Itse pidän sekä miehistä että naisista, ystävättäreni tykkää vain tytöistä.
Olen häneen älyttömän ihastunut mutta,,,, hän on minua roimasti nuorempi. Ikäeroa on 15 vuotta!!!
Sen takia en olekkaan uskaltanut kertoa tunteistani, sillä pelkään että menetän hänet kokonaan.
Mitä mieltä olette tuollaisesta ikäerosta ?
Onko täällä ketään jolla olisi kokemuksia suhteesta jossa ikäero on ollut suuri ?
Olen häneen älyttömän ihastunut mutta,,,, hän on minua roimasti nuorempi. Ikäeroa on 15 vuotta!!!
Sen takia en olekkaan uskaltanut kertoa tunteistani, sillä pelkään että menetän hänet kokonaan.
Mitä mieltä olette tuollaisesta ikäerosta ?
Onko täällä ketään jolla olisi kokemuksia suhteesta jossa ikäero on ollut suuri ?
Vastaukset 116
Vanhimmat
riippuu tietysti omasta iästäsi,miten 15v ikäero voisi vaikuttaa.Mutta eihän se rakkaus ikää katso,kunhan ei ihan pentuihin sekoa!
Oma eka suhteeni oli 13v vanhempaan naiseen ja täytyy sanoa,ettei se alkuun haitannut mitään,hienoa oli olla sellaisen aikuisen ja kokeneen naisen kanssa.Eikä se suhde mikään lyhytkään ollut,kolmisen vuotta yhdessä.
On sitä ikäeroa ollut toisinkinpäin,kolmekymppisenä tapasin ihanan 19v tytön,jonka kanssa asuin ja elin suhteessa 6 vuotta.Ikäerolla ei muuten merkitystä,paitsi itse ajattelin usein,ettei elämänkokemusta ole vastapuolelle ehkä kertynyt tarpeeksi.Niinhän siinä loppujen lopuksi kävikin,maailma vei mennessään,mutta edelleen ollaan parhaat ystävät,eikä kaduta pätkääkään!
Minä olen taas älyttömän ihastunut naisesta ja hän on minusta noin 14-15 vuotta vanhempaa (en tiedää tarkka ikä). Olen surullinen koska hän ei huomaa ja ei halua minut oma elämä..luulen näin
AP, sanoo hänelle mitä tunnet, ei se voi niin vaikea ollaa, eletään kerran tässa maailmassa
jotka selkeesti pitää yli 40v seksuaalisesti ja muutenkin seniileinä, en yhtään ihmettele ettei ihastuksesi kohde reagoi lähettämääsi merkkikieleen. Miten hän voi uskoa sinun olevan tosissasi, kun yleinen mielipide on mitä on..
En mie pitää seniileinä, hän on oikestaan niin upea että silmät menee niskaan...
Ainoastaan hän on mun unelma ja ainoastaan hän on mun JUMALA...
Nuorena ihminen voi vielä kaivatakin jumalointia ja jalustalle asettamista. Vanhempana sitä kaipaa vierelleen tasaveroista ja tasapainoista kumppania. Eli jos haluat unelmiesi naisen itsellesi, muista, että hänkin on ihminen. Älä palvo, vaan ota kontaktia ja tutustu häneen sen sijaan, että luot hänestä jotakin ihannoitua haavekuvaa.
Muista kuitenkin, että aina ei voi voittaa. Juttu joko onnistuu tai sitten ei. Ilman kontaktia lopputulos on kuitenkin täysin varma: vain veikkaamalla voi voittaa.
Olen sitä mieltä ettei ikä katso mitään, ikä on vain numeroita. jos todella välittää niin ei sitä ikäeroa ajattele :)
Kullannuppu I oli minua 15 vuotta nuorempi (minä 35 hän 20). Kyllä se toimi, mutta sai paljon paheksuntaa muilta. Sitten hän paljastui bi-kokeilijaksi.
Toisaalta minä olen aika hitaasti kehittyvää sorttia ollut itse, niin että tulen henkisesti juttuun itseäni paljon nuorempien kanssa.
Ole rohkea ja keroo hänelle tunteistasi!
kiinnostua seksuaalisesti, ystävänä on eri asia. Toisaalta kyllä elämäntilanteetkin ja kiinnostuksen kohteet voivat olla aika erilaisia jos ikäeroa on esim. yli 10 vuotta. Sellainen 5 vuoden ero ei haittaa.
;);)
nuorempaan. Ikäero yleenäs n. 10-15 vuotta hänen....tai omaksi edukseni ;). Oon nouseva Jousimies, joka etsiytyy luonnostaan ikäistään nuorempien seuraan. Ikäiseni 30-35v voivat olla jo juttuihinsa niin kangistuneita...
35-40 v
Olen itse nuoren näköinen ja muutenkin nuorekas, vanhan näköiset ja -oloiset eivät sytytä seksuaalisesti. Kiinnostun yleensä vähän itseäni nuoremmista.
hyvä korjaus, ettei tule syytettä...
olen nouseva kaksonen ja aina rakastun vanhempiin jousimiesmäisiin opettajatyyppeihin, mikä on todella rasittavaa välillä, kuten juuri nyt.
mutta ajatusmaailma kehittynyt eikä mikään itsensä ympärillä pyörivä.
sisäisestä hehkusta ja just tosta nuorekkuudesta, jota löytynyt oma tyyli sävyttää... Selvästi itseäni nuorempiin kyllä kiinnitän huomiota(n. 10v), mutta sattuipa tässä niinkin, että työssäni törmäsin v-37 syntyneeseen äl-lis-tyt-tä-vän seksikkääseen naiseen! Tapaamme säännöllisesti työn merkeissä ja joka kerta pitää asennoitua etukäteen tämän valtaisaan säteilyyn...
En ois uskonut, että näinkin voin kokea, mutta totta se on.
TOdellakin, törmäsin myös työpiireissä 56 v. säkenöivään naiseen, joillakin sitä on vielä myöhemmässäkin iässä, nuorekas ja vahva asenne.
Juu, ja tuleepa mieleen elokuvataivaan tähtönen, ranskatar Catherine Deneuve, joka on niin hot, vaikka on kuusissakymmenissä. Tosin kasvoilla on ehkä pikkuisen heiluteltu kirurginveistä, mutta mielestäni hänessä on sitä kuuluisaa kypsän naisen vetovoimaa. (mielipiteeni voi tietysti muuttua, jos näkisin hänet livenä ja läheltä..)
sen näköinen, että on huolehtinut itsestään: syönyt terveellisesti eikä ole juonut liikaa sekä harrastunut liikuntaa.
Minulle ikä on vain pelkkiä numeroita. Tärkeintä on tunne!! Toiseksi tärkeimmäksi kriteeriksi näen potentiaalisen kumppanini syöneen terveellisesti, eikä ole liikoja juopotellut elämänsä aikana sekä sporttiharrastukset ovat elämässä tärkellä sijalla.
Haaveeni onkin tavata Hänet joka on 10-15v. minua nuorempi. Minut, kun livenä tapaa niin porukat kyselee montako vuotta on vielä neljäänkymmeneen?
