Itselläni ikää jo liki 50v. (tosin ei kuulemma uskoisi) ja joskus tuntuu, että kaikenikäiset miehet haluavat vain parikymppistä, isotissistä, mieluiten vielä helvetin laihaa naista, jolla on paljon valkaistua tukkaa ja aivoista ei sitten väliä. Tyyliin parishiltonit (on muuten harvinaisen ruma meikki naamalla, miltähän näyttäisi ilman?) ja pritnispiösit (ruma minusta hänkin) ja vastaavat ovat siellä unelmanainen- listojen kärjessä.
Mitä tapahtuu meille aikuisille naisille, joille iän myötä tullut kilojakin lisää, selluliittiakin valitettavasti löytyy eikä ole varaa maksaa kirurgille siitä, että nostelisi toisia paikkoja ja kiristelisi toisia!
Onko meille enää käyttöä vai kuulutaanko minä ja kanssasisaret siihen ryhmään, joka kelpaa "paremman puutteessa" ja mielellään vielä iloisessa myötätuulessa? Korkeintaan sen yhden yön ajaksi kelpaa, mutta sitten kuuluukin se perinteinen "soitellaan"?
Itse olen nyt avioeron jälkeen tavannut paria miestä ja tyyli oli vähän tuontapainen. Tosin toinen paljastui alkoholistiksi (antabusta), joten eipä ole väliäkään.
Välillä vaan olo tuntuu yksinäiseltä ja olen miettinyt, onko koko loppuelämä oltava joko yksin tai sitten tyydyttävä puolivillaisiin, kännisiin yhden yön panoihin, joista ei jää kuin paha maku suuhun ja vielä yksinäisempi olo.
Miehen iällä ei ole väliä, ex oli kymmenen vuotta nuorempi ja muutenkin pidän nuoremmista/nuorekkaista miehistä, mutta onko minulla enää toivoakaan?
Mitä tapahtuu meille aikuisille naisille, joille iän myötä tullut kilojakin lisää, selluliittiakin valitettavasti löytyy eikä ole varaa maksaa kirurgille siitä, että nostelisi toisia paikkoja ja kiristelisi toisia!
Onko meille enää käyttöä vai kuulutaanko minä ja kanssasisaret siihen ryhmään, joka kelpaa "paremman puutteessa" ja mielellään vielä iloisessa myötätuulessa? Korkeintaan sen yhden yön ajaksi kelpaa, mutta sitten kuuluukin se perinteinen "soitellaan"?
Itse olen nyt avioeron jälkeen tavannut paria miestä ja tyyli oli vähän tuontapainen. Tosin toinen paljastui alkoholistiksi (antabusta), joten eipä ole väliäkään.
Välillä vaan olo tuntuu yksinäiseltä ja olen miettinyt, onko koko loppuelämä oltava joko yksin tai sitten tyydyttävä puolivillaisiin, kännisiin yhden yön panoihin, joista ei jää kuin paha maku suuhun ja vielä yksinäisempi olo.
Miehen iällä ei ole väliä, ex oli kymmenen vuotta nuorempi ja muutenkin pidän nuoremmista/nuorekkaista miehistä, mutta onko minulla enää toivoakaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisin itse valmis hyvään suhteeseen ja naisella saa olla muotoja jne.
Mutta paljastit jo erään asian, jonka vuoksi kiinnostukseni loppui ennenkuin se alkoikaan.
Sanoit pitäväsi nuoremmista miehistä ja kuinka ex oli kymmenen vuotta nuorempi.
Olen itse ihan Ok mies, jonka elämän asiat ovat
muutoinkin kunnossa.
Olen siis parilla kolmella vuodella Sinua vanhempana ikäloppu. Etsin siis minäkin nuorempaa
Tunnen monia fiksuja ihania, vanhempia (aika reippaastikin!) mieh8iä, mutta turhan monet ikäiseni tuntuu jämähtäneiltä - uudet asiat ei kiinnosta ym.
Ikä ei sinällään ole todellaan pää- tai yleensäkään kriteeri. Ex on sen 10v nuorempi, mutta olen ehtinyt olla naimisissa kahdesti ja eka aviomies on kaksi vuotta vanhempi ja sillä ei ole merkitystä.
Lähinnä kai tarkoitin sitä, että minua ei haittaa, vaikka mies olisi nuorempikin, kun yleensä tuntuu olevan trendi, että vanha mies-nuori nainen on kova juttu, mutta vice versa ihan pervoa! Ja ei - en katsele parikymppisiä, tai voihan niitä katsella, mutta ei sen kummempaa.
Ihan "aikuisten oikeaan" normaaliin arkielämään toivoisin kyllä löytäväni aikuisen miehen.
Siihenkin tyssää, kun en siedä juoppoja enkä pidä tupakanhajusta. No, joskus voi 1-2 savuketta polttaa, mutta jatkuva tupakointi onpaitsi terveydelle pahaksi, myös inhottavaa.
Urheilustakin pidän: katson futiksen MM-kisoja ja saunan jälkeen pari kylmää olutta maistuu.
Eli, missä vika?
Huomenta.
Juhannus ja kesä, kesä, kesä....
Runoillen raitille rallatelen.
Nainen, Missä kohtaatkaan sen sulavan
ja tahdikkaan miehen, jolle vaimo yhä
on johtotähtenä ylin pyhä;
miehen, joka vakuuttaa
"en toista voisi rakastaa,
jään iäksi vaimoni luokse..."
niiiin juokse, nainen, juokse!
-Dorohty Parker-
Parin kaverin kanssa jos olet jotain viritellyt, niin se ei vielä paljoakaan kerro. Saattaa tuntua kliseiseltä, mutta pistä kaikki mahdolliset omat asiat kuntoon, se piristää kummasti ja sen vastapuolikin näkee. Kuntoile niin kunto nousee. Laihduta vaikka vähänkin, mieliala ja itsetunto nousee, niin se menee. Oikeastaan kaikki on kiinni itsestä tai ainakin itse voi omien asioiden eteen tehdä vallan pirusti.
Kaikki miehet eivät vain ole tajunneet, millainen aarre on oikea, aikuinen nainen.
Haikailkoot keskenkasvuiset ikämiehet pritneyspiersiensä perään. Eivätpähän tiedä, mistä jäävät paitsi ;)
En minä oikein usko että suurin osa ikäisistäsi miehistä haaveksii parikymppisistä. En minä ainakaan. Nuo mainitsemasi esimerkit ei ole minulle todellakaan mitään haaveiden kohteita. Poikkeuksiakin tietty on.
Itse asiassa tällä ikää naisen ukonäöllä ei juurikaan ole merkitystä. Jos nyt unohdetaan ihan ääritapaukset. Jokainen on omalla tavallaa kaunis ja seksikäs. Tärkeää on miten asioihin asennoituu ja kuinka rehellinen on puheissaan ja toimissaan. Itse en ainakaan viitsi esitää mitään mitä en ole ja sen on kelvattava. Samaa haluan toiselta. Pitää sanoa asiat suoraan jos on sanottavaa eikä lähteä siihen "kyllä sun pitäis tajuta" leikkiin. Seksikään ei saa olla "palkinto" hyvästä käytöksestä eli ei mennä siihen että toinen vonkaa. Jos seksi ei kiinnosta niin se pitää sanoa.
Toisaalta voi kyllä sanoa että usein naisilla on itselläänkin rima korkealla miehen kilojen ja ulkonäön suhteen.