televisiosta sarjamurhaajasta kertovan elokuvan Salomonin tuomio. Olin väsynyt ja sen mukaiset ovat muistikuvatkin siitä:
Pedofiilin uhriksi joutuneen tytön isän mielestä pedofiili oli päässyt liian vähällä kun hänet oli vapautettu. Tytön isä tappoi oikeuden lautamiesjoukkoa, yhden kerrallaan ja numeroi uhrinsa.
Jutun tutkinnan siinä vaiheessa kun ei vielä tiedetty kuka murhaaja oli, puhuttiin sarjamurhaajan profiilista yleisemmällä tasolla: anaalikaudelta oli jäänyt jokin fiksaatio, määräävässä asemassa olleen poika …
Katsoitteko elokuvan? Mitä muita piirteitä profiiliin kuului? Tai jos ette katselleet elokuvaa, mikä käsitys teillä on sarjamurhaajalle tyypillisestä persoonallisuudesta tai sarjamurhaajan profiilista? Mikä hänessä paljastaa, että hän voi ottaa hengen toiselta ihmiseltä?
Pedofiilin uhriksi joutuneen tytön isän mielestä pedofiili oli päässyt liian vähällä kun hänet oli vapautettu. Tytön isä tappoi oikeuden lautamiesjoukkoa, yhden kerrallaan ja numeroi uhrinsa.
Jutun tutkinnan siinä vaiheessa kun ei vielä tiedetty kuka murhaaja oli, puhuttiin sarjamurhaajan profiilista yleisemmällä tasolla: anaalikaudelta oli jäänyt jokin fiksaatio, määräävässä asemassa olleen poika …
Katsoitteko elokuvan? Mitä muita piirteitä profiiliin kuului? Tai jos ette katselleet elokuvaa, mikä käsitys teillä on sarjamurhaajalle tyypillisestä persoonallisuudesta tai sarjamurhaajan profiilista? Mikä hänessä paljastaa, että hän voi ottaa hengen toiselta ihmiseltä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sarjamurhaaja#Psykologia_ja_muodostuminen
Saako aikaan keskustelua tästä aiheesta?
Cleckleyn osittain hivenen hollywoodmainen lista psykopatian tunnusmerkistöstä (sarjamurhaajat lienevät kaikki psykopaatteja, vaikka kaikki psykopaatit eivät ole sarjamurhaajia)
1. Superficial charm and above average intelligence.
2. Absence of delusions and other signs of irrational thinking.
3. Absence of nervousness or neurotic manifestations.
4. Unreliability.
5. Untruthfulness and insincerity.
6. Lack of remorse or shame.
7. Antisocial behavior without apparent compunction.
8. Poor judgment and failure to learn from experience.
9. Pathological egocentricity and incapacity to love.
10. General poverty in major affective reactions.
11. Specific loss of insight.
12. Unresponsiveness in general interpersonal relations.
13. Fantastic and uninviting behavior with drink, and sometimes without.
14. Suicide threats rarely carried out.
15. Sex life impersonal, trivial, and poorly integrated.
16. Failure to follow any life plan.
Sanovat että muun muassa pörssimeklarina pärjää psykopaattina varsin hyvin. Äärimmäisen kilpailullinen työyhteisö ja muiden rahoilla pelaaminen on kuin luotu sosiopaatille, jolla ei ole lainkaan tunnontuskia tai empatiaa, mutta erittäin hyvä riskinottokyky. Piittaamattomuuskin voi olla etu kun pelataan muiden rahoilla, ettei käy päätä kylmäämään.
olisi ollut tarpeen.
Psykopatiassa perinnöllisilläkin seikoilla on tekemistä, mutta ymäristötekijät ovat varmaan niitä, jotka puhkaisevat taipumuksen toteutusten tasolle.
Olen katsonut, että elämäntuhoamisen toteutuskeinoista kirjoittaminen on myös kirjailijan alkujen tehtävä, vaikka hirvitykset eivät ihan sarjamurhaajia olisikaan.
Raha kiinnostaa kaikkia, mutta jossakin lienee epämääräinen raja siitäkin minkä ylitettyään suhde rahaan ja keinot sen hankkimiseksi ovat jo sairaita.
Toinen on asenne muille elollisille kärsimyksen tuottamiseen. Jos laittaa madon koukkuun onkiakseen kalaa, se on eri asia kuin pujottaa matojen sisään koukku, jotta voi tuottaa niille tuskaa.
Aihe on kiinnostanut pitkään, sillä hämmästelin ja hämmästelen edelleen muutamien tuntemieni ihmisten konstivalikoimaa ja puheita.
Heistä yhdestä johtuu, että aloin seurata maailmanmenoa aivan toiselta kantilta kuin siihen asti, enkä näköjään pääse siitä irti.
tällaisen, mielestäni aiheeseen sopivan:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Siitoin
että asia on sinulle tärkeä.
Itse en ole joutunut uhriksi, enkä ole ollut edes vaaravyökkeellä, mutta eräs ystäväni on.
Hän muistaa kaiken vaikka asiasta on jo yli neljäkymmentä vuotta ja hän on tapahtuneesta erittäin katkera.
Hän arvelee, että hänen äitinsä ja siskonsa tiesivät mitä hänelle tehtiin, mutta kukaan puuttunut asiaan ja hänen kiduttamisensa kesti monta vuotta.
Mies oli lähipiirissä arvostettu henkilö, oliko niin,ettei kukaan halunnut? tahtonut? muka tajunnut?
Aika oli toinen, mutta nyt äitinä ajattelen, että olisin raivopäänä mennyt väliin ja olisin keksinyt koston, jos muuten ei asiaan olisi puututtu.
Mutta.....
Tiedän, että parasta viisautta, on jälkiviisaus, eikä tämä ole edes sitä.
Asia on tärkeä, kuinka voisimme olla avuksi?
Kirjoittamallako?
hyvän neuvon sen erottamiseksi, kumpiko on psykopaatti ja kumpi hänen uhrinsa:
Psykopaatti näyttää terveeltä. Hän hurmaa naapurinsa ja uhrinsa sukulaiset.
Uhrin erottaa arasta ja hapsottavasta olemuksesta, ja hän näyttää hullulta.
Kiinnitin huomiota sen Jarmo Björkvistin(onkohan nimi oikein) suhtautumisen vaimonsa Paulan sukuun; heti valmis auttamaan appiukkoaan. Paula ei tosin näyttänyt hapsottavalta ja vähäenergiseltä, mutta hänen miehensähän ei ollut kyennytkään vielä eristämään häntä muusta maailmasta.
Olen ymmärtänyt, että yleensä psykopaatti pyrkii eristämään uhrinsa, jotta ei jäisi kiinni kulissientakaisesta toiminnastaan.
että psykopaattien uhreja auttaa se, että asioista puhutaan. Asioista puhuminen pelottaa psykopaatteja.
Minun edesmennyt kumppanini ei pelännyt poliiseja, koska hän käytti poliisissa olevaa sukulaistaan kilpenään. Kertoi ilmoittaneensa hänet putkaan vieneille pliiseille kenen sukulainen hän on.
Mutta hän ei ole uhannut minua sen jälkeen kun eräs mielenterveystoimiston psykiatri sanoi tukevansa minua avioeron ottamisessa. Ja tuki myös.
Lasten kautta on kulkenut niin paljon kaikenlaista, että ihmettelen miten kelvollisia lapsista sentään kasvoi, joskin heistä tuhoutui paljon.
kuitenkin ollut toinen vanhempi ehjä tai tai ainakin järkevämpi.
Se olet ollut sinä.
Rikki menneet lapset ovat suuri haaste ja vaikka me vanhemmat annamme heidän lentää pesästä, voisimme olla kuitenkin koko loppuelämämme lastemme tukena, se on tärkeää, vielä "aikusellikin lapselle".
Usko minua, tiedän sen.
Ja silloin voi tapahtua eheytyminen.
kuten mainitsit, aikuisetkin ihmiset tarvitsevat toisiaan.
Suvussa edellisten sukupolvien tehtävä on kertoa nuoremmille heidän lapsuudestaan. Sehän tässä on ikävää kun hyviä asioita on liian vähän kerrottavaksi ja ikäviä asioita on liikaa.
Mutta ihmisen on parempi, että hän tuntee juurensa kuin että ne on leikattu pois. Olen nimittäin vakuuttunut siitä, että huonoistakin lähtökohdista voi kasvaa maailmanparantajia, eikä välttämättä sen tuhoojia.
No mitä tahansa lapsena saatu trauma.
syynä olla mikä tahansa trauma?
Saanen epäillä.
Suurin osa tuntemistani aikuisista on kokenut lapsena jonkinlaista pahaa (koska sota oli lähellä ja ihmiset olivat rikki ja osa vanhemmista niin omien traumojensa vankeja, etteivät osannet huolehtia lapsistaan) , eivätkä ole syylistyneet mihinkään tuonkaltaiseen. Eivätkä muihinkaan rikoksiin lapsia kohtaan.
on kirjoittanut, että jos on kokenut vanhempiensa taholta trauman ja asiaa ei ole käsitelty, tämä saattaa jatkaa kohtelemalla omia lapsiaan samalla tavalla kuin häntä itseään oli kohdeltu.
On tietysti mahdollista, että muutkin lapselle tärkeät ihmiset voivat olla traumatisoivia, mutta yleensä lapsi saa turvaa vanhemmistaan ja asiat tulevat käsitellyiksi.
Myös aikuinen voi saada traumoja, jotka voivat muuttaa hänen koko loppuelämänsä hänen läheistensä kummastukseksi, mutta käsiteltyinä tuoreeltaan ne menettävät tuhoisan latauksensa.
ei kehkeyttynytkään sopivaksi puskajutan kirjoittamaan, koska oleellisin jäi mainitsematta.
Sodassa olleita ja heidän läheisiään on ollut paljon ja he ovat voineet käsitellä tapahtuneita keskenään. Mutta sodassa sillä tavoin järkensä menettäneitäkin on ollut paljon, ettei heille vertaistuesta ole ollut apua.
Kohtaloni liippaa aihetta.
Minun sukupolveni on se, joka kantaa sota-ajan lasten taakkaa.
Äitini ja isäni ovat sota-ajan lapsia ja menneet rikki niissä kahinoissa.
Sota-ajan jälkeen ei ollut juurikaan vetaistukea, eikä miehet tai naiset monasti edes halunneetkaan puhua asioista. Oliko käynyt käsky olla hiljaa, vai raskaiden asioiden paino esti puhumasta?
Miten meidät on kasvatettu? -Risoiksi ja epävarmoiksi, vasta nyt, me voimme alkaa muuttaa kehitystä, mutta me olemme joutuneet niin kovaan puristukseen, että kuinka selviämme?
Monet eivät ole selvinneet, se nähdään tilastoista, joita vastaan yhteiskunta nyt yrittää taistella.
Syitä ja seurauksia on niin monia, oikeaa, löytyykö kirjoista?
Olen lukenut asiasta paljon ja yksikään kirja ei suoraan osu maaliin.
Eikä voikaan, sillä yksilöitähän me olemme, jokainen.
alkoivat käydä kodin ulkopuolella töissä vasta jotain 1960 luvulla ja nähdä muutakin rahaa kuin lapsilisät.
Ja miehet olivat tottuneet pitämään valtaa, joka yleensä oli niin makeaa, etteivät he siitä helposti luopuneet.
Minun äitini itsetunto oli kehittynyt siinä miten hyvin hän hoiti karjan, lapset ja muut taloustyöt. Rahaa hänellä oli vain ne lapsilisät, joita hän sai pitää muutaman tunnin ajan itsellään.
Nyt pitää käydä katselemassa niittyä. Kerään sieltä suolaheiniä, horsmanlatvoja, mustikanlatvoja ja lopuksi otan takapihan viinimarjapensaasta muutamia lehtiä ja teen niistä vihreätä juomaa.
ihmiselämässä onkin vikana, miesten ylenmääräinen vallantunne, jolle ei ole mitään perustetta.
Tai siis onhan sille.
Se on alkukantaista, luolamiehen ärjyntää, pitääkseen reviiriltään loitolla villieläimet ja muut miehet, kun ihmisiä ollut niin vähän.
Nyt tuolla tunteella ei tunnu olevan mitään virkaa, mutta ovatko miehet muuttuneet?
Eivät.
He ovat "muka" edelleen kodinpuolustajia, saalistajia, naistensa päämiehiä.
Kissan viikset.
Useat naiset ovat valinneet elämän ilman miehiä, haluavat lapsenkin / lapsiakin, ilman miestä.
Ennen aikaan se häpeä, nykyään (kiitos avara katseisten ja ahkerien naisten) se on mahdollista ja naiset pärjäävät oikein hyvin.
Naiset ovat muuttuneet aikojen aikojen saatossa, alistetuista, kurjasti kohdelluista, ala-arvoisesti koulutetuista rassuista, enemmän kuin miehet, jotka edelleen roikkuvat testoroninsa varassa, ohuessa langassa, joka on katkeamaisillaan, joka hetki.
Emme olekaan enää komenneltavissa ja miesten suojeluksen tarpeessa, kuten joskus ennen.
Ja jokainen negatiivinen kokemus miehistä ja heidän valheellisista tarkoitusperistään, avaa aina silmiä enemmän, näkemään totuuden selvemmin.
että olet lukenut samanlaista kirjallisuutta ja seurannut muutoksia suunnilleen samalta kantilta kuin minäkin. Kaikkia miehiä ei tosin voi niputtaa ja tuskinpa sinäkään kaikkia niputat?
Luulen, että miesten suoraviivaisempi kyky tehdä ratkaisuja ja viime kädessä fyysinen voima tekee heistä sopivampia perheenjohtajiksi, mutta kaikki miehet pitäisi ensin kasvattaa miehiksi.
Perustelen miesten johtoasemaa sillä, että luonnossa kaikki urokset ovat sellaisia. Naaraat nousevat hampaat irvessä urosta vastaan vain, jos uros uhkaa sen pentuja.
Olin aistivinani meissä samantyyppistä heikkoutta. Itse olen yrittänyt tehdä "naisellisesta?" manipuloinnista lopun tai ainakin luopumispäätöksen heti kun ymmärsin sen tuhoavuuden.