Millaisissa väleissä olette exän kanssa? Tuli vaan mieleen, kun exä tuossa poikkesi ja juttu kulki niin mukavasti. Ollaan nyt 3 vuotta eron jälkeen paljon paremmissa väleissä kuin ennen eroa. Hyvähän se, kun on yhteiset lapset ja yhteinen mökki. Moni muu on sanonut samaa, eli solmut aukesivat kun erosi. Miten teille kävi?
Kysymys eronneille
Miehetön nainen
201474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Muija muuttu entistä mulkummaks...
Taisin polkaista jo ennestään kipeälle varpaalle.
Tapasin lasteni isän lapsenlapsemme syntymäpäivillä viikonloppuna. Liki pari vuotta on viime tapaamisesta. Tottahan tilanne oli ensin kiusallinen ja outo, myös exäni nykyiselle vaimolle. Illan mittaan outous hävisi. Aivan hyvissä kaverisuhde- väleissä ollaan ja muutenkin asiat ovat menneet niinkuin pitääkin.
Exän uuden vaimon kohtaamisessa onkin seuraava haaste. Olen kyllä nähnyt heidän liikkuvan kaupungilla mutta eivät ole nähneet minua. Varmaankin voi olla tosiaankin aika kiusallinen tilanne sitten kun satumme samaan tilaisuuteen. Jostakin niitä kummallisia tuntemuksia aina tulee, vaikka kuinka yrittää suhtautua asioihin aikuismaisesti.
Tottahan niitä tulee, onhan sitä exää aikanaan rakastanut ja yhteiset lapset ovat olemassa. Eivät syvimmät tunteet poistu varmaankaan milloinkaan kokonaan. Jotakin jää pitkästä suhteesta ja se pitääkin olla niin. Näin ajattelen. Itse suhtaudun exäni uuteen vaimoon ihan ok. Jokusen kerran olen tavannut kaupassa käydessä tai muualla. No, elämä nyt vaan on tällasta...
Lasten isän kanssa en juurikaan ole tekemistä. Se on sellainen pitkänmatkan murehtija, ettei koskaan unohda olla minulle katkera avioerosta.
Toisen kanssa jutellaan niitänäitä ja hän on enempi tekemisissä lasteni kanssa kun heidän oma isänsä. Elokuussa lähtevät ulkomaanmatkalla ja viettävät muutenkin aikaa yhdessä, vaikka lapset ovat jo aikuisia.
Minä voisin olla yhteydessä molempiin ja kutsua vaikka kylään vaikka Avec.
Tilanteesi todistaa, että riitaan ei välttämättä tarvita molempia, mutta sopuun tarvitaan.
vain välttämättömät ja viralliset keskinäiset asiat.
Mennyt mikä mennyt.
mies 50
olleet koko ajan. Erosta jo pitkästi toistakymmentä vuotta. Kaikkihan riippuu miten ero tehdään sekä kuinka kypsiä eron tekijät henkiseltä rakenteeltaan ovat.
että assia on niin ettei jätetty tule toimeen on niin katkera? ken huonosta päässyt eroon olisi varmaan tekemisissä, jos nyt edes viitsii.
toinenhan lehdelle jää soittelemaan ja toiselle alkaa uuselämä. Sanoen vihdoinkin saan alkaa elämään !
Eron SYY vaikuttaa vähintään yhtä paljon.
sen silloin niin pitkään ja hartaasti...opiskelin sivussa filosofiaa ja sieltä luin, että syy voi olla myös tulevaisuudessa! Halusin parempaa elämää. Tuo mielessäni asia oli paljon helpompi.
Ei niin kauheasti tarvitse miettiä syitä taaksepäin. Toki ymmärrän, että se merkitsee mikä eroon johtaa. Ne asiat pitää vaan miettiä selviksi itselle ensin.
Jos vaikka ero tulee kolmannen osapuolen vuoksi, on varmaankin tosi vaikea olla katkeroitumatta. Ja lapsetkin voivat ryhmittyä petetyn vanhemman puolelle ja katkaista välinsä toiseen vanhempaan.
voi olla niin monenlaista, mutta toivon mukaan juuri omanlaista. Olin itse se, joka halusi eroa. Elelen yhä yksin, viidentoista vuoden jälkeen. Yksinäiseksi en itseäni tunne. Tämä sopii minulle.
Exällä on ollut useampia suhteita. Totta on että jätetylle voi olla rankempaa. Ei se helppoa ole jättäjällekään.
...teidän molempien kannalta. Ilmeisesti olet luonteeltasi yksineläjä ja hyvä niin. Jos ette olisi eronneet silloin, olisi ero tullut kuitenkin jossakin vaiheessa. Ja monta vuotta elämästä olisi tuhraantunut turhaan riitelyyn.
edellä aikaamme, kun emme koskaan riidelleet ja olimme loppuun asti hyviä ystäviä. Nykyäänhän se on jo varsin tavallista. Lähiympäristössäni on ainoastaan yksi entinen pariskunta, joka ei haluaisi olla missään tekemisissä toistensa kanssa. Toivottavasti tilanne muuttuu heidänkin kohdallaan vuosien myötä paremmaksi.
Jos suhde on eletty "loppuun" ja ero hoidettu asiallisesti, en ymmärrä, miksei voitaisi jatkossa olla ainakin kohteliaissa puheväleissä. Tiedän muutamia, jotka ovat entista parempia ystäviä - sanan kirjaimellisessa merkityksessä - eron jälkeen. Suosittelen.
vähempää kiinnostaa.
Tahallaan tuhosi yhteisen lapsemmekin, jonka näin viimeksi toista vuotta sitten mielisairaalassa. Oikeassa paikassa oli, tuskin paranee koskaan...
kuinka niin pilasi, onhan lapsella myös toinen vanhempi?
Aina huusi ja möykkäsi, arka tyttö pelkäsi. Kroonisessa aliravitsemuksessa piti, minä ruokin eroon asti. Erossa tuomittiin tavan mukaan äidille. Sitten ei ollukaan puolestaluhujaa, lohduttajaa, ruokkijaa. Kehittyi kaikki anorekstikon oireet paitsi että söi, kun ruokaa sai. Anorektikon oireisiin kuuluu mielenterveyden häiriötkin, lue netistä. Ulkomuotokin muuttui pitkäleukaiseksi, kulmikkaaksi, lihaksettomaksi, koska anoreksia käynnistää liiallisen kasvuhormoonin tuotannon ja ulkomuodosta tulee tällainen.
Ei auttaneet kirjelmät, puhelut kouluterveydenhuoltoon, kunnan sosiaalihuoltoon, kantelu lääninhalitukseen, lastensuojeluilmoitus ym.
Lapsen äiti on psykopaatti, luonteesta tai henkisestä elämästä puuttuu iso osa. Ei mene järkipuhe perille kuten ei lastensuojeluviranomaisillekaan.
Tämän lapsen tulevaisuus on tahallaan tuhottu yhteiskunnan myötävaikutuksella. Suomessa, jossa nämä asiat kuulemma ovat parhaalla tolalla maailmassa. Ihan niin kuin Neuvostoliitossakin kerrottiin siellä olleen.
"On lottovoitto syntyä Suomeen".
, että kysyin. :/