haluan kuulla teiltä yksinhuoltajat, yleensäkin miten teidän arki sujuu?Miten raha-asiat?(miten pärjäätte). Miten teistä tuli yh:ta,miten pääsitte yli erosta? Ihailen yksinhuoltajia, ite olen avoliitossa,mutta välillä vaan tuntuu että en tiedä tullaanko viettämään loppuelämää yhdessä.. ja se vähän pelottaa! Toisaalta ajattelen että jos ero tulee niin kyllä minä pärjään ja onhan mulla ystävät ja sukulaiset, ja ennen kaikkea;mä en jää koskaan yksin, lapsi on mun kanssa aina,me ollaan aina tiimi, se on tärkeintä! Toivon toki että suhde mieheeni kestää,mutta silti sitä miettii että jos se ei olekaan mua varten,jos riitoja tulee liikaa, ja että riittääkö se elämä mulle mitä nyt elän.. siis mä olen sellanen taivaanrannanmaalari,tunneihminen, kun taas mies järki-ihminen ja niin "tunteeton"..
kertokaas..
mirkku
15554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
otetaan vain päivä kerrallaan ja mitä elämä vastaan heittää. Ei meillä ole koskaan ollut varaa muuta kun haaveisiin mutta toimeen on tultu ja aiotaan tulla vastedeskin. Vaikka tuntuu siltä että toiset ihmiset yrittävät tehdä elämää sietämättömäksi kaikin tavoin. Siis sellaiset ihmiset joilla on päällisin puolin kaikki hyvin. On autot ja asunnot ja rahaa mennä ja tulla ja harrastella. No kaikkeen tottuu ja eihän tämäkään ikuista ole, jonain päivänä lapset lentävät pesästään ja silloin se Yksinhuoltajuuskin päättyy. Eipä ole naapureillakaan louskuttamista sitten enään.
Kyllä sen sanon että olen tuntenut elämääni todella paljon rikkaammaksi saadessani omistautua pelkästään lapsilleni erottuani miehestäni. Hän kun oli sellainen iso huollettava ja vaati enemmän aikaa itselleen kun minulla olisi lasten takia ollut antaa. Kyllähän se ero oli pettymys ja teki kipeää pitkän aikaa ja ehkä juuri sen takia olenkin ollut yksin lasteni kanssa kaikki nämä vuodet. Enkä olisi kyllä, tässä ajateltuna, aikaani jaksanut jakaa millekään "uudelle" miehelle elämässäni. Lapsissa oli aivan tarpeeksi työtä ja omassa yrityksessäni joka tosin kaatui lamavuosiin v-92. Sen jälkeen olen tehnyt niitä töitä joita olen saanut ja ollut välillä työttömänä, mutta onnellinen olen ollut siitä että aikaa on ollut antaa lapsilleni paljon enemmän kun monella muulla on ollut. Ja vaikka Yksinhuoltaja ja köyhä olenkin niin lapseni ovat tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä. Eivät mitään rosvoja ja ryöväreitä eikä muitakaan pahantekijöitä kuten täällä yksi kirjoitti yksinhuoltajien lasten olevan.
Ihan hyvin näin jälkikäteen ajatellen se meidän arki on sujunut, on niitä vastoinkäymisiäkin ollut. Mutta enimmäkseen ne kyllä ovat johtuneet joistain ulkopuolisista ihmisistä kun mistään perheen sisäisistä ongelmista. On meillä käyty samat vaiheet läpi kun kaikkien lasten kanssa yleensäkin käydään mutta kunnialla kaikesta on selvitty ja sisulla. Ja keskustelemalla asioista selviää aina. Ja tiedän että Jumalalla on sanansa sanottavana ollut meidän elämässämme myöskin. Sillä Hän kyllä pitää huolen aina omistaan :)
Että näin meillä.....
nimittäin yksinhuoltajuus ei todellakaan ole ikuista!
tapanani en pidä velehdella tai satuilla asioita. Vaan kerron asiat sellaisina kun ne ovat ja ne muistan. No aika typistettynä kuitenkin sillä kaiken kertomiseen menisi jo liian paljon aikaa tai tilaa.
Tarinoiden sepittelyn jätän vaikkapa sinulle Keke.
autuuden ja onnenkeskellä sitten yh ITSE HALUAA antaa lapsensa esim. viikonlopuiksi sijaisperheeseen?
Toinen kysymys on, miksi äiti AINA PIILOUTUU lastensa taakse, kun aletaan tivata tarpeeksi hankalia? Tehän päätätte YKSIN ja olette YKSIN vastuussa lastenne pahoinvoinnista!
