Olen miettiny miksi ihmisellä on ikävä jonnekin? Kaipuu, eikä edes tiedä minne. Haikea olo. ehkä vähän surumielinenkin.
Ikuinen ikävä
haikeakaipaus
342474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Mutta kyllä parisuhteessakin on joskus haikeeta kaipuuta.
Johtuu varmaan siitäkin, että lapsi,mies ja vanhemmat on kuolleet, sisaruksia ei ole, olen tavallaan niin yksin. Aina näin Juhlapyhinä on kaipuu jonnekin.....entiseen !! Aikaan kun kaikki oli hyvin.
Onneksi on kuitenkin 3 ystävää ja paljon tuttavia, jotta ihan yksin ei tarvitse matkaa jatkaa....mutta !!
Hyvää Juhannusta kaikille toivottelen.
Nainen
Minulle tulee joskus valtava myötä elämisen tunne ja sama haikeus ja tarve sanoa jotain lohduttavaa kun näen jonkun ihmisen ulospäin näkyvän suuren kaipauksen jotakin lähimmäistään kohtaan. Minä olen ajatellut aina silloin että antaa itkun tulla vaikka olenkin mies ja sitä salailenkin aina. Siitä tulee kuitenkin hyvämieli ja autuastunne lopulta.
Et sinäkään ole niin yksin miltä joskus ehkä tuntuu, kyllä meitä ihmisiä on jotka välitetään ja kaivataan jokaisesta jokainen omalla tavallamme. Hyvää Juhannusta sinulle. Et sä koskaan yksin ole vaikka näköpiirissä ei olisikaan juuri nyt ketään.
Juuri siltä tuntuu nyt tällä hetkellä!
Onneksi menee haikeus yleensä äkkiä ohi.
Olisiko niin että silloin kun melankolia käy kimppuun, ihminen sisimmässään kaipaa jonkinlaista muutosta elämäntilanteeseen.
On tunne että polkee paikallaan eikä kompassi vielä näytä uutta suuntaa.
pitää mieltä alakuloisena - ja vaikka on vielä onneksi tuo ukkokultakin (ollut yli 30 vuotta), niin jollain lailla näistä isoista juhlista on mennyt hohto...lapset viettävät tahollaan...samanikäisiä ystäviä ei viitsi tavata, ei jaksa laittaa mitään ja vertailla sairauksia. Mutta muutos?? Mikä se voisi tässä iässä enää olla...?
toisen luo. Ei mun takki kaipaa lankaa ei neulaa... nii se o, rakkauden kaipuu on loputon (onneksi)
.. kaipuu? Kyllä parisuhteessakin tulee haikeita hetkiä.
Mutta tuo on hyvä, ettei ole kovin 'needy'. Silloin voi tulla hyvää yhteiselämää.
sinkku, mut romantiikan kutsu kuin seireenit.... Mietippä roihua kielon tuoksussa, uuh ...
... kumpuaa kemiasta tunteet ...
vaan ihmisestä, sydämmestä, syvältä...ei pysty selittämään... tunne se vie...
romantiikka se pitää ilon elämässä
muuttanut asuinpaikkaa? Joillakin asuinpaikkakunnan muutos tuntuu aiheuttavan epämääräistä ikävän tunnetta kun ei tunne uutta paikkaa oikein kodikseen.
Haikeakaipaus syntyy silloin, kun suuri seisaus, kuten nämä juhlapyhät on. Milloin ei ole tuttua tekemistä.
Sitä tavallaan nauttii näistä, mutta on vähän orpo olo kuitenkin.
Kummaa vaikka on parisuhteessa, sitä vaan ikävöidään toisten luo.
Onko niin ettei tuo ihminen ole koskaan tyytyväinen, net huutaa jotka elävät yksin mistä löytyis kaveri elinkumppani, net jotka ovat parisuhteessa huutavat ikävää.
Mikä on. Vastaan ei ihminen ole luotu yksiavioiseksi.
Ihminen hakee kaikenaikaa uutta saalista, paria.