Naurahdan ja totean, 50-vuotispäivän olevan lähempänä kuin uskottekaan.
tärkeitä. Mutta täytyy myös sanoa ettei jostain keski-ikäisestä (yli 40v) osaa edes kuvitella, että hän enää ajattelisikaan mitään seksuaalista suhdetta.
Totta on ettei yli 40-vuotiailla ole seksuaalisia haluja.
Ja totta on sekin etteivät vanhempani ole koskaan tehneet "sitä", pyhästä hengestähän tänne tullaan :)
on erilainen seksuaalisuus kuin nuoremmilla. Ja sehän on ihan ok. En minä ainakaan voisi harrastaa seksiä jonkun keski-ikäisen kanssa. Mutta mielipiteitä on tietysti monia. Yleensä vanhemmat ovat jo ulkoisesti sellaisia etteivät houkuttele seksimielessä.
kuvittele, että yli 40-vuotiaat eivät ajattele seksuaalista suhdetta? minä elän elämäni seksuaalisesti virkeintä aikaa nyt 45-vuotiaana.
keski-ikäisen seksuaalisuus on kehittyneempää ja upeampaa kuin nuoren,joka vasta opettelee tuntemaan itseään ja tyytyy usein suorittamiseen. syvyys puuttuu.
tosi pirteä ikäiseksesi.
minä ja eikun kiihtyy !! :)
Jo Luigi Cravatto tiesi aikoinaan Speden leffassa sanoa, että nainen on kuin viini, paranee vanhetessaan. Älä trolli yritä!
Tuohan on kuin kuvaus minusta! Vain se tunne puuttuu!
Enkä minä lähde ajamaan Tampereelle pyörällä, siellä on niin natsimainen suhtautuminen kevyeeseen liikenteeseen. Täysi tuska oli ajaa pyörällä talvella Porvooseenkin riiuureissulle. Sielläkin on kevyt liikenne unohdettu.
ja rasva% on 18 (eilen mitattu pihdeillä). Eli kisakunto rupee näkymään.
Ja pitää muistaa, että eri vuosikertaviineissä on eri asteisia hienouksia, syvyyksiä, makueroja.
Ja jokaisella näistä vuosikerroista on ollut omat kukoistuksensa, nuorten vasta kypsymässä olevien on turha arvostella jo palkittuja vuosikertoja, jotka ovat tuottaneet iloa monille omina huippuaikoinaan..
Et sitten ole kuullut, että lukuisat tutkimukset ovat tulleet siihen tulokseen, että juuri keski-ikäiset naiset ovat seksuaalisesti parhaimmillaan. He tietävät jo mitä haluavat ja mistä pitävät, mutta uskaltavat myös pyytää sitä ja antautua tunteen valtaan pohtimatta mitä toinen ajattelee tai että onko tukka hyvin...
Kaiken lisäksi heillä on jo sen verran kokemusta ja malttia, että he osaavat myös ottaa partnerinsa paremmin huomioon, joten seksi on parempaa partnerillekin. Ja uskaltavatpa vielä kysyä partneriltaankin suoraan, että mistä he pitävät ja mitä he haluavat. Lisäksi heille on usein partnerin tyytyväisyys/ tyydyttäminen kaikin puolin tärkeämpää kuin oman tyydytyksen hakeminen, joten tyydyttämättömäksi ei useinkaan vanhemman (=keski-ikäisen) kanssa jää. Keski-ikäisille suurin tyydytys on partnerin tyytyväisyys.
Mutta jottei itse asia unohtuisi... kysehän oli itse asiassa rakkaudesta, ei seksistä. Minäkin olen vahvasti sitä mieltä, että ikä on vain numeroita. Henkinen kumppani, se oikea elämänkumppani, löytyy sieltä sydämestä ja pään sisältä, ei vuosiluvuista. Joskus nuorempi on parempi, joskus vanhempi. Ihmiset ratkaisevta, eivät vuodet. Ikää tärkeämpiä asioita ovat ilman muuta yhteiset arvot ja arvostukset, kumppanin arvostaminen ja tukeminen, rakkaus ja ylipäätään halu jakaa elämänsä toisen kanssa.
Seksikin toki kuuluu useimmilla kuvioon, mutta se on vain yksi osa onnistunutta parisuhdetta. Se on vain yksi pala suurta palapeliä. Ja yhdellä palalla ei kyllä vielä saada ehyeksi yhtäkään palapeliä...
Oma naisystäväni on minua 13 vuotta vanhempi. Ollaan nyt oltu yhdessä jo 14 vuotta. Ikäero ei ole haitaanut, eikä sex drivessäkään ole ollut eroja. Valitettavasti kumpikin on nyt neljän vuoden aikana läpikäynyt erinäisiä kirurgisia toimenpiteitä, joiden jälkeen seksiä pitää välttää a varoa pitkät tovit. Mutta, kun sitä seksiä voipi harrastella niin monella tapaa.
Itse elän ehkä viriileintä aikaani nyt. Luen myös paljon eroottisia tarinoita, enemmän nyt kuin koskaan aikaisemmin:) Saatamme myös yhdessä katsella eroottisia elokuvia - ei siis suoranaista pornoa, vaan sitä hienovaraisempaa. Itse tosin pidän myös ihan peruspornostakin...
sanoa rehellisesti, että kauhistuisin kyllä hieman jos joku neljäkymppinen tai sitä vanhempi tuttavani ilmaisisi minua kohtaan jotain romanttisia tunteita. Se tulisi takuulla ihan yllätyksenä, koska en osaa edes ajatella, että niin paljon vanhempi voisi ajatella minua "sillä tavalla". Sen jälkeen voisin olla aika varuillani hänen seurassaan. Mutta eiväthän kaikki ihmiset koe näin, vaikea sanoa mitään sinun tilanteestasi, kun kaikki ovat yksittäistapauksia.
kolmekymppisenä ihmiset alkavat tajuta oman vanhenemisensa. Silloin nelikymppinenkään ei tunnu enää niin ikälopulta, toisin kuin keskiverto kaksikymppisen mielestä. Mutta ainahan on näitä poikkeuksia. Joidenkin mielestä esim. kaksi vuottakin on aivan hirvittävä ikäero.
Eihän uuteen ihmiseen tutustuessa useinkaan tiedä toisen ikää tarkalleen. Joku samanikäiseksi luultu saattaakin olla kymmenen vuotta vanhempi...tai toisin päin. Lopahtaako näiden tarkkoja ikävaatimuksia asettaneiden naisten kiinnostus toista kohtaan sitten tyystin, kun ikäero paljastuu? Ei kai sentään.
itselleen huonoilla elämäntavoilla plösöä olemusta, niin ikä ei ole niin tärkeä. Pitää olla huolehtinut itsestään ja siisti eikä mitään kaljamahaa tai vanhojen ihmisten vaatteita.
ja epäseksikkäitä vaatteita! Niistä vaatteista tulee mieleen enemmän puutarhatyöt tai sohvalla löhöily kuin seksi. Mutta kyllä vanhempikin voi olla hyvännäköinen, jos on hyvin säilynyt ja hyvännäköiset vaatteet.
eikä mitään meikkiä, niin täytyy olla aikas upea ilmestys, että näyttää vielä yli nelikymppisenä hyvältä. Kyllä siinä iässä tarttee jo kiinnittää paljon huomiota pukeutumiseen ja yleensä meikatakin, jos aikoo jonkun iskeä.
olemukseeni. Seurustelen 12,5 vuotta nuoremman kanssa 11. vuotta, joten pitääkö hän mut vetränä ;). Tiedä häntä, mutta liikunnalla, positiivisella elämänasenteella ja terveellisellä & kohtuullisella(!) ruualla on vaikutusta, ett pysyy suht´koossa. Ihastun aina nuorempiin.....:)
näistä tosiaan saa käsityksen miten yleistettyjä, pinnallisia ja kaavoihin kangistuneita! nuorten ajatukset on. Nehän on pahempia ja tätimäisempiä kuin tädit siis yli 30vuotiaat itse. Voisin aivan yhtä hyvin olla kuollut, eihän minua näköjään ikäni puolesta pysty enää kukaan rakastamaankaan. Operaatio niskalaukaus kaikille yli 40v.
