Harmittaa

liityin saksanpaimenkoira liittoon ja ajattelin alkaa enemmän harrastaa koiran kanssa. nyt kuiteski kun aloin käymään niin tuntuu että minä tai koira ei olla mistään kotoisin.

Ei sitä ketään ole suoraan sanonut mutta heti kun kerron mistä kennelistä koiran hain niin mielenkiinto puhumiseen tuntuu loppuvan.
Koira ei ole ns. käyttölinjainen. Itse olen kovin kiinnostunut harrastamaan mutta pieni epävarmuus kalvaa. Lopetanko kokonaan? Vai voiko olla että kuvittelen?

Yheltä tyypiltä koetin kysellä että jos pääsis kattomaan niiden hakutreenejäkin joskus, niin en saanut oikein mitään vastausta vaikka yleensä ainakin täällä kehotetaan menemään reilusti mukaan. =(
91283
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Joskus tuntuu että noihin porukoihin mukaan pääseminen (lue hyväksytyksi ja tasavertaiseksi harrastajaksi) on tosi vaikeaa.

Taitaa olla niin että koiraharrastajat ovat harrastusporukoista niitä sisäänpäin
lämpenevimpiä mitä on.

Äänestä
  • tuntuu hassulta kun kuitenki harrastuksesta kyse. Vielä kun itteä kiinnostais niin tyssää sitten johonkin muodolliseen seikkaan.

    Äänestä

No harmittaa minuakin tuo vastaanotto kentällä. Yleensä uudet jäsenet otetaan lämpimästi vastaan.

Ehkä olivat juuri harjoittaneet jotain tiettyä asiaa, eivätkä oikein olleet sopivassa mielentilassa.

Uudet otetaan aina suurella mielenkiinnolla vastaan, sukua kysytään vain uteliaisuuttaan, onko mukana jo ko. koiran sukulaisia jne.

Ei kun mukaan vaan seuraaviin treeneihin!

Äänestä

ylipäätänsä toimintaa ja treenejä.Minä poistuin alaosastoni muonavahvuudesta,kun piti pyytää kahtena vuonna peräkkäin jäsenmaksutietoja,vaikka ne 3 kertaan sinne annoin.En ymmärtänyt kentällä saamani kohtelun tarkoittavan "voisitko poistua geeleines".

Nyt olen paikkakuntani palveluskoiraharrastajien kanssa treenaillut ja tänä vuonna kokeillaan siipiä haulla,jk1 suoritettu ja sertit kasassa.

Äänestä

Aloitin harrastamisen 7v sitten 16 vuotiaana. Ensimmäinen sakemannini oli näyttelylinjainen ja käyttöominaisuuksiltaan varsin heikosta suvusta.

Silti en KOSKAAN kokenut itseäni ulkopuoliseksi tai etten olisi ollut tervetullut. En omassa alaosastossani, enkä nähdessäni muita, niitä "oikeita" suojeluharrastajia joilla kokemusta oli silloin jo kertynyt vyön alle 10-20v. Ainoa vihamielisyys ja syrjintä oli nähtävissä netin puolella, kentillä kaikki olivat aina ystävällisiä, auttoivat ja jotkut jopa antoivat minulle kyytejä treeneihin ja takaisin kun ei korttia silloin ollut.

Aika pitkälti mukaan pääseminen on kiinni omasta itsestään. Ei myöskään pidä ottaa itseensä jos ihmisiä ei kiinnosta koirasi sen suvun takia, sehän ei olekkaan tarkoitus että nostetaan jalustalle ja ihaillaan/kysellään kokoajan, pääasia on että treenataan asianmukaisesti vaikka muuten keskusteltaisiin vaikka säästä :).

Ihan niinkuin muussakin elämässä, ei pidä ottaa itseensä vaikka toista osapuolta ei koirasi kiinnosta sen enempää kuin mitä treenaamiseen on tarvis, ja kun itse vain käy treeneissä ja tekee tuttavuutta, varmasti pääsee sisään ja treenaaminen on kivaa :)

Äänestä
  • sujunut hyvin ja niinhän se pitäisikin.

    Itselläni ei onnistunut eikä johtunut siitä että olisin odottanut kenenkään kehuvan koiraani tai yleensä sen enempiä haluavan puhua siitä.