Siinä se haikeus parisuhteessa elävillä.
"mihin hinkkuu, niin kohta siinä vinkkuu".
Jonkun luo, aivan kuumeisestikin ja intohimoisesti. Joskus kaipaan yksinäisyyteen ja suunnittelen muuttamista lapin erämaahan kelomökkiin. Joskus olen samonnut kilometrien päähän lammenrannalle ja loikonut illan hämyssä laavulla yksikseni, nuotion hiipuessa risahdellen ja kaivannut taas jonnekin. Iäkvä ja kaipaus tuntuu aivan asuvan joskus luonani.
yksin täs ollaan vaik oon ollut liki 30 v avios ei oo puhekaveria yksinäinen on olo
mies ei puhu pakenee kun vaikeuksia kohta en enää jaksa voi helvetti
Hauskaa Juhannusta!
Itse olen 50v. sinkkuäiti ja lapset lentäneet pesästä. Olen tykännyt ja arvostanut omaa yksityisyyttäni ja omaa yksinäisyyttäni. Mutta välillä kaipaan mielettömästi kumppania ja olla hänen kanssaan. Joka myöskin arvostaa omaa yksinäisyyttä ja tulla ja mennä. Huomioiden välillä kumppania. En halua sitoutua. Haluaisin sellaisen kumppanin, joka voi tehdä välillä kanssani kivaa. Vaikkapa puutarhatöihin, remonttiin, tanssimaan, rullaluistelemaan, kävelemään, monenlaisiin seikkailuihin, olen kyllä pelkääjä, mutta kaipaan haasteita. Ihmettelen kuinka minunlaisen on vaikea löytää sellainen kumppani, vaikka käyn joskus ulkona.Ehkä siksi minulla on vamma, joka haittaa paljon. Silti se ei ole paljonkaan esteenä elämälle! En tule ymmärtämään teitä miehiä, sori vaan. Miksi ette uskalla riskeerata tutustumaan vammaiseen ihmiseen??? VAIKKA TE MIEHET OLETTE SIVUUTTANEET 50V. JA SAAVUTTANEET HYVÄN ELÄMÄKOKEMUKSEN JA -YMMÄRRYKSEN? Hauskaa Jussia!
ja tiedän mihin tai kenen kainaloa kaipaan.
Ensimäinen juhannukseni yksin,on vain muistot jäljellä...onneksi edes ne.
Enpä ostanut uusia perunoita,silliä ym.muuta jussisapuskaa,kun ei maistu.
Aurinkoista ja turvallista juhannusta kaikille ,missä sitten jussinne vietättekin.
Kaiken Hän (Jumala) on tehnyt kauniisti aikanansa, MYÖS IANKAIKKISUUDEN HÄN on pannut heidän sydämeensä... (Saarnaaja 3:11). Se on ihmisellä se IANKAIKKISUUDEN KAIPUU tuolla sydämessä.
vaan en kaipaa enkä haikaile enää mitään.
Sitä oppii realistiksi, kun on yli 60 v yksin.
Ihan yksin.
Kaikki me kaipaamme, jokaanen ihiminen kaipaa. Useen elämäs sellaasia näkyviä päämääriä kohti, sellaasia käsin kosketeltavia asioota. Ja mitä sitten ku saavutamme ne, taas me kaipaamme,,, jällehen pettyäksemme. Unohretahan raamatun lupaus elävästä vedestä, joka juo sitä vettä, hän ei ikinä janoa, eikä enää kaipaa maaliman halijenneille kaivoille.
Hyvää ja aurinkoosta Juhannusta Sinulle. terv. seppä ja pieni varhaanen Tiitu-kani pohojanmaalta.
opettelen vasta tätä "yksinäisen realismia",kun olen vasta alkutaipaleella.
En kuvittele turhia,kurkota kuuta taivaalta,havittele hempeää hetkeä.
