Tilanne jossa henkilö työskentelee ulkomailla humanitäärisissä tehtävissä ja tutustuu työskennellessään orpolapseen jonka haluaa sitten adoptoida. On kuitenkin muuttamassa suomeen ja suomalaisilla adoptiojärjestöillä ei ole kontakteja kyseisessä maassa ollenkaan. Maan viranomaisten kanssa on asioita selvitelty ja kaikki vaikuttaisi sieltäpäin olevan kunnossa. Varsinainen adoptio olisi tarkoitus tehdä sitten kun on suomessa laittanut asiat siihen malliin että voisi sen lapsen kotiinsa ottaa.
Mitä suomalaisten adoptiolautakunnan sun muiden suhteen joutuu sitten vielä tekemään?
Mitä suomalaisten adoptiolautakunnan sun muiden suhteen joutuu sitten vielä tekemään?
Vastaukset 7
Vanhimmat
onnistuu vain silloin, kun asut siinä maassa, mistä hän on kotoisin. Jos muutat takaisin Suomeen, et voi adoptoida muuta kuin niistä kohteista, jotka ovat suomalaisilla adoptiotoimistoilla kohteina (ja tällöin et voi itse valita lasta). Sinun tulisi siis adotoida lapsi nyt kun siellä pysyvästi asut ja tuoda hänet mukanasi Suomeen, jolloin hovioikeus voisi vahvistaa ulkomailla asuessa tapahtuneen adoption. Se, että myöhemmin Suomessa kirjoilla ollessasi kävisit ko. maassa ja adoptoisit, ei onnistu. Useiden maiden kohdalla vaaditaan tietynmittainen vakinainen asuminen maassa, ennen kuin hovioikeus suostuu vahvistamaan muussa valtiossa tapahtuneen "omatoimiadoption".
"Omatoimiadoptiosta" on käyty aiemmin jo kiivasta keskustelua. Alla linkki yhteen vanhaan keskusteluun, jossa selvitetään asian juridista puolta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000022626249
Jos henkilä muuttaisi suomeen ja kävisi siellä maassa on asunut adoptoimassa tuntemansa lapsen ja muuttaisi sen kanssa sitten suomeen, niin suomessa sitä adoptiota ei voisi vahvistaa erikseen vaan lapsi olisi luovutettava jollekkin adoptiofirmalle joka sitten päättäisi kenelle he sen antavat adoptoitavaksi vai täytyisikö lapsi palauttaa ulkomaille orpokotiin johon häntä ei välttämättä huolittaisi takaisin.
Eli halutaan pitää kiinni jostakin lapsienvälitysmonopolista vai mistä oikein on kysymys. Luulisi että sivistysvaltiossa sen adoption voisi vahvistaa edelleen.
Syy ei ole lapsimonopoli vaan lapsikaupan estäminen. Se, että oikeus/sosiaali- ja terveysministeriö päättää ja valvoo kohteita, joiden kautta lapsia voi adoptoida (kohteena olevaa lastenkotia seurataan ja sen asioita valvotaan vuosien ajan ennen kuin se hyväksytään yhteistyökumppaniksi) estää ns. omatoimiadoptiot. Jos kuka tahansa voisi käydä hakemassa ulkomaisesta lastenkodista lapsen ja adoptio vahvistettaisiin automaattisesti, niin kuka valvoisi ettei kyseessä ole lapsikauppa tai ettei kyseessä olisi esim. äidiltään siepattu lapsi, joka kaupattaisiin edelleen. Entä kuka varmistaisi ettei esim. pedofiilit adoptoisi itselleen "leikkikavereita"? Tästä syystä adoptiot ovat hyvin kontrolloitua puuhaa ja adoptiovanhemmat "syynätään" tarkoin ennen adoptioluvan saamista (mikä ei ole itsestään selvyys). Kaikista ei ole adoptiovanhemmiksi ja adoption pohjana ei voi olla esim. "söpö koditon lapsi, joka on nähty ulkomaanreissulla lastenkodissa" (en nyt tarkoita tuttavaasi). Adoptiosta on tullut Angelina Jolien ja kumppaneiden mallin vuoksi nyt myös muoti-ilmiö. Ihmiset haluavat adoptoida ulkomailta lastenkodeista kärsiviä lapsia ja tarjota heille paremman elämän "sivistysvaltiossa". Tämä sinänsä on täysin väärä lähtökohta adoptiolle.
