Jostain kumman syystä olen hyvin suosittu kummitädin rooliin. En ole erityisen lapsirakas, enkä halua muistaa mukuloita lahjavuorilla. Koska minulla jo on 4 kummilasta, onko mielestänne sopivaa sanoa seuraavalle kysyjälle "ei" ja miten sen voisi kohteliaasti ilmoittaa ? Neljällekin muksulle on vaikea keksiä lahjoja ja budjettini on hyvin rajallinen. Mielestäni ei ole lastakaan kohtaan oikein, että kummi ei paljoa panosta. Minun kohdallani tämä tarkoittaa, ettei ole aikaa, rahaa, eikä rehellisesti sanottuna aina kiinnostustakaan "etäisempien" perheiden tenaviin.
Hyvä kaveri sai vauvan ja pelkäänpä että kummikutsu taas käy...Apua, apua !! En tahdo !!
Hyvä kaveri sai vauvan ja pelkäänpä että kummikutsu taas käy...Apua, apua !! En tahdo !!
Vastaukset 12
Vanhimmat
kieltäytyä, jos kummin pesti ei kiinnosta. kerro rehellisesti ystävällesi, ettei sinulla ole aikaa ja resursseja hoitaa pestiä kunnolla, eiköhän hänkin halua lapselleen toisenlaisen kummin. minä ainakin arvostaisin hyvin korkealle, jos kummikandidaattini rehellisesti kertoisi, ettei kiinnosta. paljon parempihan se on kuin että sen huomaisi vasta käytännössä, jolloin on jo liian myöhäistä.
En huomannutkaan että tänne oltiin jo asiasta kirjoiteltukin. Kyselin tuossa samaa oman otsakkeen alla. Mulla tosiaan on jo kolme kummilasta ja taas kysyttiin, enkä voinu kieltäytyä, joten nyt on jo neljä. Rahaa ja aikaa menee, se on totta. Onhan ne aivan valtavan ihaniakin, mutta neljä kummilasta on kyllä ihan tarpeeksi minun mielestäni, ainakin omalle kohdalle.
olet ihan oikeassa perusteluinesi.
Jos kysyjä suuttuu siitä että olet rehellinen ja ajattelet lapsen parasta etua niin sille ei voi mitään.
Tottakai voi kieltäytyä,mutta jos syynä on raha niin mene vähän itseesi.Tarkoittaako kummius sinun mielestäsi suuria lahjavuoria ja synttäreillä käyntiä;menet juhliin,annat lahjan lapselle ja menet kahville lapsen vanhempien kanssa ja jätät lapsen lahjan kanssa???
Kummius on pikkuisen muutakin. Vietä aikaa kummilapsen kanssa,tee hänen kanssaan jotain. Menet vaikka puistoon tai jotain,ei siihen rahaa tarvitse,jopa köyhä ja koditon voi olla täydellinen kummi.
Tee niin kuin teet mutta aina saa sanoa ei,mutta kun vetoat rahaan niin se kyllä pistää miettimään...
Minun kohdallani homma menee ainakin näin: jos olen ehdottanut lapselle lahjaksi vaikkapa elokuvareissua tai muuta mukavaa arjesta irrottautumista, niin VANHEMMAT ovat pariinkin otteeseen pyytäneet lahjaksi selvää rahaa. Minusta on kurjaa laittaa rahaa kolmivuotiaan korkeakokoiselle, mutta mikäs teet kun ei muu kelpaa. Rahaa kaikki haluavat. Muinaisessa nuoruudessani ensimmäisen kummilapsen kanssa vannoin että annan lapselle aikaa ja yhteisiä kivoja juttuja, mut rahaa minulta kuitenkin haluttiin. Tosi kurjaa, eli hyviä aikeita on ollut. Toivoisin, että muksujen vanhemmat olisivat kalttaisiasi jotka arvostavat muutakin kuin mammonaa ja materiaa.
En halua olla mikään rahapussi !! Huonoihin kokemuksiini vedoten kummipuuhat riittävät nyt minulle.