En kyllä ymmärrä näitä mielipiteitä ollenkaan. Olen alle 30 v ja ihailen keski-ikäisiä naisia yli kaiken. Taidan olla poikkeus, joku luonnonoikku tai jotain... eikä minua edes häiritse iän merkit naisessa. Ikävä kyllä en voi koskaan saada naista, johon olen ihastunut. Hän ei katsoisi näin nuorta sillä silmällä.
Täällä tuntuvat olleen äänessä todellä kärkevät mielipiteet. Mutta toisaalta, eiköhän tämä ilmiö mene sen periaatteen piikkiin, että mitä nuorempi, sitä mustavalkoisemmat ajatukset. :)
Minä (32) myös olen ns. poikkeus, sillä ihastun aikas usein itseäni vanhempiin naisiin. Leikkisyys, huumorintaju, rentous, kokemus, sutjakkuus - ne ovat sekoittaneet mun pään niin monet kerrat. Ja puhun nyt yli viisikymppisistä naisista..
Ja eikös se naisen paras ikä seksuaalisessa mielessä olekin 40-50 välillä? Olen kuullut näin väitettävän, koska silloin ihminen on jo sinut itsensä kanssa ja tietää mitä haluaa ja mihin pystyy.
Mut korjatkaa, jos oon "väärässä"!
ja kumarrus :)
Samaa mieltä olen, että naisella parasta seksuaalista aikaa on keski-ikä, 40-50 vuoden iässä. Vaihdevuodet sitten valitettavasti useimmilla vaikuttavat seksuaalisuuteen ja vähentävät seksuaalista halua. Tosin siihenkin kai lääkkeitä löytynee. Toisaalta kyse on elämän luonnollisesta kiertokulusta. Seksin lisäksi on paljon muitakin, ihania asioita elämässä.
Nämä täällä nelikymppisiä ja yli haukkuvat ovat mäyriksiä kanniskelevia teinejä.
Eikä edes teinipissiksiä: Teinijätkiä!
Vaihdevuosien selättämiseen on Varpu Tavilta ilmestynyt kirja, "Nainen parasta vuosikertaa". Vaikka suvainnen olla monessa asiassa eri mieltä, pääpiirteittäin uskon Varpun konstien olevan hyviä.
Varpu itse on kaunis ja esimerkki omien ohjeidensa noudattamisesta: http://www.varputavi.com/
Ja ihmisenä suvaitsevainen seksuaalivähemmistöjä kohtaan.
Seksi, vaatteet, meikki, hoikkuus...
Voi hyvä tavaton, teitä pikkuihmisiä! Tekö oikeasti kuvittelette rakentavanne toimivia ihmissuhteita pelkän aktin ja ulkokuoren perusteella. Sääliksi käy... Eipä ole ihmekään, että niin monet suhteet nykyisin kariutuvat jo alkumetereillä.
Tämä keskustelu on pelottavan pinnallinen. Ja ehkä hyvinkin yksi syy siihen miksi nuoret ja keski-ikäiset harvoin seurustelevat keskenään: nuorten arvot ovat vielä teinipelleilytasolla. Kuinka sellaista ihmistä voisi ottaa vakavasti?
Onneksi nuorissakin on joitakin hienoja poikkeuksia. Esim. oma rakas, 16 v nuorempi, vaimokkeeni, jonka kanssa olemme taapertaneet jo useamman vuoden. Ja hyvin menee. Rakkautta ja arvostusta piisaa, kun kunnioitamme toisiamme ja jaamme yhteisen arvopohjan. Johon muuten vaatteet, meikki jne. eivät kuulu... Seksi kylläkin! ;)
Aika kovaa tekstiä sulta. Mikä tekee elämästä ilman vaatteitä, meikkiä ja hoikkuutta aidomman tai onnistuneemman? Niin. Jos nainen meikkaa ja pukeutuu kauniisti eikä suostu rasvoittumaan ylipainoiseksi, ei se tarkoita sitä, että elämä olisi pinnallista ja pelkkää ulkokuorta, vai mitä?
Eikö sellainen nainen voi muka "rakastaa ja arvostaa ja jakaa yhteisen arvopohjan", kuten kirjoitat?
Suomessa elää jostain syystä vahvama yleensä miesten edustama näkemys, että naisen tulisi pestä hiuksensa sadevedellä, meikiksi riittäisi pelkkä kaino puna poskella jne jne. Kyllä se vaan on nykyaikaa, että saa pitää itsestään huolta ja kaunistautua, nimittäin HYVIN HARVA meistä on kauniimpi ilman mitään ehostusta. Tuskinpa sinäkään.
"Mikä tekee elämästä ilman vaatteitä, meikkiä ja hoikkuutta aidomman tai onnistuneemman?"
Äläpäs nyt tulkitse. Minä en missään sanonut niin kuin väität. Sanasi ovat puhtaasti ja vain sinun sanojasi. Sanoin vain, että näiden tekstien perusteella saatava vaikutelma on pinnallinen.
"Suomessa elää jostain syystä vahvana yleensä miesten edustama näkemys, että naisen tulisi pestä hiuksensa sadevedellä, meikiksi riittäisi pelkkä kaino puna poskella jne jne."
Kyllähän tuota meikkausta mm. kaikissa naisten lehdissä suositellaan tehtäväksi nimenomaan joko miesseuran saamiseksi tai sitten sen miellyttämiseksi. Ja huom. En sinällään tuomitse mitään noista pinnallisista asioistakaan. Kuulostaa vain kovalta, että mitään muita "arvoja" ei juuri edes mainita.
Sellaisen käsityksenhän siitä saa, että siitä puhutaan mikä on tärkeää, eikö vain.
"HYVIN HARVA meistä on kauniimpi ilman mitään ehostusta. Tuskinpa sinäkään."
Tuohon en osaa sanoa mitään. En ole itse kokeillut. Ei vain ole minun juttuni. Tuntuisi todella epämukavalta tempaista pakkelit naamaan. Muut saavat tehdä toki mitä haluavat. Ei minulla ole mitään meikkejä tai kaunistautumista vastaan, niin kuin tunnut luulevan. Mutta niin tai näin, kauneus on kyllä katsojan silmässä: yksi tykkää luomusta, toinen laitetummasta. Kummankaan maku toki silti on toista huonompi. Se on vain erilainen.
