Joni saapui kotiin työkaverinsa kyydissä. Hän oli ottanut pari olutta ja jättänyt autonsa kaupunkiin.
Nälkä kurni sisuksissa. Kai Miia nyt olisi laittanut jotain syötävää?
Hän kurkisti sisään jääkaapin ovesta.
Jumalauta, eikö täällä ole muuta, kuin tuota typerää kaupan kinkkukiusausta?
Viha nosti päätään ja Joni otti ensimmäiset kompuroivat askelet kohti makuuhuonetta.
Joni tönäisi hereille nukkuvan Miian.
- Helvetti, akka vaan makaa, eikä pistä tikkua ristiin! Ei ole mitään sapusakaa ja tämä huusholli on kuin kaatopaikka, roskia lattiat täynnä! Minunko täällä pitäisi kaikki tehdä? Joni karjui vihoissaan.
Miia katsoi unenpöppörössä huutavaa miestä. Hän katsoi miestä silmät suurina ja sydän löi kuin vimmattu.
- Mitä sinä huudat? Hän kysyi vaisusti.
-Ruokaa tässä anelen ja kompuroin kaikenmaailman paskakasoihin, kun täällä ei kukaan viitsi edes siivota, Joni vaahtosi.
Miia oli kadottanut loputkin unet silmistään ja ymmärsi nyt hyvin, mistä Joni puhui.
Hän katsoi kipunoivin silmin miestään.
- Niin juuri. KUKAAN ei viitsi tehdä täällä mitään! Jos minä olen se, ei kukaan , joka ei tee mitään, niin sinä olet se kukaan, joka ei ole koskaan kotona, Miia pauhasi Jonille.
- Minä teen kuule vuorotyötä. Ei siinä paljon vapaa-aikaa jää, Joni puolustautui.
- Enemmän siinä jää vapaata, kuin tavallisessa päivätyössä, mutta ethän sinä täällä mitään ehdi tehdä, kun loput ajat pitää juosta naisten perässä, Miia sanoi ärhäkästi.
- Ja että ruokaa pitäisi olla, herra casanovalle?
Onhan sitä kaapissa, syö niin paljon kuin jaksat.
- Saatanan kinkkukiusausta! Ei sitä syö naapurin sikakaan vinkumatta. Mikset hommaa tänne kunnon sapuskaa? Joni alkoi jo hieman uupua aloittamaansa taisteluun. Kello oli jo melkoisen paljon.
Miia oli nyt herännyt kunnolla. Tapellaan, jos herra niin haluaa.
-Vai naapurin sika? Sinähän tässä sika olet! Kömmit öisin kotiin, milloin mihinkin aikaan ja alat vielä riidellä. Olisit syönyt siellä "talkoissa", tai ajanut nakkikioskin kautta. En minä rupea täällä vääntämään sapuskaa, kun en tiedä missä sinä luuhaat ja syötkö ollenkaan tässä osoitteessa! Miia veti henkeä.
- Voi helvetti minkä virheen tein, kun suostuin muuttamaan luoksesi, Miia tuhahti.
- Ei ihme, että Se Sailakin lähti vetämään. Sinä olet oikea paska! Miia sylkäisi suustaan.
Joni katsoi Miia ihmeissään. Mistä se noin suuttui?
- Hei, ei viitsitä. Syön mitä syön, unohda koko juttu, Joni ei olisi jaksanut enää jatkaa.
Mutta Miiaa ei nyt enää pidätellyt mikään.
- Ja nyt kun riita on valmis, herraa ei huvitakaan, niinkö? Syö sinä vaikka kenkäsi, en minä välitä. Missä sinä luuhaat kaiket illat? Siksikö minä muutin tänne sinun luoksesi, että saan yksin miettiä mitä tekisin, kun sinä kiidät kaiken maailman "talkoissa"? En usko enää sinun selityksiäsi. Muutan takaisin äidin kämppään. Nythän siihen on tehty remonttikin, Miia lasketteli täydeltä laidalta.
Joni katsoi Miiaa väsyneesti. Kai se kohta lopettaisi?
Se oli turha toivo.
- Kaikkea muuta sieltä maailmalta tuntuu saavan, tussua ja torttuakin, mutta ruokaa sieltä ei saa.
Meidän pitäisi rakentaa tässä yhteistä kotia ja sinä vaan ..... Miian ääni petti, mutta hän kokosi itsensä ryhdikkästi.
-Jäikö äidiltäsi jotain neuvomatta, kun iso mies sapuskaa saa itselleen ilman akkaa? Vai panitko sitä sutturaa niin surkeasti, ettet saanut edes ruokaa palkaksi? Miia päätti sanoa nyt kaikki.
Jonia oli alkanut suuttuttaa Miian nalkutus ja hän katkaisi Miian vuodatuksen.
- Nyt saatana naama kiinni! Kyllä minä ruokaa löydän, ei se siitä kiinni ole! Joni huusi ja kääntyi kannoillaan kohti alakertaa.
Keittiössä kaapinovet kolisivat uhmakkaasti ja paistinpannu pamahti mahtipontisesti levylle.
Hetken päästä asunnon täytti paistetun kananmunan tuoksu.
Miia painoi päänsä tyynyyn ja huokasi.
Yöt voivat olla hyvin mielenkiintoisia, tavalla tai toisella.
Nälkä kurni sisuksissa. Kai Miia nyt olisi laittanut jotain syötävää?
Hän kurkisti sisään jääkaapin ovesta.
