En halua loukata vaan toívon, että tämä otetaan asiallisesti. Kysyn tästä rotusortamisesta, jota sanotaan meidän valkolaisten harjoittavan romaneja kohtaan. Tiedän suurin piirten, mitä sillä tarkoitetaan, mutta onko se asia, jolle ei todellakaan voi tehdä mitään?
Minun mieheni on inkeriläinen, ja kun kuuntelen hänen sukunsa kertomuksia, sieltä vasta paljastuu mitä todellinen sorto on. Jos romaneista on joskus maksettu peräti tapporahaa, niin eiköhän se asia ole jo niin kaukana muinaisuudessa, ettei siitä pitäisi nykyromanien mitenkään enää kärsiä. Inkeriläisten ja muiden suomensukuisten väestöjen kauhukokemukset on kuitenkin vielä aivan kosketuksissa nykypäivään. Anoppini on ollut karkotettuna siperiassa ja ne kokemukset siitä on kauheita, hänen isänsä ammuttiin pelkästään siksi, että oli suomalainen.
Myöhemminkään he ei saaneet asettua sadan kilometrin säteelle omista alueistaan, kaikki oikeudet oli viety, ei lupaa opiskella siellä missä halusi, ei saanut mennä ihan mihin työhön vain mitä olisi halunnut tehdä jne. Kaikki yhteydet Suomen sukulaisiin oli kielletty, suomea ei saanut puhua, Jumalanpalveluksia ei saanut pitää. Siitä huolimatta nämä ihmiset pystyivät elämään ja hankkimaan toimeentulonsa, hirveitten vaikeuksien ja vastusten takaakin. Aina oli pelko, että joutuu kuulusteluihin ja vankilaan pelkästään sen takia, että on syntyperältään suomalainen.
Romaneilta ei ole kielletty opiskelu, ei työssäkäynti, ei yhteydet sukulaisiin, ei omien tapojen vaaliminen, ei oman uskonnon harjoittaminen, ei oman kielen puhuminen.
Varmaan tämä nyt jonkun ylläpidon toimesta poistetaan, mutta silti toivoisin ihan asiallista arvokeskustelua siitä, mitä sortaminen oikeasti on.
Miksi inkeriläiset ja muut suomensukuiset kansat ovat näinkin hyvin selvinneet aivan lähimenneisyydessä tapahtuneista kauheuksista ja suoranaisista verilöylyistä? Vai onko asenteellinen sortaminen sittenkin syvemmälle vaikuttavaa kuin tällainen totaalinen oikeuksien vieminen?
Minun mieheni on inkeriläinen, ja kun kuuntelen hänen sukunsa kertomuksia, sieltä vasta paljastuu mitä todellinen sorto on. Jos romaneista on joskus maksettu peräti tapporahaa, niin eiköhän se asia ole jo niin kaukana muinaisuudessa, ettei siitä pitäisi nykyromanien mitenkään enää kärsiä. Inkeriläisten ja muiden suomensukuisten väestöjen kauhukokemukset on kuitenkin vielä aivan kosketuksissa nykypäivään. Anoppini on ollut karkotettuna siperiassa ja ne kokemukset siitä on kauheita, hänen isänsä ammuttiin pelkästään siksi, että oli suomalainen.
Myöhemminkään he ei saaneet asettua sadan kilometrin säteelle omista alueistaan, kaikki oikeudet oli viety, ei lupaa opiskella siellä missä halusi, ei saanut mennä ihan mihin työhön vain mitä olisi halunnut tehdä jne. Kaikki yhteydet Suomen sukulaisiin oli kielletty, suomea ei saanut puhua, Jumalanpalveluksia ei saanut pitää. Siitä huolimatta nämä ihmiset pystyivät elämään ja hankkimaan toimeentulonsa, hirveitten vaikeuksien ja vastusten takaakin. Aina oli pelko, että joutuu kuulusteluihin ja vankilaan pelkästään sen takia, että on syntyperältään suomalainen.
Romaneilta ei ole kielletty opiskelu, ei työssäkäynti, ei yhteydet sukulaisiin, ei omien tapojen vaaliminen, ei oman uskonnon harjoittaminen, ei oman kielen puhuminen.
Varmaan tämä nyt jonkun ylläpidon toimesta poistetaan, mutta silti toivoisin ihan asiallista arvokeskustelua siitä, mitä sortaminen oikeasti on.
Miksi inkeriläiset ja muut suomensukuiset kansat ovat näinkin hyvin selvinneet aivan lähimenneisyydessä tapahtuneista kauheuksista ja suoranaisista verilöylyistä? Vai onko asenteellinen sortaminen sittenkin syvemmälle vaikuttavaa kuin tällainen totaalinen oikeuksien vieminen?
