Mulla olis rippileiri heinäkuussa ja en halua mennä sinne. Onko siis mahdollista jättää leiri välistä mutta tulla silti konfirmoiduksi? Kyllähän osa jättää leirin kesken esim. sairastumisen takia vaikka ekana päivänä, onko sinne siis ihan välttämättä mentävä? Olen muuten ollut mukana kaikissa jumalanpalveluksissa yms. Voinko jotenkin vakuuttaa vaikka osaavani kaikki uskontunnustukset yms ja selittää etten halua leirille? Haluaisin kuitenkin päästä konfirmaatioon.. Enää ei ehdi vaihtaa päivärippikouluunkaan ja ainoa vaihtoehto on mennä sille leirille..
Haluan konfirmaatioon, en leirille?
Tyttö 15v
262426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
pelleilyn valinnut, joten kestä loppuun asti, äläkä yritä noukkia rusinoita pullasta.
Juttelen vetäjän tai jonkun isosen tms. kanssa. Olen varma siitä, että asia järjestyy. Käsittääkseni voisit tavallaan leirin jättää välistä ja suorittaa lopun sitten vaikka syksymmällä iltarippikoulussa. Mutta voisit tietty tästäkin jutella, juttelemalla asiat selviävät.
Voisit vaikka sopia vetäjien kanssa (jos haluat konfirmaatioon samaan aikaan kuin leirikaverit), että mitä tulee osata ja tenttiä ne sitten suullisesti (uskontunnustukset, rukous yms) leirin päätyttyä vaikka seurakuntatalossa, kirkossa tms.
Olen varma, että asia järjestyy, kun vain uskallat kysellä. Paikkasi saa sitten joku onnellinen, joka olisi halunnut leirille, muttei päässyt... Eli ota nopeasti asia puheeksi, mieluiten ensitilassa. Onnea asian järjestelyssä!
Sinne rippileirille kannattaa kyllä ihan oikeasti mennä, saat unohtumattomia kokemuksia ja uusia kavereita :) konfirmaatio kruunaa sitten mukavan leirin
Juu, no olen ihan oikeasti harkinnut tätä asiaa jo pitkään!! En epäile sitä etteikö leirillä voisi olla minullakin kivaa tai ettenkö voisi saada uusia kavereita, mutta en silti kertakaikkiaan kykene menemään leirille ja osallistumaan mihinkään leiritoimintaan.
Mutta kiitoksia vastauksista, olisikohan täällä joku joka sitten olisi näin tehnyt? Kai se pitäisi sitten vain rohkaistua soittamaan jollekin.. Vähän epäilyttää se onnistunko vakuuttamaan vetäjiä etten oikeasti haluaisi leirille ja hieman pelottaa jos mitään muuta järjestelyä ei voida tehdä.. Mitään iltarippikouluja täällä päin ei ainakaan taideta järjestää.
Minusta tuota voisi verrata siihen, että koulussa haluat tehdä kokeen, mutta et halua opiskella koetta varten. Eihän semmoinen oikein onnistu, tai lopputulos on ainakin heikko. Opetellaan rippileirillä muutakin kuin uskontunnustukset sun muut ulkoa.
Viestistäsi ei ilmene, MIKSI et halua leirille, mutta jos kyseessä on se, että sinua pelottaa / jännittää, niin se on ihan luonnollista. Vuosi sitten minäkin tässä vaiheessa suunnittelin jättäväni menemättä, koska pelkäsin yhtä asiaa siellä, mutta jälkeenpäin tuntuu typerältä, miksi edes harkitsin sellaista.
Sitäpaitsi, vanhempasi ovat varmaankin jo maksaneet leirin, joten mitäköhän he mahtaisivat pitää suunnitelmistasi..
Mieti ensin että miksi edes haluat konfirmaation? Ei se leiri ole mikään elämän suuri juttu. Ei kannata huvikseen mennä konfirmaatioon tai rippikouluun yleensä jos vaan hauskuus ja raha kiinnostaa. Kivaa on muutenkin.
on sitä, että istutaan kirkossa valkoinen kaapu päällä ja mummot tarkkailevat, pysyykö porukka ruodussa.
