Millaisia olette ihastuneina tai rakastuneina? Ilmaisetteko helposti tunteenne ihastuksen kohteelle vai arkailetteko kovasti? Muuttuuko käytöksenne häntä kohtaan ja miten, oletteko esim. erityisen kohteliaita hänelle, hakeudutte hänen seuraansa usein ja yritätte vihjata tunteistanne? Vai yritättekö varta vasten salata tunteenne ja jos niin millä tavoin? Odotatteko niin kauan että toinen tekee aloitteen? Mitä teette jos mitään ei tapahdu ja on jo mennyt pidemmän aikaa esim. vuosi?
Miten käyttäydytte ihastuneena?
sydän sykkyrällä
333852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ihastuneena/rakastuneena käyttäytymiseni lähentelee hulluuden esiastetta: yleensä toimin juuri toisin kuin pitäisi toimia... välttelen tai pidän etäisyyttä vaikka sisuksissa huutaisi, että hyppää syliin jne. Kohtelias yritän olla ja viestiä katseella, minkä vain pystyn. Aloitteen kanssa on vähän kaksjakoista. Nytkin haudon tunnetta sisälläni, kunnes kohta olen siinä pisteessä, että on pakko pistää kaikki peliin, oli tulos mikä hyvänsä. Rakkaudessa on hassua just se, kun tilanne on niin joko-tai...
Tämän takiahan suurin osa yksin onkin ;) joo-o, yli vuosi, hmm..mitähän tuo toinen mua vilkuilee ja hymyilee, mitähän se nyt voisi tarkoittaa...
siis katso takaisin jos kiinnostaa, toiselta menee hermot kun tuntee toisen olevan myös kiinnostunut mutta hämyilee vaan, pakko jättää kesken kun toinen ei reagoi. Hermostuttaahan se tietty kun toisessa tunnistaa sellaisia piirteitä että kovastikin haluaisi tutustua.
rakkaus on ja se näkyy käytöksestäkin.
vain kohtaisimme taas. Mä olen oikeasti ujo SUN seurassa. ja kyllä tulisin heti juttelemaan, jos uskaltaisin. Tule ja OTA MUT!
Sä olet se rohkeampi. Tai tehdään niin, että tule mua vastaan, ni mä tulen sua:)
en uskalla tehdä mitään. Pelkään, että se näkyy niin selvästi ja että munaan itseni. Kuten joku jo aikaisemmin kiirjoitti, katson alas tai sivulle. Tälläkään hetkellä en osaa muuta. Loukkasin varmasti rakkauteni kohdetta, mutten osannut toimia oikein. En halua seksisuhdetta, vaan ystävyyttä.
tarkoittaa "en halua seksisuhdetta, haluan ystävyyttä".
osaa antaa anteeksikin, jos ei niin sitten se ei ollutkaan oikeata.
Seksisuhde rakastamaani naiseen tuntuu vieraalta.
En tiedä edes, tykkääkö hän naisista. Täällä hän ei ainakaan käy lukemassa. Rakkaus näkyy monesta asiasta. Sitä on vaikea salata. Yrittää voi eikä tottunutkaan siitä aina voi olla varma. Hopplöst.
Enemmistö ihmisistä omaa anteeksiantamisen jo kotikasvatuksen perusteella. Kumppani on usein sellainen kuin itsekin on.
eller hur?
ja ystävyydestä. Jos rakastaa toista ja mielellään molemmat, niin kyse ei ole seksisuhteesta vaan rakkaussuhteesta ja ystävyyssuhteeseen tyytyminen on tosi epätoivoista. Joko pitää naisista ja kykenee suhteeseen naisen kanssa tai sitten ei. Kaikistahan ei voi olla kiinnostunut, vaikka naisista pitäisikin..
Kaikki viestit niin samanlaisia, että sopivat kaikille. Nainen, josta tykkään, ei kuitenkaan lue täällä. Tämäkin viesti olisi ollut sopiva, mutta ehkä kaikki on ollut harhaa koko ajan. Voi Luoja.
No jos molemmat kerran rakastaa,niin eiköhän ne seksihommatkin siinä sivussa sujuisi..miksi se tuntuu vieraalta, eikö rakkauteen kuulu läheisyys, suhde joka pohjautuu vain seksinhimoon ei kauaa kestä.
joihin pitäisi tarttua, yllätä itsesi ole sinä se rohkeampi.
mua vastaan...?? Sulla on alamäki..:)
Ei tarvii ujostella, nappaan kyllä sut syliin heti.. Mut lähesty sie mua eka koska mie en uskalla ku oot toisen oma...
