Olen sijaisena yhdessä mukavassa yksityishoivakodissa pienessä paikkakunnassa. Hoitajat ovat mukavat ja tykkäävät hoitaa vanhuksia, vanhukset ovat tyytyväisiä... kunnes ovat terveitä eivätkä valita. Kun vanhukselle tulee vaikkapa dementia ja hän alkaa ilmaistaa ahdistusta, ehkä kipua huutamalla ja valittamalla, on rauhaton öisin ynm. "mukavaa", kaikki muuttuu. Meidän tapauksessa hoitajat hermostuu kun toinen valittaa, tuputtavat sille rauhoittavia lääkkeitä, lääkäri näkemättä potilaan määrää sille lisää rauhoittavia... eli tehdään vanhuksesta VIHANNES, ettei se vain häiritse muita...
Missä on se kaunis hoitamisen malli, jota koulussa opetetaan? Missä on ymmärtäminen että vanhus on YKSILÖ, on IHMINEN kuten me kaikki... Kun itse meidän tapauksessa ns. ulkopuolisena aloin ihmettelemään kun mummo meni selvästi huonompaan suuntaan ja hänellä on näkyvästi kipuja ja lääkäri määräs näkemättä häntä lisää rauhoittavia, sain vastauksen hoitajilta: mitä me asialle voidaan? kun hoitava lääkäri määräs niin tehdään! Ja vaikka jotkut olivat sitä mieltä, että tarvitaan tutkimuksia ja ehkä vahvempia kipulääkkeitä, ei kukaan kuitenkaan tehnyt asialle mitään... Se on lainvastaista, että määrätään lääkkeitä näkemättä potilasta miksi ei kukaan uskalla mennää ja ajaa hoidettavan hy6vinvointiasian eteenpäin... Siksikö että pelätään jotakin? Mitä? Terveydenhuollossa meidän on oltava tiimi: lääkärit, sairaanhoitajat, lähihoitajat ja muut hoitajat ja kuntouttajat, ei voi olla hierarkiaa kun kysessä on ihmisen hyvinvointi. Miten niin usein unohdetaan, että asiakas/potilas on LÄHTÖPISTE!
Tämä nyt oli pieni esimerkki, ottii vain niin sydämmestä tänään. Olen nähnyt montaa muutakin väärinkäytöstä, mutta en voinut niille mitään. Kun on sijainen ei siinä sanavaltaa ole, ei kukaan kuuntelee. Kouluttaudun varmasti sairaanhoitajaksi, jotta voisin puhua myös lääkäreille, kun lähihoitajaa ei hekään kuuntele.
Hoitajille haluaisin muistuttaa: ei teidänkään vanheneminen ja hyvinvointi ole erilainen jos ette tee väärinkäytöksille, joita näätte, mitään.
Missä on se kaunis hoitamisen malli, jota koulussa opetetaan? Missä on ymmärtäminen että vanhus on YKSILÖ, on IHMINEN kuten me kaikki... Kun itse meidän tapauksessa ns. ulkopuolisena aloin ihmettelemään kun mummo meni selvästi huonompaan suuntaan ja hänellä on näkyvästi kipuja ja lääkäri määräs näkemättä häntä lisää rauhoittavia, sain vastauksen hoitajilta: mitä me asialle voidaan? kun hoitava lääkäri määräs niin tehdään! Ja vaikka jotkut olivat sitä mieltä, että tarvitaan tutkimuksia ja ehkä vahvempia kipulääkkeitä, ei kukaan kuitenkaan tehnyt asialle mitään... Se on lainvastaista, että määrätään lääkkeitä näkemättä potilasta miksi ei kukaan uskalla mennää ja ajaa hoidettavan hy6vinvointiasian eteenpäin... Siksikö että pelätään jotakin? Mitä? Terveydenhuollossa meidän on oltava tiimi: lääkärit, sairaanhoitajat, lähihoitajat ja muut hoitajat ja kuntouttajat, ei voi olla hierarkiaa kun kysessä on ihmisen hyvinvointi. Miten niin usein unohdetaan, että asiakas/potilas on LÄHTÖPISTE!
Tämä nyt oli pieni esimerkki, ottii vain niin sydämmestä tänään. Olen nähnyt montaa muutakin väärinkäytöstä, mutta en voinut niille mitään. Kun on sijainen ei siinä sanavaltaa ole, ei kukaan kuuntelee. Kouluttaudun varmasti sairaanhoitajaksi, jotta voisin puhua myös lääkäreille, kun lähihoitajaa ei hekään kuuntele.
