Versio yksi:
Raajat levälläni lepään sängylläni.
Katon peili heijastaa kuvani.
Kuulen sen kuiskaavan:
"Minua sinä rakastat".
Versio kaksi:
Raajat levälläni lepään sängylläni.
Katon peili heijastaa kuvani.
Kuulen sen kuiskaavan:
"Sinua minä rakastan".
Raajat levälläni lepään sängylläni.
Katon peili heijastaa kuvani.
Kuulen sen kuiskaavan:
"Minua sinä rakastat".
Versio kaksi:
Raajat levälläni lepään sängylläni.
Katon peili heijastaa kuvani.
Kuulen sen kuiskaavan:
"Sinua minä rakastan".
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jäin tähän jumiin. Runosi sisältää yksinkertaisuudessaan kiehtovan ajatuksen. Jaa. Ja olen aina koukuttunut peileistä, milloin minkäkin sorttisista. Näitä ajattelin lukiessani:
Rakastaako itserakas ihminen todella itseään, vai kenties jotain omituista heijastusta, jonka minästään näkee? Jos ei todella kykene myöntämään virheitään tai vähintäänkin nielee ne sellaisinaan, millaiseen olioon tuo itserakkaus oikeastaan kohdistuu? Egoistinkin sosiaalisessa ympäristössä on varmaankin joku, joka rakastaa häntä. Millaiseen ihmiseen tuo ulkopuolinen sitten on rakastunut? Kokonaan toinen juttu on, onko itserakkaus niin vakava ongelma (mikäli se ei todella ole psyykkinen häiriö kuten narsisteilla). Kun haluaa itselleen hyvää sitä on tavalla tai toisella haluttava myös muille, vai? Ja emmekö me kaikki elä jonkinlaisessa heijastusten maailmassa? Ihmisellä on monta minää jo itsestäänkin käsin, päälle vielä se, kuinka lähimmäiset hänet näkevät. Eikö totuuden tavoittelemisen sijasta olisi olennaisempaa tajuta noiden heijastusten olemassaolo?
Itsekseni näitä kyselen, ja näin näköjään kysymykset turskahtivat aivoistani sinunkin ulottuvillesi. Yhä uudelleen luen: "'Minua sinä rakastat'.// 'Sinua minä rakastan'."
elämä menee? Monimutkaisten kysymystesi kautta, mielestäni se kiteytyy tässä runossa juuri noihin kahteen lauseeseen...
Kukin löytää vastauksen itsestään.
Kiitos syvästä kommentoinnistasi. Herätti Sinussa ajatuksia; paras kiito minulle:)
Nämä heijastuskirjoitukset ovat kummallisia. Oma minä hukassa, sitä selitellään milloin milläkin, tässä peilillä. Roolit ja minät sekoittuvat pahasti.
Tässä ikään kuin selitetään oman pirstaleisen minän käyttäytymistä ja olemassaoloa. Melko sekavaa ja vaikeasti ymmärrettävää näillä psykologian tiedoilla ja vajavaisella (!?! ihmistuntemuksella.
Jotenkin väsähtää näihin äitipartaHessun juttuihin.
Joku koulun käynyt päähän perehtynyt saattaisi auttaa paljon paremmin kuin netti.
lauletaan Beatlesin All You Need Is Love sävelellä tai Kaikki joukolla jäätä särkemään tai ehkä Nukkumatti nukkumatti lasten?
Jollakin on ollu tapana kiinnittää huomiota kellonaikoihin mitkä tekstit ilmestyy mihinkin aikaan ja siitä päätellä että sama henkilö on tiettyjen tekstien takana.
Näin ollen, en tarvitse paljon salapoliisinkykyjä huomatakseni että nimimerkillä että se jaksaa aina vaan [23:54 ketjussa Narkissos] ja nimimerkillä äitiparta [00:06 ketjussa Viljan liike kurkottaa sinuun] kirjoitetut tekstit ovat saman henkilön käsialaa. Ensinnäkin, kumpikin on kirjoitettu lähes samaan aikaan vain kaksitoista minuuttia väliä, ja lisäksi kumpikin kirjoitus käsittelee samaa aihetta, alkeellista psykologiantuntemustani käyttäen: minuutta ja sen tarkastelua, jopa tarkastelun tarkastelua. Ei ole mitenkään tavatonta että äitiparta tällä tavalla keskustelee luomiensa sekavien hahmojen kanssa, sopii hänen taudinkuvaansa paremmin kuin hyvin.
Päättelen siis, että kirjoitukset "äitiparran ikuista heijastusta" [23:54 nimimerkki että se jaksaa aina vaan] ja "Tervehdys" [00:06 nimimerkki äitiparta] ovat äitiparran kirjoittamia. Sen sijaan kirjoitus "Ooo" [20:09 ketjussa Narkissos, nimimerkki Hessu-kissa] ei ole äitiparran (eikä näin ollen myöskään Hessu-kissan, koska kyseessä on sama henkilö) kirjoittama, vaan se on sinun kirjoittamasi.
