Olen piirtänyt ja maalannut lapsesta pitäen. Koulussa kuvaamataito oli vain 8 tai 9, kun töistäni ei pidetty. Suomen kuvataideakatemiaankin pääsin vasta toisella yrittämällä. Taso oli kova. Töitäni on ollut esillä useissa yhteisnäyttelyissä sekä pari kertaa aivan itsenään gallerioissa (jotka sivumennen sanoen riistävät kuvataiteilijoita). Pelin henki on kuitenkin kaikille selvä. Kukaan ei edes kuvittele, että kritiikki on objektiivista. Kaverit päättävät ketä kehutaan ja kuka saa apurahan. Hyvin pitkään sellaiset taiteilijat kuin Lyytikäinen, Mallander, Airaksinen, Kare, Takolo-Eskola jne. olivat kriitikoiden mafian pannassa. Kiasma suostui julkaisemaan Palsan pornografisia töitä vasta kun Palsa oli kuollut. Tämä kuuluukin taiteen henkeen, koska Palsan markkina-arvo nousi välittömästi tämän kuoltua.
Nyt on niin, että Suomessa on järjestö, joka vilpittömästi, ensi kertaa taiteemme historiassa, ajaa kuvan tulkitsemisen asiaa. Ja tulkintahan onkin tärkeintä. Taiteen ainoa funktio on toimia keskiverto-osaamattoman terapeuttina. Tätä eivät kriitikot uskaltaneet sanoa ääneen. Mutta onneksi maassamme on yhdistys, joka on rehellisesti välineellistänyt taiteen oman intressinsä palvelukseen, nihiloiden taiteen arvon sinänsä. En viitsi sanoa, mikä tämä yhdistys on. Annan kuitenkin pienen vihjeen: Se mainostaa parapsykologia.
Nyt on niin, että Suomessa on järjestö, joka vilpittömästi, ensi kertaa taiteemme historiassa, ajaa kuvan tulkitsemisen asiaa. Ja tulkintahan onkin tärkeintä. Taiteen ainoa funktio on toimia keskiverto-osaamattoman terapeuttina. Tätä eivät kriitikot uskaltaneet sanoa ääneen. Mutta onneksi maassamme on yhdistys, joka on rehellisesti välineellistänyt taiteen oman intressinsä palvelukseen, nihiloiden taiteen arvon sinänsä. En viitsi sanoa, mikä tämä yhdistys on. Annan kuitenkin pienen vihjeen: Se mainostaa parapsykologia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miller, siis tämä tiedenainen, ei ole mikään instituutti, mutta hänellä on paljon kannattajia. Persoonallisuuden psykologian puolella on paljon aatteeita ja ideoita, jotka pitävät taidetta pelkkänä psykologian apuvälineenä.
Esim. kun lukee tätä milleriä, hän selvästi ymmärtää picassosta, Nietzschestä, Buster Keatonista ja Samuel Beckettistä enemmän kuin ko.taiteilijat konsanaan. Miller on omasta mielelestään jopa suurempi aforistikko kuin Nietzche. Ellet mainitsisi tuota parapsykologiaa lopussa, veikkaisin psykologiliittoa. Mutta ei se voi sekään olla.