mikäli lastenne ongelmat eivät johdukaan aspergerista , vaan kasvatuksen ongelmista?
supernanny
tarvittaisiin?
642164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
miettimään, silloin kun lapsi on pieni.
Minun kohdalla esim. tuohon kysymykseen on helppo vastata sen takia, että AS on nuorin lapsistamme, joten kokemusta kasvatuksesta on, eikä kasvatuksen ongelmia ole vanhempien kohdalla ollut.
Mutta se on myös jokaisen arvostelijan muistettava, että AS-diagnoosi vaatii pitkät, eri ammattialojen ihmisten tekemät tutkimukset ja dg:n saamiseen tarvitaan tietyt kriteerit, jotka on täytyttävä, joten ei sitäkään ihan noin vain jaella. Lisäksi myös lähisuvussa jomman kumman vanhemman puolelta löytyy yleensä neurologisia diagnooseja.
Yleensä diagnoosin varmistuminen on vanhemmille helpotus, silloin saadaan vahvistus sille vanhempien jo sisimmässään tietämälle päätelmälle, että AS-lapseen ei voi soveltaa kaikilta osin tavanomaisia kasvatusmenetelmiä. Tämän asian ymmärtäminen vain pitäisi saada vielä lastensuojeluun, sekä kaikille muille lasten parissa työtä tekeville ja tietysti sijaishuolton, jossa asian ymmärtäminen näyttää puuttuvan lähes täysin.
vanhenmpien mollaamiseen, ajattelin että lapsella on omat motiivinsa häiriköintiinsä, jolloin kasvatus vaikeutuu, mutta joikkakin konsteilla vaikeaankin lapseen saqa ehkä kontaktin, jos lapsi on autistinen hän voi tarvita aivan omanlaistaan otetta joka on erilainen kuin "normaali" lapsilla... samat vahnhemmat mutta erilainen lapsi
vanhemmat ovat kyllä oppineet vuosien mittaan käsittelemään lasta ja heillä on oikein läheinen ja hyvä kontakti. Mutta lapsen muut ongelmat näkyvät sitten koulussa, joka ei nykyisen rahan puutteen takia pystykään vastaamaan lapsen tarpeisiin. Näin lapsi ei saa kouluun tarvitsemaansa tukea, tilanne kärjistyy koulussa ja koulu ottaa yhteyttä lastensuojeluun, mikä on aivan väärin lapsen kannalta.
Ei koulussa puuttuvaa tukea voida korvata huostaanotolla! Se vain pahentaa lapsen tilannetta ja tämä asia pitäisi saada viranomaisten tajuntaan.
eli jos lapsi oireilee koulussa tai hoidossa on tapaamisia vanhempiin rajoitettava koska hän ei oireile heidän seurassaaan... näin on toimittu perheemme kohdalla, lapsen etu toteutuu....
oli loistava esimerkki siitä, miten oikein on vaativa tukea kasvatukseen kotiin silloin, kun tavallisten lasten suhteen kasvatusote on herpaantunut. Eihän tuossakaan ohjelmassa ollut kyse missään nimessä huonosta äidistä, kuten meillä asia halutaan kääntää!
Oikeaa tukea ja ohjausta kasvatusohjelmiin, eikä mitään huostaanottoa! Ja miten hienosti ohjelmassa kuvattiin kotona tilanteen rauhoittumista kun äitiä kädestä pitäen ohjattiin kääntämään tilanne oikeille uomilleen. Miten lapsetkin nauttivat äidin seurasta ja koko kotona olemisen tunnelma muuttui!
Jos ajatellaan, että tuossakin tilanteessa olisi tehty MEILLÄ SUOSITTU huostaanotto, se oli ollut tragedia koko perheen kannalta! Ja mitä hyötyä siitä olisi ollut? Pelkkä vanhemmasta erottaminen olisi satuttanut lapsia niin, että mitenkäs ne traumat olisi hoidettu jälkeenpäin? Ja koska meillä ei vanhemmalle anneta mitään tukea tuossa tilanteessa, ei lasten kotiuttamisesta olisi ollut tietoakaan. Miksi olisi, koska eihän tilanne kotona olisi muuttunut entisestä kaoottisuudesta yhtään miksikään!?!
