Olette kyseisen kirjailijan kirjoista? Mulle itselleni tuottaa kaikkein eniten harmia se ettei oikein voi tietää mihin tietoon luottaa ja mihin ei! Muuten tykkään näistä kirjoista super paljon ja pitää melkein lukea yhdellä istumalla koko kirja :) Mites te muut?
dan brown
mitä mieltä
7484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sain joksikin lahjaksi tuon superhyperhienonjakuuluisan niteen daVinci koodi (vai mikä se nyt oli). Vähän toivon etten olisi saanut. Ihmiset kun sitten näkivät sen hyllyssäni, niin sain seuraavaksi myös Enkelit ja Demonit -teoksen ja Meteoriitin.
Aloitetaan viimeisestä.
Ehkä surkein kirja jonka olen lukenut noin kymmeneen vuoteen. Heti alkupuolella arvasin mikä oli se suuri juju, mutta tekninen toteutus jäi kiinnostamaan - se kun oli minusta mahdotonta. Lopputuloksena: ei selitetty. Mahdottomien temppujen tekeminen ilman selityksiä on minusta lukijan pettämistä. Jopa perinteisessä fantasiassa perustelut yleensä löytyvät, olkoonkin että ne eivät ole tästä maailmasta.
DaVinci koodi oli siis ensimmäinen lukemani. Keskinkertainen seikkailukertomus, josta puuttui kliimaksi kokonaan. Päähenkilöt haahuilivat ympäriinsä täysin järjettömän tuntuisesti, törmäilivät sattumalta juuri oikeisiin henkilöihin ja lopuksi tarina lässähti kuin pannukakku. Mikä tässä sitten oli hienoa? Teoria siitä että Jeesuksella oli jälkeläisiä? Aivanko totta? Mitäs sitten, suurimmalla osalla porukasta on...
Enkelit ja Demonit oli ehkä paras teos. Lievää laajempaa väkivaltaa teki minun fysiikantuntemukselleni, mutta tarinana paljon parempi kuin muut lukemani. Asteikolla 4-10 antaisin tälle jo arvosanan luokkaa 7. Kärsi kyllä Meteoriitin tavoin ennalta-arvattavuudesta, mutta ei onneksi samoissa määrin.
Ja mihin voit luottaa? Jos nyt pitäisi arvata (huom. arvata), niin tarkasti selostetuista yksityiskohdista ehkä 70% pitää paikkansa. Tarkemmin selostamattomista ihmeellisyyksistä tuskin yksikään... Ja käsi ylös kaikki jotka uskovat että Cernissä, hiukkaskiihdyttimen vieressä, räjäytellään rutiininomaisesti antimateriapommeja ilman että kukaan hermostuu? :)
Dan Brownin kirjoja lukeneena ja jokaisen suomennetun teoksen omistajana on pakko myöntää, että Brown harmikseen joka kirjassa on päätynyt samanlaiseen juoniratkaisuun. Monta henkilöhahmoa seikkailevat ympäriinsä ja lopulta kohtaavat. Lisäksi pitää muistella mitä kukakin teki viimeksi. Joka kirjan lopussa on myös suuri paljastusvyyhti, jonka pitäisi hämmästyttää lukijaa. Kuitenkin lukija, joka on lukenut muita kirjailijan teoksia osaa jo ensimmäisillä sivuilla arvata kuka on oikeasti "pahis" ja kuka vain mustamaalataan. Lisäksi paljon mielenkiintoista ja tarkkaa tietoa, josta ei voi olla kuitenkaan varma pitääkö paikkansa. Yleiseksi lukemiseksi voin kuitenkin suositella kirjoja hyvin. Olen pitänyt jokaisesta kirjasta sen juonirakenteen heikkoudesta huolimatta. Itse tarina korvaa virheitä.
pieni virhe nimimerkissä :P
osui naulan kantaan. Siihen minun Dan Brown -lukemiseni tyssäsikin. Uskomatonta, että tästä kirjasta tuli sellainen menestys.
Mitä tulee Jeesuksen jälkeläisiin, niin viimeistään Merovingien kohdalla olisi jokaisen lukijan pitänyt käsittää, että menossa on suuren luokan trollaus.
Paljon hauskempi tämän alan kirja on Katherine Nevillen "The Magic Circle", jota ei ole suomennettu. Siinä hullutellaan Joosef Arimatialaisen, Longinuksen keihään ja muiden sen kaltaisten kanssa. "Musta kuningatar" on suomennettu, ja siinäkin mennään pitkin ja poikin historiaa kuolemattomuusrohdon perässä. Neville heittää kirjoihinsa aivan kaiken ja keittiön tiskipöydän, kaiken kieli poskessa, ja meno on huimaa - "MUstassa kuningattaress" esiintyvät niin ruhtinas Talleyrand, Napoleonin äiti kuin Muammad Gaddafikin. Ja vastuu on lukijalla.
Mie luulen, jotta jos hra kirjailijalta mennään kyseleen metsään menneitten faktojen perään, hän sanoo saman kuin von Däniken aikoinaan: Miksi te tuollaisia utelette, minähän olen viihdekirjailija. Ja aatteli mielessään "myös bisnes".
Mustan kuningattaren olen toki joskus lukenut. Oli varsin positiivinen lukukokemus, listallani melkein yhtä hyvä kuin kaimansa, Musta kuningatar (doh). Toki täysin erityyppisiä kirjoja...
Shakkiteema oli kyllä molemmissa muistaakseni läsnä jossain määrin.
Noo, Brown osaa rahastaa. Kai sekin on taitolaji. Ärsyttää vaan kun noita teoksia hehkutetaan, mainostuksen uhreja, raukat. :)
Juuri niin :) Siis muistakaa nyt hyvät ihmiset, että kyseessä on ennen kaikkea VIIHDE, ja mielestäni vieläpa oikein laatuunkäypä tarina, mutta ei sitä automaattisesti totena pidä ottaa :) Luetaanhan sitä villimpiäkin juttuja, vaikka Stephen Kingiä tai Orwellia...
Jos asioiden todenperäisyys jäi askarruttamaan, niin Dan Bursteinin toimittama "Koodin salaisuudet -Opas Da Vinci koodin mysteereihin" esittää asiallisempaa tietoa. Ja tosiuskovaisillakin on vastaavia oppaita, joissa he esittelevät omia näkemyksiään aiheesta.