Hei palikka,rippileirillä ei opita mitään tärkeää. Se on vain seurakunnan rahantekokone sekä muutaman jeesustelijan puusilmäinen yritys käännyttää lapsia Oikeaan Uskoon, joka ikään kuin sattumalta on täsmälleen sama kuin kyseisen puusilmän.
Eiköhän 15-vuotias ihan itse jo tiedä, haluaako leirille vain ei, sekä erittäin hyvät syyt mielipiteeseensä.
Mahtaisiko mielipiteesi olla noin jyrkkä sekä vanhempien mielipiteellä pelotteleva, sinähän yrität pelotella tätäkin ihmistä siihen, ettei hän edes kysyisi vanhempiensa mielipidettä, joa kyseessä olisi mikä tahansa muu kuin juuri SINUN uskontoosi, SINUN ideologiaasi elintärkeänä kuuluva osa?
Aloittaja ilmaisi täysin selvästi haluavansa konfirmaatioon, joten eiköhän se tarkoita sitä, että häntä uskonto kuitenkin kiinnostaa. Kysehän oli, että hän EI halua leirille, mutta HALUAA konfirmaatioon.
Ja riparilla muuten käsitellään muutakin kuin uskontoa, esim. rakkautta, musiikkia ja muutakin tärkeää, - tosin tietenkin ne aina lopuksi jotenkin yhdistetään uskontoon. Tutkitaan siellä itseään muissakin kuin uskonnollisissa asioissa.
Kirkon työntekijänä haluisin korjata et kirkko tekee "tappiota" pitämällä ripareita. Niit pidetään siitä huolimatta koska asiat mitä opetetaan ovat niin tärkeitä:)Meiän seurakunta teki ainaki 8000 € "tappiot" viikon riparista. Jos nuorille julistetaan Jumalan sanaa en pitäisi sitä kuitenkaan "tappiona":)
Rippileirin käyneethän ovat kirkon konfirmoituja jäseniä, siis kirkollisveron maksajia mahdollisesti loppuelämänsä. Puolentoista prosentin kirkollisverolla ja 20 000 euron vuosituloilla ihminen maksaa kirkolle 60 vuodessa 18 000 euroa.
Jos yhdellä leirillä on vaikkapa viisikymmentä lasta, niin hehän maksavat elämänsä aikana taivaspaikan ennakkomaksua hulppaset 900 000 euroa, ihan varovaisen pienipalkkaisen arvion mukaan!
Jaa mitä tappiollista toimintaa?????
kaikki vähänkin uskontoon vihjaava on välittömästi merkki kiinnostuksesta uskontoon. Eli jos nuori on kiinnostunut konfirmaatiosta, hän on uskovaisen mielestä automaattisesti kiinnostunut TULEMAAN AITOON, ELÄVÄÄN JEESUKSEN IHANAAN ARMOUSKOON!
Täysjärkisen mielestä kyseinen henkilö on kiinnostunut pelkästään konfirmaatiosta, sillä jos hän olisi kiinnostunut uskonnosta, tokihan hän haluaisi osallistua rippikouluun jossa siitä opetetaan.
Riparilla käsitellään muutakin kuin uskontoa, koska uskovaiset haluavat sisällyttää aivan kaiken osaksi uskontoaan, mm. tieteen, musiikin, seksin, onnellisuudeen, avioliiton, ja varmaan virvelikalastuksenkin.
Lue kohta aloittajan toisesta viestistä;
"En epäile sitä etteikö leirillä voisi olla minullakin kivaa tai ettenkö voisi saada uusia kavereita, mutta en silti kertakaikkiaan kykene menemään leirille ja osallistumaan mihinkään leiritoimintaan."
Mielestäni tuosta on aistittavissa se, että häntä pelottaa jokin asia leirillä, ja se saa hänet harkitsemaan menemättä jättämistä.
Voihan se tietenkin olla, että konfirmaatiojuhlista saatavat rahat houkuttelevat aloittajaa, mutta leiri ei tippaakaan, mutta minä vaan sain tuosta heti ihan eri käsityksen.
henkilö ei halua leirille. Niin yksinkertaista se on. Ajat ovat kovasti muuttuneet siitä, kun koulussa kaikki juoksivat viisi kilometriä, kun opettaja-sedän mielestä kaikkien mielestä on hauskaa juosta viisi kilometriä.
