torstaita kaikille! Sori Ira,aloin uuden ketjun.Luin sinun alkamaasi,mutta jätin loppuvaiheessa kesken sen ketjun lukemisen.Tänään ajattelen vain iloisia asioita,en päästä mitään ikävää mieleeni.Se on kumma minun ajatusmaailmassa,ettätuppaa tulemaan vaan jonnekin,että miten sit ens juhannuksena,,,onko teillä muillakin sellaista?Viime juhannuksesta en muista,olin silloin niissä sytohuuruissa.
sateista
muumiaitee
18575
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kyllähän se näin menee :) Viime juhannuksena sinä olit sytohöyryissä,me nyt.Tuntuu,että toivottavasti ei muistaisikaan enään sytohöyryjä.Tuleehan sitä kaikenlaista mieleen.Yritän myös ettei ikävät asiat pääsisi mieleen kovinkaan usein :)
sinulle!Kuule,haluasitko laittaa itsellesi vakinimimerkin.olis helpompi tietää,kuka on kirjoittanut. Muistin just jostain lukeneeni että elämän tarkoitus,on ikävän karkoitus,vai miten se meni.Nytpä lähden koiran kanssa metsäpoluille!
Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Taidatte asua ihan väärässä osassa Suomea. Juu, viime juhannus oli varmaan ikimuistoinen. Eipä ole ennen ja toivon mukaan ei vastakaan juhannuksena sairastettu syöpää. Kyllä se pikkuisen ajatusmaailmaa muutti, ei niin hirveästi tullut iloinneeksi tai juhlituksi.
on taivas,ja vettäkin ripottelee.Sä taidatkin asua eritaivaan alla,kuin minä. Mietin tässä näitä juhannuksia taakse päin,pari vuottako sitten mun mies oli sytohuuruissa.Ja siskotkin peräkkäin.
Tuo on loppujen lopuksi hyväasia,että ne sytoajat unohtuu,yrittää muistella ,niin saa oikein pinnistellä miltä silloin tuntui.Tulee mieleen,kun oli se makuaisti pois ja jotain väkevää pastilliakin oikein imin ja yritin saada siitä jotain makua irti.Vilmat,et kai ala näitten takia jo peljätä tulevia hoitojasi? Minulla on semmonen tunne,että sä kirjoitat tänne heinäkuussa,että mitä höpisitte sivuvaikutuksista,mitä ne on!
että kirjoitankin niin heinäkuussa. Tosin eilen siellä syöpäpolilla kertoivat, että myrkyt lasketaan potilaan pinta-alan mukaan ja ihan sieluni silmin näin mun tipasta roikkuvan julmetun suuren säkin. Minähän kun en ole mikään pikku hippiäinen, niin luulin jo kärvisteleväni siellä vähintäin puoli vuorokautta sen parin tunnin keikan sijaan. Onneksi se oma-hoitaja korjasi, että tilavuudeltaan satsi on sama kuin muillakin, vain lääkeainepitoisuus on vahvempaa.
Apteekkiinkin on asiaa, sillä laukussa odottaa se pahoinvointilääke-resepti.
paljoa tansseihin tee mieli :)Ajattelee kunhan jotenkin selviäsi näistä hoidoista.Eipä ole ennen tällaista juhannusta ollut,yökötyksen kourissa :(
moniko oksentaa jussinpäivän ihan muista nesteistä. Teillä sentään pää pysyy selvänä ja hyvä käytös kunniassa, vaikka vähän yököttäiskin.
Mukavaa päivää sinullekin ja oikein valoisaa Juhannusta, niin ilmojen, kuin mielialankin puolesta.
Tuo ikävien muistojen unohtaminen on ihmismielen suojautumiskeino parempaa huomista varten. Pitää vaan uskoa siihen parempaan tulevaisuuteen ja elää valoisalla mielellä.
Täällä paistaa aurinko ja on välillä pilvistä -ei sada. Eikä taida Imatrallakaan sataa,Rovanniemestä en tiedä... ;D
Minä lähden ostaa kaasuu,että saan paistettua tytöille muurinpohjalettuja. Ai niin pittää se hirvi kaataa myös,että saan hirvensarvisuolaa.
Tuonkos Kallee raspikurkulle?
Pittääkös apteekissa käydä?
Viime juhannus oli minullakin ankea...olin vaikean masennuksen syvissä syövereissä...enkä tahdo muistella sitä aikaa. Uuh kun alkaa puristaa...
Mie meen vierihoitoon illalla!!! :)))
kun on tuollaisia suunnitelmia :) Muurinpohja lettuja,ja vierihoitoa D) Taas elämä hymyilee :)
Voisitpa vaikka tuodakin. Muutama vuosi sitten katkaisin jalkani parista kohtaa juuri juhannuksena. Silloin jäi juhannusviinat juomatta mutta kukaan ei suostunut uskomaan että joku teloisi itsensä juhannuksena selvin päin.
Tarkistin lääkkeet, kaikkia on niin että minä en tarvitse apteekkia.
nauraa?hah,hah,haa.. .
vapaasti.Miksi meille sen kerrot?
Tosin minä en ymmärrä mitä hauskaa jalan katkeamisessa on. Kahdeksan viikkoa kesähelteellä jalka kipsissä ei oikein itseä naurattanut. No ehkä se olisi tuntunut hauskemmalta jos olisi tiennyt että kolmen vuoden päästä kesä tärväytyy syöpää sairastellessa. Sehän se vasta ratkiriemukasta varmaan joistakin onkin.
no enhän minä sun jalan katkeamiselle ja syövälle naura,senkin...senkin...heh,heh,hee.nyt lähden kauppaan ja kun kävelen raspikurkkujen ohi - koitan pidättää hymyäni,heh!
nauramista.Eikä missään sairaudessa-
niitä useitakin raspikurkkuja.Saman kokeneita kuin tää meidän Raspis! Eikös tämä Riki Sorsakin sano itseään raspikurkuksi?Hänet muuten näin syöpäklinikan kahviossa viime kesänä.Miten Raspikurkku,sinulla oli erilainen syöpä kurkussa,kuin tällä laulajalla?
Riki Sorsalla oli se mitä kutsutaan kurkkusyöväksi. Minulla taas syöpä oli äänihuulessa. Molemmat ovat melko harvinaisia.