Hullua, todella hullua on suomalainen huostaanottohysteria! Jotain järkeä tähän pitäisi saada ja pian!
joka sanoi lapselleen vihaansinua ja olet persreikä! etkö katsonut ohjelmaa kovin tarkkaan!
vastaavat huutelut. Mutta sitä ei muuta mikään, että oikealla ohjauksella tilanne korjaantui! Ja niin pitääkin olla.
On aivan väärä asenne jäädä tuijottamaan kaoottisen tilanteen aikaisia huuteluja, koska äidillä oli kuitenkin kykyä kehittyä, ohjauksella muuttaa asennettaan kiitettävällä tavalla. Se on pettymys tietysti sokeille huostaanottojen kannattajille, mutta tosiasia ja esimerkki oikeasta auttamisesta.
siis näin koko ohjelman ja sekä lapsi että äiti olivat aluksi kuin hourulasta suoraan, lopussa taas suloisia ja tasapainoisia!!!siksi sanoinkin että meilläkin tarvittaisiin tuonkaltaista apua eikä huostaanottoja! ...kun viranomaisen huoli herää....keinoja ei ole lastensuojelulla mutta hankkisivat asiantuntija-apua!
sitaatteihin tässä yhteydessä, koska ohjelmasta ei näkynyt millään tavalla, että kyseessä olisivat olleet erityislapset.
Ilman selkeitä sääntöjä, sekavassa tilanteessa kasvaneita tavallisia lapsia kylläkin.
"Kädestä pitäen apua kasvatukseen" -projektia olen kyllä kuuluttanut jo pari vuotta sitten ensimmäisen kerran, sillä sitä kyllä tarvittaisiin tällaisiin tilanteisiin huostaanottojen sijalle.
erityislasta!
Tuollaisen väärän tiedon levittäminen on anteeksiantamatonta lasta kohtaan. Sitä tekevät jo ihan riittävästi väärillä periaatteilla toimivat psykiatrian klinikat, ei tähän yksityishenkilöiden väärää tiedonlevitystä enää tarvita!
Nimenomaan AS-lasten kohdalla vanhemmat ovat kasvaneet ymmärtämään lasta ja kohtelevat häntä kyllä oikein. Ainoastaan täysin ilman terveydenhuollon apua jäänyt AS-lapsi saattaa iän myötä saada esim. niin aggressiivisia piirteitä, että kotona ei tilannetta enää hallita. Ja siihen päästään NIMENOMAAN aiheettomilla huostaanotoilla ja lapsen väärällä kohtelulla sijaishuollossa tai sillä, että lasta hoidetaan psykiatrisena potilaana, jota hän ei ole.
Ilman rajoja kasvanut tavislapsi ei muutu erityislapseksi käytti hän millaista kieltä tahansa tai riehuu miten paljon tahansa.
eikä maksa paljon.
Voisitko ystävällisesti tarkentaa tuon kommentin!
järjen häivää!
Tajuatko itsekään, mitä suustasi laskettelet?
kuullutkaan moisesta väitteestä!
Sittenhän myös
cardiologisen diagnoosin voi saada, eikä maksa paljoa
luusyöpä-dg:n voi saada, eikä maksa paljoa
diabetes-dg:n voi saada, eikä maksa paljoa
psykoosi-dg:n voi saada, eikä maksa paljoa
jne. jne.
Selittäkää minulle, mitä tarkoittaa tässä asiayhteydessä tuo "ei maksa paljoa".
samalla kun lapsi on huostassa tulee diagnoositkin, hoitoan on tietysti tosi tyyristä, vanhemmilta menee kaikki mitä omistavat, huostaanoton aikana.
siis lapsellani on erityislapsidiaggnoosi, mutta hän on nähdäkseni ihan normaali lapsi. Saimme diagnoosin kuitenkin... mitähän sillä tekis? Loaselle määrättiin jopa koululykkäys vaikka koulutaidot on, mutta sossu on päättänyt että eristys "hoito" jatkuu...
vaikka tämä ei ole sitä?
isillä ja mummilla on se joten he keksivät helposti lapsellekin oireita, joita hänellä ei kuitenkaan ole, ei ole autisti kuten vanhempansa ja isovanhempansa.
virallinen, ei sen perusteella voi tehdä lapsen hoidon suhteen mitään päätöksiä!