Pointti oli, että pelkkä kauneus ei vielä pitkälle riitä, jos parisuhteesta puhutaan. Ja tätä sinäkään tuskin kiistät. Vai..?
seuraa. On se aika ällöttävää kun keski-ikäiset naiset juoksee nuorten perässä! Miksi ei omanikäiset kelpaa?!
Kuka on puhunut mitään perässä juoksemisesta? Aina vain ei voi sanella minkälaisessa ja -ikäisessä paketissa rakkaus sattuu kohdalle. Itsekin etsin jotakin aivan muuta, mutta kun ihana ja rakastava nainen osuu kohdalle, vain hullu kieltäytyisi suoralta kädeltä.
Ja sitä paitsi...kuka sanoo, että keski-ikäiset juoksevat nuorempien perässä? Vaikka kuinka moni on kommentoinut pitävänsä vanhemmista, eli siis silloinhan "nuoremmat juoksevat vanhempien perässä" noin sinun logiikkasi mukaan. Minäkään en meillä ollut se ns. "iskenyt" osapuoli, vaan vaimokkeeni noukki minut pois vapaana kuljeksimasta. Ja hyvä niin! Päivääkään en kadu, vaikka hurjalta aluksi tuntuikin. Ja taatusti, jos joku olisi kysynyt, olisin ennen nykyistä rakastani sanonut itsekin, että "ei ikinä niin nuorta!" Onneksi sain tämänkin kokemuksen lisää ja sain todistuksen siitä, että hienoja persoonia löytyy jokaisesta ikäluokasta ja että ikä ei todellakaan ole likimainkaan paras peruste päätöksen teossa.
Omansa ja onnensa täytyy vain tunnistaa, kun se kohdalle osuu oli pakkaus minkälainen hyvänsä. Koskaan ei tiedä mitä menettää, jos ummistaa silmänsä edes katsomatta ympärilleen.
jos toinen ei näytä mitenkään houkuttelevalta, vaan on esim. kulahtaneissa rumissa vaatteissa. Täytyy sen verran nähdä vaivaa toisen takia, jos häntä rakastaa. Seksiin vaikuttaa ulkoinen olemus väkisinkin, se on aivan luonnollinen asia. Toinen asia on tietysti, jos haluaa suhteen ilman seksiä, silloin se ei niin haittaa. Ulkoinen viehättävä olemus ei tietenkään riitä parisuhteessa, mutta se on yksi osa sitä. Vaikka toinen olisi kuinka ihana persoona, niin kyllä miettii kahdesti ennenkuin ryhtyy suhteeseen, jos hän ei yhtään vaivaudu olemaan viehättävä, mutta kuitenkin vaatii seksiä. Ei seksi ole mikään automaatti, täytyy nähdä vähän vaivaa. Silloin ei arvosta toista paljoakaan, jos ei jaksa mitään yrittää, kyllä se kertoo luonteestakin jotain.
En ole äskeinen kirjoittaja, mutta otin nyt vielä kantaa tähän.
Jatkaisin tuosta mitä kirjoitit, kun tuntuu, että niin vahvassa on joillakin (lesbo-)ihmisillä se käsitys, että ulkokuoresta huolehtiminen osoittaisi älyn puutetta. Useinhan tällaisia kommentteja kuulee naisilta, jotka eivät itse halua korostaa naiseuttaan, meikata, pukeutua kauniisti. He ovat myös sitä mieltä, että ne jotka toimivat eri tavalla kuin he, ovat jotenkin halveksittavia. Se tuntuu aina kovin tylyltä.
Mielestäni Jorma Uotinen totesi jossain haastattelussa, että hänen mielestään elämä on niin lyhyt, että sen aikana kannattaa tuhlailla sanan kaikessa merkityksessä. Hänen mottonaan elämässään on "kaunis turhuus".
Joskus vaikuttaa siltä, että heteronaiset ja homomiehet muistuttavat arvostuksiltaa toisiaan: ulkoinen huoliteltu olemus on tavoiteltavaa, halutaan korostaa vartalon ja kasvojen hyviä puolia, käytetään kosmetiikkaa, kauniisiin vaatteisiin satsataan. Sen sijaan lesbonaisten _tulisi_ muistuttaa heteromiehiä: ei mitään koreilua, kampa ja vesi riittää kauneudenhoitoon, hiki on paras parfyymi jne.
En jaksa ymmärtää, miksi yhä 2000-luvulla joku haluaa edustaa tuomitsevaa linjaa: jos joku ei toimi kuten minä, hän toimii halveksuttavasti.
että itsestä huolehtimimen ja vaivan näkeminen toisen takia yhdistetään älyn puutteeseen! Minusta se osoittaa enemmän älyn puutetta, että pidetään kumppania itsestään selvänä eikä edes yritetä viehättää tai yritetään iskeä kumppani sen näköisenä kuin olisi metsätöistä juuri tultu. Jos haluaa saada ja vielä pitääkin kumppanin, niin täytyy osoittaa arvostavansa häntä. Ei monikaan jaksa ainakaan pidemmän päälle katsella jotain epäsiistiä hompsaa.
ihmettelevät, että miksi seksielämä ei suju, vaikka eivät edes ole yrittäneet viehättää naisystäväänsä. On selvää ettei seksi voi sujua, jos ei mitään sen eteen tee!
"Minusta se osoittaa enemmän älyn puutetta, että pidetään kumppania itsestään selvänä eikä edes yritetä viehättää tai yritetään iskeä kumppani sen näköisenä kuin olisi metsätöistä juuri tultu."
Ihmisellähän ei tietenkää ole kuin kaksi olomuotoa: räjähtänyt ja tällätty, eihän? Ja vain kaksi toimintamallia: olla aina tällättynä tai ei koskan olla siistimmin? Ja eihän tälläämätön ihminen tietenkään voi olla siisti, eihän? Melkoisen musta-valkoista tämä argumentointi.
Ja mitä tällääminen oikein sanoo parin huomioimisesta? Aika vähän. Päin vastoin, useinkin. Täytyyhän tuttuuden ja turvallisen olon suoda mahdollisuuksia rennompaankin oloon. Ja vinkkivinkki: paria voi kyllä huomioida monellakin muulla tapaa kuin tälläämällä. Kannattaa kokeilla. (t: kokemusta omaava) Ja huom. Tällä en todellakaan tarkoita, että pitäisi näyttää piikkilangan läpi vedetyltä. Rajansa vain kaikella.
Mutta viime kädessä... Koko tämä keskusteluhan on loppujenlopuksi aika turha. Jokainen järjellä varustettu varmaan oivaltaa itsekin kumman sana on luotettavampi: kokeneen vai ennakkoluuloisen. Ihmissuhdejutuissa kokemus kyllä on paljon arvokkampi kuin pelkät ikärasistiset "mä kyl tiedän, koska mä sanon niin" -kommentit. Ilman kokemusta on vaikea kuulostaa uskottavalta.
huolehtiva ihminen ylittää yleensä aina sen joka on välinpitämätön. Eikä kukaan ole puhunut mainitsemistasi ääripäistä tai jostakin "tälläytymisestä". Ei se ole mitään "tälläytymistä" jos pukeutuu hyvin, laittaa hiuksensa ja meikkaa. Sellainen on aivan normaalia toimintaa. Ja voin vakuuttaa, että vaikuttaa kummasti parisuhteeseen. Toki on muutakin huomioimista, mutta tässä puhutaan nyt tästä. Jokaisen luulisi tajuavan, että seksuaalisuuteen vaikuttaa keskeisesti kumppanin olemus. Ei se paljon inspiroi, jos on rumissa tai mitäänsanomattomissa vaatteissa ja harva on niin luonnonkaunis ettei ainakin vähän vanhempana tarvitsisi mitään meikkiä. Turha on ihmetellä miksi parisuhteesta katoaa seksielämä, jos ei edes yritä kumppaninsa vuoksi näyttää siltä, että erottuu seinäpaperista.
