masentuneen kumppanin luokse juuri masennuksen takia? mitä kannattaisi tehdä, mikä olisi paras ratkaisu? molemmille?
onko oikein
jäädä
11994
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
muuta kuin olemalla läsnä.
Olet niin läheinen ihminen,näet asiat niin erilailla kuin esim.vieras.
Mutta suosittelisin kääntymistä ammattiauttajan puoleen niin asiat rupee selviämään:)
Etkö rakastakaan häntä enää kun hän sairastaa masennusta? Mihin se rakkaus häviää juuri silloin, kuin hän sitä eniten tarvitsee?
No tuskinpa missään ihmissuhteessa ollaan pelkästään yhden luonteenpiirteen (tai siis eihän masennus luonteenpiirre ole, vaan vaikea sairaus = ( ) vuoksi. Kyllähän se helposti syventää hänen masennustaan, mikäli päätät jättää hänet. Hän varmaan tarvitsee sinua ja rakkauttasi eniten juuri nyt.
Mitään "vastauksia" en valitettavasti osaa antaa. Mutta varmaan se helpottaa pohdintaasi asiassa, jos asetut itse hänen asemaansa. Mitä silloin itse ajattelisit?
minä hänestä välitän, siitä ei ole kyse.. eikä riipu siitä onko hänellä masennus vai ei.. oma jaksaminen lähinnä.. toisaalta jos olisin hänen asemassaan niin en haluasi kyllä tulla jätetyksi juuri nyt, mutta toisaalta onko oikeutta sen varjolla myöskään pitää toisesta kiinni?
Niinh, eihän tuo varmasti helppo tilanne ole. Mutta toisaalta sitä voisi varmaan ajatella myös sillä tavalla että sitten kun hän voi jo paremmin, niin ehkä huomaatte mistä olette yhdessä selvinneet. Ja se saattaa syventää rakkauttanne.
Itse olen vähän jäävi sanomaan mielipidettäni tähän asiaan, sillä olen itse kerran sairastanut vaikean masennuksen. Ehkä minun on siksi helpompi ymmärtää häntä. En tosin itse seurustellut silloin kun sairastin.
Mutta kuten joku tuossa jo aiemmin mainitsi, ammattiapu on varmasti paikallaan. Rakkaasi ilmeisesti apua jo saakin? Mutta myös masentuneiden läheisille on saatavissa apua ja erilaisia tukiverkostoja.
Paljon tuollainen elämäntilanne varmasti ottaa, mutta paljon se varmasti myös sitten loppupeleissä antaa. Kunhan vaan jotenkin jaksaa uskoa tulevaisuuteen. Vaikka se niin helkkarin vaikeaa onkin. TSEMPPIÄ!
Mikä minua risoo on se, että yhteiskunta luistelee velvollisuuksistaan ja heittää sairaan ihmisen terveen hoidettavaksi. Muuten ei tarjota kuin pilleripurkki käteen ja sen kanssa voi mennä sitten istumaan kolmosen ratikkaan.
Kyllä parisuhde vääristyy toisen sairaudesta, et sinä voi ruveta toisen hoitotädiksi. Kummemmin muutenkaan juhlinnan aiheita ole lesbosuhteessa.
Mutta kun toista ei voi nakata pellollekaan. Jos sen tekee niin ei voi katsoa itseään peilistä enää.
Vähennäpä sen rakkaasi ruoasta tärkkelykset, sokerit pois ja muitakin hiilihydraatteja niukemmiksi. Sitten kalaa joka päivä tai jos on allerginen, niin omega-kolmosta.
Huviksesi voit lukea vaikka Neil Hardwickin kirjan "Hullun Lailla" masennuksesta. Se on aika karu kirja ja minun kunnioitukseni Hardwickia kohtaan kasvoi.
Jokainen ihminen masentuu aina joskus. Se on ihan ihmiselle kuuluva ominaisuus.
Tarkoititko, etä teillä oli jo eroaikeita ja sen seurauksena ystäväsi masentui? No kukapa ei, mutta ainahan eroaminen yleensä aiheuttaa masennusta.
hetkittäin eli siis surullisella mielialalla ja kunnon masennuksella on kyllä eroja. En menisi sanomaan että jokainen masentuu aina joskus. Masennus on kyllä aika vakava homma eikä siitä usein ilman ammattiapua selviä. Sori meni vähän asian vierestä. Mutta en välttämättä tuomitse ihmistä joka ei jaksa elää masentuneen rinnalla. Se syö omaakin elämää niin paljon kun vajoaa suohon rakkaan rinnalla.
Ei minusta ole oikein pelkän masennuksen takia jäädä. Siinä tekee väärin molempia kohtaan. Minulle kävi niin, että ero tuli minun masennukseni takia. Eipä sekään kivalta tunnu, mutta eivät kaikki kestä toisen sairastumista vakavasti:/
vuoden ollut lääkityksessä ja terapiassa.. ja on eroon oltava kyllä muitakin syitä kuin masennus.. mutta missä on se raja jolloin saa/täytyy ryhtyä itsekkääksi? silloin kun tunteet loppuu? mihin "velvollisuus" loppuu.. miten pitkään määritellä "niin myötä kuin vastamäessä"..
Tee niin kuin minä: Lähde markkinoille kalastelemaan itsellesi avointa suhdetta katkaisematta kuitenkaan suhdetta masentuneeseen rakkaaseesi. Tee kaikille selväksi, että sinulla on tällainen velvollisuus elämässä kuin masentuneen, no, exän hoitaminen. Toivo, että löydät sellaisen kunnian ihmisen, joka ymmärtää.
Muuten sulta hiipuu voimat.
yhteistuumin asioista, jos koette, että se Teidän yhteinen asia..
Jos koet, että Sinun täytyy yksin asia ratkaista, pohdi, kirjaa plussat ja miinukset, anna itsellesi aikaa, juttele jonkun objektiivisen henkilön kanssa tilanteesta..
Tsemppiä, kyl asiat ratkeaa:)