Minulla on 3-vuotias uroskoira, joka on pennusta pitäen ollut todella äänekäs. Se on seurallinen, vilkas ja erittäin kiintynyt perheeseensä. Yksi tapa vaan ärsyttää todella; kun koira on epävarma siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu(esim. porukka säntäilee ympäriinsä vieraassa paikassa) , alkaa se hössöttää ympäriinsä (vähän niin kuin isoäitini:)), ja pitää kauheaa, kiljuvaa huutoa. Koira on vähän "läheisriippuvainen", eli se kammoaa yksin jäämistä vieraaseen paikkaan (kotona se on ollut yksin ilman mitään ongelmia pienestä pitäen).
Yleensä joitain yllä mainittuja tapauksia lukuunottamatta saan koiraan kontaktin ja harjoittelemme tottelevaisuutta säännöllisesti. Nyt voi olla vähän vaikeaa päästä tavasta eroon, kun koira ei ole enää pentu, mutta olisiko jollain jotain vinkkejä...?
Yleensä joitain yllä mainittuja tapauksia lukuunottamatta saan koiraan kontaktin ja harjoittelemme tottelevaisuutta säännöllisesti. Nyt voi olla vähän vaikeaa päästä tavasta eroon, kun koira ei ole enää pentu, mutta olisiko jollain jotain vinkkejä...?
Vastaukset 3
Vanhimmat
vanhakoirakin uusille tavoille oppii.
kokeile, järjestämällä koulutus tilanteita.
mene paikkaan jossa avustajia ja järjestäkää tilanne jossa koiranne alkaa vinkua. älä noteeraa koiran käytöstä mitenkään. vasta kun koira rauhoittuu kehu tai palkitse se keksillä tai jollain mikä koiralle on mieluisinta.
ongelma koira tilanteissa varmasti moni ongelma koira kouluttaja auttaa vaikka puhelimitse tai muuten saamaan tilanteen hallintaansa.
ja voihan se koira matkia tavallaan käytöksellään teitä ihmisiä. kuten sanoitvähän niinkuin isoäitisi.
tavallaan se on ottanut mallia mummustasi tai muista ympärillään poukkoilevista ihmisistä ja yrittää käyttäytyä samoin.
kannattaa lukea kirja koiran käyttäytymisestä niin ymmärrät ehkä koiraasi paremmin.
onnea vinkuleluiluun
Eli koira selvästikkin hermostuu ja jos siihen ei noteeraa se alkaa kiljumaan?
Et kertonut että otatko sitä silloin huomioon vai et?
No lähtisin kuitenkin liikkeelle siitä että pitäisin koiran ainakin alkajaisiksi pois paikoista joissa on liiallista hössötystä ja aloittaisin kaiken ns.alusta.
Koiralla on selkeesti joku syy tuohon kiljumiseen...joko se hakee sillä huomioo tai sitten se yrittää saada sillä kiljumisellaan hälinän loppumaan.Niinkuin olet itsekkin huomannut niin se kertoo epävarmuudesta jota se kokee sählingin keskellä.
Vinkuuko se muissa tilanteissa???
Eli itse lähtisin liikkeelle siitä että juurikin kun koira vinkuu en huomioisi sitä millään tavalla...kun ulina loppuu niin kovasti kehuja(ei edes välttämättä niitä makupaloja koska se pitääs itten myös opettaa niistä pois ja eihän koira emokaan anna pennuilleen nameja hyvästä käytöksestä)
Harjoittelisin tätä noin viikon verran.
Sitten seuraavana etappina mennään hälinän lähelle mutta ei keskelle...ja samaa toistaisin siinä.
Oma koirani lopetti ähinän muille koirille kolinapurkin avulla...tosin koirani on kova päinen rotikka ja siihen uskalsin purkkia käyttää ja se on toiminut...sinun koirasi vaikuttaa enemmänkin pehmeältä...vai olenko väärässä?
Kokeisisin ehkä sinunkin tapauksessasi kolina purkkia mutta aloittaisin sillä että purkki kolisee kädessä ainakun koira meinaa alkaa vinkumaan ja jos koira ei sitä noteeraa niin sitten heittäisin vasta jalkoihin.
Itselläni toinen belgari uros on taas niin pehmeä luonteeltaan ettei tulisi mieleenkään käyttää sillä purkkia koska saisin sen ehkä vain säikymmäksi.
Eli jos kiinnostuit kokeilemaan niin tässä pieni ohjeistus...Kolina purkin tekoon riittää pelkkä esim.limu tai kalja tölli,kiviä ja kestävää teippiä.
Kiviä sisällä sen verta että purkki on n.puolillaan ja teipillä kiinni.
Sen ensimmäisen viikon harjoitela pelkällä hyvä ja ei sanalla...eli koira vinkuu niin ei ja esim pieni nyppäisy hihnasta mikä tuntuu koirasta vain epämiellyttävältä.
Toisella viikolla lähemmäksi hälinäää ja ei sana kun vinkuminen alkaa ja kun se jossain vaiheessa sitä jatkaa niin purkilla kolistus...jos ei noteeraa niin sitten odotetaan seuraavaa vinkumista...eli ensin ei sitten jos jatkuu niin ei uu destaan ja samalla purkki jalkoihin.
Ja saman toistoa myös siellä hälinän keskellä.
Onnea vinkulelun kanssa:)
kuulostaa lohduttavalta, että muillakin on näitä vinkuleluja kotonaan! :) Oma koirani vinkuu melkein aina, oli hälinää tai ei! Se vinkuu jos haluaa ruokaa, jos pitää mennä ulos, jos ei jaksa odottaa, jos on yksin, jos haluaa rapsutuksia ja jos haluaa muuten huomiota. Olen yrittänyt olla huomioimatta vinkumista enkä ole antanut koiralle periksi ennenkuin hiljaisuus on laskeutunut. Tuntuisi siitä olevan ainakin meillä vähän apua, kolinapurkkeja en uskalla käyttää. Sitkeyttä, pitkää pinnaa ja jaksamista tarvitaan!! :D