Tulipas luettua loman aikana tuo kirja. Olen jo vuosia ajatellut lukevani tuon klassikon, kun aikoinaan 1800-luvulla ilmestyessään niin kohua herätti.
Vaan mitä mieltä te muut ks. kirjan olette kirjasta? Minä ainakin jotenkin tyrmistyin. Tuntui, että jos sitä nykyään tyrkytettäisiin kustantajalle, sitä ei todellakaan julkaistaisi. Tietty kirjan juoni ei enää ole niin kohua herättävä, mutta en nyt tarkoita sitä...vaan mielestäni se oli huonosti kirjoitettu ja / tai suomennettu. Sieltä löytyi suoranaisia virheitä henkilöiden iästä ym. Henkilökuvaukset olivat huonoja jne. En tykännyt.
Vaan mitä mieltä te muut ks. kirjan olette kirjasta? Minä ainakin jotenkin tyrmistyin. Tuntui, että jos sitä nykyään tyrkytettäisiin kustantajalle, sitä ei todellakaan julkaistaisi. Tietty kirjan juoni ei enää ole niin kohua herättävä, mutta en nyt tarkoita sitä...vaan mielestäni se oli huonosti kirjoitettu ja / tai suomennettu. Sieltä löytyi suoranaisia virheitä henkilöiden iästä ym. Henkilökuvaukset olivat huonoja jne. En tykännyt.
Vastaukset 5
Vanhimmat
en minäkään pitänyt. Tylsä.
Ihmeen negatiivista kommenttia. Noh, minäpä tulen kehumaan. 1800-luvun klassikot nyt kaikki on hiukan "kuivaa" tekstiä, jos niitä alkaa uusiin teoksiin vertaamaan. Bovaryn taisin kuitenkin lukea paljon helpommalla kuin esimerkiksi Anna Kareninan, joten ei se nyt kuitenkaan niin vaikeasti luettavaa kuitenkaan ollut. Itse juoni oli ihan hauska, ja varsinkin kun sitä ennen luin Don Quijoten, niin samanlainen kirjahulluushan (tai kuten kauniisti on sanottu "lukemisen aiheuttama hermojännitys") siitä paistoi läpi.
Minulla on Bovary luvussa juuri tällä hetkellä. Minusta se sisältää ajoittain erittäin herkullisia kuvauksia ajattelusta "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella". Mutta kyllä, kokonaisuus on ajoittain hiukan tylsä. Yksi kirja tuli luettua jo alusta loppuun rinnalla, sillä aikaa kun Bovary on ollut kesken..
Suosittelen Bovaryn sijaan lukemaan Guy de Maupassantin Bel-Amin, se imaisi mukaansa niin että meni parissa päivässä. Bel-Ami on kertomus siitä kuinka asiat järjestyvät reittä pitkin.
on monien mielestä maailman paras romaani, enkä väitä vastaan. Ihmiskuvauksen psykologisessa syvyydessä se hakee turhaan vertaistaan, eikä teos ole muutenkaan vanhentunut ajan mittaan lainkaan. Rouva Bovaryn kaltaisia elämänsä joutavanpäiväisissä haaveissa hukkaan heittäviä ihmisiä on tänäkin päivänä, ehkä nykyään vielä enemmän kuin teoksen ilmestyessä. Ja lopun itsemurhakuvaus on hiuksia nostattavinta kauhua mitä koskaan on kirjoitettu.
Itse olen päässyt vasta sivulle 150, mutta voin jo nyt sanoa rehellisesti, että juuri henkilökuvaukset ja hahmojen mielenliikkeet ovat yksiä parhaista koskaan lukemistani.
Rouva Bovary on kaukana "tylsästä".