Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kuumeilua

    Kova vauvakuume on päällä, mutta elämäntilanne ei anna myöten. Opiskella pitäisi ensin loppuun ja sen jälkeen saada jonkinlaista työtä, että pääsisi edes jollain lailla kiinni työelämään. Niinhän se on, että jää siinä aika paljon jälkeen, jos heti valmistumisen jälkeen viettäisi vuode-pari kotona. Mutta sitten kun alkaa laskeskelemaan, että milloin olisi realistinen mahdolisuus alkaa edes harkitsemaan lasta niin se menee ainakin n.viiden vuoden päähän! En toki vanha ole sillonkaan, mutta miten ihmeessä tämän kuumeilun kanssa elää niin kauan! Jossain vaiheessa varmasti olisi vain pakko tehdä rohkeita päätöksiä, ei aina voi miettiä järkevästi. Mutta jotenkin sitä haluaisi omalle lapselleen turvallisen alustan kasvaa. En tarkoita sitä, etteikö lasta voisi opiskelujen keskelle tehdä, en todellakaan, mutta itse olen sen verran stressaja tyyppi, että en sellaista äitiä lapselleni soisi, joka stressaa koulua, raha-asioita ym. Tuntuu, että tämän asian kanssa on aika yksin, mies ei ymmärrä (vaikka ihana onkin) kuinka paljon asiaminua vaivaa. Onko täällä muita kohtalotovereita? Kiitos jos joku vaivautui lukemaan tämän :) Ihania aurinkoisia päiviä kaikille kuumeilijoille
    6482
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 6

    Vanhimmat

    Olemme ilmeisesti liikkeellä saman asian puolesta. Kuvailit oman tilanteeni paremmin kuin osaisin itse kuvailla. Olen aina ollut todella tunnollinen ihminen, etenkin koskien opiskelua ja työtä. Opiskelu on ollut tähän saakka se tärkein asia elämässä. Mutta nyt kaikki näyttäytyy aivan toisessa valossa. Näen itseni tulevaisuudessa ennen kaikkea äitinä, en uranaisena. Opiskelusta on mennyt maku, kun mielessä pyörii vain se yksi asia, lapsi. Ja huoli siitä, että montako vuotta joudun vielä odottamaan, että tulee se "oikea" hetki lapsen hankintaan.

    Olen kuitenkin todella sitä mieltä, että lapsia ei hankita, vaan ne saadaan. Elämää voi suunnitella vaikka kuinka pitkälle, mutta tuskin kaikki menee niin kuin on suunnitellut. Entä jos sitä oikeaa hetkeä ei tulekaan? Mikä on oikea hetki? Pelkään, että rahan ahneudessa menetän mahdollisuuteni todelliseen onneen. Olen syönyt e-pillereitä 16-vuotiaasta saakka. Lopetin ne puoli vuotta sitten, koska en halua niiden pilaavan mahdollisuuksiani tulla äidiksi. Käytämme siis kuitenkin edelleen ehkäisyä.

    Olen miettinyt tätä asiaa todella pitkään ja tiedän täysin miltä sinusta tuntuu. Ja tunne voimistuu jatkuvasti. Huomaan, miten tunne ja järki taistelevat toisiaan vastaan. Mutta miten pitkälle näitä asioita voi oikeesti suunnitella?

    Kesäisiä terveisiä myös sinulle :D

    Äänestä

    • Kiitos vastauksestasi! Itse olen miettinyt myös tuota e-pilleri asiaa. En haluaisi niitä enää kauaa syödä. Olen joutunut miettimään lapsettomuutta monta kerta, koska lähisuvussa on sitä ollut ja kun tietää, että nuorempana mahdollisuudet saada lapsia on parempi. En halua joutua miettimään, olisinko sittenkin tullyt helpommin raskaaksi jos olisi aikaisemmin alkanut yrittämään. Itselläni myös mennyt motivaatio opiskeluun, toivon vain, että valmistuisin mahdollisimman nopeasti, saisi oman talon, jonkinlaisen työn ja ennen kaikkea lapsen. Tiedän, että jonkun mielestä tällainen asioiden liiallinen miettiminen ja suunnitteleminen on typerää ja tiedän myös itsekin, että aina kaikki ei mene niin kuin oli suunnitellut. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun "annamme lapselle mahdollisuuden tulla" haluan olla asiasta varma enkä halua, että samalla joudun miettimään miljoonaa muuta asiaa joka vie hohdon koko asiasta. Myös minulla järki ja tunteet käyvät alituista sotaa.

      Äänestä

    • niin... kirjoitti:

      Kiitos vastauksestasi! Itse olen miettinyt myös tuota e-pilleri asiaa. En haluaisi niitä enää kauaa syödä. Olen joutunut miettimään lapsettomuutta monta kerta, koska lähisuvussa on sitä ollut ja kun tietää, että nuorempana mahdollisuudet saada lapsia on parempi. En halua joutua miettimään, olisinko sittenkin tullyt helpommin raskaaksi jos olisi aikaisemmin alkanut yrittämään. Itselläni myös mennyt motivaatio opiskeluun, toivon vain, että valmistuisin mahdollisimman nopeasti, saisi oman talon, jonkinlaisen työn ja ennen kaikkea lapsen. Tiedän, että jonkun mielestä tällainen asioiden liiallinen miettiminen ja suunnitteleminen on typerää ja tiedän myös itsekin, että aina kaikki ei mene niin kuin oli suunnitellut. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun "annamme lapselle mahdollisuuden tulla" haluan olla asiasta varma enkä halua, että samalla joudun miettimään miljoonaa muuta asiaa joka vie hohdon koko asiasta. Myös minulla järki ja tunteet käyvät alituista sotaa.