Pää pystyhyn "sotamies" Itte ny justihin alakaasin kaipaamahan omaa sänkyä tuolla kamariis, nukuttaa jo . Tiitu pikkuunen on kääntäny jo parihin kertahan kylykiäänki. Hyvää yötä ja juhannuksen jatkoa, yritä jaksaa kymmenes vuosi minullaki jo yksin ollees menoos. Voimia Sinulle. terv. seppä ja pieni varhaanen Tiitu-kani pohojanmaalta. Ny nukkumahan. Kirijootellahan huomenna vaikka lisää uusia miettehiä. Haukootuttaa notta naama kohta halakiaa.
omalta kohdaltani.
Muutin lapsuusmaisemistani opiskelemaan jo nuorena ja ajattelin etten ikinä sille paikkakunnalle voisi palata.
Jotain, suunnilleen 15 vuotta sitten alkoi mielessäni lakeuden kaipuu ja voimistuu koko ajan.
Olen asunut n. 20 vuotta samalla paikkakunnalla ja aina vaan enemmän ahdistaa. Syytä en aluksi tajunnut. Tuli elämän suruja ja unohtui lakeus, mutta nyt kun asiani ovat sillä mallilla, että voin muuttaa; en osaa päättää. En viihdy täällä, jossa en näe kuin lähelle, lakeudesta kaipaan juuri sitä, ettei tarvi mennä kauas kun näkee jo kauas.
Kaipaan ja kaipaan... lapseni kannustavat muuttamaan, mutta itse olen "hukassa".
Ei meistä suuren lakeuren lapsista oo oikeen asumahan muualle, piileksimähän mihinään korpinotkois. Tilaa pitää olla liikkua piliven ja päivän ja puhaltaa Jumalan tuulen. Pitäähän sitä ny nähärä pikkuusen piremmälle ku vaan krannin airaan taa. terv. seppä ja pieni Tiitu-kani pohojanmaalta.
(Tuu pois sieltä)
sinne juurilleen kai se ihminen halajaa.
Itsekkin olen hämäläisistä maalaismaisemista lähteneenä parikymmentä vuotta asustellut pienessä kaupungissa. Ja kaiken aikaa on ollut jonkinlainen kaipuu sinne lapsuuden maisemiin.
Jos tuota "työpakkoa" ei olisi, niin tuskin täällä mikään pidättelisi.
Jos kerran voit muuttaa, niin mikä pidättelee.
ikäsi asunut lakeudella?
Minä muutan mielessäni täältä mäkimaisemista pois joka päivä, jos en mielessäni niin unissani.
Paljon on siellä muuttunut, mutta Pohjanlahti on edelleen muutaman minuutin kävelymatkan päässä.
Mukavaa juhannusta teille kahdelle!
Kun nuorena sieltä lähin niin vannoin (vielä kun olin n. 40-vuotias!!!) etten ikinä muuta sitä paikkakuntaa sataa kilometriä lähemmäksi.
Asuin "syrjäkylällä", mutta nyt vanhin siskoni myisi sijoitusasuntonsa verotusarvon hinnalla.
Hitsi, vaikea on selittää, mutta vähän yritän. Olen meistä nuorin, ikäeroa tuohon vanhimpaan on 22 vuotta ja hän myisi sijoitusasuntonsa halvalla...
Hän on varakas ja perheetön ja tiedän, että minä kelpaisin hänelle huoltajaksi kun ikä hänellä jo painaa.
Muuten en epäröisi muuttoa, mutta tuo selvä hyväksikäyttö ja lisäksi, että sillä paikkakunnalla kaikki tuntevat jonkun kautta toisensa. Enhän minä vapaa "lapsi" osaisi elää kyttääjien seurassa.
Täällä on asukkeja kohta 100 000 ja minä olen vapaa kiltti perhonen, ei juoruta... mutta siellä... muistan sentään...
muutti nuorimmaisemme piäkaupungista pois, sanoi jo murkkuikäisenä että tulloopi vielä takas; nyt he tulivat, kolme rakasta.
ihanaa,kyllä sitä elämää on muuallaki,ko tiälä piäkaupungissa.
Jospa se on TAIVASIKÄVÄÄ !