Esimerkkinä viidesluokkalainen, joka nyt saa psykiatrista hoitoa "isäpulmaan", jonka koulussa huomasi opettaja. Raskasta oli pojan koulussa piirtää isänpäiväkorttia olemattomalle isälle. Itku siitä tuli. Koko tunnin kestävä. ÄITI ei tiennyt mitään. Yksinhuoltaja. Muitakin asioita oli.
Te olette ihmisiä, jotka kuvittelette olevanne kahden ihmisen arvoisia. Pystyvänne siihen, mihin moni ei pysty kahdestaankaan! Tilastojen mukaan ON TOTTA,että yksinhuoltajilla on perheitä enemmän sosiaalisia ongelmia! Se seuraa myös lapsille! Ennen se oli häpeä, hyvät naiset, nyt te teette siitä kunnianosoitusta! Itsekkäästi itsellenne, lastenne kustannuksella!!
tässä eletään kuten eletään ja kuten pakko on elää. Mikä sinä olet sanomaan miten pitää tehdä ja ajatella. Ei me muiden syntejä niskassamme kanneta, eli älä täällä yleistä meitä yksiköksi koska olemme monia erilaisia ihmisiä. Ihan kuten muutkin. Ja eikös sen opettajan pitänyt tietää että luokassa kaikilla ei ehkä ole isää kuten ei äitiäkään. Joten mitä sinä yksinhuoltajia syytät siitä että Opettaja mokasi ja antoi kaikille lapsille saman tehtävän vaikka hyvin tiesi että tällä lapsella ei isää ole. (Yleensä luokanopettajat ovat hyvin selvillä kenen lapsi on Yksinhuoltajan lapsi) Ja lasten taakse ei pääse piiloutumaan vaikka kuinka yrittäisi, kyllä se on vanhemmat jotka kantavat vastuun lapsistaan eikä päinvastoin. Ja jos tilanteet ovat sellaisia kuin ovat muilla, niin jos sinulla ei satu niin olemaan, niin mitä siinä vaivaa näet toisten ihmisten asioista. Vai puuttuuko omastasi vaikeuksia ja ongelmia kun koitat niitä täällä aikaan saada itsellesi. Mutta älä sure kyllä niitä sinullekin vielä tulee. Kukaan ei niiltä ole säästynyt etkä säästy sinäkään.
Mistähän muodostat omat käsityksesi kun ei oikein tunnu sellaiselta logiikalta jota normaali "tervejärkinen" ymmärtäisi.
Ja kyllä se Yksinhuoltajakin kaipaa joskus omaa aikaa kuten kahden lapsen huoltajatkin. Eikä se pahoinvointi lapsilla ole kiinni siitä onko Yksi vai kaksi huoltajaa.
Annan hyvän neuvon "ammu ittes", ennekun joku muu sen tekee, sulla on todella ärsyttävä tyyli ilmaista itteäsi.
Tautinen, hoida itsesi kuntoon.
Ja kuule emme me luule olevamme kahden ihmisen veroisia meidän on vain pakko yrittää revetä kaikkeen ihan vain sen vuoksi kun toista ei ole apuna.
Jos on aina kahden huoltajan perheessäkään.
JA LOPETTAKAA TUO YLEISTÄMINEN !!!!!!!!!!!!!
saavat psykiatrista apua siihen ettei isä pidä tarpeeksi yhteyttä.
Siis minä antaisin lasten tavata isää vaikka joka viikonloppu ja lomilla... mutta kun isillä on niin paljon muuta TÄRKEÄMPÄÄ tekemistä kuin lapsensa niin se siitä
Lapsillani on isä jolle voivat korttinsa tehdä harvoin vaan käy niin että isä jaksaa ottaa lapset just isänpäivänä....
Minä en piiloudu lasten taakse... eikä lapset minun taakseni.
Yksin kannan vastuun kaikesta se on totta.. mutta näin vaan on.
Koulussa lapseni ovat noin 9- 10 oppilaita.. no ahdh poikani ei tietenkään ole mutta omalla tasollaan hänkin pärjää hyvin...
mutta tyttäristä voi tulla ihan mitä vaan kun kasvavat.Kaikki ovat reippaita ja terveitä lapsia kaikesta huolimatta. Onneksi huomasin oireet pahoinvoinnista ajoissa. Ja onneksi lapsilla on pienet kouluryhmät ja opella aikaa kiinittää huomio lapsen oireisiin.
Heillä on paljon ystäviä... ihan sydänystävät kaikilla.. ei siis ongelmia sosiaalisuudessa.. eikä minullakaan ole.
Tuttava piirissäni on muutama ns sanottu normaali perhe.. isä äiti ja pari tenavaa... näiden perheiden lapset ovat meidän ruokapöydässämme lähes joka päivä.. koska kotona ei ole ruokaa..vanhempien ryypätessä..