Pieni Silkkinen II on taas oksennellut joka paikan täyteen täällä niin että kävellessä pitää varoa askeleitaan. Jos häntä ajattelee ulkonäön kannalta, hän on hikoileva, tutinoissa ja amputoitu.
Pitäisikö mun kävellä ovesta ulos ja jättää hänet.
Toisaalta minä taas olen vaatteilla keikaroija. Setassa varmaan vieläkin muistetaan kun minä tulin sinne ensimmäisen kerran ja totta puhuen siellä on totuttu aika raflaaviin asusteisiin.
Asukokoelmaani lisää Pieni Silkkinen I:n mallinuran helmet.
Kaikessa rehellisyydessä kuitenkin Pieni Silkkinen II kaikkine vaivoineen on hienompi kullanmuruksi kuin minä, ei niin että yllyttäisin.
Ihan jo näin narsistina, oksennuksesta lattialla on hyvä syyllistää, se on kuin kahva johon voi tarttua. Mutta jos ihminen on ilman rosoa, hän on kuin märkä pala saippuaa.
"Ei se paljon inspiroi, jos on rumissa tai mitäänsanomattomissa vaatteissa ja harva on niin luonnonkaunis ettei ainakin vähän vanhempana tarvitsisi mitään meikkiä."
Tuo on vain sinun mielipiteesi ja sisältää TAAS todella vahvan oletuksen siitä, että ihminen ei voi olla siisti tälläytymättä. Ja toisaalta oletuksen siitä, että kaikki katsovat ulkokuoreen ja pelkkä siisti ja huoliteltu tai toisinaan rennompi ei riitä, vaan se on ylitettävä. Ihan tiedoksi: jotkut ihmiset oikeasti arvostavat sitä, mitä sieltä ihmisen sisältä löytyy. Ja tämä EI tarkoita (painotan jälleen kerran, koska ei tunnu menevän jakeluun), että tarvitisi näyttää pultsarilta, vaan että aina ei tarvitse olla ylihuoliteltu.
"Turha on ihmetellä miksi parisuhteesta katoaa seksielämä..."
Taas muhkeita oletuksia muiden ihmisten parisuhteista... Puhu vain omasta puolestasi. Meiltä ei ainakaan ole kadonnut mihinkään.
Ja mitä tulee kumppanin huomioimiseen... Etkö todella keksi muita tapoja huomioida KUMPPANIASI kuin hemmotella ITSEÄSI? Outoa. Onhan sentään keksitty lahjat, kirjeet, mailit, upeat illalliset, vieminen ulos vaikka leffaan tai ravintolaan, yhteiset lomat, yllättävän illan järjestäminen ihan vain omalle kullalle kaikin maustein, merkkipäivät tai vaikka tikusta asiaa juhlata... Ja huom JÄLLEEN kerran, ettei tarvitse vetää hernettä nenuun, minä EN tarkoita etteikö voisi tällätäkin. Ihmettelen vain, kun se tuntuu olevan ainoa arvo kovin monella keksusteluun osallistuneella. tai ainakin se päälimmäinen arvo.
Tietenkään ketään ei voi jättää sairauden tuomien haittojen vuoksi. Ihminen ei voi sairaudelle mitään. Jos ei pysty niin ei pysty, tiedän sen kyllä hyvin, koska olen ollut sairaiden kanssa tekemisissä. Tarkoitin sellaista, kun terveet ihmiset ovat välinpitämättömiä eivätkä vaivaudu toisen takia mitään.
Minä en ole sanonut ulkoisen olemuksen olevan päällimmäinen arvo parisuhteessa, vaan sanoin sen olevan keskeinen asia seksuaalisuudessa, jolloin sen luonnollisesti vaikuttaa myös parisuhteeseen. Siinä ei ole mitään kypsymätöntä, se on ihmiselle luontaista. On pelkkää teeskentelyä väittää ettei kumppanin ulkoinen viehättävyys vaikuta seksihalujen heräämiseen. Tietysti sitä saa jokainen teeskennellä niin paljon kuin haluaa, mutta minusta on aika lapsellista ettei aikuinen ihminen voi myöntää elämän tosiasioita.
sairaana voi/jaksa ajatella ulkonäköään, eikä tarvitsekaan. Se on aivan selvää.
Minusta kuitenkin terveet jaksavat sen verran itsensä ja muiden iloksi, että kampaavat hiuskuontalonsa, valikoivat mitä päälleen panevat ja hieman koristelevat itseään. Sehän on vain hauskaa itsellekin.
Niinkö, ettei joku muu sekoita asioita, seksuaalinen kiihottuminen toisesta on eri asia kuin parisuhde, tottakai kauniimmat ja tyylikkäämmät saa pään kääntymään, mutta toisilla nyt vaan on muitakin syitä muodostaa jonkun kanssa parisuhde kuin kiihottuminen toisesta ulk.seikkoihin vedoten.
on pidemmän päälle aika hankala ylläpitää, jos sitä seksuaalista kiinnostusta ei ole. Näin se vaan menee käytännössä, sitten sitä erotaan tai mennään terapeuteille.
Totta, näin on, toiset vaan kiihottuu eri asioista. Joskus on iskenyt hirveä seksuaalinen himo johonkin, liittyen lähinnä fyysiseen olemukseen, no se laimenee aika äkkiä eikä näitä tule myöhemmin muisteltua, henkistä vireyttä pitää pitää yllä pitkissäkin suhteissa. niissä ihmisissä, joissa kiihotti jokin muu tekijä kuin fyysinen, (rrrakkaus..kauheen pelottava sana :),eikä ikänä saa mielestä..
r-jutussa on mukana se, että toinen viehättää MYÖS fyysisesti.
Ota tästä nyt sit selvää.
Taitaa olla parempi pitää suunsa kiinni, ettei menetä ystäväänsä. Vaikkeaa on vaan tunteitaan peittää.
Niin vielä tarkennuksena itse olen 35v, ihastukseni kohde vasta parikymppinen.
eli pelko pois ja puheille! Rakkaus ja pelko eivät kuulu yhteen. Luota tunteisiisi ja anna toisen osapuolen kantaa vastuu omistaan. Empimällä saa vain empimistä!!! Go for the gold...
Minä ihastun aina vanhempiin ja nytkin odottelen jos
yks ihana, kaunis ja fiksu 40 vuotias nainen näyttäisi vihreää valoa...
Mutta taidan tyytyä haaveiluun. Mutkikas tilanne.
Vanhemmassa minua kiehtoo äly, kokemus ja arvokkuus.
Se että omaa jo elämän viisautta Se on seksikästä! Nainen joka osaa minua lukea katseellaan...mm. Molemmin puolinen kunnioitus tärkeää ja yhteinen ymmärrys.
