Sairaat lapset

...

Asperger-lasta, jos sinulla ei ole mahdollisuutta sitoutua lapsen henkiseen tukemiseen täysin kokoaikaisesti. Jos on pienestä lapsesta kyse, hän saattaa tarvita kontaktia sinuun joka ikinen minuutti, eikä tämä ole liioitellusti sanottu ollenkaan.

Jos yrität kieltää häneltä tämän ripustautumistarpeen ja yrität pakottaa lasta itsenäistymään, irrottautumaan sinusta liian varhain, saat hänestä nopeasti psykiatrisen potilaan, mitä AS-lapsi ei muuten ole.

Toki jokainen AS on oma persoona ja jokaisella assilla on eri AS-piirteet korostetummin esillä kuin toisella. Minun lapsellani on ruuansulatus niin herkkä kuin koliikkivauvalla, vaikka hän on jo koululainen. On järkyttävää lukea täältä, miten väärin perustein huostaanotettua lasta sairaanhoitaja-sijaisäiti kohtelee niin, että "kyllä nälkä lapsen pöytään ajaa". On ymmärrettävä se, että AS-lapsi voi paastota itsensä vaikka hengiltä, jos hän ei saa sellaista ruokaa, mitä hän KYKENEE syömään. Tiedän, mistä puhun, koska meillä on pari kertaa paaston takia käyty riskirajalla. Meillä totaalisyömättömyys voi alkaa vaikka flunssakuumeesta, kyse ei siis aina ole edes siitä, että lapselle ei tarjottaisi hänen ruokavalionsa ruokia. Mutta mitä enemmän väärin lasta kohdellaan, sitä huonommin hän pystyy syömään, kasvavan lapsen laihtuminen on aina asia, jonka takia aikuisten korvissa tulisi hälytyskellojen soida ja lujaa.

On olemassa AS-lapsia, jotka syövät liki tavanomaisesti, mutta vastaavasti heidän ongelmansa saattavat painottua sitten enemmän jollekin toiselle alueelle.

Ja assi reagoi vanhemmista erottamiseen aina, siis aina, voimakkaammin kuin tavanomainen lapsi. Siksi näille lapsille tehtävät aiheettomat huostaanotot niin järkyttäviä ovatkin. Ja miten kovaan kouluun lapsi joutuu siinä, että joku maallikkohoitaja alkaa kantapään kautta opettelemaan AS-ymmärrystä ja tietoutta? En totisesti suosittele sitä kenellekään, enkä kehota ketään ottamaan Asperger-lasta opettelukohteekseen.

Suurta hämmennystä kokemattomassa hoitajassa saattaa aiheuttaa sekin, että jokin biologinen kello saa esim. aistiyliherkkyysoireiston kulkemaan tietynlaista aaltoliikettä. Joskus iho saattaa olla paljon kosketusherkempi kuin sitten taas toisinaan jne. On muistettava, että suurin osa lapsen ongelmista on hoitajan silmiltä näkymättömissä ja pahimmat virheet tehdäänkin siinä, että tätä ei ymmärretä ja lasta esim. rangaistaan siitä, että hän on fyysisesti huonovointinen.

Ja yksi huomionarvoinen seikka vielä: Jos ruokaongelma on vaikea, monesti ajatelaan, että hienoa, se on halpaa hoitoa kun lapsi ei syö. Mutta se se vasta kalliiksi tuleekin, kun joudut hankkimaan koko ajan niitä erityisruokia, joita lapsi pystyy syömään. Lapsen ruokakustannukset tavislapseen verrattuna saattavat olla lisäravinteineen moninkertaiset, eikä niitä katsota missään tuissa suoraan korvattaviksi menoiksi kuitenkaan.

että älä ota kirjoitti:

Asperger-lasta, jos sinulla ei ole mahdollisuutta sitoutua lapsen henkiseen tukemiseen täysin kokoaikaisesti. Jos on pienestä lapsesta kyse, hän saattaa tarvita kontaktia sinuun joka ikinen minuutti, eikä tämä ole liioitellusti sanottu ollenkaan.