Hoitajille haluaisin muistuttaa: ei teidänkään vanheneminen ja hyvinvointi ole erilainen jos ette tee väärinkäytöksille, joita näätte, mitään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vanhuksen ei tarvitse kärsiä. Kipulääkkeitä silloin kun on kipuja ja rauhoittavaa jos on niin ahdistunut että täytyy huutaa sitä tuskaa ulos. Lääkärihän se lääkkeet määrää ja hoitajan on ne annettava. Ehkä lääkäritkin tietävät miten vaikeaa on selvittää mikä vaivaa ihmistä, joka ei enää osaa itse kertoa. Tutkia pitäisi kuitenkin. Mikä se asia on joka vanhusta vaivaa. Sekin on tosiasia, että yksi huutava ihminen ei saa häiritä koko osaston rauhaa, mutta hoitaja ei todellakaan paljon voi lääkärin määräyksiin vaikuttaa. Riippuu paikastakin minkä verran kuunneellaan siinä kaikkein lähimpänä olevaa. En ole itse ollu töissä sairaalassa, joten tuo hierarkia siellä kuulostaa niin oudolta. Meillä onneksi kaikkia kuunnellaan ja kukaan ei ole toistaan parempi. Tosin se on ongelma, että lääkäriä läheskään aina ole paikalla, eikä sairaanhoitajaa. Joten hoitajan vastuulle jää mielestäni sellaisia asioita, joihin ei ole valmiuksia.
kyseisessä tapauksessa kysessä on mielestäni lainvastainen toiminta! Ei lääkäri voi lisätä tai ottaa pois lääkkeitä jos ei edes verenkokeita ole otettu. Kyseinen henkilö on ahdistunut ja hänelle menee montaa pilleriä päivässä, mutta nyt on mennyt selvästi pahempaan suuntaan fyysisesti eikä psyykkisesti. Virtsassa olevaan 2 lääkäri vastaa että: kyllähän siellä aina jotain kasvaa... Onneksi sairaanhoitajamme ehdottii verenkokeita, muuten ei niitäkään olisi otettu, lääkkeitä tietenkin lisättiin ennen kokeita. Lääkäri ei edes nähnyt mummon pitkään aika puhumatta tutkimuksista....
"ihmettelemään kun mummo meni selvästi huonompaan suuntaan ja hänellä on näkyvästi kipuja ja lääkäri määräs näkemättä häntä lisää rauhoittavia, sain vastauksen hoitajilta: mitä me asialle voidaan? kun hoitava lääkäri määräs niin tehdään!"
Annas kun arvaan, lääkäri käy todennäköisesti kerran pari viikossa vanhainkodissa nopealla kierroksella. Ei varmaan määrää rauhoittavia ihan omaksi ilokseen ja omasta aloitteestaan. Yleensä noilla harvoin kierrettävillä osastoilla hoitajat näyttää lääkärille niiden potilaiden paperit, joiden kanssa on jotain ongelmaa. Sitten kysymys tulee tyyliin "tää vaeltelee öisin käytävillä" tai "tää on ahdistunut ja huutaa öisin" ja "mitä me tälle tehdään". Mitäpä siinä voisi tehdä jos ei mitään erityistä syytä huutelulle tai vaeltelulle ole ja hoitajat ei ehdi potilaiden perässä yöllä juoksemaan. Sitten määrätään ainoana keinona rauhoittavia. Saa vanhainkodin hoitajien haukut päälleen ellei määrää. Parempi ratkaisu olisi tietenkin, että käytettäisiin enemmän aikaa vanhusten kanssa olemiseen, ja ahdistuksen iskiessä rauhoiteltaisiin sanallisesti tai olemalla läsnä. Se ei vain taida yleensä olla mitenkään mahdollista. Rauhoittavilla homma pysyy vähilläkin resursseilla joten kuten kasassa.
Virtsakokeen tuloksen kanssa muuten meneteltiin mahdollisesti ihan oikein: oireetonta bakteerivirtsaisuutta ei pidäkään hoitaa muuten kuin tietyissä poikkeustapauksissa. Vasta oireiset (kirvelyä/munuaistulehduksen tms aiheuttavat) hoidetaan. Johtuu siitä, että oireeton bakteerivirtsaisuus on vanhuksilla todella yleistä ja jos jokaisen virtsan puhdistaisi antibiooteilla, tulisi kohta vain vastustuskykyisempiä bakteereja tilalle.
Verikokeitakaan ei ole välttämätöntä katsoa ennen lääkemuutoksia, riippuu lääkkeestä ja sairaudesta. Mutta siinä olen ihan samaa mieltä, että potilasta olisi aina hyvä käydä katsomassa ennen kuin tekee mitään muutoksia hoitoon.
Annetaan lääkärin tehdä työnsä ja tehdään me omamme, yhteistyössä.
Harvalla työpaikalla on lähihoitajilla niin paljon aikaa, että ehtivät lääkärieden töitä analysoimaan. Pitäsiköhän sinunkin keskittyä enemmän siihen omaan rooliisi,eikä liikaa sekaantua kaikkien töihin!
Ja kouluttaudu samantien lääkäriksi, niin pääset laittamaan asiat kuntoon vanhustenhuollossa.