En voisi enää olla onnellisempi, kuin juuri nyt. Rippijuhlat on vietetty ja kaikki meni tosi hyvin.Juhlissa oli mukana lapsen biologinen äiti, pari mummoa,siskot ja veljet.Myös mummon siskoja ja veljiä. Ystäviä vanhalta asuinpaikkakunnalta. Myös meidän omat läheiset, ystävät ja naapurit oli kutsuttu. Yli 60 vierasta oli.Lapsen mummo osuvasti tänään sanoi, että tuntui kuin olisimme olleet yhtä suurta perhettä. Enää paremmin asiat eivät voisi olla. Teemme työtä yhdessä lapsen parhaaksi.Tänään olimme kaikki väsyneitä, mutta onnellisia, kun kaikki oli mennyt niin hyvin!
Onnellinen
äiti51
15928
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
onnistuivat ja lapsi voi olla tyytyväinen.
Sinulle tietysti on erityisen ihanaa, kun niin paljon juhliin satsasit, ettei se ollut turhaa, vaan kaikki sujui kuin pitikin. Kyllä siitä tulee itsellekin tosi hyvä mieli. Minäkin olen ihan onnellinen sun puolesta. Ei tässä sijarielämässä niitä kohokohtia niin usein pääse olemaan, muta nautitaan kun sellaisia on.
Kun sijoitetulla lapsella on sukua noinkin laajalti vielä sijoituspaikkaan tullut kyläilemään, niin miksei kukaan heistä ole ottanut häntä hoitoonsa. Miltä tuntuu lapsesta, kun suku lähtee iloisista juhlista ja hän jää sijoituspaikkaan. Tämä ei ole tarkoitettu aloittajaa mollaamaan tämä kirjoitus, vaan ihan oikeesti, luulisi lapselle tulevan vähintäänkin haikea olo ja kysymyksiä miksi hän kelpaa suvulleen juhlakaluksi mutta ei yhteiseen elämään ja kotiin. Aika viriilejä sukulaisia kuitenkin olivat, kun pääsivät paikalle.
Minulla on se kuva, että sukulaisiin sijoittamisessa esteenä on ne syyt miksi lapsi sijoitetaan. Jos vanhemmat kuolevat tai tapahtuu joku muu onnettomuus, sukulaisiin sijoitetaan useimmin. Päihteiden väärinkäyttäjillä on monasti jo useamman sukupolven ajalta samoja ongelmia, joten sukulaiset eivät ole ehkä halukkaita ottamaan perheeseensä ketään ylimääräistä. Monesti välit ovat jo niin tulehtuneita, ettei halua ole. Sitten saisi lapsen lisäksi sen väärinkäyttäjän oven taakse.
Totuus on vaan niin että rakas suku on myös ärsyttävä, suku saadaan ja ystävät valitaan.
Pariskunnissa vain toinen on sukua ja puolisot usein eivät ole niin ihastuneita toisen sukuun, kun anoppikin on niin ilkeä.
Oma anoppini oli sijoitettu setänsä perheeseen ja tunsi itsensä toisen luokan kansalaiseksi ja serkutkin kiusasivat ja haukkuivat. Kukaan moista huutolaista puolustanut ja vaatteita sai jos toisilta liikeni.
Tosin olen itse sillä kannalla, että sukulaissijoituksia pitäisi enemmän tukea ja kannustaa silloin kun se on mahdollista. Ja siinä sitä yli 45v. ikäeroa ei ainakaan pitäisi tuijottaa.
Sukulaissijoitusta hänen kohdallaan on kokeiltu 1 ½ vuotta. Päättyi epäonnistumiseen. Oli niin paljon ristiriitoja äidin kanssa, että tuli lopullinen väsyminen. Nyt kaikki sujuu aika hyvin ja rikki menneet suhteetkin ovat paranemaan päin.Nämä omaiset,jotka nyt olivat juhlissa ovat tukeneet meitä sijaisvanhempia aivan kiitettävästi sijoituksen aikana! Heille siitä iso kiitos!Lapsikin on hyvin onnellinen tästä tilanteesta, kun hän kuitenkin voi kuitenkin pitää yhteyttä oman halunsa mukaan kaikkiin tärkeisiin läheisiin!
