Tästä aiheesta ei kai kovin paljon ole tällä palstalla juteltu, eli siis jos ei imetyksestä nauti.
Meillä poika on nyt 6kk. Täysimetin 5kk ja viikko, jonka jälkeen pientä kiinteiden maistelua. Melkein voisin sanoa että imetyksestä en ole nauttinut päivääkään niinkuin sitä aina hehkutetaan, että ihana läheinen hetki jne.. Minulle ainoastaan paras mahdollinen ravinto lapselleni. Yksi syy siihen että en imetyksestä suuresti nauti voi johtua sitä että oman atooppisen ihon takia rinnat ovat lähestulkoon koko ajan rikki ja poika viihtyy usein rinnalla, mikä välilä rasittaa, väsyttää ja ärsyttää. Poika on myös asentorajoitteinen ja makuullaan olisi vain paras. Istuvilleen jos yrittää on se sellaista rimpuilua ja kiukkuilua että hermot meinaa mennä itsellä. Senpä takia kyläilyt on välillä hieman tuskallisia.
Korvikkeiden aloitus ei ole vaihtoehto minulle, koska imetys muuten sujuu moitteetta. En ikinä pystyisi aloittamaan korvikkeiden antoa omista itsekkäistä syistä. Katuisin sitä kenties koko elämäni. Yritän vain ajatella että ei tämä kauaa kestä jne..
Onko meitä muita, jotka ei erityisesti
imetyksestä nauti ja tekee sitä tavallaan väkisin. Huonoa omatuntoa tästäkin tietysti poden ja mietin olenko outo... mutta näin..
Meillä poika on nyt 6kk. Täysimetin 5kk ja viikko, jonka jälkeen pientä kiinteiden maistelua. Melkein voisin sanoa että imetyksestä en ole nauttinut päivääkään niinkuin sitä aina hehkutetaan, että ihana läheinen hetki jne.. Minulle ainoastaan paras mahdollinen ravinto lapselleni. Yksi syy siihen että en imetyksestä suuresti nauti voi johtua sitä että oman atooppisen ihon takia rinnat ovat lähestulkoon koko ajan rikki ja poika viihtyy usein rinnalla, mikä välilä rasittaa, väsyttää ja ärsyttää. Poika on myös asentorajoitteinen ja makuullaan olisi vain paras. Istuvilleen jos yrittää on se sellaista rimpuilua ja kiukkuilua että hermot meinaa mennä itsellä. Senpä takia kyläilyt on välillä hieman tuskallisia.
Korvikkeiden aloitus ei ole vaihtoehto minulle, koska imetys muuten sujuu moitteetta. En ikinä pystyisi aloittamaan korvikkeiden antoa omista itsekkäistä syistä. Katuisin sitä kenties koko elämäni. Yritän vain ajatella että ei tämä kauaa kestä jne..
Onko meitä muita, jotka ei erityisesti
imetyksestä nauti ja tekee sitä tavallaan väkisin. Huonoa omatuntoa tästäkin tietysti poden ja mietin olenko outo... mutta näin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä vauva vasta hitusen alle kuukauden ikäinen ja koko ajan olen ollut sitä mieltä, että tällä kertaa imetys on ollut enemmän rasitus kuin nautinto.
Imetys alkoi rikkinäisillä rinnanpäillä ja verirakkuloilla sekä sanan mukaisesti päätä seinään hakkaamalla. Lisäksi vielä viisi vuotias esikoinen ei ole koko aikana saattanut sulattaa, että vauva on rinnalla. Tätä on hänen kanssaan käyty läpi juttelemalla, mutta laihoin tuloksin. Edes isän läheisyys ja touhuaminen hänen kanssaan imetyksen aikana ei ole auttanut vähentämään raivareita. Hän yrittää kaikin keinoin häiritä imetystilannetta (tulee nipistelemään rinnoista, härkkii vauvaa, saattaa jopa yrittää satuttaa vauvaa, vaikka muuten on vauvan kanssa tosi nätisti ja kohtelee häntä hellästi).
Toki menee aikaa ennenkuin hän sopeutuu tilanteeseen ja äidin ajan jakamiseen vauvan kanssa, mutta silti mietin monesti, että samalla kun annan toiselle otan toiselta pois.
Olemmekin miettineet miehen kanssa, josko siirryttäisiin korvikkeeseen. Ei lienee sekään kenellekään hyväksi, että äiti itkee riittämättömyyttään ja potee huonoa omaa tuntoa kaiken aikaa. Tiedän, että äidinmaito on se paras mahdollinen ravinto vielä näin pienelle, mutta silti. Esikoinen sai pelkkää rintamaitoa 4,5 kk, lopettamaan jouduin silloin imettämisen hänen laajojen allergioidensa takia. Silloin imetttäminen oli ihan toisenmoista ja nautinkin siitä täysin siemauksin.