Jos noita ilmenee hän tuskin säikähtää vaan ottaa tilanteen viileästi ja toivottavasti myöntävästi:)
Tsemppiä:)
Kyllähän sitä nuoria tulee ihasteltua, söpöjä ovat kun mitkäkin, mutta alle 25v kanssa ei tulisi heti mieleen edes ajatellakkaan suhdetta.
Tollanen 15v ikäero tuntuu hurjalta, paljoa siinä ei ole yhteisiä asioita, kokemuksia ym. (muistatko rock a billy kauden 1980 alussa, tota ööh..), elämänkokemusta omaava nainen ei niin nuoren kanssa oikein samaa säveltä saa.
...niin ja ehkä se vielä yksi ihastumisen syy on saavuttamattomuus ja haasteellisuus.Ehkä sitten vuoden päästä ;)
Apua, puhuin yleisesti, itse olen vähän alle -40v, älä lannistu, ehkä sinun nelikymppisesi ajattelee toisin.
menit pahottaan toisen mielen:/
näin juhannuksen alla
samassa tilanteessa.Itse olen 37 ja olen ihastunut 13 vuotta nuorempaan työkaveriini.Aina ihastun itseäni nuorempiin,olen sen verran nuorekas itsekin.Ja tulen paremmin juttuun nuorempien naisten kanssa.Tämän ihastukseni kanssa ollaan aivan samalla aaltopituudella ikäerosta huolimatta.Mulla on itseni ikäinen toinen työkaveri,mutta en ole hänen kanssaan yhtä läheinen.Johtuu ehkä siitäkin kun hän on perheellinen,kolme lasta.Tämän toisen kanssa ollaan molemmat villejä ja vapaita sinkkuja eli ajatusmaailma on jokseenkin samanlainen.Kun vielä saisin selville oisko mitenkään mahdollista että hän olisi bi-henkinen..
Voiko sitä enää paremmin sanoa! Rohkea rokan syö. Ja uhkarohkea E-liikkeen leivän, kuten meidän keski-ikäisten nuoruudessa sanottiin. ;)
Elämänkokemus ei tule vuosista, vaan niistä elämässä koetuista asioista. Jotkut nuoret ovat ehtineet kokea paljon enemmän kuin muutamat keski-ikäiset. Ja voi kai asioista keskustella, vaikka molemmat eivät sitä olisikan kokeneet. Jokin rockabilly tuskin on kovin merkittävä juttu, noin viime kädessä...
Arvot ja ajattelumaailma ovat tärkeämpi yhdistävä tekijä kuin yksikään vuosiluku tai aikakauden ilmiö. Ja ne taas eivät läheskään aina ole iästä kiinni.
Älä nyt pikkutekijöihin kiinnitä huomiota, sähät luet viestejä kuin piru raamattua, vanhempi on juuri kokenut tälläisiä asioita kuin joku eri aikakauden tyylilajit ym. joita on kiva kiikkustuolissa muistella, tälläiset asiat luo ihmiseen syvyyksiä, henkistä pääomaa, joita nuoremalla ei vielä ole. Sen takia monet on sitä mieltä ettei voi kuvitella seurustelevansa kovin nuoren kanssa.
Muuten, oletteko millään ulkonäköä arvostelevat ihmeiset huomanneet, että vanhempi nainen yleensä näyttää vanhemmalta, näin niinkuin loogisesti sanottuna ;) että mitä järkeä, on parikymppisten arvostella ja tuijotella yli 30v jos he ei teitä kiinnosta..
15 vuotta on liian suuri ikä-ero. sopiva ikäero on -4... 4 vuotta.
eräältä työtoveriltani, joka sanoi: "7 vuoden sykleissä elämänarvot muuttuvat ja menneisyyden muistot eivät kohtaa toisiaan.."
Yksilöllistä tämä ikä keskustelu - jollekin 25 vuotta on sopiva - toiselle samanikäisyys..
Itse. jo hieman vanhempana rva:na. olen saanut parhaimman vastuksen oman ikäisistäni kumppaneista, jotka ovat ajassa mukana:)
Ja mitenkäs sinusta on tullut pätevä arvioimaan koko muun maailman ihmissuhteita, vaikka et ketään henkilöistä edes tunne?
Kommenttisi voi pitää paikkansa sinun suhteesi (ja varmaan pitääkin, koska olet niin jyrkkä mielipiteessäsi, että tuskin edes tulisit kokeilleeksi), mutta sinulla ei ole mitään perusteita yleistää sitä kaikkia koskevaksi. Yhden henkilön otos ei anna vielä kovin yleistettävissä olevaa empiiristä tietoa...
liian suuri ikäero johtaa hyväksikäyttöön. vrt tapaus keskinen, jossa keski-ikäinen mies ja nuori kokematon tyttö olivat suhteessa ja heti suuri yleisö antoi moraalisen tuomionsa iäkkäämmälle henkilölle. jos suhteen toinen osapuoli voisi ikänsä puolesta olla toisen vanhempi, on aina syytä heristää moraalista etusormea mahdollisimman näkyvästi. tällä tavalla ei pääse syntymään tilannetta, jossa hyväksikäyttöä alettaisiin hyväksyä.
Suhteen vilpittömyyttä voi epäillä siinä vaiheessa kun toisella on viljalti massia tai hän on esimiesasemassa tai muuten vahvoilla ja toinen on köyhä, alainen tai muuten hyväksikäytettävissä.
Kun taas naisten palkat ja asemat nyt tiedetään. Kukaan ei etene lesboilemalla johtavassa asemassa olevan naisen kanssa paitsi fantasiassani "Karjala kutsuu: Lottakomppania saa siirron Vieljärvelle".
"...suuri ikäero johtaa hyväksikäyttöön..."
Aina ja joka tapauksessako, siis. Älähän nyt. Sinäkään et nähtäästi tunne ketään onnellisia ikäeropareja. Ja tämä opn toteamus, ei kysymys.
Totta on, että ikäero VOI johtaa hyväksikäyttöön, mutta ilmaisut eivöät ole synonyymejä. Kyse on kuitenkin aivan eri ilmiöstä. Hyväksikäytössä jompi kumpi kuitenkin on aina se alistettu ja enemmän tai vähemmän vastoin tahtoaan mukana oleva osapuoli, joka ei saa suhteesta tarvitsemaansa, vaan vahingoittuu siinä tavalla tai toisella. Voitko kirkkain silmin väittää, että kaikissa niissä maailman parisuhteissa, joissa puolisoiden välillä on ikäeroa, on kyse hyväksikäytöstä? Loukkaavaa. Tietämätöntä. Syrjivääkin...
"...vrt tapaus Keskinen..." Tapaus Keskinen taas on minusta huono esimerkki, sillä tapaukseen liittyvä todistusaineisto näyttäisi nimenomaan sitä, että hra Keskistä on yritetty käyttää hyväksi...
Kun kyseessä ovat pitkät ihmissuhteet, kannattaisi "moraalisen sormen heristelyn" asemesta tarkistaa mitä mieltä suhteen osapuolet tilanteesta ovat. Todennäköisesti ovat hyvin tyytväisiä, kun kerran ovat vuosia olleet yhdessä kenekään pakottamatta, vaikka saavatkin jatkuvasti joka taholta osakseen (mm. tällaista)tietämättömien ulkopuolisten arvostelua ja tuijottelua.