Meidän muksun kummeilta ei ole rahaa tai lahjoja pyydetty eikä pyydetä! Minusta on moninkerroin mukavampaa jos kummit tarjoutuvat lapsenvahdeiksi nyt pojan ollessa pieni ja sitten vähän vanhempana viettävät muuten aikaa lapsen kanssa. Elokuviin tai leikkikentälle vieminen olisi huippujuttu!
Minusta kummiudessa on tärkeintä, että lapsella on joku muukin tärkeä aikuinen kun vanhemmat. Lahjoja ja rahaa isovanhemmat tuputtaa ihan riittämiin... :P
Anteeksi, jos olen julma. Mutta: kummilastesi vanhemmat nähtävästi luulevat, että kummi=rahasampo=voi pyytää mitä tahansa. Rahastavatko he muitakin kummeja? Todennäköisesti. Teet ihan oikein, jos edes yrität viettää aikaasi kummilapsen kanssa. Sanoisit painavasti kerrankin (suuttumisen uhalla), että HALUAT mennä lapsen kanssa elokuviin tai puuhata jotakin muuta: jos ei kelpaa, niin rahaakaan ei tule.
Itselläni on kaksi kummilasta, tyttö ja poika. Rahaa en heihin ole syytänyt pahemmin. Joskus jos on ollut edessä kallis hankinta synttäreiden tienoissa, olen avustanut: yhden kerran olen osallistunut luokkaretken käyttörahaan, rahan avulla on hankittu luistimia, samoin suksia. Tyttö on jo opiskelemassa (21 v.) ja hänen kanssaan olen viettänyt monet hulvattomanhauskat hetket, on jopa käyty terassilla siiderillä (hyi minua)! Olin 16 kun minusta tuli kummi. Toisen, nyt yhdeksänvuotiaan pojan kanssa on käyty hiihtämässä ja lätkämatseissa. Hänestä on "kova juttu" että joku muu nainen kuin äiti käy hänen kanssaan harrastamassa. Kaverit ovat kuulemma kateellisia. Kun en päässyt yhteen sählypeliin, niin poju pyysi sijaisekseni mummonsa! Minulle kummilapset ovat tavallaan oman puuttuvien lasten korvike. Kummilasten vanhemmat ovat mielissään kun pyydän jälkikasvun yökylään tai puuhaamme jotakin yhdessä.
Tsemppiä sinulle. Sinulla on myös oikeuksia sekä kummina että myös kieltäytyä tästä tehtävästä. Älä anna periksi!
On koko kummeudessa?
Mitä se enää nykyään painaa?
Eipä juuri mitään.
Pakkokummitetaan vain tavan -ja pakon- vuoksi.
Lapselle voi olla läheinen ilman kummeuttakin.
Jos itse saan lapsen, niin valitsenkin sille mahdollisimman rikkaan kummin. Kiitos vihjaisusta! ;)
Minulle on myös siunaantunut noita kummilapsia. Vanhin täyttää nyt vappuna 18 vuotta.
Nuorin täyttää kesällä 6 vuotta. Ja pari siinä välissä :).
Kummiudesta ei periaatteessa voi kieltäytyä, mutta...
esim. tämän viimeisen äiti (ystäväni)kysyi minulta että haluanko? Sanoi että voin kieltäytyä jos haluan. En tehnyt niin.
Kyllä ystävien luulisi ajattelevan myös sinua ennekuin pyytävät kummiksi.
Minä en ole yhdenkään lapsen kummi, eikä minusta tulisi vaikka pyydettäisiin.
En inhoa lapsia tms. mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa olla joku lahjakone merkkipäivillä. Alkuperäinen tarkoitus on kai olla uskonnollinen kasvattaja. Sepäs sopisikin minulle hyvin koska pitäisin huolen siitä että lapsi näkisi kristinuskon sellaisena saastana mitä se oikeasti onkin :)
Ei se että on yhden kummi tarkoita että pitää olla kaikkien. Jossainhan se rajakin tulee vastaan.