Voi taivahan talikynttilät!
Esim. AS-tutkimus meidän kohdalla kesti useamman kuukauden, tutkimusta suorittivat usean eri ammattialojen ihmiset, myös minua haastateltiin yhteensä 5-6 tuntia ja mitä kaikkea, mitä en äkkiä tähän muista. Ja vaikka tutkimus kestäisi vuoden, EI DIAGNOOSIA SAA, ilman tiettyjen kriteerien täyttymistä!
On minunkin tuttavapiirissäni perheitä, joiden lapsi on ollut laajassa neuron arviossa, eikä dg:tä tullut. Aivan väärää tietoa levittää tuollaista käsitystä, että dg:n saa helposti, eikä maksa paljoa! Se on siinä mielessä vaarallista, koska Aspergerista on muutenkin niin mahdottoman paljon väärää tietoa liikkeellä.
ymmärsit väärin, lapseni on erityislapsi mutta on nimenopmaan todettu neurologisesti että on normaali, samoin psykiatrisesti ei häiriötä, oireiluun syynä huostaanoton aiheuttama järkytys! Tämä Jorvin sairaalassa todettu, kaikki testit tehty!
heräsi todellakin epäöidys että lapsella oli joku vakava häiriö, äiti oli todella pulassa vaikkahänellä oli kakai kilttiä normaalilasta tuon "hirviölapsen "lisäksi. En usko että pelkkä kasvatus ariitti, mutta nannykin uhkasi huostaanotolla jaäiti lopiussa vakuutteli että haluaa pysyä lastensa äitinä... paljastavaa!
miten kävi?
kirjon lapsiin, joista täällä on paljon kirjoitettu?
jälkiä saa paikkailla sitten suurella rahalla myöhempinä vuosina.
Sitähän näissä huostaanotoissa yritetään ja sijaishuolto jos mikä, lähtee supernannuiluun mukaan elämänsä innolla. Minkähän takia muuten? On se melkoista ls-suojelua sairastuttaa lapsi!
Sijaishuollon etu on ykkönen, sitten tulee
poliitikkojen kämmäilyn peittäminen,
tuo edellinen niin valtio- kuin kuntatasollakin,
sitten seuraa sossuilla kasvojen säilyttäminen,
sitten on varmaan paljon tyhjää, kunnes
viimeisenä tulevat vanhemmat ja lapset omine etuineen. Ts. eduista ei ole enää paljon tietoakaan.
Supernannuilu on vain yksi tapa saada lapset samaan muottiin sopiviksi, pienintäkään poikkeamaa yleisestä muotista ei sallita ERÄISSÄ sairaissa sossu- ja psykiatripiireissä.
Mutta mikäs siinä, yhteiskunta maksaa suuria rahoja väärin hoidettujen lasten syrjäytymisestä tai myöhemmistä kuntoutuskustannuksista.
Joten siitä vaan!
Supernannuilun kannattajat!
Antaa palaa!
Omista verorahoistanne joudutte maksamaan ne sakot joka tapauksessa.
Vai ettekö nannuilijat ole töissä ollenkaan?
Minä haluan joka tapauksessa ajaa LAPSEN ETUA, sijaishuolto saa minun puolestani pärjätä kuten parhaaksi katsoo. Ainakin niin kauan, kun sinne ehdoin tahdoin halutaan kahmia aiheetta huostaanotettuja lapsia!
supernannyn ideahan on antaa äidille aikuisen tukea ja saada psykopaattilapsen manipulointi loppumaan. Elli selkeät rajat ja aikuinen on se joka päättää ja määrää, ei lapsi. Josset katsonut supernanny ohjelmaa älä kommentoi, oma lapseni on huostassa mutta silti pidän nännyn ohjeita hyvinä. niitähän voi soveltaa omiin olosuhteisiin sopiviksi! Perusajatus on kuitenkin se että lapelta ja äidiltä saadaan kiukkku pois ja hyvä mieli tilalle. Supernannyilyn kannattaja olen, ja alkuperäinen kirjoittaja.