Jos yrität kieltää häneltä tämän ripustautumistarpeen ja yrität pakottaa lasta itsenäistymään, irrottautumaan sinusta liian varhain, saat hänestä nopeasti psykiatrisen potilaan, mitä AS-lapsi ei muuten ole.

Toki jokainen AS on oma persoona ja jokaisella assilla on eri AS-piirteet korostetummin esillä kuin toisella. Minun lapsellani on ruuansulatus niin herkkä kuin koliikkivauvalla, vaikka hän on jo koululainen. On järkyttävää lukea täältä, miten väärin perustein huostaanotettua lasta sairaanhoitaja-sijaisäiti kohtelee niin, että "kyllä nälkä lapsen pöytään ajaa". On ymmärrettävä se, että AS-lapsi voi paastota itsensä vaikka hengiltä, jos hän ei saa sellaista ruokaa, mitä hän KYKENEE syömään. Tiedän, mistä puhun, koska meillä on pari kertaa paaston takia käyty riskirajalla. Meillä totaalisyömättömyys voi alkaa vaikka flunssakuumeesta, kyse ei siis aina ole edes siitä, että lapselle ei tarjottaisi hänen ruokavalionsa ruokia. Mutta mitä enemmän väärin lasta kohdellaan, sitä huonommin hän pystyy syömään, kasvavan lapsen laihtuminen on aina asia, jonka takia aikuisten korvissa tulisi hälytyskellojen soida ja lujaa.

On olemassa AS-lapsia, jotka syövät liki tavanomaisesti, mutta vastaavasti heidän ongelmansa saattavat painottua sitten enemmän jollekin toiselle alueelle.

Ja assi reagoi vanhemmista erottamiseen aina, siis aina, voimakkaammin kuin tavanomainen lapsi. Siksi näille lapsille tehtävät aiheettomat huostaanotot niin järkyttäviä ovatkin. Ja miten kovaan kouluun lapsi joutuu siinä, että joku maallikkohoitaja alkaa kantapään kautta opettelemaan AS-ymmärrystä ja tietoutta? En totisesti suosittele sitä kenellekään, enkä kehota ketään ottamaan Asperger-lasta opettelukohteekseen.

Suurta hämmennystä kokemattomassa hoitajassa saattaa aiheuttaa sekin, että jokin biologinen kello saa esim. aistiyliherkkyysoireiston kulkemaan tietynlaista aaltoliikettä. Joskus iho saattaa olla paljon kosketusherkempi kuin sitten taas toisinaan jne. On muistettava, että suurin osa lapsen ongelmista on hoitajan silmiltä näkymättömissä ja pahimmat virheet tehdäänkin siinä, että tätä ei ymmärretä ja lasta esim. rangaistaan siitä, että hän on fyysisesti huonovointinen.

Ja yksi huomionarvoinen seikka vielä: Jos ruokaongelma on vaikea, monesti ajatelaan, että hienoa, se on halpaa hoitoa kun lapsi ei syö. Mutta se se vasta kalliiksi tuleekin, kun joudut hankkimaan koko ajan niitä erityisruokia, joita lapsi pystyy syömään. Lapsen ruokakustannukset tavislapseen verrattuna saattavat olla lisäravinteineen moninkertaiset, eikä niitä katsota missään tuissa suoraan korvattaviksi menoiksi kuitenkaan.

Moi!

Kiitos hyvästä viestistä. Jotain sen tapaista minä halusinkin kuulla.

En siis ole hankkimassa itselleni sairasta lasta. Päinvastoin, halusin asiasta tietää etukädeen, että tietäisin asiasta ja osasin olla ottamatta, jos sossut joskus vaikka tarjoisivat.


Sairaan lapsen hoitaminen vaatii jo huomattavasti enemmän tietoa ja aikaa ja kaikkea, mitä minulla ei todellakaan ole.
Samoin meidän elämä on sellaista, etten vaan jaksaisi autta sairasta lasta. Se jääköt sellaisten sijareiden tehtäväksi, jotka sitä todella osaa ja ovat siihen valmiina.

Voimia teille kaikille, jotka joudutte sitä tekemään. Se on raskaampi kun mikä muu lapsi ikinä.