Ajattelen sua silti kokoajan.. ja oon tullu jo hulluksi tästä tilanteesta..:)
herättämiseen vuoden verran? Voisi kuulostaa tutulta. En mäkään usko, että sinä tai "hän" kuluttaisi aikaa täällä. Mä kyllä huomasin sun lähestymisen (tai hänen). En tajunnut että kiinnostan sua.. harmittaa ku ei olla nänhty aikoihin. mun olis pitänyt olla rohkeempi silloin kun vaistosin sun tunteet. Vituttaa. mutta vaikkkei nähdä, niin olet kyllä unissani... ;)
seksitöntä suhdetta tahtoo juuri "hän".
Mä tahdon sut, ja seksiä. Olet sen verran ollut unissani, että voisin hypätä suoraan asiaan...;) tosin, ei olis pokkaa;)
lisäksi kunnon suhteen. Olisi vaikea olla sun kanssas platonisessa suhteessa. Et osaa kuvitellakaan millasia tunteita herätät mussa..
Monesta muodostetaan haavekuvia mutta vastaako todellisuus siihen tai pystyykö kukaan lopulta täyttämään toisen mielikuvaa, ettei käy niin, että kun lopulta kohtaa toisen livenä, tipahtaa itse haaveiluistansa alas eikä näe toisessa enää mitään..
tehnyt vielä mitään asian eteen? missä näet tätä ihastusta? töissä? oletteko muuten puhuneet?
tutulta nämä kirjoitukset.. hyvä tietää ettei oo ainoa sekopäinen tämän tunteen kanssa..
Tuntuu vaan et semmoset kiinnostuu joille oon oma itteni.. cooli mut lämmin ja kiltti, sosiaalinen, huomaavainen, iloinen sekopää jne.. mut luonnollisen cooli aina..
Sit taas ku ihastun musta tulee iilimato.. roikun ja löperrän kaikkea tyhmää imelää juttua..varsinkin päissään..
miten sitä pystyis controlloimaan tätä ?? toimin nuin varmaan vaistomaisesti jotenki alitajunnasta sen takia etten vaan päästäis häntä meneen, -ja kun ne just ton takia yleensä lähtee sit menee..:( Itsehillinnän pika kurssille!! onko vinkkejä??:) jotka muistais humalassaki..:) joku placebo juttu mitä vois käyttää..:)tai jotain..
Selvinpäin taas sit jännitän niin paljon etten saa sanaa suustani ja vaikutan siks tylyltä, liian coolilta.:) pyörin hermustuneena ympyrää ja mutisen omiani kunnes hermostun itteeni ja lähen vetämään..:) ihan sekoa!!
Nyt on taas iso ihastus ja en halua kussa sitä todellakaan..
Auttakaa kaverit tätä sekopäätä!!:)
ja uskallan olla aloitteellinen. Nuorempana ujoilin ja joku rohkeampi vei ihastuksen nenän edestä. Tuntui, ettei ujosta ja hiljaisesta naisesta ollut kukaan selväjärkinen kiinnostunut.
Minä en oikeastaan osaa ilmaista erityisellä tavalla.Olen tällä hetkellä ihastunut Anneen, joka käy aika usein viikonloppuisin baarissa tässä lähellä. Olen jutellut vain tavallisesti, halannut, ollut vain oma itseni, ei sitä uskalla sanoa että on ihastunut..Hän on kirjastossa töissä,juttelen siel myös Annen kans; Mutta vain tavanomaisia asioita. Ehkä minusta vain vaistoaa, ehkä otan rohkeammin katsekontaktin. Uskallan tunnustaa tunteeni jollekin toiselle kyllä, esim.Annen ex:lle..Olen kertonut.
ainakin minulla se, että muiden läsnäollessa uskallan jopa flirttailla kevyesti, hakeudun seuraan, teen tikusta asiaa, mutta heti kun jäädään kahden niin menee senat sakasin, sydän jyskää, keksin käsilläni vaikka mitä puuhaa jotta ei koskettaisi ennenkuin "on lupa" ;) ja voin sanoa että "turhaudun" jos rupeaa viikkoja kestämään kiinnostuneisuuden tunnustus.. oli kyseessä sitten minä tai hän.. joten ihanan pöhköjä ollaan..
Mä oon tosi ujo, ja siksipä ihastuminen on tavallaan tosi karmeeta. Tai en tiiä oonko kauheen ujo arkisissa tilanteissa, töissä sun muuta mut tosiaan jos bongaan söpön tytsyn joka saa sydämen tykyttää ni se on oikeesti... kaameeta. Ok, mut mä luulen et mul on joku todellinen ongelma, tää ei oo enää normaalia.. tai siis kun mä oon sillon niin "peloissani" etten pysty edes puhumaan hänelle. Ja jos nyt jotain on aivan pakko sanoa niin voi jessus sentään, ääni värisee ja naama punottaa. Mut kerrottakoon et mun itseluottamus todellakin on todella huono. Ja en vaan tavallaan kehtaa näyttää et oon kiinnostunu.
Sääli, mut niin se vaan on. Vähän vaan rajottaa elämää.