Hyväksikäyttöä ei pidä missään nimessä hyväksyä, mutta kuka on siinä asemassa, että on arvollinen tuomitsemaan muiden onnelliset ihmissuhteet? En minä ainakaan.
hyvä esimerkki siitä, kuinka rikas elähtänyt äijä kuvittelee, että asemansa vuoksi saa tehdä mitä vaan. Yök!
samoin älykkyyseroa suhteen osapuolilla ei saisi olla viittä pistettä enempää mitattuna virallisilla äo-pisteillä. liian suuri äo-ero johtaa vääjäämättä hyväksikäyttöön, tyhmempää jymäytetään armotta.
kaikesta tästä seuraa tietysti se, että kaikki liian nuoret, köyhät, tyhmät ja muuten hyväksikäytettävät olisi heidän omaksi parhaakseen ja suojelukseksi keskitysleiritettävä.
Tässä nimenomaisessa tapauksessa todistusaineiston valossa näyttäisi kyllä siltä, että tytöt ovat yrittäneet huijata/ kiristää Keskiseltä ilmaisen Bora Boran matkan...
Sitä en toki yritä sanoa, etteikö Keskinen olisi elostelija ja kaiken hulmahtelevan vaatetuksen perässä juoksija, sitä hän todellakin on, mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa tilanne näyttäisi olevan toisinpäin.
Monet täällä puhuvat omasta näkemyksistään, ei he tuomitse tai arvostele toisten tosielämän ratkaisuja vaan ilmoittavat mitä mieltä yleensä ovat, vain sinä otat jyrkästi kantaa
"Monet täällä puhuvat omasta näkemyksistään, ei he tuomitse tai arvostele..."..."vain sinä otat jyrkästi kantaa..."
Sinulta on tainnut jäädä jokunen kommentti lukematta. Tämä keskusteluhan on täynnä keski-ikäiset rumiksi, seksittömiksi, kumppaniaan huomioimattomiksi, saalistaviksi hyväksikäyttäjiksi leimaavia kannanottoja. Minusta se on melkoisen tuomitsevaa ja arvostelevaa.
Minä otan kantaa, koska minulla on kokemusta. Olen ollut sekä suhteen paljon nuorempi että paljon vanhempi osapuoli ja tällaiset puoliloukkaavat, aliarvostavat, tietämättömät kommentit tuntuvat kovin pintapuolisilta. Miksi minä en saisi sanoa (kokemukseeni pohjautuvia) mielipiteitäni, kun kerran muut saavat vapaasti laukoa pelkkiä mutu-herjoja? Etenkin, kun ketjun aloittaja lähinnä kaipasi tietoa päätöksensä avuksi. Siis tietoa, ei haukkuja.
Jos meidän vanhempien on nieltävä teidän nuorempien haukut, voisitte tekin edes kuunnella kokemuksen ääntä saamatta hepulia. Keskustelu on kaksisuuntainen tie, ystävä kallis.
pilaa nyt oma maineesi lopullisesti, minä siis nelikymppinen nainen pyysin sinua kiinnittämään huomiota siihen, että sinä arvostelet jyrkästi juuri tällä tavalla toisten näkemyksiä, puolustat omaa suhdettasi ja asioitasi käymällä liian agressiivisesti toisen mielipidettä vastaan. Vastaa asiallisesti ja ilmoita oma eriävä mielipide älä osoita "virheellisyyksiä" toisten kokemuksista/näkemyksistä. Nuoret nyt kirjoittaa kärkkäästi, vastaa viisasti ojentaen.
Vastaan siis edelleen, että lue edellinen viesti. En kyllä tuominnut siinä ketään. Pyysin vain lukemaan mitä sanon, ennen kuin haukutaan. Käsittääkseni sävy ei ollut aggressiivinen. Jos sinä koit sen sellaiseksi, suo anteeksi. Se ei ollut tarkoitus.
Ja jos syytät minua takertumisesta pikkuaseikkoihin, huomannet, että tartuit itsekin oikeastaan vain viimeiseen lauseeseeni, johon kieltämättä oli kiireessä eksynyt yksi ylimääräinen sana: teidän.
Mutta kommentointi tuntuu olevan melkoisen turhaa. Asia hukkuu aina lillukanvarsiin, joten minäpä lähden tästä shoppailemaan. Vaikkapa niitä siistimpiä vaatteita. ;)
Olkoon vaan poikkeuksen poikkeuksen poikkeus, mutta ei aina tarvi epäillä. Taloudelliset asiat vaikuttavat tietysti, mutta kyllä pään sisäinen pääoma on aika lailla tärkeämpää. Ja mitä etenemiseen tulee niin minäpäs olen lesboillut johtavassa asemassa olevan kanssa ja hauskaa oli! Ja lisäksi hyödytti, vaikka ei se ollut se päämotiivi.
joku yleispätevä sääntö noihin ikäero kysymyksiin. Mutta kun ei ole. Itse kyllä ajattelen, että tosirakkauden ollessa kyseessä ei ikäerolla ole merkitystä. Tietysti jos ikäeroa on hyvin paljon on yhteisen tulevaisuuden suhteen otettava huomioon se, että toinen sitten mahdollisesti kuolee paljon aikaisemmin :(. Mutta toisaalta eihän rakkautta mitata vuosissa, vaan hetkissä.
Ja mikä nyt sitten on suuri ikäero ja mikä ei? Ainakaan alle kymmenen vuoden ikäero ei ole mitään. Silloin ollaan kuitenkin yhä lähes samaa sukupolvea. Eli siis iän puolesta ei voi tulla minkäänlaista äiti-tytärsyndroomaa.
se ei todellakaan ikää katso. Exäni oli minua 8 vuotta vanhempi ja piti minua jonkinlaisena äidin korvikkeena. Hän etsii itselleen aina sellaista paapovaa äitihahmoa, kun oma äitinsä on aina ollut niin kylmä ja julma.
Mutta alkuperäiselle vielä:
Naisen elämänkaari on sellainen ihmeellinen seikkailu kaikkine hormonimellakoineen, että voi olla vaikea ymmärtää toista ja asian henkistä puolta, jos on ikäeroa vaikka yli 15 vuotta. Ihminen kasvaa ja kehittyy, elämässä on monia vaiheita ja ne ohitettuaan voi olla vaikea ymmärtää nuoremman osapuolen kasvua ja vaiheiden läpikäymistä, kun itse on ne jo käynyt läpi. Olen toki nähnyt melko toimivia suhteita, joissa toinen nainen on jopa 20 vuotta vanhempi, mutta niissä on ollut kyse enemmän fetissistä joka liittyy ikäkysymyksiin, kuin rakkauteen perustuvasta tasa-arvoisesta suhteesta.
Turhautumisilta ja yhteenotoilta tuskin voi välttyä kun on paljon ikäeroa, mutta henkilöistä itsestähän se riippuu, että miten ne selvittää ja muodostuvatko esteeksi suhteelle vai ei.
