Jatketaanpa vielä tätä
älä kirjoittamatta jätä.
Tämän ylös hilaan
ja runoja tilaan.
Hetkistä hauskoista
elämän tapauksista.
Haaveista elon tiellä
kaikesta siellä.
Hymystä, ilosta,
ihmisen surusta.
Mitä elämä tuo
mitä mieli luo.
älä kirjoittamatta jätä.
Tämän ylös hilaan
ja runoja tilaan.
Hetkistä hauskoista
elämän tapauksista.
Haaveista elon tiellä
kaikesta siellä.
Hymystä, ilosta,
ihmisen surusta.
Mitä elämä tuo
mitä mieli luo.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Päivän helteen jälkeen
illan hiljaa viilentyessä
hälyn hiljentyessä
muistan entisiä juhannuksia
monenlaista mieleen muistuu
monet hetket unohtuneet
valoisia ajatuksia vain
mieleen tulvahtaa.
On mulla toiveita anakin kaksi,
Yksi, saan tyttöni aikuiseksi, ihmiseksi ihanaksi.
Toinen hiukan hankalampi,
ja jollain tavalla rankempi?
Vuosia enää vain muutama työssä,
sitä pohdin keväisessä yössä.
Sitten tein mä tärkeän havainnon.
Eläkkeelle jään vasta paljon myöhemmin.
Iloisen mielen luoja on antanut,
vastuun elämästäni silleen kantanut.
Jaksano, jaksanhan vielä toki,
maksuun pitää saada tämä koti.
Sitten hyvä on mummolla olla
omassa kodissa, vainioilla.
Niin, toiveita, toiveita niitä ne on,
täyttyykö, sitä en tiedä, niitä murehdi en.
Huominen tuo sitä mitä en tiedä,
tänään kuitenkin hymyilen vielä :)
Kurinalaisuutta ihailin,
kun yöllä kotiin ajelin.
Salmen sillalla täytyi pysähtyä
ja todella piti hämmästyä.
Kaksi hanhiparia
johti suurta joukkoa.
Kakskymmentä ol`pokasta,
ne souti parijonossa.
Kaksi vanhempaa veti jonoa,
yksi antoi sivustatukea
ja neljäs viimeisenä piti perää.
eikä poikaset tehneet tenää.
Tuossapa olisi oppimista,
lasten vanhemmilla katselemista.
Ei tarvinnut isien kaakattaa
eikä lapsiansa komentaa.
Näin minä sitten sorsaemon,
jolla lapsi ei ollut ongelmaton.
Emolla pieniä oli kaksi,
joista toinen kävi ongelmaksi.
Souteli vesillä minne sattui,
emo kaakatti niin että kurkkuun sattui.
Toinen pienistä oli tottelevainen,
pysyi äidin rinnalla vainen.
Kurittomuutta ei pidä sietää
ja sen sorsaemokin varmaan tietää.
Huonosti voi käydä kurittomalle,
pitää ajoissa johtaa oikealle tielle.
Kasvatus on tärkeä asia
vanhemmille joilla on lapsia.
Kurittomana ken tietään kulkee,
moni kurittoman edestä oven sulkee.
Joskus sitä on epäsuosiossa,
lastaan tiukasti ojentaessa.
Se päivä tulee kerran,
Hän vielä kiittelee,
ohjeita äidin ja isän,
kun omia pyykkiään silittelee.
Sieltä ne eväät aikuisuuteen annetaan,
kun vanhemman vastuu ajoissa kannetaan.
Ei synny nyt omaa runoa
pitänee lainata Haavikkoa :
Sillat voitetaan kulkemalla niitten ylitse.
Jokainen paluu on tappio.
Jokainen lähtö on voitto paluusta.
Runoilija,
paperit on kirjoitettava loppuun.