Kaiken lisäksi lapsi otettiin pois tosi hyvästä sijaisperheestä. Ja huonostihan siinä kävi! En viitsi kertoa enempää, ettei tunnisteta. Mutta ennen kaikkea lapsi siinä kärsi. Sukulaiset ei vaan pärjänneet lapsen kanssa.
ei vaadita pride-kurssia,eikä heillä ole mahdollisesti muutakaan alan koulutusta.
Sukulaisilla on aina se vaikeus, että ovat sukua myös bioäidille ja se tuo helposti ristiriitoja.
Tietenkään sossut eivät saa sijoitta lasta sellaiselle sukulaiselle, jota lapsen oma äiti/isä inhoaa eikä hyväksy. Ei kai näin ole menty toimimaan ja siten tieten tahtoen saatu negativiinen ja epäonnistunut sukulaissijoitus ja vettä myllyyn, joka vastustaa sukulaissijoituksia kaikkinensa. Sitähän just vastustetaan, vaikka sukulaissijoitus olisi lapselle ulkopuolisia onnellisempi ratkaisu (vanhempien hyväksyessä ne sukulaiset). Toivon, ettei tässä olla sossujen omia sukulaissijoituksia vastustavan näkemyksen pönkittämiseksi tahallaan toimittu vastoin lapsen etua ja sijoitettu sellaiselle sukulaiselle, jota biologiset vanhemmat eivät hyväksy. Ei kai kukaan sijarikaan antaisi lastaan vastenmieliselle sukulaiselle, jos lapsestaan yhtään välittää. Huom! sukulaisten ohella myös perheystävät voisivat olla järjestyksessä ennen ulkopuolisia sijareita.
tulee meille sukulaisille aina kun tilaisuus vain on niin!
Ei kukaan inhoa suvun lapsia kuin sinä!
Ja on taas sulla noita virhelyöntejä kirjoituksessasi eli olet kaljoissa tms.?
Olisitpa omallas puolellasi jo ja pysyisitpäs siellä, lopultakin!
Kiitos JA HYVÄSTI, en halua sun räkytystä enää lukea, ei mitään järkeä, samaa jankutusta, päivistä toiseen, heliönä-keiju3, ent. helinä-keiju3!
tästä tapauksesta tarkemmin koska ei ole mun asia repostella tuttujen asioita pitkin nettiä. Mutta siis tässä tapauksessa nimenomaan siirto tehtiin kimpassa, jossa oli äiti ja nämä sukulaiset!!
Helinä, tässämeidän tapauksessa oli kysymyksessä isovanhemmat!
jees, sijoitukset ei haluaisi lukea, mutta ei vaan pääse addiktiostaan eroon. Alkoholisteilla on sama juttu, peliriippuvaisillakin on, en voi sinua ressukkaa auttaa vaikka mieli tekis. Koita nyt vaan olla lukematta tätä kirjoitusta. Se ei tee sinulle hyvää.
Ajattelen isovanhempien hoivaan sijoittamisesta siten, että vaikka he ovat iäkkäitä niin sijoituksella suodaan lapselle ja isovanhemmille yhteisiä vuosia niin pitkälti kuin se on mahdollista (ei tietenkään vastoin biologisten vanhempien tahtoa niin saa tehdä). Lapsi, joka sitten joudutaan sijoittamaan noiden kallisarvoisten vuosien jälkeen ehkä myöhemmin ulkopuoliseen sijaisperheeseen ei samalla tavalla tule hylätyksi eikä koe hylätyksi tulemista, koska sijoitus pois isovanhempien kotoa tapahtuu luonnollisen vanhenemisen ja väsymisen seurauksena ja lapselle jää isovanhemmistaan ja yhteisestä ajasta mieleensä kaunis muisto siitä, kuinka tärkeä ja rakas hän on ollut isovanhemmille. Lapsi saa tuosta, vaikkakin vajaaksi jääneestä sijoitusajasta kallisarvoista voimaa ja itsetunnon eväitä oltuaan sukunsa piirissä ja isovanhempien hoivissa voidakseen aikuisena sitten muistellessaan lapsuuttaan rakastettuna lapsena. Aivan toisenlaista on muistella sellaista, että suku ei ottanut. Tämä oli jossain asiantuntijalausunnossakin sanottu (älkää pyytäkö linkkiä, en jaksa etsiä), että isovanhempien luota viedyt lapset eivät samalla tavalla koe heittelehtimistä, kuin sijaisvanhemmalta toiselle siirrellyt. Eivät tietenkään koe, sillä lapsikin ymmärtää että ihminen vanhetessaan heikkenee ja väsyy ja ehkä sairastuukin, vaikka kuinka rakastaisi. Ei se ole hylkäämistä vaan luonnon laki.