lapsesta kyse, mutta esim. AS-lapsesta saadaan äkkiä psykiatrinen potilas nannuilulla, vaikka assi ei muuten sitä ole!
hän huusi tuntikausia, manipuloi kaikkia, karkaili, haistatteli, eli oli jokseenkin samanlainen kuin "erityislapset" huomaa muuten lainausmerkit! mikäli trkoittaisin diagnogoitua erityislasta en käyttäisi lainausmerkkejä
käyttäytynyt oikeastaan mitenkään huonosti. Hän päinvastoin pelkää koulussakin, että vahingossa tulee rikkoneeksi jotain koulun sääntöjä. Sai toka luokalla hymytyttö-patsaankin kauniista käytöksestään.
Eli kyllä väärää tietoa on assiudesta ja paljon, kun nytkin kevättalvella sen yhden lehtijutun takia tännekin ihmiset kirjoittivat ja luulivat, että AS on jonkinlainen kouluhäirikkö ja toisten kiusaaja. EI VARMASTI OLE!
Mutta olen kirjoittanut ennenkin, että kenestä tahansa lapsesta saadaan häirikkö, kun häntä riittävän kauan kohdellaan väärin ja huonosti, esim. kiusataan koulussa, opet eivät puutu siihen, yhteiskunta ei anna koululle rahaa perustaa AS-lapsille sopivia rauhalisia erityisluokkia jne.
Nuo puutteet korvataan nykyisin huostaanotoilla ja sitä vastaan minä protestoin JA PALJON!
neuropsykiatrin kanssa asiasta niin ymmärtäisi, että koko kysymyksen asettelu on tökerö.
ensin, suositeltava tutkinto keskustelukumppanille on esim. neuropsykiatri tai neuropsykologi. Sitten varmaan tietää asioista enemmän. Näillä palstoilla on kyllä paljon asiantuntija vanhempia, mutta heistä kovin moni ei ehkä jaksa ottaa kantaa näin laajoihin kysymyksiin.
netistäkin on tietoa saatavissa, niin aina löytyy joku, joka haluaa uskoa Aspergerin huonon kasvatuksen tulokseksi. Uskomatonta!
fyysisetkin ongelmat ovat olleet huonon kasvatuksen tulosta?
väärinkäsityksiä aiheuttava tekijä, että lapsen aivan biologisista syistä johtuvat pahan olon tunteet ja huonovointisuudet eivät näy ulospäin.
Sijaishuollossa toimiva henkilö, joka ei tunne asian tuota puolta ollenkaan, katsoo varmasti lapsen kivut ja kolotukset, pahoinvoinninkin helposti vain turhaksi valitukseksi, oikutteluksi, ja lasta rangaistaan siitäkin. Järkyttävää!
AS-lapsen kanssa ei pitäisi olla tekemisissä työkseen kukaan, jossa ei ole riittävää tietoa oireyhtymästä!
sijoitettujen lasten tai nuorten kanssa
jollei heillä ole siihen edellytyksiä, koulutusta jne!
Vähintään jonkinlainen testi, valinta, tutkimus tai vastaava sijaisperheeksi ryhtyville. Koulutus asialliseksi ja nykyajan vaatimuksia vastaavaksi.
Ehdottomasti tiiviimpi, automaattinen ja säännöllinen ammattilaisten seuranta ja kontrollointi
kaikille sijoitetuille lapsille ja nuorille,
olivatpa sitten kodinomaisissa oloissa tai laitoksissa huostaanotettuina ja sijoitettuina.
Valitettavasti näin on.
Vaikka olet "jonossa" tutkimuksiin vahvalla as-epäilyllä, niin silti syyttävä katse kohdistuu vanhempiin kunnes on saatu oikea diagnoosi.
Jos vielä ajatellaan lapsia joilla on epäily assista ja ovat huostassa. Heihin sovelletaan "tavisten" sääntöjä, mikä on pahinta mahdollista mitä voi lapselle tehdä.
Varsinkin jos lapsi on valikoiva ruuan suhteen, kuten meillä. En tiedä mitään pahempaa kuin lapsi valittaa nälkää ja janoa, sekä laihtuu kun ei pysty syömään kun vaihtoehtoja ei anneta.
niin voin jo kuvitella ne vastaukset, joita alkaisi tippumaan:
"Ette kai ole antaneet lapsen määrätä, mitä hän syö?"
