Elias Vasankari puristi valkean veden sienestä ja pyyhki taululle kirjoitetut ohjeet.
- Onhan tämä kaikille selvä? Elias kysyi vilkaisten kirjoihin painuneita päitä, pari oppilasta nosti kasvonsa kohti ja nyökkäsivät, loput jatkoivat keskeytymättä työtään.
Elias oli tyytyväinen, toinen päivä sijaisena ja luokka totteli kuin joukko-osasto, kuin hyvin rasvattu kone. Oli kyse vain siitä että teineille antoi aiheen josta nämä olivat aidon kiinnostuneita ja mikä kiinnostaisi kahdeksasluokkalaisia enemmän kuin seksi.
Aihe oli aiheellinen käsitellä, tosin Elias mietti että kollegat edelleen ohittavan kohdan biologian kirjassa lyhyellä yksin puheella.
Kellot soivat ja oppilaat keräsivät työnsä lokeroihin luokan perälle ja täyttivät käytävän puheensorinallaan. Elias keräsi korjaamansa kokeet salkkuunsa ja käveli lokerikon luo ja veti yhden ryhmätöistä esiin. Poikien ryhmän työ näytti asialliselta, vaikka siinä käsiteltiin asentoja, yhtään räävintöntä kuvaa ei oltu taiteiltu ryhmätyöhön, asiat oli selitetty sanallisesti tosin aika yksityiskohtaisesti, mies ajatteli tuupaten paperin takaisin.
- Sujuuko? Ari Anttila, koulun tiukaksi ja pikkumaiseksikin moitittu vararehtori kysyi nojaten ovenpieleen päiväkirja toisessa, salkku toisessa kädessään.
- Rauhallista, pelkään heidän suunnittelevan jotain, Elias virnisti kääntyen miehen puoleen.
- Oliko teillä ryhmätöitä? mies kysyi astuen Eliaksen luo. Mies veti poikien kartonkiarkin lokerosta ja luki siinä olevia tekstejä. – Jo aiheen keksit? Mitä muuta he miettivät tunnillasi? miehen ilme synkkeni.
- Tytöt miettivät tunteita, pojat tekoja. Käännän kuvion nurin kun esittävät asiansa, Elias vastasi.
- Luuletko että tehoaa?
- Mihin, asenteisiin maanlaajuisesti, tuskin, mutta tämän luokan osalta, ehkä.
- Toivottavasti saat pidettyä muksut kurissa, kun tulee näiden esittelyn aika, mies murahti tunki kartongin lokeroon ja palasi käytävälle haroen tummia pitkiksi venähtäneitä hiuksiaan.
Luokka oli kolmannessa kerroksessa, vanhassa kivitalossa. Juostessaan portaat alas vararehtorin perässä Elias mietti miten saisi miehen luokkaan tuolle tunnille, olisi aika uskaliasta käsitellä seksivalistuksessa myös samaa sukupuolta olevien suhteita.
- Onko sinulla tuntia tiistaina ruokatunnin jälkeen? Elias kysyi kuin ohimennen.
Ari pysähtyi tasanteelle ja kääntyi katsomaan miestä.
- Kuinka niin? Ari Anttilan äänessä kuulsi peittelemätön epäily.
- Toivon saavani sinut luokkaan, kun läpikäymme ryhmätöitä.
- Miksi?
- Pojat saavat kaiken valistuksen naisilta. Homosuhteita tuskin mainitaan kuin ohimennen noilla tunneilla ja kuitenkin joka luokassa on joku, joka ei tunne vetoa vastakkaiseen, vaan omaan sukupuoleensa.
- Voit olla oikeassa, mutta saat kyllä etsiä tilastohomon toisaalta.
- Etsisin mutta tässä koulussa tilanne on hiukan hankala. Elias jätti salkkunsa tuolin vierelle ja haki kupin kahvia ja vilkaisi sisään astuvaa poikien liikuntaopettajalle. Pertti Kangas oli paitsi komea ja suulas myös auttamattoman lyhyt liikauttaakseen Eliaksessa muuta kuin oikeaa suupieltä.
- Täällähän mielenkiintoisia puhutaan, saanko liittyä seuraan? Pertti kysyi, nosti kahvikuppinsa pöytään ja laskeutui löhöämään tuolilleen. Yhtä laiskan näköistä liikunnanopettajaa sai etsiä, Elias mietti, nostaen katseensa uudelleen Arin silmiin.
- Tiedät mitä tarkoitan?
- Tiedänkö, mies hymyili ärsyttävän puoleensavetävästi.
- Minä tiedän kaiken, saanko auttaa? Pertti innostui.
- Kiitos mutta ei kiitos, Elias hymyili kuivasti. – Luultavasti et kuullut ihan riittävästi keskustelua, jotta tietäisit mihin tarjoudut.
- Voisinko oikeasti olla avuksi? Mistä on kyse? Pertti vakavoitui.
- Et, Elias murahti ja avasi päiväkirjansa.
- Suutuitko, Ari kysyi Eliakselta koulupäivän päätyttyä parkkipaikalla.
- Mistä? Siitä tunnista, en, miksipä, ajattelin vain että olisit jo päässyt kaapistasi.
- Onhan tämä kaikille selvä? Elias kysyi vilkaisten kirjoihin painuneita päitä, pari oppilasta nosti kasvonsa kohti ja nyökkäsivät, loput jatkoivat keskeytymättä työtään.
