Elämä Alfean jälkeen - Flora

UPDATE_8189895 kirjoitti:

Vilkas katu ja liikenne. Autot näyttävät tavallisilta antiikkisilta rojuilta, mutta ne leijuvat ilmassa ja kulkevat moitteettomasti. Leveiden katujen reunat ovat täynnä ihania pikkukojuja joissa myytiin kaikkea
käyttötavaroista posliini-esineiin.
Kadun varrella nokyttää yksi puu. Tämä puu on oikein kaunis ja vihreä. Se ei toisaalta eroa juurikaan kymmenistä muista puista jotka vieri vieressä seisovat katua reunustamassa, mutta se on erityinen. Sen runkoon on kirjoitettu kautta aikojen rakkauden tunnustuksia, ja siksi puu on niin kovin suosittu ja kasvaa rakkaudesta.
Tästä rakkauden puusta irtoaa yksi lehti joka kieppuu ilmassa tovin, kunnes leijailee tiilimuurin yli suurelle pihamaalle. Piha on täynnä kauniita puita ja pensaita, ja se on kovin suuri ja kaunis. Tämä yksittäinen lehti putoaa maahan ja sekoittuu muiden lehtien joukkoon.
Nuori nainen kumartuu ja poimii tämän lehden ylös, sillä hän tietää että jokainen niistä on arvokas. "Syksy on tulossa, vai mitä?," Nainen kuiskaa lehdelle ja päästää sen leijailemaan taas ilmaan. Nainen heittää pitkät kastanjan ruskeat hiuksensa taakse ja oikoo punertavaa hamettaan jonka ompelija on naisen pyynnöstä valmistanut muistuttamaan ruusun nuppua. Sitten hän lähtee kävelemään rauhallisesti pitkin puutarhaa rauhallinen hymy huulillaan.
Nainen saapuu valkoisen marmorikatoksen eteen ja vilkuttaa nuorelle miehelle sen alla. Tämä Nuori mies on letittänyt pitkät hiuksensa taakse jotta ne eivät sotkeentuisi hänen maalaukseensa, jota hän oli viimeistelemässä. Mies vilkuttaa takaisin ja Nainen astuu valkeat rappuset hänen luokseen. "Voi Helia, se on niin kaunis!" Flora sanoo ja ihastelee Helian taideteosta kultaisista ruusuista jotka välkehtivät kauniisti. "Omistan tämän sinulle," sanoo Helia ja antaa Floralle suukon. "Se on jo melkein kuiva, voit viedä sen." Flora nyökkäsi ja nosti taulun jalustaltaan. "Sinä tiedät että minusta on ihanaa kun omistat minulle taulun, Helia," Flora sanoo ja astelee poispäin. "Mitä tahansa sinun vuoksesi," Helia sanoo ja asettaa uuden taulun valmiiksi. Flora pyörähtää ympäri ja taulu tiukasti sylissään lähtee viemään sitä sisälle kartanoon. On kulunut 10 vuotta Alfeasta pääsyn jälkeen ja Flora ja Helia asuivat onnellisina suuressa kartanossa, joka sijaitsee Sunflower ulottuvuudessa, Rose valleyssa.
Helian taulut menevät kuin kuumille kiville sillä hän pystyi maalaamaan mitä tahansa loistavasti, etenkin kukkia. Heillä on tarpeeksi rahaa vaikka mihin, joten Flora ei pääsääntöisesti tehnyt töitä. Silloin tällöin hän kuitenkin saattoi kirjoittaa luonto-lehtiin artikkeleita erillisistä kasveista ja niiden elinympäristöstä.
Flora käveli taulun kanssa pitikin valkeita käytäviä, seinän vierustat täynnä kauniita kukka asetelmia. Itse seinillä komeili metrin välein Helian kuuluisimpia tauluja joita ei ollut myyty. Joka lauantai kartanossa järjestettiin turistikierroksia taiteesta ja kukista kiinnostuneille. Floran kävely oli verkkaista koska hän pysähtyi välillä tutkimaan tauluja jotka olivat olleet samalla paikalla jo vuosia. Helian tauluista löysi aina jonkin uuden näkökannan, eikä niihin voinut ikinä kyllästyä!
Kun Flora käveli erään kukka-asetelmansa ohi, hän pysähtyi katselemaan sitä. Kukat olivat kauniita ja sopivat kauniisti yhteen, mutta taulu niiden yläpuolella oli väärän värinen. "Cassandra!" Flora huudahti, mutta ei mitenkään käskevästi. Hetken päästä hänen vierelleen ilmestyi hänen henkilökohtainen palvelijansa joka oli pukeutunut valkoiseen hameeseen ja vihreään esiliinaan. "Te kutsuitte minua, rouva," Cassandra sanoi ja niiasi kevyesti. Flora nyökkäsi iloisesti ja katsahti kukka-asetelmaan. "Voisitko ystävällisesti pyytää Midgeä hakemaan seireenejä... sartoleja ja kisaran heinää itäisestä puutarhastani? Ne sopivat yhdessä paljon paremmin yhteen taulun kanssa". Cassandra sanoi tekevänsä sen mieluusti ja lähti vieden vanhat kukat mukanaan. Helia ja Flora olivat niin varakkaita että heidän oli järkevää pitää palvelusväkeä. Kaikki palvelijat rakastivat isäntäänsä ja emäntääsä suuresti sillä he olivat lempeitä ja ymmärtäväisiä. Tämän Flora tiesti, koska palvelijoilla oli tapana avautua hänelle koska hän oli hyvä kuuntelia. ja tietysti Helia tiesti kaiken mitä Florakin, heillä ei ollut salaisuuksia.
