Toinen lapsi

vaikka vähän eri tavalla, vai mitä? Mutta meillä onnistui vihdoin monen vuoden jälkeen icsi ja saimme toisen. Ei se ole helppoa.

Moi!

Minulla takana kolme inseminaattiota ja yksi mikrohedelmöitys.
Jarrutuslääke sai aikaansa sen, että muut munasolut eivät enää kasvaneet, vaan yksi mikä oli aina muita isompi, se otettiin ulos , mutta se ei mennyt edes jakaudumaan.
Henkinen pettymys oli niin kamala, että romahdin henkisesti kokona. Ikää kun alkaa jo olla liika, 37 ja rahaa ollaan tärvetty 2v ajan melkoisesti.

Ajatelimme myös me, että pidettään vähä taukoa, en edes ajatellut enää raskaaksi tuloa ja tietätkös mitä? Kuukauttiset myöhästyivät!
Tein testin, nega. Mutta kuukauttiset ei vieläkään tullut. Viikon kuluttua toinen nega ja kun kuukauttiset ei tullut jo yli 3 viikkoa ja pahoinvointi vaan jatkui, menin yksityiselle ultraan. Lääkäri sanoi, että kohdun limakalvo on hyvin paksu ja todenäköisesti olen raskaana!
Jippiii, kerkesin ajattelemaan, mutta verikoe näytti taas nega. Sain lääkkeet, mitä pitäisi aiheuttaa kuukauttiset , mutta olen jo viikon niitä syönyt ja turha näköjään. Kaikki on entisellä.
En olisi ikinä uskonut, että aiheuttan itselleni valeraskauden niin kuin lääkäri sitä sanoi.ja miten kauan toi sirkus oikein kestää?

Nyt on olo melko huono, henkisesti se on raskasta ja nyt näkee fyysinen puoli tekevänsä tepposen.
Onko kellä ollut mitään sellaista?

Anteeksi tekemäni kirjoitusvirheet, en ole suomalainen.

ICSI poika 02/06 joka sai alkunsa toisesta ICSIstä eli oli moniin kohtalotovereihin verrattuna "helppo" tapaus. Nyt vuoden vaihteessa lähdimme uudelle kierrokselle tyhjentämään pakastinta jossa 7 alkiota. Ekaan sulatukseen meni 4 alkiota, joista yksi pystyttiin siirtämään ja toiseen loput kolme, joista yksi siirrettävä. Molemmista nega, mikä pettymys! Nyt uusi ICSI tehtiin kaksi viikkoa sitten ja saalis oli 10 solua, 8 alkiota, joista 4 siirrettävissä. 1 siirrettiin ja 3 pakastimeen (joista en usko taas yhdenkään selviävän sulatuksesta) ja nyt piinaillaan vielä muutama päivä. Raskausoireita, muuta kuin Lugesta johtuvia, ei ole. Viime raskaudessa todella selvät jo viikon päästä siirrosta. Pettymys on taas kova vaikka henkisesti vastauksen tiedänkin jo etukäteen. Ei tosiaan ole helpompaa tehdä sitä ekaa kuin toistakaan. Nyt on jo kokemusta arjen iloista ja suruista sekä peloista vauvan kanssa. Mielessä pyörii myös silloin tällöin että mitä jos tälle ainokaiselle sattuu jotain, mitäs sitten?! Kauan jatkaa näitä hoitoja jne. Tsemppiä kaikille!!!

Meillä syntyi pitkän odotuksen jälkeen ensimmäinen lapsi Clomeilla -02. Sen jälkeen tuloksetonta yritystä ja kyllä pitää sanoa että nyt kun on kokemus tästä äitiydestä ja aina haaveena suuri perhe nin kyllä ottaa vielä tiukemmalle tämä lapsettomuuskriisin toisinto kuin eka kerralla. Olen erittäin onnellinen ja kiitollinen lpasesta joka nyt näyttää tässä valossa suurelta ihmeeltä mutta samalla hyvin surullinen ja koen suusrta tuskaa siitä että samat haavat revitään auki uudelleen ja joudumme kokemaan yhä pidemmän hoitojakson ja loputtomat negat uudelleen ja uudelleen. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia kohtalotoverien kanssa joilla siis yksi ihme kotona mutta kaipuu saada lisää lapsia ja epätoivo mukana elämässä koko ajan suuresta ihmeestä huolimatta. Lapsettomuus ei häviä elämästäni haavana koskaan. Vaikka joskus maailmassa saisin vielä oman lapsen (joka ei tunnu näiden vuosien jälkeen kovin tod.näköiseltä) en unohda tätä kokemaani tuskaa koskaan.Mietin vaan kuinka epäreilua elämä on ja mitähän pahaa sitä on tehnyt tämän kohtalon ansaitakseen. Tätä ei toivo kenellekään koskaan niin syvä on suru ja tuska kun epäonnistumiset seuraavat toisiaan eikä edes mitään selvää syytä lpasettomuudelle löydy ja yksi ihmekin kuitenkin saatu aikaan vuosia sitten. Miten teillä parisuhde kestää kaiken tämän??? Entäs oma pää??

Teillä tuntuu olevan jo lapsia joten olette väärällä palstalla!!!! Ja eihän se raha ratkaise jos sitä lasta haluaa.