Kyllä, nyt jäit kiinni housut kintuissa!
Kaikki muu on siis tullut selvitettyä. Vain yksi kysymys jäi auki...
Kumpi meistä kirjoitti TÄMÄN tekstin?
Vastaa sinä, minä en enää viitsi.
:-)
Hyvää yötä.
panepas pääkky tyynylle, vedä uusimmat unilelut kainoloosi, ota vaikka ryyppy vanhasta tottumuksesta ja unohda itsesi ja keskeisesi vuoropuhelut... Päättelykykysi on vain omaasi.
Sinulla on vähän sekainen päivä. Otan osaa, mutta en ole otettu.
Housut kintuissa sinut näin ja siitä ääneen sanoen mieleesi unohtumattomasti jäi tuo lause. Olihan se noloa, mutta miehenä viis välität. Voi sinua, kun äherrät.
yksi äitiparran heijastus paljastettua. Sen nimi on mertsi. Minä sitä jo ajattelinkin.
* pusu *
Haista paska!
Heitän nyt sarkasmin sikseen ja puhun asiallisempaan sävyyn kuin edelliset viestini.
Todellisuus on monta kertaa kipeä mutta ne kivut olisi hyvä kohdata...
Lienemme puhuneet tästä palstalla ennenkin. Olen tarjoutunut selvittämään kanssasi muutamia asioita, muun muassa henkilöllisyyteni olisi erittäin helppo selvittää niin että huomaisit kuka olen tai ainakin kuka en ole, mutta et tahtonut lähteä siihen, sinulle riittää palstahuutelu, ihmisten epäily ja nimittely.
Ymmärrän käyttäytymisesi siitä käsin että sinua on varmaankin loukattu ja satutettu pahemman kerran. Siksi olen tahtonut ajatella ettet ole palstahäirikkö, joka kiusaa toisia kirjoittajia vain huvikseen, vaan käyttäytymiselläsi on todellakin tausta. Olisi kuitenkin hyvä että rohkeasti lähdet selvittämään asioita ja suostut ottamaan selvää kuinka on.
Sanon vielä kerran.
1) Minä en ole Markku enkä Margitta enkä myöskään Hessu-kissa. Marraskuusta lähtien olen kirjoittanut palstalle vain nimimerkillä äitiparta. Koskaan en ole kirjoittanut - en palstalle enkä kenenkään meiliin - esimerkiksi Markkuna.
2) En tunne sinua henkilökohtaisesti ja tietääkseni emme ole edes tavanneet koskaan.
Ehdottomasti totta on sekin, että toivon sinulle sydämestäni kaikkea hyvää.
Turha keskustella päivän selvistä asioista netissä.
miten kivut olisi hyvä kohdata.
nyt nukkumaan. Hyvää yötä.
Nooh. Jaksaa toki! Mikä voisi olla parempi tapa viettää ansaittua vapaapäivää kuin tappelu suomi24:n Rakkausrunot-palstalla! Ei niin mikään. Ei yhtikäs mikään. :D :) ;)
Hessuhan se tässä, ikuinen höpsähtänyt sivuversoäitipartajasatamuutanimimerkkiä. Google-mainoksissakin tuli viestini kohdalle ilmoitus a) kiputestistä b) skitsofreniasta ja c) stand-up-taikuudesta. Mikä ihmeellinen ihminen minä olenkaan. Suotta olet huolissasi; viihdyn mitä parhaiten itsessäni, en ole vaarallinen ympäristölleni (toiset sanovat jopa ihanaksi ja lahjakkaaksi ihmiseksi) ja iloisesti olen valmis juttelemaan jopa sinun kanssasi.
Ensiksikin. Mitä vikaa on peileissä? Peili on yksi runoudessa käytettyjä yleisempiä symboleita. Symboli tarkoittaa sitä, että tiettyä sanaa käytetään vertauskuvana jollekin ihan toiselle ilmiölle. Ketjun aloittajan runossa peili symboloi esimerkiksi itserakkautta ja sen monia ulottuvuuksia. Minä sitten vain tavallani purin tuota symbolia kysymyksiksi. Vikani on siinä, että tapaan selittää vertauskuvatkin vähän vertauskuvallisesti. Ehkäpä tämä sai sinut herttaisesti epäilemään sielullista tasapainoani. Kiitän huolenpidostasi. Se on kuitenkin täysin aiheetonta.