      paljolti luonteesta kiinni, miten näihin asioihin suhtautuu. Erittäin tunnollisena ihmisenä sitä vaan ei uskalla heittäytyä tunteiden vietäväksi. Mutta se voi olla hyväkin asia. Toisaalta sekin voi viedä elälmästä maun, jos ei jätä varaa yllätyksellisyydelle. Mutta kun on kyse lapsesta, on todella vaikeaa olla ajattelematta järjellä. Kyse kun on toisesta ihmisestä. Minulle on myös erittäin tärkeää, että lapsi on toivottu eikä ns. vahinko, vaikka olisikin "toivottu vahinko".

      Mukava tietää, että jokin muukin miettii samoja asioita :)

      Äänestä

    Hei!
    Meillä ei nyt ole opiskelua, mutta minä olen työtön ja mieheni tällä hetkellä töissä.. Lapsen yrittäminen aloitettiin tuossa n.3 kuukautta sitten, mieheni opiskeli vielä silloin. Ja minä olin työtön. Olimme jo silloin täysin varmoja, että lapsia haluamme ja olemme edelleenkin. Epäilytti tietenkin, että mitenköhän sitä pärjää ja mitäköhän muut sanoo. Nyt olemme varmoja, että pärjäämme (tiukkaa tulee tietenkin olemaan). Onneksi on sukulaisia joilta saa käytettyjä vaatteita ym. tavaraa. Vaunut ostaa anoppi (hän on sanonut niin:))
    Harmi vain kun ei ole vielä tullut plussaa..toivottavasti joku kaunis päivä näin tapahtuisi.
    Ikää meillä molemmilla on jo pari vuotta päälle 20.
    Minä en tiedä auttaako tämä minun sepustus ketään, mutta toivossa on hyvä elää..:D

    Äänestä

    opintoja jäljellä 1,5v, miehellä 3vuotta ja lokakuun alussa 2006 aloitettiin yritys siitä huolimatta.

    Iloksemme tulin heti raskaaksi, mutta joulukuun lopussa sain keskenmenon rv 13. Maailma romahti siihen paikkaan, eikä vieläkään ole korjaantunut.

    Meillä yritys jatkuu edelleen, ei ole vaan tärpännyt toista kertaa. Kovin on stressaavaa elämä nykyään.

    Sitä vaan halusin sanoa, että ehkä ihan hyvä ensin saada opinnot päätökseen, koska kun lopettaa ehkäisyn, samalla laittaa itsensä alttiiksi kaikelle mahdolliselle mitä voi tapahtua. Voi tulla keskenmeno, kohdunulkoinen, tuulimuna, lapsettomuutta, vammainen lapsi jne. Nämä eivät ole mitenkään äärimmäisen harvinaisia. Kun antaa lapselle luvan tulla, samalla täytyy olla "valmis" kohtaamaan myös nämä asiat.

    Toisaalta, jos kuitenkin on sitä mieltä että on valmis jo opiskelujenkin aikaan, niin turhaa sitä yrityksen aloittamista kai on lykätä. Me olemme miehen kanssa huomanneet, että ei todellakaan ole kovin yksinkertaista saada lapsia, joten me emme halua odottaa siihen, että opinnot saataisiin päätökseen.

    Niinhän se kuitenkin on, että kukin tekee, niinkuin itselleen ja (toivottavasti!) tulevalle lapselle parhaaksi näkee!:)

    Äänestä

    • kaikille viesteistänne. En odottanutkaan mitään "ahaa" elämystä saavani, mutta ainakin uusia katsanto kantoja sain teiltä. Kiitos siitä

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    kuumeilua... kirjoitti:

    Kova vauvakuume on päällä, mutta elämäntilanne ei anna myöten. Opiskella pitäisi ensin loppuun ja sen jälkeen saada jonkinlaista työtä, että pääsisi edes jollain lailla kiinni työelämään. Niinhän se on, että jää siinä aika paljon jälkeen, jos heti valmistumisen jälkeen viettäisi vuode-pari kotona. Mutta sitten kun alkaa laskeskelemaan, että milloin olisi realistinen mahdolisuus alkaa edes harkitsemaan lasta niin se menee ainakin n.viiden vuoden päähän! En toki vanha ole sillonkaan, mutta miten ihmeessä tämän kuumeilun kanssa elää niin kauan! Jossain vaiheessa varmasti olisi vain pakko tehdä rohkeita päätöksiä, ei aina voi miettiä järkevästi. Mutta jotenkin sitä haluaisi omalle lapselleen turvallisen alustan kasvaa. En tarkoita sitä, etteikö lasta voisi opiskelujen keskelle tehdä, en todellakaan, mutta itse olen sen verran stressaja tyyppi, että en sellaista äitiä lapselleni soisi, joka stressaa koulua, raha-asioita ym. Tuntuu, että tämän asian kanssa on aika yksin, mies ei ymmärrä (vaikka ihana onkin) kuinka paljon asiaminua vaivaa. Onko täällä muita kohtalotovereita? Kiitos jos joku vaivautui lukemaan tämän :) Ihania aurinkoisia päiviä kaikille kuumeilijoille

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu