että naapurissa asunut kiero ja ilkeä henkilö on poistunut kuvioista, ku mie en usko, että jos kusipää on naapurisna niin mie en usko että se siitä suosiolla suostuu häipymään, nimittäin kierot ihmiset viihtyvät aina siellä, jossa on niitä ja varsinkin jos on yksinäinen tahi muuten helppo kohde, niin ei varmana lähde kulumallakaan pois naapurustosta.
Niin siis onko kellään kokemusta, jossa olisi kusipää- kiero- mulkku- sika- munapää, häipynyt ihan omasta tahdosta. Mie luulen että se on mahdotonta jos sellaisen talossa ei ole mitään suurempia onkelmia. Miten on??????
Niin siis onko kellään kokemusta, jossa olisi kusipää- kiero- mulkku- sika- munapää, häipynyt ihan omasta tahdosta. Mie luulen että se on mahdotonta jos sellaisen talossa ei ole mitään suurempia onkelmia. Miten on??????
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskoisin, että tuon sortin hankalat naapurit ovat niitä pitempiaikaisia asukkeja mitä olla saattaa. Meidän hankaluus on sen sortin tapaus, joka tahtoo asua samassa paikassa ja varmaankin kiintymys paikkaan lisää mustasukkaista omistamisen halua sekä tahtoa päästä valtaan, koska hän uskoo olevansa ainoa joka jostakin jotakin tietää tai tajuaa. Kaikki muutokset, uudet ihmiset ovat hänelle uhkia, mutta uhan pelko muuttuu hänessä vihaksi ja kaunaksi. Ainoa keino tulla hänen kanssaan toimeen olisi alistua hänen tahtoonsa ja myöntää kaikessa, missä hän uskoo olevansa oikeassa. Sellainen on kuitenkin mahdotonta, koska joskus on myös otettava muiden asukkaiden toiveet ja odotukset huomioon ja siitä syntyy tietysti vaikeita ristiriitoja, joita hankaluus katkerana hauduttaa mielessään. Tilaisuuden tullen hankaluus saattaa suoltaa muistilokeroistaan kymmenenkin vuoden juttuja, joita normaali ihminen tuskin jaksaisi enää miettiäkään.
Yleensä hankalalla naapurilla on aika köyhä, yksipuolinen elämä ja hyvin vähän tekemistä, alistettu puoliso ja huonotapaiset lapset (riippuen tietysti missä ikävaiheessa kukin hankaluus elää, mutta he ovat noidankehässä itsensä kanssa vahtiessaan kaikkea mitä muut tekevät).
Kannattaa muistaa, että ilkeät ja kierot hankaluudet voivat itse todella huonosti, joten seuraavan kerran tuntiessasi olosi onnelliseksi tiedät ettei hankala naapurisi kykene koskaan tuntemaan samaa. Eikös se ole aika kurjaakin?
Asuin onnellisena RT:ssa muutaman vuoden, kunnes sinne muutti joku eläkkeelle jäänyt äijä akkansa kanssa. Alkoi päissään juosta tuon tuostakin vittuilemassa. Taisi juovuspäissään välillä ulista kuullekin, vai mitä lie mökää piti. Muutin muuanne silloisen mieheni kanssa, mutta kun tuli ero niin jouduin palaamaan omaan asuntooni. Äijä kävi lupailemassa että hän yrittää olla asiallisesti kun on tullut sanomista. Oli ostanut vielä toisen asunnon entisen lisäksi, ja yhdistänyt ne toisiinsa.
Kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, ryntäsi tämä ukko taas vittuilemaan aina päissään. Ihan kuin olisin ollut hänen omaisuuttaan kun asuin hänen "valtapiirissään", eli aina kun minulla oli mies, tulee tämä haistattelemaan. Yksinäisenä olin saanut hetken olla rauhassa.
Kyllästyin ja myin asuntoni. Vieläkin vituttaa lähes 10 v päästä koska ne asuntorahat menivät sen siliän tien kaikenlaiseen typerään ja ukko senkuin asua pönöttää siellä edelleen. Mutta yritän ajatella asian niin että hyvä kun lähdin sieltä, tiedä mitä olisi siellä (muidenkin) juoppojen seassa tapahtunut silloin kun ei sattunut poikaystävä olemaan paikalla. Yksikin toinen äijä kävi kertaalleen käsiksi keskellä metsää, ja toinen marssi asuntoon keskellä yötä kun helleyönä kehtasin vähän tuulettaa. Olin siellä ilmeisesti joka kääkän omaisuutta vain sen takia että asuin siellä...
Eli vanhempi riesa jos asuu lähellä niin se ei lähde ennenkuin tuoni tai joku humalainen puukkomies toimittaa pois!
minkälaista vittuilua. Oliko sellaista että sun pitäs tehä sitä ja et tollee ei, vai minkälaista vittuilua.??
...mutta eka oli sellainen "tutustumiskäynti" sen äijän taholta että hän soittaa ovikelloa ja pönöttää siinä ja kysyy että oletko sinä se sotkuinen akka jolla on 10 kissaa.
Minulla oli siihen aikaan 4 kissaa, mahdollisia sotkujani eivät naapurit joutuneet kärsimään ja mitähän se kenellekään kuului vaikka olisikin ollut 10 kissaa... Ilmeisesti olin puheenaihe kissojeni määrän vuoksi ja humalikon piti sitten tulla asiasta sössöttämään.
Kaikkia vittuiluja en tosiaankaan muista ja osan äijä määki silloiselle kumppanilleni, eikä hän niitä suostunut minulle kertomaan. Ehkä parempi niin.
Sitten kun aloin vuosia myöhemmin seurustella nykyisen mieheni kanssa, tulee tämä äijä kysymään minulta että oletko lesbo. Syynä ilmeisesti se että nyk. mieheni ei ole kovin pitkä (mutta ei kyllä mitenkään naisen näköinen).
On se kova pala vanhalle äijälle kun ei naapurin akka (minä siis) olekaan enää sinkku...