Paavo Haavikko
Ei mitään ihmeellistä
vain tavallista
eläkeläisen elämää
käyntiä kaupassa
istuskelua puistossa
ihmisiä katsellen
jonkun kanssa puhuen
oravanpojat männyssä
kisailevat
niiden leikkiä
katsellessa
joskus ääneen naurattaa
naapurin kissa myös seuraa
oravien kisailua
menisi mielellään mukaan
mutta asustaa neljännen
kerroksen parvekkeella.
Keinuun nukahdin,
ruokailun jälkeen.
Peiton alle simahdin,
leppoisaan tuuleen.
Yht`äkkiä heräsin,
joku leuasta nokkasi.
Pystyyn säntäsin,
kädelläni huitasin.
Siinä me istuimme
västäräkin poikanen
ja minä, ihmettelimme
toinen toisiamme.
Opetteli lentämään
untuvikko pienokainen.
Pyrähti herättämään
minut kesken päiväunien.
Sadepisarat polkkaa soittaa
ja tuuli rumpuna lyö.
Aurinko helistää koittaa
on eessä pilvien vyö.
Solisteina linnut oksallaan
suojassa tiheän puun.
Sulosointuja nokallaan
unohtaen kaiken muun.
Hiljaisuus illan täyttää
tyyntä ukkosen eellä.
Salamat polkua näyttää
kulkee ukkonen kivireellä.
Ohi on taivaan ryminä,
pisarat oksissa kimaltaa.
Pien on leppien hyminä
ilman sade raikastaa.
ilonamme
pihamännyssä kisailevat
ilo on seurata
leikkiä niiden
vaikka harjoittelua
itsenäiseen elämään
tuo leikki taitaakin olla
vaikka meistä vain leikiltä näyttää.
kun tämän runon kirjoitin :)
Sataa, sataa,
mitä sataa?
Sataa vettä
niin, että
kastutaan.
Tietä pitkin astutaan.
Sade lakkaa
pilvet hakkaa, vasten toisiaan,
pilvenmönkäleitä moisiaan.
Kuinka se aika onkaan kiiruhtanut....14 vuotiaana silloin....
sateesta:
Sade soittaa ikkunaan
tämä 'tyttö' tanssii vaan
kun on kerran ilon aika
silloin eivät surut maita
'pahan-ilman' lintuna
pompin pitkin katuja
sade oikein houkuttaa
tätä naista kulkemaan.
rustas pienen runon pätkän,
lemmestä oisin luritellut,
vaan ketäpä se olisi kutitellut.
Siksi toivotan vaan hyvää yötä,
olkoon onni teille myötä.
On harmaa ilta tää,
sade yöksi jää.
Ajatusten pyöriessä
vuoteessa hyöriessä.
Uni karkaa pois
tulla jo vois.
Aamu sisään pilkistää
silmät yhä siristää.
Nukkunut oon hetken vain
mitä olikaan unessain.
Yksin ollut en
niin muistelen.
Kahvin keitän nyt
olen jo herännyt.
Unessa ystävän näin
sitä miettiin jäin.
Kaikkea uni eteen tuo
outoja kuvia luo.
hetki vielä ja heinäkuu alkaa. Sattui silmiini Eino Leinon runonpätkä :
Nyt kukkii ne kaikki, kaikki
kesät entiset kilpaa vaan:
tuolla yks terälehtiä tekee,
täällä toinen jo marjojaan...
- Laulun lapsi -
Sä teit mun eloni lauluksi
ja mun arkeni sunnuntaiksi.
Sinä kylvit mun polkuni kukkihin
ja korpeni kotimaiksi.
Sydämessä rakkaus
kun katson sua.
Eloisa oot pakkaus
silmäs tuijottaa mua.
Tykkäätkö sä musta
pienokainen utelee.
Tykkään,tykkään susta,
pian muusta juttelee.
Haluun olla kaupankassa
tässä rahaa mulla.
Voit olla ostamassa
nyt voit kauppaan tulla.
Väsyttää jo leikki
syödään iltapalaa.