Mitä oikein yrität, kiristää tältä ihmiseltä syytä miksi hän ei halua leirille? Eiköhän tuo ole oma asiansa. Päivänselvästi syy on hänelle kristallinkirkkaan selkeä.
Henkilö ei syystä joka ei tietenkään minulle kuulu halua leirille, mutta haluaisi päästä ripille osallistumalla konfirmaatioon. Se on mielipiteeni edelleenkin.
Ihmettelen tosin, miksei ihmiset mene päiväriparille jos konfis kiinnostaa, mutta leiri ei. Vai eikö niitä järjestetä tarpeeksi..
Edellinen mielipiteesi, korostus omani:
"Voihan se tietenkin olla, että konfirmaatiojuhlista saatavat rahat houkuttelevat aloittajaa, mutta leiri ei tippaakaan, mutta ** minä vaan sain tuosta heti ihan eri käsityksen**."
Tämänhetkinen mielipiteesi:
"Henkilö ei syystä joka ei tietenkään minulle kuulu halua leirille, mutta haluaisi päästä ripille osallistumalla konfirmaatioon."
Niin, mitä tuosta? Käsitykseni on koko ajan ollut sama. Ensimmäisessä vain mainitsin, että "voihan se tietenkin olla.." Ja tämä "minä vaan sain tuosta heti ihan eri käsityksen" on sama käsitys mikä minulla edelleenkin on.
Mikä siinä on todellakin niin monimutkasta, että joku ei syystä tai toisesta halua/uskalla mennä leirille, mutta haluaa silti tulla konfirmoiduksi.. Ihan normaalia, ja siksi monet valitsevatkin fiksusti päiväriparin. Piste.
Osoitin sinun muuttaneen mielipidettäsi, koska et kyennyt perustelemaan sitä, mutta jostakin syystä sinulle on aivan mahdotonta myöntää esittäneesi kestämättömiä väitteitä. Muutenkin juttusi ovat tasaista "mutu"-tasoa, eli väität todeksi jotakin mikä mielestäsi nyt vaan ihan varmasti täytyy olla just silleen.
No nyt en kyllä ymmärrä enää ollenkaan.. Mielestäni minun kantani tähän asiaan on täysin selvä ja ymmärrettävä, mutta jos siinä on jotain noin käsittämätöntä, niin antaa olla. En edes osaa vääntää asiaa rautalangasta, kun mielestäni se on aivan selkeä.. JOKU EI PIDÄ LEIRIELÄMÄSTÄ / PELKÄÄ SOSIAALISIA TILANTEITA LEIRILLÄ, MUTTA HALUAA SILTI PÄÄSTÄ RIPILLE. Voi voi sentään.. Turha tästä on enää kinata, kun emme selvästikään tajua toistemme mielipiteitä.
Piste.
Kaikilla toki mielipiteensä, mutta mä en oo kokenu vielä mitään niin hienoo kun riparin, jolta vähän aikaa sitten kotiuduin. Isoset oli fantastisia ja päivän kohokohtia oli aina iltaohjelmat ja saunat.
Olkaa ilosia, joilla ripari on vielä edessä, se on jotain unohtumatonta. Kiitos mun riparille, se oli loistava!
Sinulta lienee mahdotonta vaatia mitään näin monimutkaista, mutta yritetään: mieti jotakin pari vuotta elämässäsi tapahtunutta hienoa asiaa. Tuntuuko se edelleen "en oo kokenu vielä mitään niin hienoo kuin" - jutulta?
Toivon, että elämäsi ei ole niin ankeaa, että joku laumankaitsemisleiri on elämäsi hienoin juttu.
Tenttisit sen kokeen mitä muutkin kirjottaa ja kävisit leirillä muuten joka päivä jonkun tuntimäärän. Esim. Ne tunnit mitä nyt päivittäin pidetään. Ei mun ymmärtääkseni kaikkien oo pakko leireillä. Jos on pieni paikkakunta ja vähän vaihtoehtoja voi kait niitä vaihtoehtoja aina soveltaa. Voit tietty joutuu maksaan myös majotukset ja ruuat, mutta kun on kyse seurakunnan jutuista niistä voidaan myös joustaa ja muutenkin ovat halpoja. Ota yhteyttä rippipappiisi tai seurakunnan nuorisotyön tekijääsi.