Hetken kuluttua Cassandra palasi mukanaan uusi kimppu jonka värit sopivat täydellisesti maalaukseen.
"Mutta rouva, edellinenkin kimppu oli niin kaunis...," Cassandra sanoi ja ojensi kimpun Floralle. "Eikö olisi ollut parempi vaihtaa maalaus? Herra on maalannut edellisen kimpun kanssa sopivia." Flora otti kimpun ja asettili sen marmoriselle jalustalle. Hän mietti hetken ja sanoi sitten: "Kaikki Helian työt ovat ihania ja jokaisella on oma tarinansa. En halua mistään hinnasta vaihtaa tätä taulua jotta sen tarina hautautuisi pois." Cassandra ei ymmärtänyt tätä, mutta kunnioitti syvästi emäntänsä viisautta. Hän niiasi taas ja lähti pois. Flora jäi vielä katselemaan Helian taulua, kunnes muisti sylissään olevan maalauksen kultaisista ruusuista. "Olin unohtaa sinut!" Flora sanoi ja lähti taas kävelemään. Hän nousi kahdet leveät portaat kolmannen kerroksen aulaan.
"Äiti! katso tätä!" Huusi silloin joku. Flora kääntyi ympäri ja huomasi noin kahdeksan vuotiaan tytöt juoksevan häntä kohti. Tytön kiiltävän mustat hiukset ulottuivat melkein olkapäille. Hänellä oli päällään valkoinen hame ja vihreä toppi jotka sopivat hyvin yhteen hänen vihreiden nappikenkiensä kanssa. "Rosy, mitä nyt?" Flora kysyi ja kumartui tytön puoleen. Rosy nosti kantamaansa kukkaruukkua hiukan ylemmäksi ja Flora näki pienen vihreän kasvin jolla oli kaunis kellanpunainen kukinto. "Upeaa, Rosy! Anthomeus cdiralhaes on hyvin vaikea kasvattaa!" Rosy hymyili innokkaasti ja laski kukan nyt taas alemmas. "Olen laulanut sille joka päivä ja kastelen aina kymmeneltä aamulla, niinkuin pitääkin! Hei, mikä tuo on?" Rosy osoitti maalausta äitinsä sylissä. Flora naurahti ja käänsi taulun Rosyn nähtäväksi. "Isäsi uusin luomus. Kultaiset ruusut, eikö olekin elävän näköinen?" Rosy ihaili taulua silmät pyöreinä ja tutki sen tarkkaan. Rosy oli perinyt Helian ja Floran parhaat ominaisuudet: Hän oli tarkka, rohkea, lempeä ja ystävällinen. Rosy osasi myös piirtää hyvin ikäisekseen ja rakasti kasveja. "Saisinko taulun huoneeseeni?" Rosy kysyi innoissan. Flora pudisti päätään. "Anteeksi kulta, tämä on omistettu minulle. Voit pyytää isää tekemään sinulle oman, hän on puutarhan ateljeessa." Rosy hihkaisi ja kävi viemässä kukkaruukkunsa pois. Sitten hän sujahti portaat alas toiseen kerrokseen. Flora nauroi itsekseen ja jatkoi matkaansa huoneeseensa. Se sijaitsi koillisen käytävän perällä. Flora astu sisälle huoneeseen, ja ensimmäinen vaikutelma on tietysti kukat. Flora ei tosiaankaan tehnyt mitään säännöllistä työtä, mutta hän yritti selvittää kasvien ominaisuuksia kemikaliossaan jonne johti ovi hänen huoneestaan. Itse hänen huoneensa muistutti lähinnä olohuonetta, sillä sielä oli muutama kukallinen sohva ja tietokone. Flora nukkui erillisessä makuuhuoneessa Helian kanssa neljännessä ja viimeisessä kerroksessa, mutta tätä hän kutsui huoneekseen. Pieni huone oli täynnä kukka asetelmia, mutta ei niin täynnä että tila olisi ollut tunkkainen, pikemminkin runsas.
Flora asteli tietokoneelle joka oli aina auki. Hän avasi maksullisen SpaceChatin ja meni sähköpostiinsa sieltä käsin. Ilokseen Flora sattoi huomata saaneensa yhden sähköpostin. "Solariasta!" Flora intoili. Liitteenä oli kuva kuningatar Stellasta ja kuningas Brandonista. Itse viesti kuului näin:

---
Hei, Flora!
Mitä kuuluu? (Et ole laittanut viestiä pariin viikkoon) Minä voin paksusti. Ihan kirjaimellisesti, kuopuksemme syntyy pian

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä