Olen törmännyt hankalaan juttuun.
Etäsuhteet on koettu, helvetin raskaita joskus.
Olis kiva löytää omalta seudulta kumppani, mutta siinä taas tulee toinen ongelma, piirit on pienemmät muualla kuin stadissa. Siellä on helpompi olla anonyymi yksityiselämässä.
Mut entäs sitten kun ei missän nimessä ole varaa tulla kaapista työpaikalla? Siis ei sais potkuja mutta elämä menisi niin tukalaksi etten ihan itsekkäistä syistä sellaseen ala. Mun ala on sellanen asiakaspalveluala joten tapaan paljon ihmisiä ja ne tuntee mut...
Ei voi pyöriä oman alueen porukoissa etenki jos osa on selvästi nähtäviä lesboja.
En häpeä omaa lesbouttani yhtään mut en halua hankaloittaa elämääni kun tiedän että joissakin paikoissa olis vaikeeta olla julkilesbona. En jaksais sitä.
Neuvoja....!
Etäsuhteet on koettu, helvetin raskaita joskus.
Olis kiva löytää omalta seudulta kumppani, mutta siinä taas tulee toinen ongelma, piirit on pienemmät muualla kuin stadissa. Siellä on helpompi olla anonyymi yksityiselämässä.
Mut entäs sitten kun ei missän nimessä ole varaa tulla kaapista työpaikalla? Siis ei sais potkuja mutta elämä menisi niin tukalaksi etten ihan itsekkäistä syistä sellaseen ala. Mun ala on sellanen asiakaspalveluala joten tapaan paljon ihmisiä ja ne tuntee mut...
Ei voi pyöriä oman alueen porukoissa etenki jos osa on selvästi nähtäviä lesboja.
En häpeä omaa lesbouttani yhtään mut en halua hankaloittaa elämääni kun tiedän että joissakin paikoissa olis vaikeeta olla julkilesbona. En jaksais sitä.
Neuvoja....!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mikähän alalla ole töissä ja mikähän on se paikkakunta, jossa on erityisen vaikea asua lesbona. Itsekin olen asiakaspalvelualalla, ei ne asiakkaat sinua syö vaikka lesbo olisitkin. Tai muut paikkakunnallasi, onko peikko vain omassa päässäsi. Kun olet löytänyt tyttöystävän, kulkekaa yhdessä, niin ihmiset tottuvat teihin. Etsi naisennäköinen nainen, jos sellaiset miellyttää, ne on heterojenkin helppo hyväksyä. Rohkeasti vaan kaapista ulos, on paljon helpompaa ja väljempää kaapin ulkopuolella. Minäkin ennen luulin että kaukosuhde, josta kukaan ei tiedä mitään tekee onnelliseksi, mutta enää en menisi kaappiin vaikka siitä maksettaisiin.
vaikeata selittää mutta niin se vaan menee.
Työpaikka sellanen. Työkaverit olis varmaan sitten se suurin ongelma. Vanhoillista väkeä enimmäkseen.
Paskat mä välitän siitä siis sillään mutta en vaan jaksa alkaa mihinkään silmätikuksi. Saisin erilaista kohtelua satavarmasti ku ennen. Mut luokiteltaisiin vaan sen suuntautumiseni kautta sen jälkeen. Tyhmää mut totta. Eiks?
Ei tällaseen ratkasua ole mut yritän luovia jotenkin. Mun täytyy löytää ihan miehen näkönen lesbo tai no jos ei sit kuitenkaa....
Vanhoillista on minunkin työpaikan väki, oikeen tosisellaisia. Ja hyvin ovat minut tällaisena hyväksyneet. Ei kukaan oikeasti töissä uskalla alkaa piikittelemään lesboudesta jos ei siitä itse tee isoa numeroa, ihmiset on niin häveliäitä, varsinkin vanhoilliset. Miellytkö ainoastaan miehennäköisiin naisiin, onhan meitä ihan nättejä naisiakin, ei meitä kukaan syrji. Mieltymyksilleen ei tietysti mitään voi. Sulla on ratkaisut vähissä, luoviminen on rasittavaa pitemmän päälle.
kaapista tullessasi joudut töissä ym. joudut olemaan silmätikkuna hetken aikaa, mutta se menee ohi. Kyllä sen kestää, ja sen jälkeen on jo helpompaa. Sinuthan jo tunnetaan kuvioissasi persoonasi ja työpanoksesi kautta, joten eivät ne muut nyt yhtäkkiä varmaankaan ala sinua rakkauskuvioittesi kautta luokittelemaan. Ulos vaan, ja raitista ilmaa hengittämään!
suomen suvaitsemattomammalta paikkakunnalta: kainuusta! rankaa, en tiedä täältä yhtään lesboa itseni lisäksi..
lisäksi myös minun alalla ei niin vain olla "erilainen"
rankkaa
Tähdenlentoja!
Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Minustakin tuntuu, etten voi kai koskaan olla kenenkään kanssa, koska itsekin työskentelen alalla, jossa lesbona oleminen aiheuttaisi luultavasti sen, että työt loppuisivat (minulla ei ole vakituista työpaikkaa). En usko, että työkaverit sen ihmeemmin syrjisivät minua mutta asiakkaat voisivat ikävällä tavalla käyttää tuollaista tietoa hyväksi. Siksipä ainoa mahdollisuus olla jonkun kanssa olisi verhota suhde ystävyydeksi. Tylsää mutta näin se vaan on.
Kiinnostaisi tietää mitä ovat ne ammatit, joissa asiakkaat syrjivät lesbotyöntekijöitä. Mulle ei nyt just tule yhtään ammattia mieleen, mutta kertokaa, jotka olette sellaisissa ammateissa. Millaista se syrjintä olisi, voisi kuvitella että gynekologina ehkä ei saisi asiakkaita, muita en keksi.
Esim. opetusala, ongelmaisten nuorten kanssa työskentely... he ovat toisinaan hyvin suvaitsemattomia ja puukkokin voi heilua herkästi ("mitä sä saatanan lesbo tuut mua neuvomaan!)
Kaikki ei vaan halua tulla arvioiduksi vain suuntautumisen kautta niinkun herkästi käy kun tulee kaapista.
Joillekin se on helpompaa kun toisille.
Mun jaksaminen on vähissä muutenkin enkä jaksa enää lisää siksi kaapissa.
Haluun muistuttaa ettei kaikki kärsi siel kaapissa, ei se tarkota että olis kaikin tavoin estynyt elämästä.
Kun ei eletä ideaalimaailmassa missä olis oikeesti tasa-arvo näissä asioissa.
Mä en tahtois seurustellakaan sellasen naisen kans jolle olis tärkeetä julkiset pussailut. Sen pitää olla mun kans samassa veneessä.
Liian erilaiset ei sovi yhteen.
Eikös ne oppilaat hauku jokatapauksessa välillä, kyllä opettajina on paljon lesboja. Haittaako se jos joku sanoo sua lesboksi, jos kerran lesbo olet. Jos oletkin hetero ja siksi lesboksi nimittely tuntuu pahalta. Pitää olla itsensä kanssa sinut, silloin voi vastata että niin olenkin, mikä sinä olet. Pussailu julkisesti onkin jo toinen juttu, enemmän näyttämisen halua. Ei kaapissaolokaan pelkkää kärsimystä ole, helpompaa on tulla kaapista ulos. Kuka nyt haluaa aina salata tyttöystävänsä olemassaolon, tai kuka haluaa olla tyttöystävä, joka on olemassa vain kodin seinien sisäpuolella.
varsinkin yksityisenä ammatinharjoittajana on kyllä paikka, jossa ei näkyvällä lesboidentiteeillä pärjää. Tämä on oma ajatukseni ja ratkaisuni. Tietenkin, jos työskentelisi pelkästään homo-, lesbo-, bi-, trans-asiakkaiden kanssa niin, sitte asia olisi varmaan ihan ookoo. Nykyisessä työssäni olen kaapissa ja voin ihan hyvin asian kanssa. Taitoa vaatii joskus olla esittämättä asioitaan niin yksityiskohtaisesti, varsinkin asiakkaiden kanssa, joita tapaa säännöllisesti ja pitemmän aikaa. Fiksuimmat heistä tajuavat elämäni kyllä....
Tuli vaan mieleen seurakunnan työntekijät, että siellä ei oikein passaa kaapista ulos tulla. Mietin vielä tuota ap:n juttua, että jos ei kerran häpeä lesbouttaan, mutta ei missään nimessä halua tulla ulos kaapista, niin mun mielestä siinä on jokunen ristiriita. On vaikea olla oma itsensä, ylpeä itsestä ja sinut itsensä kanssa, jos noin ajattelee. Toisaalta tietysti ymmärrän, että tiettyä paikkoja on kyllä ja helpommalla pääsee ns. heteron roolissa.
Tuli vaan mieleen, että mitä ap. vastaisit jos joku työpaikallasi kysyisi suoraan sinulta, että oletko lesbo???? Kieltäisitkö vai olisitko rehellinen?
Jaa-a, kaipa se riippuu itsestä, työpaikasta ja piireistä missä liikkuu ja mitä kestää. Itse olen ollut ihan "ulkona" töissä (terveydenhuoltoala) ja saanut ujutettua puolisoni tekemään pikkuhommaa meille töihin, jos on tarvetta (päivittää firmamme nettisivuja jne.) Alusta asti kaikki ovat suhtautuneet minuun/meihin kuten kehen tahansa muuhun pariin. Itseasiassa ehkä jopa paremmin -lapsemme taitaa olla ainut, jonka kuvia on kahvihuoneen seinällä hih!
Omat asiakkaani saattavat tietää, että olen lepakko, koska liikumme puolisoni ja lapsemme kanssa kuitenkin paljon kaupungilla ja samantyyppisissä (lepakko)porukoissa. Osa tuskin tietää eikä varmaan edes osaa arvata ulkonäöstäni eikä ole mitään tarvetta asiaa toitottaa heille -eihän se hoitoon vaikuta millään tavoin.
Emme asu pk-seudulla vaan Lappeenrannassa, joka ei ole mikään hbtl-paratiisi siinä mielessä, että ei täällä ole mitään toimintaa "meille". Ehkei täällä olla kuitenkaan niin umpimielisiä kuin jossain päin Suomea ;)