Näin iteki leirin vetäjänä sanoisin et muita vaihtoehtoja ei oo ku leirille tai ens vuonna päiväriparille... Leiril on kyl siistii et sinuna en jättäis väliin.
Hei arkajalka!
Tulin juuri itse riparilta, olin siellä ohjaajana. Erotessamme bussin parkkipaikalla, melkein jokainen - tytöistä varsinkin - kertoi, että leirin peruutus oli hiuskarvan varassa, mutta nyt he ovat NIIN NIIN onnellisia, että lähtivät. Että olisivat katuneet syvästi, jos eivät olisi lähteneet.
En toki tiedä, minne olet lähdössä / millaisia vetäjät ja isoset ovat ym. Mutta ylivoimaisesti suurin osa leiriläisistä lähtee nahkealla mielellä ja palaa intoa täynnä, joten tsemppiä lähtöön...
Eikä se kestä kuin viikon, jos nyt sattuisi niin kumma tuuri käymään, etten olisi oikeassa :)
Minulla alkaa leiri tässä parin viikon päästä. Kaikki kaverit ja sisarukset ovat sanoneet että se on ehkä parasta mitä elämässä on kokenut.Joten odotan tosi innolla leiriä.Täällä taas näitä ketkä eivät ole itse sitä käynyt ja kehittävät huonoa juttua päästä..
Olet menossa leirille, jossa syöt kouluruokaa koko päivän. Vietät siellä aikaa saman porukan kanssa, jonka kanssa et koulussakaan ole missään tekemisissä. Kavereittesi kanssahan viettäisit aikaa muutenkin, olit leirillä tai kesälomalla rentoutumassa.
Parasta mitä olet elämässäsi kokenut? Et ole sitten koskaan käynyt lomalla etelässä? Tai viettänyt päivää Linnanmäellä ja toista Korkeasaaressa, kolmatta vaikka livekonsertissa?
Jos rippileiri on elämäsi kohokohta, niin sanonpa, että ankeaa, niin kovin ankeaa..
Näin hieman yli vuosi tämän keskustelun aloittamisen jälkeen voisin todeta, että jouduin tosiaan menemään leirille ja se oli yksi elämäni hirveimmistä kokemuksista. Päiväripari olisi ollut luultavasti parempi vaihtoehto, mutta jokaisella paikkakunnalla ei ole mahdollista enää kesällä vaihtaa valintaa.
Kirkon henkilökunta ei joustanut asiassa yhtään, paitsi että olisin voinut käydä päivisin jollain lähellä olevalla leirillä tenttimässä joitain tehtäviä, mutta se vaihtoehto olisi ollut käytännössä aivan sama kuin tuo leirille menokin.
Oli aika kiinnostavaa huomata, että olisin varmasti päässyt ns. loppukokeesta läpi mainiosti vaikka kotona itsenäisesti aiheet lukemalla ja sitten tekemällä kokeen. Se koe kuitenkin kattoi oikeastaan kaikki leirillä käydyt asiat.
Kirkko ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi joustaa yhtään suhteeni ja ottaessani heihin yhteyttä sain vain nyreän vastaanoton ja "mene sinne leirille" -tyylisen vastauksen enkä tippaakaan ymmärrystä. Tämä tapaus söi ihan kiitettävästi omaa uskoani seurakuntaan.
Syy miksi halusin vain konfirmaatioon oli se, että perheeni haluaa minun kuuluvan kirkkoon. Itse en ole ollut varmaankaan koskaan uskossa. Muussa tapauksessa olisin jättänyt koko leirin väliin.
Leiri oli varmasti joillekin ihan kiva, mutta itse voisin sanoa muille samalla tavalla epäröiville, että ei sinne ehkä kannata lähteä, jos tiedät varmasti vain kärsiväsi leirillä. Pieni jännitys ja pienet pelot ovat varmasti ihan normaaleja ja niiden yli voidaan päästä, mutta omassa tapauksessani syyt olivat tarpeeksi painavia. Jokainen osaa itse varmasti omalta kohdaltaan punnita syitään ja niiden järkevyyttä. Valitettavasti kaikilla ei aina voi olla kivaa, vaikka muilla olisikin.