Mutta ei se haittaa.... meillä voidaan valmistaa evästä niin että se riittää parille ylimääräiselle suullekin...
Halauksiakin heille riittää... samoin muutama sana positiivisesti.. mitä ilman kotona ovat.
Nämä kyseiset lapset tietävät sen ja tuntevat olevansa tervetulleita meille aina.
Vapaa aikaa kaipaan... sellaista vapaa aikaa milloin voisin olla vain itselleni ja miesystävälleni... näitä hetkiä on liian harvoin.
Nyt olis pääsiäisenä ollut... 4 päivää mutta minä makasin keuhkokuumeessa joten siinä meni vapaa ajat....
Tasan ei käy onnenlahjat
mutta onnea riittää silti
Pysy siinä tapauksessa sisällä...
Oletko sinä se sijaisperheen edustaja vai mahdollisesti opettaja?
Kasvattaja jollain muotoa?
Olit kumpi tahansa tai mikä tahansa, niin mietippä ennenkuin kirjoittelet noita juttuja.
>olette YKSIN vastuussa lastenne pahoinvoinnista!<
lasten pahoinvointia lisää myös ympäristö syyllistämisillään.
>jonka koulussa huomasi opettaja. Raskasta oli pojan koulussa piirtää isänpäiväkorttia olemattomalle isälle. Itku siitä tuli. Koko tunnin kestävä. ÄITI ei tiennyt mitään. Yksinhuoltaja. Muitakin asioita oli.<
Vaikeaa on huoltajan tietää, pätee myön ns. normaaleihin perheisiin, jos ei kukaan kerro tilanteesta/tilanteista.
Tässäkin tapauksessa ammattitaitoinen, asiantunteva opettaja olisi toiminut toisin!!!
On syyt mitkä tahansa yksinhuoltajuuteen, ei ole muiden, (varsinkaan niiden, jotka osaltaan ovat perheen tukijoita/luottoihmisiä) tehtävä enää lyödä lyötyä.
Hyi h****tti, kiitä luojaasi, ettet kuulu minun tuttavapiiriin.
Ja ihan tiedoksi... yksinhuoltaja maksaa yhden ihmisen toimeentulosta/palkasta ne kaikki pakolliset elämiseen menevät kulut mitä te norm.perheelliset maksatte kaksin.
Palkkaa nauttiva ei saa mitään spesiaalitukia yhteiskunnalta. Kaikki kun lasketaan bruttotulojen mukaan.
Yksinhuoltaja päättää yksin ja kantaa päätöksestä vastuun ihan yksin.
terveempi ote elämään ja lapsiisi kuin "annella".
Kiva lukea ja saada vaikutelma, että todella VÄLITÄT. Sanoisin sinulle kuitenkin, kaikesta huonosta kokemastasi huolimatta, perheessäkin voi olla onnellinen. Mies ja nainen ja asiat kunnossa. Kaikki ei ryyppää, minun lapseni ei käy naapurissa syömässä. Mutta koulusta yksi poika käy kyllä meillä. Yh:n lapsi. Että näin. Yhtä totuutta ei ole. Missään asiassa. On outoa, miten täällä osa sakista hyökkää heti. Miksi sinä et tehnyt niin? Olisi kiva kuulla! :)
Minulle itselleni olisi katastrofi, jos joutuisin jäämään yksinhuoltajaksi. Mielestäni lapset kuuluu perheeseen. Siellä heillä on parempi, he ovat osa jotakin suurempaa, turvallisempaa. Edellyttäen, että asiat ovat kunnossa.
paikka kasvattaa lapsia... näinhän se on tarkoitettu.
Lapsella on isä äiti ja sisaruksia kenties.
Tämä oli minunkin haaveeni silloin 20 vuotiaana kun avioon astuin.
Haaveena suurperhe ja ehjä onnellinen koti maalla.
onnea kesti monta vuotta mutta sitten yksi päivä kaikki kaatui... siihen saakka jaksoin uskoa kaiken parantumiseen.. siihen että lasteni isä ymmärtäis kuitenkin perheensä arvon huolimatta siitä että viihtyi muualla enemän.. jaksoin odottaa...
kunnes tuli se päivä jolloin hän oli pakannut tavaransa... kadoten elämästämme.
Viimeinen toivo katosi kun hän seuraavana päivänä tuli avioeropaperien kanssa vaatimaan minulta eroa....
Siitä hetkestä saakka minun on täytynyt tehdä valinnat sen mukaan että olen eronnut nainen... en tahtoisi olla.. mutta olen ja olen pärjännyt.
En ole täydellinen äiti mutta parhaani teen.
JOuduin luopumaan unelmastani.. mutten joutunut luopumaan lapsistani ja heidän kasvunsa seuraamisesta.. kuten isänsä teki.. mutta valinta oli hänen.