Kymmenen vuoden ikäero tuntuu hurjalta, kun toinen on vasta parikymppinen, mutta kun iät ovat 30 ja 40, niin eipä sitä eroa juuri edes huomaa. Ulkonäössä ehkä, mutta aina ei edes siinäkään ;)
Kullannuppu I skitsahti kun sanoin hänelle "Come to mommy!", lainaus on kauhuleffasta Hellraiser ja heitin sen ihan vitsinä.
Pieni Silkkinen II on minua 9 vuotta vanhempi, Pieni Silkkinen I 8 vuotta tai jotain vanhempi.
Tuosta kehittymisestä. Se on kanssa sukupolvikysymys. Lapsena omaa ikäluokkaa ei ollut paljon, sen sijaan teini-ikäisiä hippityttöjä oli vaikka millä mitalla. Niitten "vauvana" joutui olemaan kaikissa leikeissä mukana. Tottui kulkemaan itseään vanhemman porukan kanssa aina. Eri asia halusiko.
Nyt saman ikäisiä on yhäti vähän ja ne tuon ajan hippitytöt ovat yhä edelleen 10 vuotta itseäni vanhempia. Tavallaan voisi irrottautua siitä itseään vanhempien peesaamisesta ja heittäytyä nuoremman matkaan.
mutta suuri ikäero voi tuoda sen jotenkin hieman todennäköisemmäksi. Mutta yksistään ikäerosta tai sen puutteesta se ei tietenkään ole kiinni.
Voisin itse parikymppisenä hyvnkin kuvitella ihastuvani vielä kymmenenkin vuotta vanhempaan naiseen, jos muuten kemiat pelaa. Ei se sitten enää siitä iästä jää kiinni, kun tuntuu välillä muutenkin hankalalta löytää sellaista henkilöä, kehen kanssa samalla aaltopituudella. Vanhemmat ovat monesti kokeneempia, varmempia ja tasapainoisempia itsensä kanssa.
anna mennä vaan. Siis jos ihastuksesi ei ole ihan sakkolihaa.
100€ vetoa, että olet Oulusta.
tämä lause: "Itse pidän sekä miehistä että naisista, ystävättäreni tykkää vain tytöistä" on oleellinen itse asian suhteen?
Meillä ikäeroa 10v...hän on vähän päälle kakskymppinen, ja hyvin on menny pari vuotta :)
Meillä ikäeroa 10v...hän on vähän päälle kakskymppinen, ja hyvin on menny pari vuotta :)
Tykkään paljon lesbokaveristani joka on 29 vuotta nuorempi. Sekin näyttää tykkäävän minusta.
Mitään seksisuhdetta ei tietenkään ole koska olen mies. Jos olisin nainen niin asia voisi olla toisin. Mutta ei asiaintila suuremmin harmita, testosteronilla on paljon hyviä vaikutuksia. Maailma on jotenkin selkeämpi kuin teillä "munattomilla".
ja jostain käsittämättömästä syystä vedän puoleeni hädintuskin täysi-ikäisiä tyttöjä. Itse taas tykkäisin itseä vanhemmista naisista, mutta kun ne eivät vilkaisekaan. Kuulema näytän parikymppiseltä, joten siitä kai se johtuu. Nuoremmat luulevat ikäisekseen ja vanhemmat pitävät liian nuorena. Kiva :/
Kymmenen vuotta ikäeroa on pikkujuttu.
minä olen ihastukseni kohdetta 14 vuotta nuorempi. ikäero on meidän kohdallamme merkityksetön yksityiskohta, ei sitä muista normaalisti ollenkaan. molemmat tiedämme tästä elämästä paljon mutta erilaisten näkökulmien vuoksi täydennämme toisiamme uskomattoman hyvin.
tässä ketjussa on hyvin rajuja kannanottoja mm. siihen, miten nuori nainen voi ihastua keski-ikäiseen yms... minä olen ihastunut IHMISEEN, joka on ainoa laatuaan, ikä on siinä kaikessa ihan toissijainen asia. tosin emme elä parisuhteessa keskenämme, mutta on vaikea kuvitella että ikä vaikuttaisi siihenkään.
hmm. mielestäni ikä on vain numeroita, se ei kerro ihmisestä mitää. Itse olen ollut suhteessa jossa kumppanini oli 7 vuotta minua vanhempi, eikä se haitannut kumpaakaan, koska välitimme toisistamme ja niinkuin totesin ikä ei kerro ihmisestä mitään, eikä toisen ajatus maailmaa.. :)
vuotta onkin aika vähän...
paljon.
olet 16. Aikuisten elämässä se ei ole paljon.
Yhteenvetona todetaan, että ihmisen kypsyysaste ratkaisee, voiko seurustella -15v ikäeron ollessa kyseessä. On kolmikymppisiä joilla ei ole elämänkokemusta eivätkä ole henkisesti kypsiä ja viihtyvät parhaiten nuorten kanssa höpinää jauhaen, kun taas on olemassa kypsiä parikymppisiä jne.
Jos siis etsii toisessa sitä sisäistä tekijää ei ikäero kaikkea määrää, eikä kiinnitä liiaksi ulkoiseen olemukseen, millä tietenkin on jossain määrin merkitystä.
Asiaa puhut.
at last, kerrankin samaa mieltä olemme, monta viestiä väännetty...
Niin, sitähän ollaan kai yritetty koko ajan... :) Eli löytää niitä yhdistäviä tekijöitä. Niitä löytyy aina, kun keskustelua jatkaa riittävän pitkälle. Pikaisella lukemisella ja nopealla kommentoinnilla kun jää aivan liian paljon tulkinnanvaraa. Onneksi jotkut osaavat tiivistää kokonaisuuksia, vaikka muut (mm. allekirjoittanut) takertuvatkin kovin helposti lillukan varsiin. ;)
On täysin riippuvaista siitä, minkä ikäinen on nuorempi osapuoli.
Jos hän on esim. 30 ja sinä 45, asia on "normaali", sillä hänkin on jo aikuiseksi kasvanut. ja, siitä ylös päin. Mutta, jos nuorenpi on reippaasti alle 30, niin silloin on mielestäni jotakin hälyyttävää ilmassa... Ette te ole samasta maailmasta silloin, vaan toinen teistä, tai jompi kumpi, kuvittelee, että olisitte samasta maailmasta.
Parasta olisi aikuisen katsella aikuista kumppania.
Aikuisella aikuisen arvomaailma ja tavat yms.
Ihmisestä tietysti riippuen mutta, kyllä 15 vuoden ikäero alkaa olla minun mielestäni maximi jo aikuisillakin.
mm. Timo T.A. Mikkoselle, Michael Douglasille ja Joan Collinsille.
Olen tällä hetkellä seksisuhteessa itseäni 25 vuotta vanhemman naisen kanssa. Hän on 46-vuotias ja minä olen 21. Mitäs sanotte? Hän on parempi ja hellempi sängyssä kuin kukaan omanikäiseni, vaikka hänellä on ollut lähinnä vain miessuhteita. En siis missään nimessä aliarvioisi keski-ikäisiä, päin vastoin, osoitan heille kaiken arvostukseni. Harmi vaan, että haluaisin suhteelta jotain vakavampaa..
Kunhan vaan itse tiedätte omat arvonne, niin kaikki on ok.
Vakavampi voi haastaa koko suhteen kauttaaltaan.