Vastaukset 52
Vanhimmat
Romaneissa ja valtaväestön asenteissa on parantamisen varaa yhtäpaljon.
Jos olis avoimempaa, niin ongelmia ei olisi.
..aika monta työtöntä romania olen nähnyt työpaikallani, ovat tulleet töihin innoissaan mutta lähes aina on toistunut sama kaava, muutaman kuukauden jälkeen ovat hävinneet ykskaks kesken päivän tai into lopahtanut muuten vaan. Niin moni on käynyt kääntymässä ettei työnantaja jaksa luottaa enää siihen että saa romaneista pitkäaikaista, luotettavaa työvoimaa. Humaani ihminen vaikka on mutta kaikella on rajansa. Viimeisin romani ehti olla 3vko ja kesken ruokatunnin hävisi ja kun perään soitettiin, selitys oli että kaverin tamma alko varsomaan ja sinne avuiksi.
Romaneilla on hiukan erilainen arvomaailma kuin valtaväestöllä yleensä. En tarkoita etteivät romanit arvostaisi koulunkäyntiä tai työntekoa, tai että valtaväestölle perhe tai suku olisi samantekevä asia. Tarkoitan lähinnä sitä, että joskus perhe ja suku todellakin menevät koulunkäynnin tai työnteon edelle, valtaväestön parissa taas hoidetaan ensin koulu tai työ, ja sitten vasta keskitytään muihin asioihin.
Minusta tuo kertomasi viittaa selkeästi siihen, että tällä kyseisellä henkilöllä (joka lähti töistä avustamaan kaverinsa tamman varsomisessa) on jollain lailla erilainen arvomaailma.
Mikä tähän auttaisi?
Kenenkään arvomaailmaa ei voida kieltää tai ottaa pois. Jokaisella on ne arvot mitkä hänellä on. Ehkä ne ajan myötä muuttuvat, tai sitten eivät. Keskustelulla olisi paljon merkitystä. Esimerkiksi otettaessa romania töihin kannattaisi keskustella asiat halki. Työntekijällä pitäisi olla selvillä hänen oikeutensa työntekijänä, mutta samalla myös tietää velvollisuutensa. Se, että joka paikasta ei voi lähteä tuosta noin vain kuin hätätilanteissa tai muuten sovittuina aikoina, ei välttämättä ole henkilölle yksiselitteinen asia. Tähän voi vaikuttaa se, että aiemmin hän on voinut toimia kyseisen kaavan mukaan. Vaikkapa sitten koulujärjestelmässä.
Oli tuossa kyse sitten kaverin tamman varsomisesta tai yksinkertaisesti kyllästymisestä, niin oikein tuo ei ollut toimittu. Jos työpaikan meinaa jättää, siitä pitäisi neuvotella suoraan työnantajan kanssa. Näistä eroamis-määräyksistä pitäisi myös keskustella, ihan vain siksi, ettei perään tarvitse soitella tai ihmetellä mihin työntekijä tällä kertaa on hävinnyt, tai tuleeko hän takaisin. Näin minä ainakin tämän asian ajattelen.
Kyllä meistä romaneistakin saa hyvää ja luotettavaa työvoimaa. Myös pitkäaikaista. Valitettavasti nuo sinun näkemäsi tapaukset eivät tätä äskenmainittua edusta millään tavalla. Tulisi silti muistaa, että joka rodussa on tällaisia yksilöitä, ja että me kaikki emme ole koskaan täysin samanlaisia.
Tulipa tuossa mieleeni lukiessani textiäsi että; minä olen kyllä valkolainen ja ikääkin on jo ihan riittävästi mutta...koskaan en ole työelämässä jaksanut olla kauheen pitkään yhtäjaksoisesti.Pisin työni on kestänyt vissiin 2v. En tiedä itsekkään mistä se johtuu, enkä ole siitä ylpeä, mutta, niin on ollut aina. Haluaisin kyllä olla töissä, mutta kun sit olen töissä, niin aluksi olen todella innoissani ja teen kovasti töitä kun olen töissä...mutta sitten jossain vaiheessa tulee se päivä kun en vaan enää jaksa mennä, ja se loppuu sitten siihen.En tiedä onko minulle AD/HD (kahdella pojallani on se) vai mistä tämä johtuu. Olen onesti sitä miettinyt ja se harmittaa mua kovasti. Hyviä työpaikkojakin olen tämän takia menettänyt. Tunnen kyllä moniakin meikäläisiä jotka ei töissä kauheen pitkään viihdy,kuka mistäkin syystä. Mutta sellaista elämä on. Ei ole siis tuo pelkästään romanien taholla noin...kyllä sitä varmaan on meissä vaaleissa yhtälailla. Tunnen myös romaneita jotka on ollut vuosikausia samassa työpaikassa...että silleen.
että ne romanit, jotka haluavat tehdä työtä ja menestyä sekä löytää harjoittelupaikkoja jos tarvisevat... saisivat sitä.