"Lapsi osaa käyttää valtaa ruuan suhteen."
"Ei saa antaa liikaa sokerista juotavaa, liika hedelmäsokerikin vie lapselta nälän."
"Jätä välipalat pois, niin varmaan syö lämmintä ruokaa."
"Kyllä lapsi hyvin tehtyä kotiruokaa syö."
"Lapsellekin voi kattaa kauniisti, että on silmilläkin syötävää."
"Et kai sinä anna karkkia ja sipsiä aterian korvikkeeksi?"
"Et anna mitään syötävää ennen kuin syö lämminruokaa."
Tuota listaa voisi jatkaa loputtomiin sarjassamme "10:n vuoden aikana kuultua."
Yleensä en ala tytön ruokailusta enää edes puhumaan kenenkään puolitutun kanssa. Tuohon viimeiseen kommenttiin heitän nykyisin vastakysymyksen, että kauanko tuon ikäisen pitää sanojan mielestä antaa paastota. Yleensä menee hiljaiseksi, eikä osaa vastata. Jos ehdotan, että riittääkö kuukausi (meillä nimittäin on paastottu kuukausi), niin yleensä siinä vaiheessa naama pysyy jo kiinni.
Tuo lista oli siis niistä auttamaan tarkoitetuista viisauksista, joita ei kerta kaikkiaan jaksa enää kuunnella. Saattavat olla tuttuja teilläkin... Ihmiset eivät kerta kaikkiaan tajua sitä, että AS-lapselle valikoivuus ei ole vallan käyttöä ja hän voi vaikka näännyttää itsensä nälkään, jos ei saa niitä ruokia, joita KYKENEE syömään.
Tästä ruokailusta vielä...
Meillä poika söi kotona suht hyvin, mutta päiväkodissa, koulussa, pk:lla, eli "vieraat paikat, ei pystynyt syömään. Me ei voitu lähteä ulos syömään. Ei edes mäkkäriin!!! Sielläkin kelpasi vain ranskalaiset ja pirtelö, hamppareita ei syö, mikä on jännä juttu kun yleensä lapset rakastaa hampurilaisia...
Sairaalan papereissa on yks jännä kohta: poika syö vauvan soseita...
Mikään ei ole niin hyvää koko perheen mielestä kuin puuro mihin laittaa 4kk kuningatarpurkista hillosilmän... Nam...
Toi lista on tuttu, näitä on saanut kuulla ja paljon. MUTTA poika ei juo limua, ei syö pullaa, ei sipsiä, ei mustia karkkeja, käytännössä syö todella harvoin mitään makeaa. Jos haluaa herkutella niin lämmittää paahtimessa tummaa leipää ja paljon rasvaa päälle... Outoa, mutta meille normaalia...
Ja viimisimmästä käynnistäni pk:lla: poika sanoi että en jaksa olla täällä kauaa, tuntuu et mä kuolen! Tätä ennen olimme keskustelleet siitä mitä on pystynyt syömään siellä.
Pojan paino on tippunut ja seuraavalla kotilomalla viemme pojan lääkäriin tarkastukseen, tuli sanomista tai ei!!!
kysymyksen tarkoitus ei ollut loukata niitä joiden lapsi on as, miehelläni on sama häiriö ja ymmärrän millaista elämänne on. Tarkoitus oli van ehdottaa että kokeilisitte nannyn ohjeita kun ne vaikuttivat lähinnä tervejärkisiltä joka tapauksessa. Olen pahoillani siitä että olette niin täynnä kiukkua, ehkä jos kokeilisitte kuitenkin nännyn ohjeita, saisitte hyvän mielen ja lämpimät suhteet vaikean lapsenne kanssa. Ideanahan oli siis se että lapsen kanssa kahden vietetään laatuaikaa, hänelle asetetaan selkeät säännöt joista pidetään kiinni, rangaistuksena mietintänurkka jossa vietetään niin monta minuuttia kuin lapsella ikävuosia, pitää halia ja pusutella ja pyytää anteeksi, äidin pitää pysyä rauhallisena eikä saa haistatella eikä uhkailla lapselle, lapselle ei selitellä vaan sanotaan parilla salnalla selvästi se mitä häneltä halutaan... oliko tässä jotain väärää mmielestänne?
yhdenkään sellaisen ei pitäisi olla lastensuojelussa joka ei ymmärrä lapsia! Pitäisi vaihtaa koko poppoo!
ongelmilla, ei asperger ole fyysinen vaan sosiaalinen/emotionaalinen ongelma, älykkyyskin voi olla huomattava!