Harvapa meistä kai on niin kokenut ihastuja, että pystyy pitämään naaman pokerina ja hermot kylminä.
Huomaan hakevani alati ihastukseni katsetta, seurailen hänen liikkumistaan varmasti huomiota herättävällä tavalla (itse luulen että kukaan ei huomaa). Kun hän tulee kosketusetäisyydelle, sähkövirta värisyttää sisuskalujani ja hänen tuoksunsa lamaannuttaa aivokuoreni.
Olen myös huomannut elehtiväni ja puhuvani ärsyttävän miehisesti ihastukseni läsnäollessa. Istun jalat harallaan tai polvi toisen jalan päällä ristissä, pistän kädet taskuun, nostan kädet niskan taakse ristiin. Kummallisia eleitä, mitä oikein yritän uskotella itselleni ja hänelle. Höh. Ne ovat ristiriidassa muuten suht feminiinisen olemukseni kanssa.
Kerrankin kun olimme samassa tilassa, tunsin hänen läsnäolon. Olin myös hieman hämmentynyt siitä. En osaa keskittyä olennaiseen hänen ollessa siinä lähistöllä. Joku pirun sähkövirta välillämme saa sydämen kierroksille:)
kuitenkin omituisesti joka kerta. Pakenen yleensä kauemmas ja jälleen varovasti lähemmäs. Jos olen seurassa niin saatan puhua pälpättää. Jos toinen on lähellä niin menen mykäksi ja jäkitän. Ja hymyä ei voi jotenkin kontrolloida. Se on joko hangonkeksi tai haudanvakava ilme.
katsetta. Hän katselee tai katseli minua välillä haudanvakava ilme päällä. Hän pälättää yleensä kaikkien mun kavereitteni kanssa, mutta ei suo minulle sanaakaan. Hän menee jotenkin lukkoon lähelläni.. ja sama munkin puolelta. Tyhmää. Tahtoisin lähestyä häntä, mutta se taitaa olla liian myöhästä.
Tai kuka koskaan tietää.. :)
kohdallani riippuu sekä ihastumiseni asteesta, suhteestani ihastuksen kohteeseen (ystäviä/tuttavia/vieraita, ja onko ollut jotain säpinää aiemmin), että ihastuksen kohteen luonteesta. Jos tunnen olevani paljon epävarmempi kuin kohde, niin todennäköisesti pidän hyvin viileää ja etäistä roolia yllä. Hymyä ei helposti irtoa. Kommunikoidessamme olen korostetun asiallinen ja "välinpitämätön"... tai sitten vaan niin jäässä paniikista etten saa mitään sanottua.
Sitten taas jos ihastuksen kohde tuntuu ujolta, mutta kuitenkin edes jollain tapaa positiiviselta suhteeni, niin silloin hakeudun seuraan enemmän ja saatan olla korostuneenkin iloinen, ystävällinen, puhelias ja huomioonottavainen tätä kohtaan. Yritän "valloittaa" hänet. Tällöin ilmaisen tunteenikin helpommin, tosin pidän silloinkin huolen että tunteenilmaisuni ovat niin epämääräiset (tulkittavissa myös kaverillisiksi), ettei vaan käy köpelösti, jos vastakaikua ei tulekaan...
Helposti jään odottamaan että toinen tekee aloitteen (tai luulin tehneeni aloitteen, mutta toinen tulkitsikin vain kaverilliseksi..), mutta jos nyt vuosi on mennyt ja vastakaikua kuitenkin jostain edelleen pilkistää, niin otan kyllä ohjat käsiini.
Kaikenlaista on tullu tehtyä, mut pääasiassa käyttäydyn kuin idiootti... Välillä ei tule sanaa suusta ja naama on niin niin peruslukemilla kun voi olla. Joskus taas puhun ja pulputan siis jotain aivan järkyttäviä lauseita ja hymy on niin leveä kuin hymy voi olla. No toivottavasti se joskus purasis oikkein kunnolla. Vaihtelee siis toi käytös aina vähän riippuen siitä mikä on muutenkin mieli... Nyt olen ottanut kannan, että olen mahdollisimman vähän kiinnostuneen oloinen ja todellakin yritän olla sitä, katsotaan toimiiko paremmin, tuloksia odotellessa...
Hauskaa kesää kaikille ihastuneille!
Miehet pörrää jopa lepakon ympärillä huomaamatta mitään. Kun sanoo, että tykkään enemmän naisist. Vastaus usein on Et kuitenkaan näytä leppikseltä.
en ainakaan oo hirveen aktiivinen toisen suhteen..kun ujostuttaa yleensä liikaa. välillä onnistun rohkaistuu ja juttelee ym, mut välillä vaikutan varmaan aika kylmältä, ihan vahingossa.
sitä koko aika aattelee toista ja yrittää nähdä ees vilaukselta ja hakeutuu puhe-etäisyydelle, mut sit ei välttämättä saa ees sanottuu mitään.