Voi apua mikä tilanne. Tytön kanssa oltu yhdessä yli kaksi vuotta. Perhoset vatsassa -rakkauden aika on ohi ja arki asettunut mukavasti paikalleen. Ongelmana vaan se, että ollaan menossa elämässä eri suuntiin, elämän "isoissa" kysymyksissä ei siis olla samaa mieltä. Lisäksi hän on pari vuotta nuorempi, eikä siis muutenkaan halua vielä ajatella esim. lasten tekoa, naimisiinmenoa yms. jotka on mulle ehdottoman tärkeitä. Seksiä ei ole, ehkä kerran kuussa (tosin ei sitä koskaan ole paljoa ollutkaan...). Nyt oon ihastunut tän tytön erääseen harrastuskaveriin, pahasti. Oon kuin mikäkin avuton teini kun näen hänet, sekoan sanoissani, kompastun jalkoihini jne :D. Ja tämä kaunis nainen on mua vanhempi (n.10-v) enkä voi olla ajattelematta että hänen kanssaan ehkä oltaisiin enemmän samalla aaltopituudella. Muutenkin mulla on koko ajan silmät auki uusien tuttavuuksien kannalta ja oon alkanut flirttailla ja tehdä tuttavuutta kivalta vaikuttavien naisten kanssa. Tämä on mun ensimmäinen pitkä suhde, eli toisiakin ehtisi tietysti tulla, mutta kun se arki on niin muotoutunut tämän nykyisen suhteen mukaan, etten osaa kuvitellakaan mitä tapahtuisi jos erottaisiin. Lisäksi ostimme juuri yhteisen auton (jota tytöllä ei olisi varaa pitää yksin) ja meillä on koiria, joiden "huoltajuudesta" tulisi ongelmia. Entä miten edes muuttaisimme erillemme, kummallakaan ei ole tähän asuntoon varaa yksinään, enkä itse haluaisi luopua seurustelusuhteen tuomista mukavuuksista (ikinä ei tarvitse olla yksin jos ei halua, aina on joku kotona, voimme asua isossa asunnossa eikä yksiössä, kotitöistä tarvitsee tehdä vain puolet jne jne.). Mutta pelkään että ennemmin tai myöhemmin kuitenkin saan jostain flirtistä vastakaikua ja petän. Ääh, en kestä tällasia tilanteita! Onko kellään neuvoja tai edes jotain sanottavaa?
Auttakee
naiset!
2827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jollain tasolla ymmärrän sun tunteen...(ehkä)meillä tulee syksyllä viis vuotta täyteen tyttökaverin kanssa, ja eihän se tietenkään enää samanlaista "salamointia/perhoset vatsassa kun toisen näkee" ole, kun sillon toisemme ekan kerran tavattiin. Mutta itse ainakin olen huomannut, että rakkauteni on vaan kasvanut ja syventynyt häntä kohtaan vuosien varrella, ei tartte enää jännittää ja miettiä että mitä toinen ajattelee, kun sen usein osaa lukea hänen kasvoiltaan.
Ehkä sinunkin nyt kannattaa vaan kysyä itseltäsi rehellisesti että mitä tunnet häntä kohtaan, ilman että mietit yhtään niitä parisuhteen tuomia "mukvavuuksia", pysytkö kuvittelemaan että siinä hänen tilallaan(olettaen että teillä olisi kaikki samat "mukavuudet" kuin nytkkin) olisi esim. se hänen harrastuskaverinsa?
Ja olen rehellin tunteillesi!! Tolla tekniikalla tulet takuuvarmasti loukkaamaan häntä todella pahasti...
Nimenomaan en haluaisi tyttöä loukata millään lailla, sitä hän ei ole ansainnut! Hmm, en tietenkään osaa sanoa osaisinko oikeasti kuvitella ihastukseni nykyisen tilalle (tietenkin sitä tämän tunteen vallassa toivoisi) mutta ainakin tiedän että osaisin kuvitella hänen tilalleen enemmän hellyyttä osoittavan ja enemmän seksiä haluavamman naisen (ja kyllä, ollaan puhuttu jo näistä asioista, mutta muutosta ei edelleenkään näy, korkeintaan pahempaan suuntaan ). Ja kun tosiaan elämä jonkun toisen kanssa voisi olla niin erilaista, ja varmasti olisikin koska jokainen on niin erilainen.
Tänäänkin toivoisin, että voisin viettää jussiaattoa ihan muiden ihmisten kuin tytön kanssa, en edes halua tietää mikä kiista tänään alkaa tai miten tylsä ilta tulee..