Elias oli tyytyväinen, toinen päivä sijaisena ja luokka totteli kuin joukko-osasto, kuin hyvin rasvattu kone. Oli kyse vain siitä että teineille antoi aiheen josta nämä olivat aidon kiinnostuneita ja mikä kiinnostaisi kahdeksasluokkalaisia enemmän kuin seksi.
Aihe oli aiheellinen käsitellä, tosin Elias mietti että kollegat edelleen ohittavan kohdan biologian kirjassa lyhyellä yksin puheella.
Kellot soivat ja oppilaat keräsivät työnsä lokeroihin luokan perälle ja täyttivät käytävän puheensorinallaan. Elias keräsi korjaamansa kokeet salkkuunsa ja käveli lokerikon luo ja veti yhden ryhmätöistä esiin. Poikien ryhmän työ näytti asialliselta, vaikka siinä käsiteltiin asentoja, yhtään räävintöntä kuvaa ei oltu taiteiltu ryhmätyöhön, asiat oli selitetty sanallisesti tosin aika yksityiskohtaisesti, mies ajatteli tuupaten paperin takaisin.
- Sujuuko? Ari Anttila, koulun tiukaksi ja pikkumaiseksikin moitittu vararehtori kysyi nojaten ovenpieleen päiväkirja toisessa, salkku toisessa kädessään.
- Rauhallista, pelkään heidän suunnittelevan jotain, Elias virnisti kääntyen miehen puoleen.
- Oliko teillä ryhmätöitä? mies kysyi astuen Eliaksen luo. Mies veti poikien kartonkiarkin lokerosta ja luki siinä olevia tekstejä. – Jo aiheen keksit? Mitä muuta he miettivät tunnillasi? miehen ilme synkkeni.
- Tytöt miettivät tunteita, pojat tekoja. Käännän kuvion nurin kun esittävät asiansa, Elias vastasi.
- Luuletko että tehoaa?
- Mihin, asenteisiin maanlaajuisesti, tuskin, mutta tämän luokan osalta, ehkä.
- Toivottavasti saat pidettyä muksut kurissa, kun tulee näiden esittelyn aika, mies murahti tunki kartongin lokeroon ja palasi käytävälle haroen tummia pitkiksi venähtäneitä hiuksiaan.
Luokka oli kolmannessa kerroksessa, vanhassa kivitalossa. Juostessaan portaat alas vararehtorin perässä Elias mietti miten saisi miehen luokkaan tuolle tunnille, olisi aika uskaliasta käsitellä seksivalistuksessa myös samaa sukupuolta olevien suhteita.
- Onko sinulla tuntia tiistaina ruokatunnin jälkeen? Elias kysyi kuin ohimennen.
Ari pysähtyi tasanteelle ja kääntyi katsomaan miestä.
- Kuinka niin? Ari Anttilan äänessä kuulsi peittelemätön epäily.
- Toivon saavani sinut luokkaan, kun läpikäymme ryhmätöitä.
- Miksi?
- Pojat saavat kaiken valistuksen naisilta. Homosuhteita tuskin mainitaan kuin ohimennen noilla tunneilla ja kuitenkin joka luokassa on joku, joka ei tunne vetoa vastakkaiseen, vaan omaan sukupuoleensa.
- Voit olla oikeassa, mutta saat kyllä etsiä tilastohomon toisaalta.
- Etsisin mutta tässä koulussa tilanne on hiukan hankala. Elias jätti salkkunsa tuolin vierelle ja haki kupin kahvia ja vilkaisi sisään astuvaa poikien liikuntaopettajalle. Pertti Kangas oli paitsi komea ja suulas myös auttamattoman lyhyt liikauttaakseen Eliaksessa muuta kuin oikeaa suupieltä.
- Täällähän mielenkiintoisia puhutaan, saanko liittyä seuraan? Pertti kysyi, nosti kahvikuppinsa pöytään ja laskeutui löhöämään tuolilleen. Yhtä laiskan näköistä liikunnanopettajaa sai etsiä, Elias mietti, nostaen katseensa uudelleen Arin silmiin.
- Tiedät mitä tarkoitan?
- Tiedänkö, mies hymyili ärsyttävän puoleensavetävästi.
- Minä tiedän kaiken, saanko auttaa? Pertti innostui.
- Kiitos mutta ei kiitos, Elias hymyili kuivasti. – Luultavasti et kuullut ihan riittävästi keskustelua, jotta tietäisit mihin tarjoudut.
- Voisinko oikeasti olla avuksi? Mistä on kyse? Pertti vakavoitui.
- Et, Elias murahti ja avasi päiväkirjansa.
- Suutuitko, Ari kysyi Eliakselta koulupäivän päätyttyä parkkipaikalla.
- Mistä? Siitä tunnista, en, miksipä, ajattelin vain että olisit jo päässyt kaapistasi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sinua tarvitaan taas!
(tuli vaan mieleen, että SHERSKA nimestä saisi helposti myös ihan kelvollisen, kun ottaisi SH:N pois ja laittaisi T:n tilalle)
Sanaleikit on aina hauskoja. Tosin tässä nyt ei paljon vaivaa nähty.
T. ®Sherlokki © 2007
ja ihmisten suuntautumisesta kunnioittavasti kerrottu. Eikös Perttiäkin olisi voinut päästää kaapista?