Meillä 12vuotias terrieri vanhus,joka kovin uupunut ja laiska. Päivät makoilee omalla soffallaan ,eikä lenkit enää kiinnosta laisinkaan. SAirastaa Cushingin tautia ja joku outo kutina takapäässä , ell epäili jopa ihosyöpää tai sitte joku allergia... Kortisonivoiteesta vähän apua siihen vaivaan.Kutinakaan ei vaivaa jatkuvasti,yöt nukkuu hyvin eikä aamullakaan kiire ulos. Nyt kuukauden sisällä alkanut pissata sisälle, eikä tuosta moksiskaan. Ruokahalu liiankin hyvä perustaudista johtuen. Kuulokin melko huono. Oma soffa paras paikka ,mutta sinnekää ei aina jaksa hypätä ja odottaa että saa apua ylösnousussa kotiväeltä,silloin pyllätään takajaloista. Toisaalta mietin onko koira tyytyväinen vai kärsiikö se tuosta passiivisesta olotilastaan. Kivuliaalta se ei vaikuta,kutina tosin rasittaa. Piikille vieminenkin tuntuu siksi väärältä,josko sillä kuitenkin hyvä vielä meidän kanssa. Olis kiva kuulla vastaavia tunteita muilta,ja mistä tietää toimineensa oikein eettisesti.
Vanhan koiran
elämää...
72169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aika usein odotellaan liian kauan ja koira ehtii kärsiä. Hankala sanoa näkemättä tapausta mutta viimeinen kesä näyttäisi olevan sille :( josko syksyllä hautaatte ennen maiden jäätymistä sen viimeisille leposijoilleen...
koiran rauhaan päästäminen ajankohtainen. Vilkas nuori (alle 3 v) koira ja alkuvuodesta jouduttiin leikkaamaan etujalka. Ei lenkkejä vain rauhallista oleilua kotosalla ja nopeasti asioilla talon nurkalla. Kaikki meni ok mutta sitten jalka meni korjatusta kohdasta poikki ja taas olisi ollut sama monen kuukauden parantuminen edessä eikä lenkille eikä mitään kivaa ja päädyttiin sitten lopettaa koiruuden elämä tähän vaikka meilläkään koiruus ei näyttänyt kärsivän lainkaan mutta nyt jälkeenpäin katsellessa kuvia huomaa että kyllä se kulta joutui siitä kärsimään ja teimme aivan oikean ratkaisun. Nyt on hänellä paljon parempi olla.
tai siis jos, koiranne alkaa hakeutua pieniin "koloihin", eli änkeentyy ihan hassuihinkin pieniin paikkoihin, niin silloin on koiralla kipuja. näin ell meitä neuvoi edellisen koiramme kanssa. yleensä silloin on jo loppukin vain nurkan takana, ja ainakin ell käynti tarpeellinen kipujen syyn selvittämiseksi ja lievittämiseksi.
ajankohtainen pari viikkoa sitten..Meillä koira oli yli 14 vuotias. Itsekin emmin kauan koiran lopettamista, sillä koiralla oli myös paljon hyviä päiviä, jolloin hän jopa jaksoi mennä alakerrasta rappuset ylös yläkertaan..Lenkit ei enää kiinnostaneet ja kakat tuli sisälle..viikossa kuitenkinpäätettiin että koira pääsee lepoon ja ulos kärsimyksistään viikonripulin jälkeen, sillä myös verta rupesi tulemaan pyllystä..luultavasti silloin kasvain oli puhjennut..Koiran lopettaminen on aina vaikeaa ja ajankohtaa ei ikinä omasta mielestä osaa valita oikein..itsekin olin varannut koiralleni jo kuukautta aikaisemmin lopetus ajan, mutta sen peruin, koska koirani näytti mielestäni todella virkeältä..Mutta uskon että sen on parempi nyt olla taivaassa ilman mitään kipuja..
Eilen vein ontuvan koirani eläinlääkärille,etujalkaan kasvoi vajaassa viikossa iso möykky. Koira kuvattiin jatuomio oli synkkä luukasvain.Koira nukutettiin ikiuneen samantien kun oli jo rauhoitettu kuvausta varten.Kiitos Kuninkaantien eläinklinikan lääkärille ja muulle henkilökunnalle myötätunnosta.Rebekka oli 10v10kk ikäinen.Kotona ikävöivät Evita sekä Wanda ja Astra.Sekä myös ihmiskaverit.
Oma 16-vuotias koira nukutettiin kolme viikkoa sitten. Hetkeäkään ei ole, ettei koira ajatuksissa olisi. Ikävä on kova.
oma musta pieni sekarotuinen. Viime marraskuussa todettiin kasvain keuhkossa. Sitä miettii, milloin oikea hetki on meistä vain tuntui että koira kärsii. Ikää oli 15 vuotta. Nyt vasta tajuaa miten kiintynyt siihen loppujen lopuksi oli. Ikävä on kova meilläkin.