Olet oikeassa siinä että lapsi tarvitsee selvät rajat. Käytän itsekkin nuorimmillani "aresti/rauhoituspenkkiä" jos meno on mahdotonta.
Mutta valitettavasti vaikka nannyn ohjeet ovat hyviä ne ei toimi joka kodissa. Kuten meillä 2:lla lapsella toimii 2:lla ei.
Mutta siinä olen eri mieltä etteikö lapselle pidä "selittää". Mielestäni on helpompaa kun kertoo lapselle miksi, ennenpää kuin sanoa töksäyttää parilla sanalla. Tai antaa 2 vaihtoehtoa joista saa valita. esim. meillä toimii tämä todella hyvin: Nyt siivotaan huone, apulaiset auttamaan tai jos äiti siivoaa yksin laitan lelut lattialta takavarikkoon. (jätesäkkiin ja vaatehuoneeseen, viikon päästä saa takaisin.) Vain yhden kerran on leluja otettu pois. Tämäkin on tietysti lapsikohtaista. Meidän apulaiset 4-v ja 2-v, ja siivouksestakin voi tehdä hauskan leikin...
Sitten aloitukseen...
miehelläni on sama häiriö.. Kirjoitit sen jotenkin ovelasti. Häiriö, täh??? Minä en nää sitä häiriönä vaan synnynnäisenä neurologisena sairautena jolle ei voi mitään. Sori jos takerruin yhteen sanaan.
Tiesitkö että as on periytyvää???
ja antais lasten olla lapsia! Koti on paras hoitopaikka erityislapsille, tarvitaan vaan purkaa huosta.
Sori kun kinaan!
Asperger ei ole ongelma, vaan synnynnäinen neurologinen sairaus joka on periytyvää.
Monet saa väärän käsityksen jos puhutaan häiriöstä tai ongelmasta. Näin puhuttaessa ajatellaan yleensä että se on kotona opittua.
Tää on vain mun mielipide.
että aikuisella se näyttäytyy toisenlaisena... huh,toivottavasti ei periydy, tarpeeksi hankalaa jo yhdenkin kanssa! Lapsi kyllä jäljittelee isiä, mutta vaikuttaa ihan tavalliselta lapselta muuten.
että asiassa oli opittua... mutta varmasti myös esinm sikiöaikaista häiriötä. perinnöllisyyteen tuossa asiassa uskon vähän....
osa AS-lapsen ongelmista SAATTAA olla nimenomaan fyyksisellä puolella, joskin aina on mukana myös jonkinasteista sosiaalista vaikeutta, mutta siihen auttaa kognitiivinen terapia hyvin tuloksin. Mitä nuorempana lapsi terapiaan saadaan, sen paremmat tulokset!
Asperger on nimenomaan biologista alkuperää oleva sairaus, ei psyykkistä!
olisi kokeilleet kaikkea mahdollista, ennen kuin dg on varmistunut?
On minullakin kokemusta vanhempien lapsieni kasvatuksesta, he ovat ns. tavislapsia, eikä ongelmia ollut, hyvin siis pärjäsin. Voin sanoa näin jo suurella varmuudella, koska vanhin on yliopistotutkinnon suorittanut, hyvässä ammatissa, tasapainoisessa parisuhteessa jne. Kyllä siis tiedetään, miten lasta kasvatetaan.
Ja totta kai erityislapsikin saa rangaistuksia, JOS hän käyttäytyy huonosti, mutta assini ns. huonosta käytöksestä suurin osa johtuu hänen fyysisestä huonovointisuudestaan, mitä OSAAMATTOMAT sijarit eivät ymmärrä, vaan lasta rangaistaan hänen huonovointisuudestaan!
