Ja taas mun päivä alko samojen rutiinien lailla. Herätys kello 6:36 , vaatteet päälle ,meikit naamaan ja hiukset kii. Sit mä laahusta alkertaan,keitän kahvia ,lasken koiran ulos ja haen lehden. Sen jälkeen mä lipittelen kahvia ja yritän samalla kauhoa jogurttia suuhun ja lukea lehteä kunnes muistan et se koira on vielä ulkona. Samalla kun yritän syödä jogurttia loppuun juoksen ovelle huutamaan koiran sisään. Sitten mä jo huomaanki et et kello on sen verran et kohta pitää mennä.Lehti jää kesken ja kahvi lentää lavuaariin. Mä ryntään ennätysvauhtia yläkertaan pesemään hampaat ja hakemaan repun ja juoksen äkkiä alas ja ulos. Otan pyörän ja vilkaisen tyytyväisenä kelloa 07:39. Aika hyvin talutan pyörani vastapäisen kaupan pihaan ja odotan ystävääni näemme joka päivä samassakohdassa kello 07:40. Yhdessä sitten pyörailemme kouluun ja kellon soidessa astummetäyteen eteisaulaan. Siirrymme porukkaan jossa aina hengailemme ja matkaamme yhdessä tunnille.
Nyt sitten istuskelen matikan tunnilla. Tarkastamme läksyjä joita en koskaan saa aikaiseksi tehtyä. En ymmärrä matikasta yhtään mitään enkä haluakaan. Joka tunti protestoin mielessäni matikkaa vastaan ja leaken minuutteja tunnin koppumiseen. Mitä hyötyä koko matikasta edes on? Kunhan osaa laskea paljon ostokset maksavat niin sillä pärjää.
-Viveta tehtävä 23c!Kuulin nöyhdän matikan openi sanovan. Nimen hän on saanut monta vuotta sitten nöyhdästä jota hänen korvissaan on ja siirtynyt sitten sukupolvelta toiselle.Olin kuin en olisi kuullutkaan.
-Viveta! Hän toisti napakasti ja huomasin ettei hän aikonut antaa periksi.
-Niin? Esitin yllättynyttä ja nostin pääni kuin olisin mielenkiinnolla seurannut matikan kirjaa ja nöyhtä olisi juuri keskeyttanyt tärkeän hetken. Samalla yritin etsiä katseellani apua ystävistäni. Meidät oli vuoden alussa levitetty ympäri luokkaa ,koska olimme kuulemma liian kova äänisiä.
-niin tehtävä 23 c.
-En kuule yhtään tiedä...odotas... Selailin vihkoani kuin etsisin kyseistä tehtävää.
-hmmm...15. Vastasin ja kuulin jostain pärskähdyksen. Yleensä heitän vastaukset vain päästä ja joskus ne menevät jopa lähelle oikeaa. Tämä ei pärskähdyksen perusteella varmaan mennyt.
-Viveta kulta kun sellaista tehtävää ei edes ole vaan tarkastamme tehtävää 53c.Voisitko edes yrittää esittävää seuraavasi? Hän jatkoi vittumaisella äänellä.
-Joo.vastasin ja onnittelin itseäni päivän loistavasta aloituksesta.
Seuraavaksi olisi bilsaa ja kaksoitunti. Biologia oli yksi lenmpiaineistani ja yleensä menin tunnille mielelläni,mutta viime tunnin sähellyksen jälkeen voisi olla parempi ,että jättäisin tunnit väliin. Ja jos jättäisin bilsan kaksarin väliin voisin samalla lähteä kotiin koko loppupäiväksi.
Ennen kuin tajusinkaan olin jo selittänyt kavereilleni tarinan kovasta migreenistä ja ajoin jo kotiportista sisään.
Onneksi ketään ei ole kotona sillä en jaksaisi yhtään kuunnella kenenkään kyselyä.
-Kippyyyyy!!!! Huudan täysillä ulkoovelta ja sekarotuinen koiramme juoksee kovaa vauhtia kohti minua. Onneksi tiesin sen ja juuri kun Kippy oli hyppäämässä päälleni tein väistöliikkeen ja koira hyppäsi suoraan avonaisesta ovesta ulos.Tyhmä piski! Hieman nolona se jatkoi matkaansa kohti takapihaamme ,mutta unohti noloutensa ,kun huomasi naapurin siiamilaisen makoilevan heidän pihallaan.Jee! En tiennyt mitään sen hauskempaa kuin meidän sekarotuisen Kippymme naapurin hienosto mirrin perässä juoksemassa.
nooo...jos joku jakso lukee ni saisko jotain mielipidettä...?? kantsiiko jatkaa...se on vasta tosi alussa ja suuria muutoksia on tulossa!!!!
Nyt sitten istuskelen matikan tunnilla. Tarkastamme läksyjä joita en koskaan saa aikaiseksi tehtyä. En ymmärrä matikasta yhtään mitään enkä haluakaan. Joka tunti protestoin mielessäni matikkaa vastaan ja leaken minuutteja tunnin koppumiseen. Mitä hyötyä koko matikasta edes on? Kunhan osaa laskea paljon ostokset maksavat niin sillä pärjää.
