laski siipensä yksinäinen
tuo haavoitettu enkeli
rikkinäinen
raskaat saappaat jalassa
kylmä ase kädessä
kohottaen lyömään
rikkirevityt kasvot
joissa laulaa:
- enkelin sait kasvot pienen
sievän enkelin
puhtauteni riistetty
väkivalloin avattu
pieni ruusunnuppu
isot kourat solmivat
hiukset käsien ympärille
pyörittäen vaatehuoneen
kylmään seinään
älä siinä huuda lapsi!
- olet liian hauras ymmärtämään
miten isot ihmiset leikkii
tuolla kulman takana
ajaa valkoinen hevonen
selässään unityttö
he kaksi ovat yksi
soljuen menevät
hautasumaallepäin
käsissään mustat ohjakset
katso miten valkoinen on siintävä
kivihauta - siellä lepää
kristallinkirkas veripisara
sulautuen maaksi jälleen
hymyilkää - olettehan naamioiden teatterissa !
laski siipensä
tuo yksinäinen
haavoitettu enkeli
rikkinäinen
jos olisit semmoinen
tai kunpa tämmöinen
mutta kun oletkin
tuommoinen niin -
miten miten sua koskaan
kukaan voi rakastaa
eihän ei koskaan
ehkä joskus rakkaani ?
sanoi runo -
jossain ikuisuuksien ihmeissä
sormin maalatuissa lasimosaiikissa
viiltäen kasvoille merkin
olet polttohaudattu enkeli
korkean kirkontornin lasiakkunalla
missä hirttoköysi
odottaa löytymistäsi
tuo haavoitettu enkeli
rikkinäinen
raskaat saappaat jalassa
kylmä ase kädessä
kohottaen lyömään
rikkirevityt kasvot
joissa laulaa:
- enkelin sait kasvot pienen
sievän enkelin
puhtauteni riistetty
väkivalloin avattu
pieni ruusunnuppu
isot kourat solmivat
hiukset käsien ympärille
pyörittäen vaatehuoneen
kylmään seinään
älä siinä huuda lapsi!
- olet liian hauras ymmärtämään
miten isot ihmiset leikkii
tuolla kulman takana
ajaa valkoinen hevonen
selässään unityttö
he kaksi ovat yksi
soljuen menevät
hautasumaallepäin
käsissään mustat ohjakset
katso miten valkoinen on siintävä
kivihauta - siellä lepää
kristallinkirkas veripisara
sulautuen maaksi jälleen
hymyilkää - olettehan naamioiden teatterissa !
laski siipensä
tuo yksinäinen
haavoitettu enkeli
rikkinäinen
jos olisit semmoinen
tai kunpa tämmöinen
mutta kun oletkin
tuommoinen niin -
miten miten sua koskaan
kukaan voi rakastaa
eihän ei koskaan
ehkä joskus rakkaani ?
sanoi runo -
jossain ikuisuuksien ihmeissä
sormin maalatuissa lasimosaiikissa
viiltäen kasvoille merkin
olet polttohaudattu enkeli
korkean kirkontornin lasiakkunalla
missä hirttoköysi
odottaa löytymistäsi
Vastaukset 2
Vanhimmat
jota elät? Luulin sinun löytäneen toisenlaisen todellisuuden, jossa on ovi parantumiseen ja toivoon. Eikö ole olemassa läsnäoloa joka auttaa pientä ihmistä eheytymään? Eikö ole olemassa rakkautta - joka ei ole riippuvainen menneistä eikä nykyisistä olosuhteista? Tiedät että on. Mutta parantuminen TODELLISISTA KAUHEUKSISTA mitä on elämässään kokenut edellyttää TODELLISTA KÄÄNTYMISTÄ VALOON jolloin joutuu ottamaan todesta oman vastuunsa... Kukaan ei ole vastuussa siitä mitä toiset ovat hänelle menneisyydessä, lapsuudessa ja nuoruudessa ja senkin jälkeen tehneet, mutta jokainen on vastuussa kuinka niihin asioihin suhtautuu -
Ja meneekö niiden taakse piiloon omia kauhistuttavia tekojaan.
Joka tapauksessa. Puhutteleva runo.
mutta hyvä.