..En minäkään imetyksestä varsinaisesti nauttinut. Imetys sujui meillä kyllä hyvin niin kauan kuin sitä kesti mut minkäänlaisia "kiksejä" en siitä saanut. Rinnanpäät kestivät sen hyvin ja maitoa tuli muutenkin hyvin ja olihan se mukavaa kun vauva mua katseli silmiin mutta saman hellän hetken koin vauvan kanssa kun annoin pullosta. Välillä oikeen inhotti se kun vauva imi rintoja (en siis vauvaa tietenkään inhonnut mutta se tunne kun rintoja imettiin) Imettäminen oli minullekin vain ja ainoastaan sitä että vauva sai tarvitsemansa ravinnon. Nyt varmaan joku alkaa tästä mulle räkyttään mutta näin minä sen koin enkä varmasti ole ainut.
samanlaisia tunteita imetystä kohtaan:( en myöskään ole nauttinut imetyksestä, vaikka imetys on sujunut ilman takkuiluja alusta lähtien.. mutta minuakin välillä ihan inhottaa, kun vauva imee rintoja ja aivan alussa kun vauva aloitti imemisen ja rinnat alko vuotaa, niin itselle tuli henkisesti huono olo(en osaa selittää tarkemmin, en ole aikaisemmin tuntenut niin???!!!) täysimetin sen puol vuotta ja meinaan jatkaa osittaista imetystä nyt sinne vuoden ikään, mutta sitten lopetan!
tiedän että äidinmaito on parasta ravintoa lapselleni ja sen vuoksi jaksan aina jatkaa imetystä, koska rakastan lastani todella paljon. jos lopettaisin en antaisi sitä itselleni koskaan anteeksi, koska silloin ajattelisin itseäni enemmän kuin lastani.
Joo mul sama ajattelin vuoteen imettää ja sit lopetan heti. tai jos jotenki kiinnynkin imettämiseen niin ilman muuta jatkan vielä.. Hienoa että olet täysimettänyt 6kk, se on harvinaista ja hatun noston arvoinen suoritus. Hyvä me nuoret äidit!! =)
Äiti -85
Ajattelin aloittaa itse ketjun jossa kysyn tätä samaista asiaa mutta sattumalta törmäsin tähän, joten löysin heti "kohtalontovereita".
Alusta asti se on ollut yhtä tuskaa. Sairaalassa olo oli vielä yhtä helvettiä, kun maito ei ollut noussut ja matalien rinnanpäiden takia en edes kyennyt imettämään ilman rintakumia. Siihen vielä oikein "kannustavia" hoitajia päälle niin soppa oli valmis.
Nyt on maitoa hyvin ja imetän ilman rintakumia joten se on helpottanut kovasti imettämisen "sietämistä". Sietämistä helpottaa myös se, että annan miehelleni syöttövuoroja, eli korviketta pullosta joskus iltaisin jos edellinen yö on ollut yhtä tuskaa ja minulla levon tarve.
Inhottavimpia asioita imettämisessä on esim kun pojalla on usein maha kipeä ja omissa tuskissaan se oikein järsii nänniä. Siinä vaiheessa tekee mieli jättää koko homma sikseen noin lievästi ilmaistuna. Toinen on jatkuva rinnalle nukahtelu josta seuraa tiheät syötöt. Ois kiva jos söisi kerralla kyllikseen ja sitten nukkuisi tms.
En halua lopettaa imettämistä - vaikka sitä inhoankin - sen vuoksi, että pullotiski olisi ärsyttävämpää eli tämä tapa on vaivattomampi ja myös vauvalle paras. Sen voin kuitenkin meidän pojasta sanoa että korvikkeella meillä nukutaan paremmin.
Sitä en ymmärrä miksi korvike olisi pahasta. Kun keskustelin asiasta neuvolassa, minulle sanottiin että äidin hyvinvointi on myös vauvan etu ja jos imetys on ehdottoman vastenmielistä ei siihen pidä pakottautua. En halunnut lopettaa joten keksin keinoja sen sietämiseksi plus mietin aina sen hyviä puolia yrittäen sivuuttaa ne huonot. Toistaiseksi tämä auttaa. Katsekontaktia minulla ei ole pojan kanssa imettäessä ollut koskaan. Koska tästä syystä koen koko homman tylsänä, pystyn lukemaan, pelaamaan ps2:sta ja istumaan koneella imettäessä :D Kaikkeas sitä oppii.