Oon 16 vuotias tyttö. Oon ollu jo monta vuotta yksinäinen, aina koulun jälkeen kotona vanhempien ja perheen kanssa. Muutaman kerran kuukaudessa jonkun kaverin kanssa kun hänellä ei ole ollut muuta parempaa tekemistä.. Ystäviäkään mulla ei oo paljoo.. Kaikki kaverit jäi kun yläasteelta lähin, ei olla oltu yhteydessä muuten kun muutaman kerran mesessä kysytty kuulumiset..
Tuntuu kuin kukaan kaverini ei haluaisi olla yhteyksissä kanssani. Ennen yläasteella ollut hyvä kaverini ei enää edes juttele minulle muuten jos en kysy häneltä jotain.. :´(
Ja mikä toisten ihmisten kanssa kommunikointiin tulee en enää osaa keskustella kenenkään ihmisten kanssa, paitsi jos joku kysyy jotain saatan änkyttää jotain vastaukseksi tai vastata niin hiljaisella äänellä ettei kukaan kuule mitä vastaan..
Masennuskin tuli kuvaan viime vuoden elokuussa, kun piti mennä uuteen kouluun, mistä ei tuntenu ketään ja tuntui ettei kukaan hyväksy mua sellaisena ku oon vaikka todellisuudessa kenelläkään ei ollut mitään mua vastaan, vaan annoin muille sellaisen kuvan ettei mua kiinnosta tutustua niihin eikä jutella niiden kaa.. :( Haluaisin tulla toimeen kaikkien luokkalaisten ja muidenkin ihmisten kanssa, mutta en uskalla olla oma itseni muualla kuin kotona. Pelkään mitä muut ajattelevat minusta. En enää uskalla edes mennä yksin kaupungille, kun tuntuu että kaikki katsoo kun olen erillainen kuin muut, yritän piilottaa oman naamani lippiksen tai aurinkolasien alle ettei kukaan nää huonoa itsetuntoani ja pelkoani olla muiden ihmisten lähellä.. Tunnen olevani huonompi kuin muut ja että olen paljon rumempi kuin muut finnieni takia..
Elämä tuntuu niin turhalta, mutta mitään itsetuhoisia ajatuksia minulla ei onneksi ole..
Tiedän ettei ketään kiinnosta, mutta oli pakko avautua vähän jonnekkin.. Kukaan perheestäni tai kavereistani ei tiedä näistä ajatuksistani eikä masennuksesta..
Kiitos jos joku jaksoi lukea loppuun asti ja kommentoida miten voisin saada vanhan elämäni ja itseluottamukseni/ itsetuntoni takaisin..
Tuntuu kuin kukaan kaverini ei haluaisi olla yhteyksissä kanssani. Ennen yläasteella ollut hyvä kaverini ei enää edes juttele minulle muuten jos en kysy häneltä jotain.. :´(
Ja mikä toisten ihmisten kanssa kommunikointiin tulee en enää osaa keskustella kenenkään ihmisten kanssa, paitsi jos joku kysyy jotain saatan änkyttää jotain vastaukseksi tai vastata niin hiljaisella äänellä ettei kukaan kuule mitä vastaan..
Masennuskin tuli kuvaan viime vuoden elokuussa, kun piti mennä uuteen kouluun, mistä ei tuntenu ketään ja tuntui ettei kukaan hyväksy mua sellaisena ku oon vaikka todellisuudessa kenelläkään ei ollut mitään mua vastaan, vaan annoin muille sellaisen kuvan ettei mua kiinnosta tutustua niihin eikä jutella niiden kaa.. :( Haluaisin tulla toimeen kaikkien luokkalaisten ja muidenkin ihmisten kanssa, mutta en uskalla olla oma itseni muualla kuin kotona. Pelkään mitä muut ajattelevat minusta. En enää uskalla edes mennä yksin kaupungille, kun tuntuu että kaikki katsoo kun olen erillainen kuin muut, yritän piilottaa oman naamani lippiksen tai aurinkolasien alle ettei kukaan nää huonoa itsetuntoani ja pelkoani olla muiden ihmisten lähellä.. Tunnen olevani huonompi kuin muut ja että olen paljon rumempi kuin muut finnieni takia..