Kysyit miten lapselle ko. tapauksessa kävisi. Hänet huostaanotettaisiin ja todennäköisesti palautettaisiin siihen maahan, jonka kansalainen hän on. Henkilö, joka lapsen olisi laittomasti tuonut Suomeen, joutuisi vastaamaan teostaan oikeudessa. Tälläisessä tapauksessa millään adoptiojärjestöllä ei olisi asian kanssa mitään tekemistä, koska lasta ei voisi adoptoida Suomeen/Suomessa. Tämä on aivan yleinen käytäntö kaikissa "sivistysvaltioissa", jotka ovat allekirjoittaneet Haagin soppimuksen ihmisoikeuksista.
Se että sanotaan jonkun valvovan jotakin ei tarkoita että kukaan valvoisi mitään.
Kuitenkin tilanne tuossa lapsen ulkomailta adoptoinnissa on sama kuin se että asuu ulkomailla jossa adoptio vahvistetaan ja muuttaa sitten lapsen kanssa suomeen. Mikä siinä on peruste ulkomaalaisten viranomaisten päätöksen kyseenalaistamiseen? Täytyy siinä olla jokin oikeakin syy. Jos harjoitetaan lapsikauppaa ja ne halutaan jonkun pedofiilien seksiorjiksi, niin silloinhan niiden olemassaolo on parempi salata jotta ne voidaan käytön jälkeen hävittää. Jos taas on kirjoilla suomessa, niin silloin se lapsen hävittäminen ei olekkaan niin helppoa. Eli kyse ei voi olla lapsikaupan torjumisesta.
Päätöshän pitäisi olla lapsen edun mukainen ja siinä tapauksessa jos aiemmin kerrotun esimerkin mukaisesti toimittaisiin että lapsi palautettaisiin alkuperämaahan, niin kyse ei ole lapsen edun mukaisesta toiminnasta vaan monopoliaseman turvaamisesta. Adoptiotoimintahan on leipäpuu monelle.
Jos joku haluaa ostaa lapsen, niin mikään adoptiojärjestö ei pysty sitä estämään. Ainoastaan että lapsi ei ole sitten välttämättä edes olemassa ja hänellä ei tulisi koskaan olemaan edes ihmisarvoa.
Aatteleppa ite.
"Ihmiset haluavat adoptoida ulkomailta lastenkodeista kärsiviä lapsia ja tarjota heille paremman elämän "sivistysvaltiossa". Tämä sinänsä on täysin väärä lähtökohta adoptiolle."
Voisitko hieman tarkentaa, miksi kärsivälle lapselle ei saa tarjota parempaa elämää?
Miksi se on täysin väärä lähtökohta adoptiolle?
tulee olla halu saada lapsi, jonka taustasta, erityistarpeista, jne. on oltava selvillä. Adoptio ei ole pelastamista, jolloin vanhempi-lapsi suhde olisi pelastajan-pelastettavan välinen kiitollisuussuhde. Luepa alla olevasta linkistä pohdittavia asioita.
http://www.interpedia.fi/adoptio/ennen-adoptiota.html
toimintaa ja mm. hyväksyy adoptioneuvonnan läpikäyneet parit adoptiovanhemmiksi.
http://www.stm.fi/Resource.phx/orgns/neuvt/adoptio/index.htx
Jos suomen kansalainen asuu pysyvästi jossakin maassa ja adoptoi sen maan kautta,niin se on sen maan velvollisuus valvoa ettei lapsikauppaa tapahdu. Tälläisessä tapauksessa ei Suomen viranomaiset kyseenalaista adoptiota, vaan se on automaattisesti lainvoimainen myös Suomessa. Mutta jos on tarkoituksena kiertää Suomen lakia, niin silloin hovioikeus ei vahvista ulkomailla tapahtunutta adoptioita. Mitä tulee lapsen palauttamisesta kotimaahansa, niin siinä tapauksessa toimitaan samoin, kuni muissakin salakuljetustapauksissa. Lapsellahan ei ole Suomen kansalaisuutta tai oleskelulupaa Suomessa.