Haukotelee nyt Heikki
ja mummoansa halaa.
Musta tykkäätkö sä
kysyy lapsi uudestaan.
Tykkään, rakastan mä
tule syliin halitaan.
Hymy uneen vaipuessa
loistaa pojan kasvolla.
Tunteet rakkaudessa
onnellisella lapsella.
täysin rinnoin
nautin tästä
keskikesän lämpimästä,
hyönteisparvan
hyrinästä,
pitkän illan hämärästä.
Ihan koko elämästä!"
ei ole omaa tuotantoa. Jostain korjattu talteen.
Omaakin löytyy pöytälaatikoista, mutta ne onkin liian omaa joita ei halua antaa pois
Hikeä pyyhkien
kannolla istuen
mies otsaa pyyhkii.
Tuuli puhaltain
jo otsaa kuivaa.
Kuivia risuja kerää
mökille pesään.
Sauna mielessä
risut nipussa
Tossut polulle vaan
pian saunotaan.
jos pystyisinkin luomaan
itsellenikin virkistystä ja aivojumppaa tuomaan
siinä sitä haastetta päivälle tälle
minulle sekä kaikille meille
runoja syntyy vain,
heikot runolahjat sain
Luojaltain.
Yrittelen kuitenkin,
löytyi joskus juttukin,
josta "runon" rustasin.
Taivas on nyt sininen,
hieman poutapilvinen
ja leppeästi tuulinen.
Nyt auringosta nauttimaan,
se syövät estää kokonaan.
Näin kertoo lehti Suomen maan.
Voidetta ei ollenkaan,
ei pääse säteet vaikuttamaan.
Siis pannaan pinta kuivumaan.
Tähän tämän lopetan,
pakkorunon, tarinan.
Nyt nautin päivän murkinan.
Nukkumaan,
jo aurinkokin laskeutuu,
illan taivas tummentuu,
nyt nukkumaan.
Oksallaan
ei laula lintu ainutkaan,
vaiennut on melu maan,
jo nukkumaan.
Nukkumaan,
jo painui kehrä auringon,
levon aika tullut on,
käy nukkumaan.
Mansikkaan,
aamulla jo aikaisin
kera auringon jo nousisin,
lähden mansikkaan.
3 säkeistöä on saksal. kansanlaulu,
viimeinen on omaa tuotantoa.
Leinon Eikan " Ystäville "
Mua joskus jos mieheksi kiitettäis,
yks ain´ olis ylinnä ansio mulla:
se että ma seurassa tällaisess´
olen voinut ja tahtonut mieheksi tulla.
Hyvää runon ja suven päivää kaikille
tv RUnoja ja taiteita harrastava R.
Sulle ruusun ojennan
ja onnea toivotan.
Halit ja rutistus
iso onnen toivotus.
Sun on päiväs tää
hymys lämmittää.
Onnea,tiellesi sun
ilo toivoa mun.
Aamu pilvisen pimee
niinkuin aatoksetkin.
Sade kattoa rummuttaa
ja polkuja pesee.
Silmiä ei auki saa
yhä vain nukuttaa.
Peitto korvien yli
lämmin on vuoteen syli.
liian pienet kengät
jotka puristaa
jotka painaa
mutta ne on niin kauniit.
Ilo on, että täällä tallailet
ja runojasi meille laittelet.
Huumori se on, mikä tiellä pitää,
sinullakin sellainen mielessä itää.
Näin kesällä yöt ovat valoisia,
voi valvoa ajatellen mukavia.
Niin kauan kuin elämä hyvin on,
on olokin jokseenkin huoleton.
Hyvää yötä nyt tahdon toivottaa,
unet kauniit teitä nyt odottaa.
Hartaasti uskon ja toivon näin,
saanen sanoa, kirjeystäväin.
Vaikka sataa,
olen iloinen,
kun ystävä muistaa
ja surut mielestä puistaa
taas laulelen
ja valssailen
ja 'runoilen'