Elämä tuntuu niin turhalta, mutta mitään itsetuhoisia ajatuksia minulla ei onneksi ole..
Tiedän ettei ketään kiinnosta, mutta oli pakko avautua vähän jonnekkin.. Kukaan perheestäni tai kavereistani ei tiedä näistä ajatuksistani eikä masennuksesta..
Kiitos jos joku jaksoi lukea loppuun asti ja kommentoida miten voisin saada vanhan elämäni ja itseluottamukseni/ itsetuntoni takaisin..
Vastaukset 6
Vanhimmat
.no hankis hyvä tyttö vaikka uusi harrastus itsellesi.sieltä voisi tulla uusia ystäviä.kuten minullekkin tuli :)
ei pidä ottaa sellaista asennetta että kukaan ei tykkää sinusta kaikki ovat erilaisia sinun pitää vain yrittää olla oma itsesi.hymyile hyvä ihminen hymyile.hymy tarttuu :D :D :D.
Tiedän miltä se tuntuu kun kävelee yksin kaupungilla ja ajatus siitä että muut katsovat tai edes kiinnittävät huomiota itseeni alkaa pelottaa.
Juoksen itse karkuun ihmisiä jotka ehkä haluaisivat tutustua minuun..
Harrastuksen hankkiminen ei välttämättä omasta mielestäni auta, jos pelkää ihmisten huomioivan sinutkin..joutuu olemaan varuillaan koko ajan.
Mutta tietenkin kannattaa sellainen hankkia, ja ottaa asenteeksi se että, he eivät tunne minua koska olen uusi..joten pystyn näyttämään heille millainen olen oikeasti. Ja yrittää unohtaa mitä muut ajattelevat sinusta, se on vaikeaa mutta ainoa vaihtoehto jos haluaa muuttaa omaa tilannettaan..
tsemppiä (: !
sun koulussa ole kuraattoria? Puhu sen kanssa tai ei kai psykologin apukaan olis mikään häpeä.
Mutta jos et halua puhua niitten kanssa niin yritä pakottaa itsesi juttelemaan vaikka vain vähänkin jonkun kanssa joka päivä, niin ehkä opit pikkuhiljaa että ne muut ei ole niin vaarallisia...
unohdin sanoo että mulle voit aina kirjoittaa jos tuntuu vaikeelta ja luulet että se vois auttaa
kyllä mua kiinnostaa koska oon itte samassa tilanteessa. musta vaan tuntuu että mä haluun peittää sen itteltäniki että mul on huono itsetunto. mä en haluu puhuu kellekkää mut silti koko ajan toivon et joku huomais et mul on karsee olo. ja kuitenki en taas ollenkaa haluu puhuu kellekkää. oon 15 vuotias ja oon huomannu etten voi olla oma itteni ees perheen seurassa. mä en viihdy niitten kanssa. mul on karsee olo aina ku oon jossai niitten kaa. oikeestaan mä toivon että mulle tulis iha kunnon masennus että tälle asialle vois tehä jotain ja että joku huomais. että mun ei tarttis ite raahata itteeni mihinkää kuraattorin koppiin vaa mut tultas hakemaan. ihan säälittävää huomion hakemista, mä tiedän sen. mut mä vaan elän tällee. joskus joku tekeminen saattaa tuntuu kivalta ja tuttujen ihmisten kanssa olo on suhteellisen helppoo, mut se loppuu lyhyeen. mikään tekeminen ei virkistä mua. pelkään itteeni jos oon einiintuttujen seurassa. pelkään että teen jotain joka saa ne ihmiset ajattelemaan musta jotain vastenmielistä. tossa nyt jotain mun tuntemuksia jos vähän helpottaa ettet oo ihan ainut. jos ees ymmärsin oikein että meillä on vähän samanlaisia tuntemuksia. mä tiedän et mun pitäis jutella jollekki ja TEHÄ asialle jotain. mä tiedän kaikennäkösiä asioita mut mä en vaa tee koskaa mitää. :(