Tämä sinun erimerkki on selvästi yleishyödyllisen yhteisön toimenkuvaa, jossa itsekin olen työskennellyt.
miten voit ees vertaa jotaki inkeriläisiä ja mustalaisia,,,eihän ketään ole niin paljon täällä joutunut käymään läpi kuin mustalaiset ja juutalaiset
sanoisin, että jos on oma kansa itse joutunut kokemaan sortoa, ei se oikeuta vähättelemään muiden kärsimyksiä. Esim. juuri inkeriläiset ja muut vähemmistökansallisuudet (Krimin tataarit) joutuivat kärsimään Neuvostoliiton ja erityisesti Stalinin vainoissa uskomattomia asioita: perheet hajoitettiin, miehet ammuttiin ilman kuulusteluja ja naiset ja lapset kuskattiin Siperiaan, josta vain harvat palasivat takaisin. Oman kielen puhuminen oli tosiaan kielletty, oman kulttuurin vaaliminen kielletty, uskonnon harjoitus kielletty..monet venäläistivät nimensä siinä toivossa, että heidän lapsensa edes selviäisivät. Kyse oli puhtaasti venäläistämispolitiikasta, paljon julmemmasta kuin mitä vaikkapa Suomen valtio on harjoittanut romaneja ja saamelaisia kohtaan, vaikka siinäkin on paljon huomauttamisen aihetta. Ja tämä tapahtui 1900-luvulla, vasta Gorbatshovin aikana inkeriläiset uskalsivat palata kotiseuduilleen ja monet uusien vainojen pelossa muuttivat Suomeen, kun Koivisto kutsui inkeriläisiä paluumuuuttajiksi. Tämä sen vuoksi, että Suomi oli jatkosodan jälkeen pakotettu palauttamaan tänne muuttaneet inkeriläiset, jotka saman tien vietiin Siperiaan karkoitukseen tai teloitettiin.
Romanit ja juutalaiset ovat kärsineet, eniten Natsi-Saksan aikoina, mutta suomensukuiset kansat Neuvostoliiton aikoina. Hirmuvaltoja molemmat, peruspolitiikka täysin samanlainen, yksi rotu ylitse muiden: saksassa germaanit, Neuvostoliitossa (ja nykypäivän Venäjällä) venäläiset. Suurvenäläinen shovinismi on aivan sama asia kuin natsi-Saksan rotuoppi ja oppi maailmanvalloituksesta. Venäjän kielen osaajana ja venäläisten kanssa paljon tekemisissä olleena voin sanoa tämän olevan totta.
t. Mirkku
no jos tunnette itseänne noin kamalasti sorrettavan miksi itse sorratte kaikkia muita jotka poikkeavat omista käsityksistänne,suomalaiset ei ole samanarvoisia eikä kkaan ole niin täydellinen kuin romanit.valkolaisia painetaan ja mollataan heti kun se ei toimi teijän mielen mukaisesti.lapset opetetaan pienestä pitämään valkolaisia huonoina ja paskasina..isovanhemmat ovat joutuneet kokemaan jotain mutta te nykynuoret ja keski-ikäiset olette saqaneet elää pumpulissa siihen verrattuna ja muihin maihin verrattuna ja aina vain valitatte vaikka itse käyttäydytte ylen alantavvastu valkolaisia kohtaan.harva teistä aidosti ja oikeasti ilman hyötykäyttöä arvostatte ja< piätte aidosti tasa vertaisina yhtä älykkäinä ja tarpeelisina valkolaisia.
väärälle henkilölle. Puhuin viestissäni inkeriläisten sortamisesta, mutta totuushan on, että kaikkialla Euroopassa on romaneja ja juutalaisia kautta historian sorrettu ja vainottu, pidetty kolmannen luokan kansalaisina pelkästään syntyperän perusteella.