    KUn olisivat edes puhuneet säästä tai mistä vaan, mutta ei just hätäseen vastattiin jos jotain kysyi ja ilmeet sekä eleet kertoivat paljon enemmän.

    Eikä johtunut siitä etten olisi koittanut käydä sinnikkäästi, vuoden yritin joka viikko, yritin tarjoutua mukaan jos tarvittiin apuhenkilöitä milloin mihinkin.

    Mutta oli pakko sitten todeta että jos ei niin ei,oonhan se jääräpäisemmänkin mammelin jo pakko uskoa :)

    Äänestä

  • ..Menimme yhtä aikaa ystäväni kanssa länsiSuomessa olevalle kentälle.Minulla "hieno" käyttökoira ja kaverilla näyttelylinjainen,se huonot käyttöominaisuudet omaava.Mun koira oli hermoraunio ja ihailin kaverin koiraa joka osas ottaa rennosti,kun oma sääti koko ajan rauhottumatta koskaan.Sitä siellä kentällä kehuttiin vähäks olin ylpee,mutta kun oli reilu vuos kulunut,kaveri koirineen oli edistynyt ja mä yritin saada omani aisoihin.Koira jouduttiin lopettamaan koska se ei kyennyt elämään normaalia elämää ja oli kotona pidettävä häkissä jatkuvan hermostuneen ja agressiiviseksi muuttuneen käytöksen vuoksi.

    Kilvan kehuivat "tietäjät" koiraani ja aloin epäillä näiden asiantuntioiden järjenvaloa ja todellista tuntemusta.Kaverikin siirtyi tylyn kohtelun saaneena koirakerhon treeneihin,edennyt hyvin ja tuloksia tullut.Meillekkin varmaan kun otin koiran samasta paikkaa kun ystäväni,ulkona mennään miljuunaa,ihanaa kun kotona koira joka osaa mennä nukkumaan ja ottaa levon kannalta,eikä tarvii vahtia sitä kaiken aikaa.

    Äänestä

  • Ehkä syynä oli vain se, että olet yksinkertaisesti niin kaunis, ettei koirasi näyttelylinjaisuuskaan siinä enää haitannut.
    Kyllähän sellaisia neitoja neuvoo ja kyydihtee mielellään.

    Äänestä

Kotisivut antoivat ymmärtää uudet harrastajat tervetulleiksi, totuus oli aivan toista. Ensimmäiseksi kyseltiin koiran sukupuuta, ja kun se ei ollutkaan näitä samoja kenneleitä, joista heistä suurimmalla osalla koirat oli, niin sitten nyökyteltiin "just sen näköisenä". Puruja järjestävät liki salatieteenä toistensa koirille, hihamaksut kyllä pitää maksaa kuitenkin. Ohjattuja treenejä kerran n. kerran kahdessa viikossa ja välissä pitäisi harjoitella omatoimisesti porukalla, mutta jälleen harjoittelevat keskenänsä eikä sekaa mahdu tukkimallakaan. Maastotreeneissä muuten ihan jees, mutta jos olet yhdenkin kerran pois, olet laiskapaska, etkä enää tervetullut harjoituksiin. Niin hyvää syytä ei olekaan, että ei harjoituksiin tarvisi mennä.

Todellakin olen jättänyt spl-järjestöt omaan arvoonsa ja harrastan tätä nykyä käyttökoirakerhossa, jossa tunnelma on RENNOMPI eikä kateellisia ole niin paljoa...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


jo nyt kirjoitti:

liityin saksanpaimenkoira liittoon ja ajattelin alkaa enemmän harrastaa koiran kanssa. nyt kuiteski kun aloin käymään niin tuntuu että minä tai koira ei olla mistään kotoisin.

Ei sitä ketään ole suoraan sanonut mutta heti kun kerron mistä kennelistä koiran hain niin mielenkiinto puhumiseen tuntuu loppuvan.
Koira ei ole ns. käyttölinjainen. Itse olen kovin kiinnostunut harrastamaan mutta pieni epävarmuus kalvaa. Lopetanko kokonaan? Vai voiko olla että kuvittelen?

Yheltä tyypiltä koetin kysellä että jos pääsis kattomaan niiden hakutreenejäkin joskus, niin en saanut oikein mitään vastausta vaikka yleensä ainakin täällä kehotetaan menemään reilusti mukaan. =(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu