa ja pinnallisuutensa (ei siinä mitään sinänsä), vaativat toiselta aivan liikaa ja arvostelevat toista pikkujuttujen takia, näitähän kuulee...
Kovin lyhyen tuttavuuden jälkeen ei olisi edes soveliasta arvostella kun ei voi toista tarpeeksi hyvin tuntea, toteaisi vain, emme sovi toisillemme, erehdyin ja häipyis.
Tuntuu että etsitään niin epätoivoisesti seuraa ja keskitytään vaatimuslistaan tiukasti ei jää tilaa oikeille tunteille kehittyä, sitten kun oikeesti ihastuu/rakastuu tuntuu kaikki vaatimukset toista kohtaan naurettavilta, usein se oikea tyyppi voi olla täysin päinvastainen!
No tajuan kyllä sen ettei voi "lupautua" heti jollekin yhdelle henkilölle, mut onhan se aika hankala ja luonnoton tilanne jos monen kanssa flirttaa.
Itse ainakin ns. oikeassa elämässä olen tapaillut vain yhtä kerrallaan, ja samaa kaipaan nettiinkin. Tilanne on vaikea joo.
Pitäähän sitä ensin tutustua vähän moneenkin että tietää synkkaako yhtään.
Mutta sitten ainakin mulle tulee sellanen olo että on jossain suosituimmuuskisassa mukana jos toisella on monta kierroksessa samaan aikaan, enkä ala mihinkään sellaseen.
Vaikee tilanne!
Just äskettäin kirjoittelin vähän aikaa kiinnostavan naisen kanssa ja sitten sillä olikin jotain muuta menossa... kyllähän se harmitti.
Mut miten tässä sitten toimia niin ettei tule mitään "minä minä, ota minut" -juttuja... ;))