Toiseksikin. En ole edelleenkään äitiparta. No, hänhän tuossa juuri väittää olevansa minä, mutta se johtuu vain hänen ironiantajustaan. Ironia tarkoittaa samaa kuin piiloiva. Se on hyvin vaikea laji kirjoitetussa tekstissä, ja hiukan arveluttava täällä netissä etenkin. (Pieni moittiva päänpudistus äitiparralle). Rakkausrunot-palstalla käytän vain yhtä nimimerkkiä ja se on tämä Hessu-kissa tässä. Rekattuna en kirjoita aina, sillä haluan profiilissani säilyvän vain viestejä, joita toivon satunnaisen ohikulkijan lukevan, toisin sanoen runojani. Olen hieman pettynyt sinuun. Jos todellakin tahtoisit pätevästi osoittaa moiset sivuversoepäilykset tosiksi, olisit lukenut aivan ja kaikki minun ja äitiparran viestit. Et ole selvästikään tehnyt niin, sillä muutoin olisit huomannut, että kyseessä ovat kaksi täysin eri henkilöä.
Pirstaleisista minä-jutuista vielä. Ihmisellä on monta minää. Ihan totta. Kukaan ei käyttäydy perheensä seurassa täysin samoin kuin vaikkapa työpaikallaan. Eri ympäristöissä ihmisen eri puolet nousevat esiin. Et sinäkään varmaan ole nettielämän ulkopuolella yhtä kärkäs loukkaamaan ja epäilemään kuin olet täällä. Psykologisesta näkökulmasta ihmisellä on muun muassa seuraavat minät: todellinen minä, minäkäsitys ja ihanneminä. Minäkäsitykseen kuuluu useita minäkuvia (fyysinen, suorittava, emotionaalinen ja sosiaalinen). Ihmisessä yhdistyvät yleisellä tasolla biologinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Lisäksi jokaisen on kai myönnettävä olevansa kokijana itsensä "vanki": kukaan ei voi täysin tietää, millaisina muut ihmiset hänet näkevät.
On siis olemassa useita erilaisia näkökulmia, joista ihminen voi tarkastella itseään eikä tämä mahdollisuus ja sen hyödyntäminen tee kenestäkään vielä persoonallisuushäiriöistä. Nämä asiat tuskin edes liittyvät toisiinsa. Mieleni pahoittaa monien kärkkäys puhua sairauksista, hulluudesta ja normaaliudesta. Tiukan määritelmän mukaan terveys on täydellistä henkistä ja ruumiillista hyvinvointia. Hmph. Tuskinpa kukaan meistä sitten on terve. Toisaalta esimerkiksi tämä sinun kailotuksesi täällä loukkaa niitä, joilla oikeasti on mielenterveysongelmia. Ymmärryksemme ei riitä täydesti myötäelämään heidän tuskiaan. Vakavista aiheista ei tulisi mekkaloida kevyesti ja noin täynnä ärtymystä. Varovaisuutta ystäväni!
Ja mukavaa iltaa kaikesta huolimatta.
Sydämeni kuulen kuiskaavan "Rakastan Sua Nti K."
Ajatuksia herättävä.. Runo, joka saa pohtimaan.
Voisi ajatella rakastaa ja saada rakkautta, vaikka sitten itseään. Jostakinhan on aloitettava.
Onhan sanottu myös, että ihminen, joka ei rakasta itseään, ei hän voi rakastaa myöskään toista ihmistä.
ja siinä myös sen valinnan vaikeus elämässä yleensä. Jokaisessa meistä on monta puolta ja mikään niistä ei ole ilman valhetta itselleen; pysyvä tila...
Kiitos Eräs nainen kommentistasi:)
on hyvin valitettavaa, että tästä tuli tällainen keskinäisten väittelyiden taistelutanner.
Itse katson runojen tulkinnan olevan henkilökohtainen asia. Jokaisella on oikeus tulkita lukemaansa omalla tahdollaan. Esiintyköön niin monella nimimerkillä kuin itse tarpeelliseksi katsoo. Ei tämä ole palstana mitään "salapoliisi" toimintaa vaativaa. Jokaisella meistä on monta roolia; sallitaan se myös.
En yleensä halua selittää kirjoittamaani, silti nyt muutamalla sanalla. Raajat levällään; yhtäkuin krusifiksi, ristiinnaulittu, mastoon sidottu, kiusauksien välttäjä/ vastaanottaja. Peilikuva; oma totuus itsensä tuntemiseen/ kohtaamiseen. Valinta on jokaisen oma, mihin risteyksessä kulloinkin kääntyy. Ja tila ei ole silloinkaan pysyvä.
Toivon kuitenkin, että löytyy kanssaihmisistä rohkeutta henkilökohtaisten asioiden selvittämiseen muualla, kuin jonkin runon alla. Aloitta sitten vaikka oman "runoviestin" ja haistattelee siellä.
Hessu-kissan. kommenteista itse olin todella iloinen, joku pohdiskelee ja miettii. Jokaisen meidän päämäärä on kasvaa ihmisenä, vai onko?