Onko tämä oikein?
Aiheettomasti huostaanotetun erityislapsen vanhemmalla on oikeus ja aihetta kiukkuun!
Koko yhteiskunta lapsiin suhtautumisessa on täynnä mätää!
edes sairautena, vaan tietynlaisena piirteenä ihmisen käytöksessä, jossa kyllä lapsi tarvitsee asiantuntevaa tukea nykynormiseen yhteiskuntaan sulautumisessa ja sopeutumisessa.
Lapsi ei tee sitä ilkeyttään ja huonotapaisuuttaan. AS-lapsi on aivan yhtä ihana ja vilpitön kuin kuka tahansa muukin lapsi!
Mutta lapsi joutuu kärsimään siitä, että hänen ongelmiaan pidetään huonon tai riittämättömän kasvatuksen seurauksena!
Ota seuraavan kerran puheeksi neuvolassa että miehelläsi on as. Jos ehkä, huom ehkä lapsesi on as ja tulee kouluvaikeuksia, niin pystyt todistamaan että olet puhunut asiasta neuvolassa. Tämä voi tuntua hullulta mutta jos assista ei löydy merkintää papereissa niin huonolle näyttää.
Anteksi, ei ole tarkoitus pelotella mutta tämä on totta. Tällä pystyt suojelemaan lastasi. Varmasti sinullekkin tulee (ehkä) eteen tilanne jossa väitetään lapsen käytöksen olevan kotona opittua.
Ja vielä yksi vinkki. Käy autismi- ja asperger sivuilla. Sieltä löytyy suuntaa antava kaavake/kysely.
Niin ja as oikeastaan ilmenee parhaiten kouluiässä. Ainakin meillä. Tämäkin on lapsikohtaista.
Vielä kerran, ei ollut tarkoitus pelotella, sori.
aistit tavallaan karaistuvat vuosien mittaan, samoin ruuansulatus vahvistuu kestämään erilaisia ruokia, niinhän käy koliikkivauvallakin. Ei AS-lasta ja -aikuista siinä mielessä voi täysin verrata toisiinsa yks yhteen asteikolla.
Esim. mieheni suvussa on useita henkilöitä, jotka ovat alkaneet ruokailla 'tavanomaisemmin' vasta likempänä pariakymmentä ikävuotta.
yliopistollisen sairaalan Lastenneurologian yksiköstä kirjoittaa Autismi-lehdessä 1/2007:
"Suku- ja kaksostutkimusten myötä geneettisen osuuden merkitys on käynyt erittäin selväksi."
oireille? hän ei kestä ääniä, ei jaksa ihmisten seuraa, juoksee sisään ja ulos, äitinsä ja siskonsa ovat samllaisia, mutta mitenhän lapsiparkani, onko perinnöllisyys aukoton?
lapsen käytös on kotona isiltä, mummilta ja isin siskolta opittua!!!! ei perittyä!
mutta jopa hänen isäsnä väitti hänen olleen anorektinen, itse uskon että laihuus nuorena johtui tuosta syömisvaikeudesta... ei as-ihminen tule koskaan "normaaliksi!"
tavalliset äänet voivat saada assin hermoromahduksen partaalle. Kuvittele, mille sinusta tuntuisi kun joutuisivat olemaan niin kovassa metelissä, joka sattuu korviin, aiheuttaa päänsärkyä jne.
Ei perinnöllisyys todellakaan ole aukoton, kuten ei kai missään muussakaan perinnöllisyyteen liittyvässä asiassa. Jostain syystä periytyy pojille herkemmin kuin tytöille.
diagnoosina laaja-alainen kehityshäiriö, kun lapen isä väittää että lapsi ei osaisi puhua... ja muuta yhtä pimeetä! todesta meni diakkarin erityislastenkodin työntekijöille, olisi luullut että käyttävät harkintakykyään eikä usko kaikkia mieheni juttuja, muttta toisin kävi!
siis ovatko nuo kaksoset kasvaneet yhdessä vai erillään? mikäli heillä on ollut sama ympäristö ja kasvatus... missä siis perintötekijäin osuus?
siitä, mitkä AS-oireet ovat korostetummin esillä kenelläkin.
