Kumpi tärkeämpää

Kumpi ompi tärkiämpää kirjoottamisessa:

a) ossaa kirjoottaa

b) omistaapi sitte niin viimesen päälle ihmeellisen kynän.

Valokuvauksen perusasiat eivät ole juuri muuttuneet, hyvä kuva erottuu aina edukseen.

Digitaalisuus on taas laskenut huomattavasti kuvanoton kynnyksiä, koska "filmi" on ilmaista. Useimmiten kyllä olen huomannut, että se ensimmäinen otos on se paras. Se menee semmoseksi säätämiseksi se lisäotosten ottaminen.

Tumpelostakin kuvaajasta voidaan saada loistokuvaaja, kun vain kärsivällisyyttä riittää. Opettelee valokuvaukset perusteoriat valokuvauskirjoista, opettelee kuvaamisen "nyrkkisäännöt" esim. valotusajat jne. jne.

Tärkeintä on mielestäni on se, ettei kuvaa samalla lailla kuin katsoo normaalisti, esim kissaa. Eli tarkoitan tällä kuvakulmia, taustaa, varjoja jne. jne. Esim. yläviistosta kuvattu lemmikki on kyllä henkilökohtainen inhokki, tai tai vastavaloon kuvattu henkilö yksityiskohtia viliselväläl taustalla.

Juuri tämmösiä kuvia on esim. IRC-gallery täynnä. Teknisesti pieleen menneitä ja kuvana onnettomia. Kun vain näpsitään, eikä mietitä sen enempää.

Järkkäri taas on semmonen peli, että kun sitä enempi käyttää, sitä enempi inhoaa pokkareita.

Optinen etsin on monelle se "juttu". Siitä on tosi hyvä "sihtailla" ja räpsiä loistokuvia. Pokkareiden LCD-näytöt hotkii akkuja, eikä näytä aitoa kuvaa, esim. kirkkaassa auringonpaisteessa tai huonossa valossa.

Itse saatan kuvauspäivänä katsoa etsimen läpi tuntitolkulla, kuvaajan pitää olla kärsivällinen... eikä vain räpsiä miten huvittaa!

Ja dynamiikka on huomattavasti parempi järkkäreistä, koska siinä on merkkittävästi suurempi kenno! Hyvä esimerkki vaikka, viikolla käytiin korkealla kalliolla kuvaamassa, joka oli saari. Puolison pokkari poltti kuvat puhki vesikohdissa ja metsä alivaloittui. Järkkäri taas näytti aaltoilevan veden, raikkaan vihreän metsän ollessa taustana.

Ja ei ollut polarisaatiosuodinta mukana molemmissakaan :)

Kunnon vehkeillä saa hyvät kuvat, jos osaa kuvata, eli molemmat ovat tarpeelliset.

Ensimmäisenä pitää opetella kuvaamaan. Sitten kun homma hanskassa ja tietää mitä kalustoa oikeasti tarvii, sitten hankkii omaan käyttöön riittävän kaluston.
Hyvä kuvaaja saa asiallisen kuvan aina, kun huomioidaan kaluston rajat. Huono kuvaaja ei saa asiallista kuvaa huippukalustollakaan kuin vahingossa. Perusasiat opettelemalla välttää aika hyvin ne aloittelijan perusvirheet eikä tarvi kaikkea opetella kantapään kautta.

Lisää tavaraa sitä mukaa ku palkkaa tulee..
Saa sitten leijua tuttavapiirissä ku on isoin ja hienoin kamera ja palkaavat sen perusteella sitten kuvaamaan häitä ja juhlia..
Onhan se ny hienoa ku iso valkonen canoonin putkilo roikkuu kaulalla, vaikkei sitä osaiskaa käyttää..
Niinhän ne ammattilaisetki vaan kuvailee niitä kuuluisia tiiliseiniä ja testikoukeroita ja kattovat kenellä on parasta piirtoa ja suorinta viivaa, ei siihen tartte kuvakulmia kauaa miettiä.

Mutta tosiaan jos haluais muitakin miellyttää kuvillaan, niin olis se hyvä saada kuviin jotain sisältöäkin ja mieluiten jollain vähän omaperäisellä tyylillä.