Valinnat elämässä ei ole helppoja ja olisin taatusti monessa kohti valinnut toisin jos oisin vain voinut.. mutta muuta tietä ei minulle jätetty...
Miksikö en hyökkää?
joskus aiheet ei ole sellaisia että jaksaisin alkaa inttämään... joskus taas on.. ja silloin kyllä minäkin avaan sanaisen arkkuni...ja voin kertoa sen että se on suuri...
Nyt olen ollut kipeänä pariviikkoa jo... ja puhti on poissa...
Tahtoisin vain että tämä palsta olis rauhotettu tälläiseltä jonninjoutavalta riitelyltä koska ainakin minulle tämä on ollut mukava paikka vaihtaa ajatuksia arjestamme... väliin riittää kun lukee toisten kirjoituksia sen kummemmin kommentoimatta niitä.
siitä syystä toivoisin että ne jotka eivät ole yksinhuoltajia eivät tulisi tämme provoamaan ja pilaamaan kaikkea.
Toki asiallista keskustelua muiltakin lukee mielellään..
Muttei syyttelyä ja syylistämistä....sitä me emme enää kaipaa elämäämme.. edes kasvottomilta nikeiltä
Ne yksinhuoltajat jotka laiminlyövät lapsiaan eivät varmaan löydyt täältä palstalta. Joten pilkka osuu väärään nilkkaan täällä.. eli meihin äiteihin ja isiin jotka koitetaan parhaamme..
Anteeksi töksähtelevä tyyli... olen vielä aika kipeä ja ajatus ei toimi kuten pitäsi..
sanoisin vielä, että sinusta huokuu ymmärrys. Olet sitä mitä sanot olevasi. Ei LUULOJA itsestasi. Hyvä. Ikävää, että olet joutunut kokemaan paljon ikäviä asioita. Toivotaan, että parempaa on luvassa.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että syyllistämään ei kykene kukaan, jos ei ole syyllinen. :)
Oikein mukavaa jatkoa sinulle ja perheellesi!
Ehkä vielä tavataan...parane pian.
Voi pyhä pietari, sun juttujas!! Sun tarttis saada hoitoon.
Ensinnäkin, olen tullut siihen tulokseen että mun on käynyt helvetinmoinen tuuri, kun isä häipyi kuvioista ennen kun tiesimme kumpikaan , että odotan lasta. Eikä se tiedä siittä vieläkään mitään. Yritetty on kuitenkin tavoittaa, ettei ole mun vika sen enempää kuin miehenkään.
Kun on katsonut ympärilleen, niin kahden huoltajan lapset voivat monesti paljon pahemmin kuin yksinhuoltajien. Tässä ihan lähipiirissä on kaksi perhettä, jotka tulevat usein meille yöksikin kylään pahaa isää pakoon, kun meillä on niin seesteinen ja rauhallinen ilmapiiri.
Me pojan kanssa olemme pärjänneet loistavasti.
Ja osaan tehdä ja haluan tehdä perheessämme kaikki "miestenkin työt" ja olen siittä ylpeä.
Poika teki koulussa ensin isänpäiväkortin minun isälleni. Sitten kun isäni kuoli seitsemän vuotta sitten, hän teki isänpäiväkortin minulle. eikä kokenut sitä mitenkään pahana.
Kiitos vaan kysymästä, voimme oikein hyvin. Ja poikani on tasapainoinen, hyvinvoiva lapsi.
on AINA juoppo paha isä, sydämetön äiti ja asiat päin vittua! Kakarat hunningolla ja isovanhemmat rikollisia! Näihin johtopäätöksiin olen tullut, kun juttujanne olen lukenut. AINOA oikea tapa huoltaa lasta oikein, on olla yksinhuoltaja! Muilla ei mahdollisuuksia onnistua!
Voi olla että se on teidän menneisyytenne, mutta ei kaikkien nykyisyys, jotka ovat pari, ja perhe.
Ettekö tekin ole edes YRITTÄNEET olla perhe jonkun kanssa? Onko epäonnistumista vaikea myöntää, kun ei ENÄÄ voi syyttää kuin itseään. Ja YLEISTÄMINEN on sallittua perheitä kohtaan, mutta ei teitä.
Olen sitä mieltä, että olette kaikki niin helvetin kateellisia ja katkeria, että ette edes näe totuutta enää.
öööö toi ei ilmeisesti ollut minulle?? Kun tietääkseni en mitään karmivaa kirjoittanut.....
Kiitosta vaan, just tollasia vastauksia halusinkin!!!???? Että hyvin sujuu arki!!? Yksi hyvä vastaus,kiitos siitä Anne!