Ps. voi olla, että taas tuli kirjoitusvirheitä, kun näppäimistö uusi ja jäykkä, mutta en viitsi oikolukea (kirjoittaminen on iisimpää), joten jos häiritsee kovasti jonkun kirjaimen puuttuminen tai ylimääräinen kirjain, niin ainahan tekstin voi tulostaa ja itse kirjoittaa kynällä puuttuvan kirjaimen tai sotata ylimääräiset kirjaimet yli omasta tulostamastaan paperiversiosta. Tai sitten voi tekstin kopioida ja liittää tekstinkäsittelyohjelmalla koneelleen ja sitten ruvetta stilisoimaan aivan oman mielensä mukaiseksi, niin tulee taas hyvä mieli. Muuta neuvoa en voi antaa tässä vaiheessa niille, ketkä häiriintyvät lyöntivirheistä.
Osuit naulan kantaan Helinä. Juuri näin kävi meillä ja kaikki sujuu sen takia odotettua paremmin.Isoäiti itki meillä, että hän ei vaan jaksa,antakaa se minulle anteeksi.( hänellä oli 3 lasta silloin ) Sanoin hänelle, että sovitaan niin, että tästä päivästä asti olet mummo ja me hoidamme nämä äitien ja isien roolit. Ja että sinun täytyy vaan antaa nyt itsellesi anteeksi. Hän on ollut siitä lähtien mummo ja ottaa lasta aina kun vaan jaksaa!
rakastavia isovanhempia enemmänkin. Meidän lapset ovat enemmänkin saaneet mummonsa kautta kokea surua, kuin iloa.
Toiset lapsenlapset ovat selvästi mummolle parempia, kuin nämä juoppojen vanhempien tekemät, näin eräs lapsemme itse mulle totesi, oltuaan taas yhdellä pettymyksen täyteisellä vierailulla mummolassa.
Ei ole mummolle edes vierailut kovin usein sopineet ja sitten kun on lapsi siellä ollut, niin pelkkää vinoilua ja eriarvoisuutta on saanut kokea. Kyllä siinä itsetunto on kovilla. Että lyötyä lyödään ja ihan omien sukulaisten taholta.
Noissa sukulaissijoituksissa on aina myös riskinsä. Oletko Hellu tullut ajatelleeksi sitä tosiasiaa, että nämä isovanhemmat ovat hoitaneet ja kasvattaneet lasten vanhemmat, äidin tai isän.
Jotain on saattanut mennä heillä jo lapsuudesta asti pieleen, kun ovat joutuneet pulloon turvautumaan. Liekkö huono itsetunto, tai muu tunnevamma ja mikä mahtaa olla taustalla, hyvin usein omat vanhemmat.
On siinä iso riski, että nämä samat "epäonnistuneet"kasvattajat kasvattaisivat samalla
metoodilla myös seuraavan sukupolven, eikä asiat pääsisi korjaantumaan ollenkaan, vaan sukupolvelta toiselle siirtyisi ne virheet.
Ei kaikki osaa eikä haluakaan rakastaa siten kuin luulisi ja toivoisi.
Kuitenkin lapsella on neljät isovanhemmat ja tosi huono mäihä, jos kaikki olisivat hulluja ja juoppoja, mitä se kertoisikaan suomen kansasta. Mutta sen verran vielä, että vastentahtoiselle ei lasta pidä antaa tietenkään. Monet isovanhemmat tai muut läheiset eivät kuitenkaan sossutanttojen ennakkoluulojen ja asenteen vuoksi ole saaneet rakastamaansa lasta hoitaakseen vaan on annettu vieraalle.