Pliis ajatuksia/mielipiteitä, mitä mä teen..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000116&posting=22000000027107130
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000116&posting=22000000027107130
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse rankan eron läpikäyneenä sanoisin, että selvitä asiat oman miehesi kanssa ja unohda tuollaiset epämääräiset tuttavuudet. Menkää parisuhdeterapiaan, ja ihan vakavissaan sanon tuon. Yrittäkää etsiä suhteestanne vielä jotain hyvää ja ihanaa, äläkä syyllistä yksin miestä siitä että hän on alkoholisti tms ja että miehen vuoksi suhde on huono, koska parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi. Jos sinä vain annat periksi kun toinen on pohjalla, niin ei ihme että olette nyt tuossa tilanteessa. Silloin sinä olet yhtä paljon syyllinen kuin miehesi. Olet antanut periksi. Et ole seissyt miehesi rinnalla auttamassa ja tukemassa silloin kun hän eniten sinua tarvitsee. En halua syyttää sinua, mutta en myöskään halua että syytät ainoastaan miestäsi. Sinä itse teet valintasi, elämä ei ole sellaista että asiat vain tapahtuu. Itse sinä päätät rikotko lopullisesti suhteen johon olet jo sitoutunut, vai yritätkö vielä kaikkesi sen eteen koska mies kaikesta huolimatta rakstaa sinua.
Itse lähdin kävelemään omasta epäonnistuneesta liitostani, ja näin jälkeenpäin tajua, että niin paljon asioita olisin voinut tehdä toisin. Annoin periksi liian helposti enkä edes yrittänyt korjata asioita kun ne olivat menneet pieleen.
Käytin äsken sanaa alkoholisti vaikka en tiedä onko miehesi oikeasti alkoholisti vai tykkääkö vain muuten vain juoda viinaa usein. Siinä kuitenkin on hiuksenhieno ero. Oma ex-mieheni tykkäsi viinasta ja baarittelusta normaalia enemmän mutta ei hän silti alkoholisti ollut. Ja eromme jälkeen hän oli kyllä melko syvällä, mutta nyt on noussut jaloilleen ja pärjää tosi hyvin ja tekee töitä ahkerasti ja sen vuoksi olenkin ajatellut, että jos olisin itse ollut parempi vaimo, tukenut häntä ja kannustanut ja oltais tehty enemmän asioita yhdessä, niin ehkä viinalla ei olis ollut niin paljon merkitystä ja ehkä meidän suhde olis kestänyt. Niin että kyllä se vain on niin, että molempien panosta tarvitaan että suhde pysyy kunnossa ja enimmät viinaläträykset poissa kuvioista. Jos toinen on heikko, pitää toisen olla vahva.
jo aika tarkkaan mielipiteeni väkivaltaisesta miehestäsi jo edellisessä keskustelussa. Se, että hän muutaman kerran tuo kukkia tms, ei todellakaan tarkoita, että väkivaltaisuus olisi tiessään.
MUTTA, on kuitenkin väärin pettää häntä! Jos haluat erota, sinun täytyy tehdä se ensin, eikä selän takana tapailla toista. Muistaakseni sanoit, että kiinnijääminen pelottaa sinua. Miksi? Eihän se mitään muuttaisi? Tosiasiat vain tulisivat ilmi. Jos et ole valmis ottamaan vastuuta teoistasi, niin ehkä ei kannattaisi tehdä niitä.
Mielestäni sinulla on kaksi hyvää/oikeaa vaihtoehtoa;
a. eroat miehestäsi asiallisesti ennenkuin teet mitään kenenkään muun kanssa.
tai b. hankitte apua suhteeseenne nykyisen kanssa.
Itse kallistuisin enemmän a. vaihtoehdon puolelle, koska mielestäni väkivaltaisuus on yksi niistä asioista, joita ei tarvitse suhteessa sietää ollenkaan.
Toivottavasti asiat selkiintyvät!
Mie en oo tuota aiempaa keskustelua vissiin lukenut, mutta samaa mieltä olen siitä että pettäminen ei ole mikään ratkaisu mihinkään. Se vain tekee oman päätös- ja harkintakykysi heikommaksi kun et enää tiedä mitä ja ketä haluat.
Väkivaltaa ei kenenkään tarvitse sietää, mutta jos halua ja rakkautta on, niin noista ikävistä asioistakin voi päästä eroon. Jos todella kääntyy ammattiauttajan puoleen eikä vain netin keskustelupalstoilla mieti asioita. Rakkauden tähden sitä tekee mitä vain, positiivisessa mielessä. Rakkautta ei ole se, että jää väkivaltaiseen suhteeseen, mutta rakkautta on se että yrittää auttaa kumppaninsa pois niiltä raiteilta.
Yrittämättä ei koskaan tiedä, kuinka olisi voinut käydä. Ja vaikka nyt voi kuulostaa tylyltä, niin minun silmissäni parisuhteen väkivalta ja alkoholiongelmat ei sinänsä anna oikeutta pettämiseen ja jättämiseen. Ensin pitää yrittää tehdä asioille jotakin.
näkemykseni ole muuttunut.
Jos olisin lapsi ja saisin valita perheen, johon synnyn, en syntyisi teille.
Se, että olet hankkinut itsellesi kakkossuhteen kertoo siitä, että haluat ulospääsytien väkivaltaisesta suhteestasi. Eli haluat jättää miehesi, et vain uskalla tehdä sitä. (ainakaan vielä et ole uskaltanut)
Itse mietin samanlaisia ajatuksia. Elän avioliitossa miehen kanssa, joka on luonteeltaan helposti kiivastuva ja juro, viinaanmeneväkin, muttei mikään alkoholisti vielä kuitenkaan. Mutta meistä se väkivaltaisempi osapuoli olen kyllä minä, eli olen joskus puristanut häntä esim. kädestä niin, että on tullut mustelma. Olen itsekin aika kiivas luonne. Tappelemme ja kinastelemme usein, mutta sovimme myös samantien. Mitään hirveän pahaa ei ole toistaiseksi ollut, eikä välttämättä tulekaan, mutta mietin myös, että rauhoitummekohan lapsen tultua vai jatkuuko menomme vieläkin raivoisampana?!
Rakastan miestäni ja lapsi olisi toiveissa, mutta sitten seuraavaksi mietityttää, että mieheni on aina halunnut minua vähemmän seksiä. Eli vauvanteko jo siksikin on aika haasteellinen projekti. Minä teen aina aloitteet, nykyään harvemmin, jotten tulisi torjutuksi.
Tavallaan olen ollut vähästä seksielämästämme todella masentunutkin ja mietin, että voisiko hänellä olla joku muu. Käytännössä se olisi kuitenkin hankalaa, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Ja vieraisiin peteihin voisin kuvitella hyppiväni vasta sitten, kun mitään ei ole tehtävissä. Eli se olisi sama erota sitten siihen....
Eli en ole täysin onnellinen, mutta kuitenkin jo sen ikäinen, että lapsi alkaisi olla jo aika tehdä (tai jättää tekemättä). Eli ehkä uutta miestä ei enää ehtisi löytää vauvantekopuuhiin... Mitä tehdä niin, siinä pulma?!
mulla vähän samanlainen tilanne. Ainoa joka tuntuu haluavan seksiä tässä suhteessa oon mä. Aloitteen olen joutunut tekemään jo vuosi kausia, joskus mies innostuu mutta toisinaan torjuu rumasti. Mentiin melkein heti naimisiin, nyt ollaan oltu 8vuotta yhdessä, ei lapsia..mut aika olis jos rueta ennenku ois liian myöhästä..
Tsemppiä sulle