-Viveta tehtävä 23c!Kuulin nöyhdän matikan openi sanovan. Nimen hän on saanut monta vuotta sitten nöyhdästä jota hänen korvissaan on ja siirtynyt sitten sukupolvelta toiselle.Olin kuin en olisi kuullutkaan.
-Viveta! Hän toisti napakasti ja huomasin ettei hän aikonut antaa periksi.
-Niin? Esitin yllättynyttä ja nostin pääni kuin olisin mielenkiinnolla seurannut matikan kirjaa ja nöyhtä olisi juuri keskeyttanyt tärkeän hetken. Samalla yritin etsiä katseellani apua ystävistäni. Meidät oli vuoden alussa levitetty ympäri luokkaa ,koska olimme kuulemma liian kova äänisiä.
-niin tehtävä 23 c.
-En kuule yhtään tiedä...odotas... Selailin vihkoani kuin etsisin kyseistä tehtävää.
-hmmm...15. Vastasin ja kuulin jostain pärskähdyksen. Yleensä heitän vastaukset vain päästä ja joskus ne menevät jopa lähelle oikeaa. Tämä ei pärskähdyksen perusteella varmaan mennyt.
-Viveta kulta kun sellaista tehtävää ei edes ole vaan tarkastamme tehtävää 53c.Voisitko edes yrittää esittävää seuraavasi? Hän jatkoi vittumaisella äänellä.
-Joo.vastasin ja onnittelin itseäni päivän loistavasta aloituksesta.
Seuraavaksi olisi bilsaa ja kaksoitunti. Biologia oli yksi lenmpiaineistani ja yleensä menin tunnille mielelläni,mutta viime tunnin sähellyksen jälkeen voisi olla parempi ,että jättäisin tunnit väliin. Ja jos jättäisin bilsan kaksarin väliin voisin samalla lähteä kotiin koko loppupäiväksi.
Ennen kuin tajusinkaan olin jo selittänyt kavereilleni tarinan kovasta migreenistä ja ajoin jo kotiportista sisään.
Onneksi ketään ei ole kotona sillä en jaksaisi yhtään kuunnella kenenkään kyselyä.
-Kippyyyyy!!!! Huudan täysillä ulkoovelta ja sekarotuinen koiramme juoksee kovaa vauhtia kohti minua. Onneksi tiesin sen ja juuri kun Kippy oli hyppäämässä päälleni tein väistöliikkeen ja koira hyppäsi suoraan avonaisesta ovesta ulos.Tyhmä piski! Hieman nolona se jatkoi matkaansa kohti takapihaamme ,mutta unohti noloutensa ,kun huomasi naapurin siiamilaisen makoilevan heidän pihallaan.Jee! En tiennyt mitään sen hauskempaa kuin meidän sekarotuisen Kippymme naapurin hienosto mirrin perässä juoksemassa.
nooo...jos joku jakso lukee ni saisko jotain mielipidettä...?? kantsiiko jatkaa...se on vasta tosi alussa ja suuria muutoksia on tulossa!!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
...jos aiot harjoitella kirjoittamista tosissasi ja teet näitä harjoitelmia tässä vaiheessa lähinnä itsellesi. Jos haluat muidenkin kiinnostuvan tarinoistasi, niihin kannattaa etsiä enemmän sisältöä. Luulen, että harvaa kiinnostaa miten sinun koulupäiväsi on mennyt. On muuten ainakin yksi koulutunti, johon kannattaa panostaa. Se on suomi/äidinkieli/kielioppi, miten vain. Kielioppihan on lähinnä isästä perkeleestä, mutta sen varassa näitä tulevia kirjailijoita kuitenkin rakennetaan. Ainakin se tulisi osata jotenkin ennen kuin sen hylkää...ja sitten vielä yksi: lukeminen kannattaa aina, kuten eräs itseään raaputtava mies mainoksessa osuvasti pläjäyttää.
Jotakin tuoretta tekstissäsi kieltämättä on, mutta tällainen teiniangst ei oikein johda mihinkään. Onko kaikki tosiaankin niin mälsää ja kaikki opettajat niin vittumaisia ja bilettää vaan pitäis?
Kielioppi on ymmärrettävyyden kannalta tärkeää, mutta et sinä ole suinkaan aivan hukassa verrattuna moniin muihin kouluikäisiin. Yritä nyt opetella kuitenkin edes yhdyssanojen oikein- kirjoitus.
Älä nyt missään nimessä masennu tästä vaan kirjoita juuri niinkuin sinusta tuntuu kymmenen liuskaa - sata liuskaa - tuhat liuskaa. Vähitellen oma sanottava ja tyyli hioutuu.
Sen ei tarvitse olla näin alussa kovinkaan kummallista,mutta jokin tapahtuma antamaan lisäväriä päivään.Iloinen tai surullinen, mutta koulupäivästä jäisi joku, jolla on merkitystä.
Näin kirjoitettuna kulkee päivän lävitse ilman kiinnekohtaa.Tosin tuli kyllä hyvin vahva tunne, että itsekkin alkoi jo laahustamaan pitkin koulunkäytäviä:)