-70 luvun mallit

alkavat olla lähinnä ikäloppuja ,mikäli ei satu saamaan traktoriharrastajilta ns. "timanttipeliä" , kun he tyhjentävät nurkista uuden projektin tieltä edellisen koneen .
Näistä löytyy monesti hyviä 50-60-luvun traktoreita .Hintaa tosi on vähän enempi ,mutta traktori on käytännössä uuden veroinen.

Eli remonttia piisaa . Tuo 500 Valmetin kytkimen vaihto , tietääkseni tuota mallia ei tarvitse katkaista ?

traktorit kirjoitti:

alkavat olla lähinnä ikäloppuja ,mikäli ei satu saamaan traktoriharrastajilta ns. "timanttipeliä" , kun he tyhjentävät nurkista uuden projektin tieltä edellisen koneen .
Näistä löytyy monesti hyviä 50-60-luvun traktoreita .Hintaa tosi on vähän enempi ,mutta traktori on käytännössä uuden veroinen.

Eli remonttia piisaa . Tuo 500 Valmetin kytkimen vaihto , tietääkseni tuota mallia ei tarvitse katkaista ?

http://www.konedata.net/Traktorit/Valmet500.htm

Näyttää olevan 700 ja 500 mallissa eri vaihteisto. Kuorista en tiedä. Onko 700 vaihteistossa tai kytkimissä ollut ongelmia.

Fordin mallit 5000 ja 7000 ovat toki synkronomattomia, mutta niin ovat samanikäiset Massikat ja lähes kaikki muutkin, mitä tuossa mainitsit.

For on kuitenkin luja ja luotettava peli ja seitsentonninen on todellinen voimanpesä, jossa on vieläpä vakiona (?) Dual-Power -pikavaihde. Ohjaamot ovat kyllä kauheita ja vaihteenvaihto vauhdissa on tarkkaa touhua. Pikavaihde kyllä auttaa. Seitentonniset tuppaavat olemaan kalliita, koska teho riittää vielä oikeisiinkin töihin. Viistonniset taas ovat haluttuja aihioita tractor-pullingiin, jonka takia ovat harvinaistuneet ja hinnat nousseet. Tuurilla löytää hyviä ja edullisia.

Massikka on perusluotettava kone. Ne ovat yleensä vähän pienempiä kooltaan ja teholtaan. Multi Powerissa on harvemmin vikaa, mutta jos on, niin sitten maksaa. Itse ostaisin ilman MP:a. Ohjaamot ovat näissäkin meluisia, mutta Fordiin verrattuna kulkeminen on helpompaa. Uudempien mallien Palmu-ohjaamo (lasihytti eli akvaario) on modernin näköinen, sieltä on hyvä näkyvyys ja se on kohtalaisen tilava, mutta meluisa. Ergonomia on vain vähän Fordia edellä).
MF on usein ainoa merkki, jonka mökkiläiset tuntevat ja siksi Kilpailu niistä on kovaa.

Nuffield on antiikkia, antiikkia. Alkaa olla enemmän harrastus- kuin työväline. Tehostamaton ohjaus ja vaihteisto, jota on mahdoton vaihtaa vauhdissa alaspäin. Pientä lohtua antaa Ten Speed -lähes pikavaihde, joka ei pienennä kuitenkaan vaihdetta kovinkaan paljon. Harvemmin tämä riittää sorakuorman saamiseksi mäennyppylän yli. Saa olla kyllä harjaantunut ranne, jos aikoo ylämäessä heittää vitoselta neloselle vauhdin pysähtymättä. Ja jos pysähtyy, ei enää nelosella lähdetäkään. Nostolaite on omintakeinen reppu, joka on niin kaukana taka-akselin takana, että maltillinenkin kuormitus nostaa etupyöriä turhan helposti. Aikanaan hyvä kone suuri edistysaskel rautapyöräkaudesta, mutta ei enää mikään 2000-luvun mökkitraktori.

Alkupään Leylandit ovat sinisiksi maalattuja Nuffieldejä, jotka on varustettu meluisalla hytillä, ohjaustehostimella ja vähän Nuhvelttia huonommalla työn laadulla. Vuosien mittaan ohjaamo muuttui ja pieniä muitakin muutoksia tuli. Joitain pyrkimyksia valmistajalla oli ohjaamoergonomian suhteen, mutta tietyt ratkaisut ovat sen verran kummallisia, ettei hallinta ainakaan mannereurooppalaisia merkkejä helpompaa ole. Tekniikkapuolella edelleen vanha tuttu Nuhvi siellä alla kummitteli selkäreppunostolaitetta myöten. Vasta aivan 80-luvulle tultaessa saatiin vihdoin synkronoidut vaihteet ja hiljaisempi ja ergonomialtaan järkevämpi Secura-ohjaamo. Muutenkin kehitys meni vuosien mittaan eteenpäin (hitaasti), mutta vuosien mittaan tuotteiden laatu aina vain heikkeni.