Jumalauta, eikö täällä ole muuta, kuin tuota typerää kaupan kinkkukiusausta?
Viha nosti päätään ja Joni otti ensimmäiset kompuroivat askelet kohti makuuhuonetta.
Joni tönäisi hereille nukkuvan Miian.
- Helvetti, akka vaan makaa, eikä pistä tikkua ristiin! Ei ole mitään sapusakaa ja tämä huusholli on kuin kaatopaikka, roskia lattiat täynnä! Minunko täällä pitäisi kaikki tehdä? Joni karjui vihoissaan.
Miia katsoi unenpöppörössä huutavaa miestä. Hän katsoi miestä silmät suurina ja sydän löi kuin vimmattu.
- Mitä sinä huudat? Hän kysyi vaisusti.
-Ruokaa tässä anelen ja kompuroin kaikenmaailman paskakasoihin, kun täällä ei kukaan viitsi edes siivota, Joni vaahtosi.
Miia oli kadottanut loputkin unet silmistään ja ymmärsi nyt hyvin, mistä Joni puhui.
Hän katsoi kipunoivin silmin miestään.
- Niin juuri. KUKAAN ei viitsi tehdä täällä mitään! Jos minä olen se, ei kukaan , joka ei tee mitään, niin sinä olet se kukaan, joka ei ole koskaan kotona, Miia pauhasi Jonille.
- Minä teen kuule vuorotyötä. Ei siinä paljon vapaa-aikaa jää, Joni puolustautui.
- Enemmän siinä jää vapaata, kuin tavallisessa päivätyössä, mutta ethän sinä täällä mitään ehdi tehdä, kun loput ajat pitää juosta naisten perässä, Miia sanoi ärhäkästi.
- Ja että ruokaa pitäisi olla, herra casanovalle?
Onhan sitä kaapissa, syö niin paljon kuin jaksat.
- Saatanan kinkkukiusausta! Ei sitä syö naapurin sikakaan vinkumatta. Mikset hommaa tänne kunnon sapuskaa? Joni alkoi jo hieman uupua aloittamaansa taisteluun. Kello oli jo melkoisen paljon.
Miia oli nyt herännyt kunnolla. Tapellaan, jos herra niin haluaa.
-Vai naapurin sika? Sinähän tässä sika olet! Kömmit öisin kotiin, milloin mihinkin aikaan ja alat vielä riidellä. Olisit syönyt siellä "talkoissa", tai ajanut nakkikioskin kautta. En minä rupea täällä vääntämään sapuskaa, kun en tiedä missä sinä luuhaat ja syötkö ollenkaan tässä osoitteessa! Miia veti henkeä.
- Voi helvetti minkä virheen tein, kun suostuin muuttamaan luoksesi, Miia tuhahti.
- Ei ihme, että Se Sailakin lähti vetämään. Sinä olet oikea paska! Miia sylkäisi suustaan.
Joni katsoi Miia ihmeissään. Mistä se noin suuttui?
- Hei, ei viitsitä. Syön mitä syön, unohda koko juttu, Joni ei olisi jaksanut enää jatkaa.
Mutta Miiaa ei nyt enää pidätellyt mikään.
- Ja nyt kun riita on valmis, herraa ei huvitakaan, niinkö? Syö sinä vaikka kenkäsi, en minä välitä. Missä sinä luuhaat kaiket illat? Siksikö minä muutin tänne sinun luoksesi, että saan yksin miettiä mitä tekisin, kun sinä kiidät kaiken maailman "talkoissa"? En usko enää sinun selityksiäsi. Muutan takaisin äidin kämppään. Nythän siihen on tehty remonttikin, Miia lasketteli täydeltä laidalta.
Joni katsoi Miiaa väsyneesti. Kai se kohta lopettaisi?
Se oli turha toivo.
- Kaikkea muuta sieltä maailmalta tuntuu saavan, tussua ja torttuakin, mutta ruokaa sieltä ei saa.
Meidän pitäisi rakentaa tässä yhteistä kotia ja sinä vaan ..... Miian ääni petti, mutta hän kokosi itsensä ryhdikkästi.
-Jäikö äidiltäsi jotain neuvomatta, kun iso mies sapuskaa saa itselleen ilman akkaa? Vai panitko sitä sutturaa niin surkeasti, ettet saanut edes ruokaa palkaksi? Miia päätti sanoa nyt kaikki.
Jonia oli alkanut suuttuttaa Miian nalkutus ja hän katkaisi Miian vuodatuksen.
- Nyt saatana naama kiinni! Kyllä minä ruokaa löydän, ei se siitä kiinni ole! Joni huusi ja kääntyi kannoillaan kohti alakertaa.
Keittiössä kaapinovet kolisivat uhmakkaasti ja paistinpannu pamahti mahtipontisesti levylle.
Hetken päästä asunnon täytti paistetun kananmunan tuoksu.
Miia painoi päänsä tyynyyn ja huokasi.
Yöt voivat olla hyvin mielenkiintoisia, tavalla tai toisella.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuli kotiin ja kurkisti sisään jääkaapin ovesta. Olisi vaatinut hieman lisäkerrontaa väliin.
Katsoi mmiestä ja katsoi miestä ja taas katsoi.
Liikaa katsomista yhteen pötköön.
Riita eteni hyvin ja oli uskottavaa. Mutta tämähän oli vasta riidan esinäytös, kiukku varmasti lisääntyy puolin ja toisin?
Arvoasteikolla 1-10
Tästä nälkäinen 7
T. ®Sherlokki © 2007