Ja ota huomioon se, että miehesi ja isovanhempien lapsuudessa ei ole ollut tietoakaan mistään AS-kuntoutuksesta, jolla kyllä on päästy ihan hyviin tuloksiin.
Siksi on lapsia kohtaan niin hiton väärin nuo jotkut psykan klinikat, josta lasta ei lasketa AS-tutkimuksiin vanhempien pyynnöstä huolimatta. Meilläkin meni VÄHINTÄÄN pari vuotta ihan hukkaan psykiatrien kanssa tapellessa. Ja joillain paikkakunnilla taas on aivan toimiva neurologian ja psykiatrian välinen yhteistyö, mutta ei joka paikassa.
Ja kaikkein järkyttävintä ovat nuo AS-lasten hoidolliset huostaanotot! Toniakin vinkki AS-asian saamisesta neuvolakorttiin on ihan aiheellinen. Suotta sinä pelkäät lapsen assiutta!
miehen tempuista, nyt ymmärrän paremmin häntä kun olen saanut tietoa assista. Ajatteleppa jos lapsestakin olisi tullut samallainen, kiitos ei! On tutkitusti normaali, mutta miehen pöyristyttävien satuilujen ansiosta saanut laaja-alainen kehityshäiriö diagnoosin vaikkaon ikäisiään edellä! MIes parkani meni väittämään että vaimo on psykoottinen ja lapsi jäölkeenjäänyt ja vaimo yrittänyt kaapata lasta ulkomaille..., jaajattelepa ettänäiden peristeella lapeni huostanotettiin, ja siellä on vieläkin!!!! olen siis todisteusti "hullu" mieheni tekemällä diagnoosilla! sossu rules!
jos hänet todella tutkittaisiin?
Tyypillisellä assilla ei ole sellaista sosiaalista kyvykkyyttä, että hän manipuloisi toisia valheillaan ihan vain omien päämäärien saavuttamiseksi. Tyypillinen AS on päinvastoin liiankin rehellinen. Sanon liian, koska monesti vielä isollekin AS-lapselle joutuu opettamaan, mitä on sopivaa sanoa ja mitä ei. Ja tämä piirre johtuu siis tosiaankin rehellisyydestä ja suorapuheisuudesta, sitä ei ole tarkoitettu loukkaukseksi tai oman edun tavoitteluksi. Miehesi käytös viittaa mielestäni enemmän johonkin luonnehäiriöön.
Ja vaikka sukulaisesi olisivat aspergereja, et sinä voi verrata heidän käytöstään sellaisen AS-aikuisen käytökseen, joka on saanut mahdollisimman nuorena jo sopivaa hoitoa ja kuntoutusta. Ota huomioon, että näiden asioiden ymmärtäminen on Suomessa vielä niin nuorta, että oikeastaan kokemus kuntoutuksestakin on vielä muualta tullutta suurelta osin.
Kuten aiemmin sanoin, niin kyllä AS-ihmisillekin saadaan kaiken maailman häiriöitä lisää, kun jätetään hoidotta ja kohdellaan muutenkin väärin riittävän kauan.
mutta oireet ovat ihan nappiin kuin aspergerissa, voihan ihmisellä olla useampi kuin yksi vaiva, jos hermot ovat pilalla ja neurologinen vamma, psyykkisiä häiriöitä ja lääkkeiden ja alkon väärinkäyttöä... yleensä häntä luullaan huumeidenkäyttäjäksi jota ei ole, lintsasi menestyksekkäästi jopa armeija-aikana! sisarensa mielestä psykopaatti, omasta mielestäni skitsofreenikko... sossun mielestä suuri sankari joka toi heille pitkäaikaisen huostaanoton!
sillä hänen äiti (anoppini siis) on se joka on nettohyötyjä ja joka hallitsee poikaansa ....
Sehän nyt saa ihmisen käytöksen miten kummalliseksi tahansa vuosien mittaan.
Voihan siinä olla piirteitä assista, mutta taitaa löytyä narsismistakin, mihin viittaa enemmän kyky puhua toisia valehtelemalla puolelleen ja omien päämäärien ajaminen keinolla millä hyvänsä.