Itse en kuulu niihin, jotka pitävät valkolaisia huonompina enkä myöskään opeta lapsiani sellaiseen ajatteluun. Minulle kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja kohtelen heitä sen mukaan, minkä kohtelun saan itselleni. Olemme kaikki yksilöitä, mistä jälleen kerran saanen luvan muistuttaa.
t. Mirkku
Romanit sotivat itse itseään vastaan väheksymällä lähes kaikkea muuta paitsi "perinteitä" jotka eivät ole edes sataa vuotta vanhempia, ja myös menneisyys on kova sana ja kaikki mennyt kurjuus... mitä helvetin väliä on kurjuudella jota on joskus ollut, pitäs katsoo eteenpäin eikä märehtiä vanhaa. Samoja kurjuuksia on ollut valkolaisten esi-isilläkin mutta ne on hstoriaa, ei tätä päivää! Kyllä suomalaistenkin kulttuurista löytyisi tapoja jotka esiin tonkimalla saisi varmasti elämästä vaikeempaa mutta pitää mennä ajan mukana eikä jauhaa pa...aa menneistä! Kehitys on se asia joka jarruttaa romaneja joka suunnassa. Ja kasvatus heti perään. Kyllä ne helvetilliset työttömyysprosentit romanien keskuudessa on itseaiheutettuja.
Iltaa Mankkaan Mirkku ja mukavaa tulevaa viikkoa. Haluan kysyä että miten venäläiset ovat suhtautuneet sinuun kun olet ollut tulkkina. Oman kokemukseni perusteella eivät oikein pidä tummista ihmisistä olivatpa nämä mustalaisia tai kaukasuksen asukkaita. Olen kuitenkin ollut paljonkin työelämässä venäjän ja silloisen N-liiton puolella ja suhtautuminen loppujen lopuksi on ollut tuota samaa "sen parempi mitä kauemmaksi lähtevät". Itse olen valkolainen, nimim. ihmettelevä on ollut käytössäni parissa aikaisemmassa kysymyksessä ja ihmettelemistä tällä pallolla riittää!
tästä inkeriläiskysymyksestä. Kuten edellisessä viestissäni sanoin, nostan hattua inkeriläisten kärsimän sorron edessä, mutta tässä paluumuuttoasiassa on myös toinen puoli. Nimittäin se, että tänne Koiviston mielestäni harkitsemattoman lupauksen perusteella pääsi myös suuri joukko venäläisiä, joiden inkeriläistaustat ovat vähintäänkin hatarat. Siis suoraan sanottuna "siivellä". Yliopistossa, jossa opiskelen venäjän kieli ja kirjallisuus pääaineenani, on kaksi linjaa: toinen syntyperäisille venäläisille ja toinen suomalaisille. Itse olen muiden suomalaisperäisten opiskelijoiden (lasken tässä yhteydessä itseni suomalaisperäiseksi) kanssa suuresti ihmetellyt ja paheksunut äärettömän ylimielistä ja röyhkeää asennetta, joka joidenkin venäläisopiskelijoiden taholta kohdistuu meihin suomalaisperäisiin. Kaikkea suomalaista halveksitaan, ivataan, venäläisyyttä ihaillaan yli kaiken. Sanokaa minun sanoneen, että tästä tulee vielä vakavia ongelmia!
Olin eräässä yliopiston esitelmätilaisuudessa, jossa esitelmöi venäläinen professori (pahus, olen unohtanut hänen nimensä) ja yleisönä oli salillinen Suomessa asuvia venäläisiä ja meitä opiskelijoita kehoitettiin osallistumaan tähän tilaisuuteen. Professori oli erittäin asiallinen ja kehui Suomen suhtautumista paluumuuttajiin ja yleisesti venäläisen väestönosan kohteluun. Kammottavaa sen sijaan oli kuulla yleisön kommentteja: Suomea ja hallitustamme haukuttiin venäläisvähemmistön sortamisesta, siitä, että venäläiset eivät ole saaneet ARVOISTAAN KOHTELUA ja venäläiset eivät ole saaneet itselleen KUULUVAA SIJAA yhteiskunnassamme.
Harmittaa vieläkin, että minulla ei riittänyt rohkeutta nousta seisomaan koko täyden salillisen nähden, näyttää keskisormea ja sanoa, että venäläiset maahanmuuttajat ovat muutamassa vuodessa saaneet kaiken, mitkä esim. romaneilta on vuosisadat evätty: heti paikalla asunnot, kielikoulutus, integrointikoulutus, valmennus työpaikkoihin yms. Siellä kuuli niin karmeata suurvenäläistä kansankiihkoilua, että ihmetellä täytyy, miten Suomen hallitus ja asiasta päättävät viranomaiset ovat niin TYHMIÄ, että varta vasten luovat hankaluuksia aiheuttavan venäläisvähemmistön Suomeen. Kaikkihan tietävät, että Venäjän hallitus käyttää Baltian maissa elävää venäläisvähemmistöä poliittisena aseena ja kauhulla ajattelen, että tämä vähemmistö on aikanaan määräävässä asemassa maassamme.
Kuulostakoon rasistiselta, mutta tunnen niin tasan tarkkaan venäläisen ajattelutavan, että ihmettelen maamme päättävien elinten lyhytnäköisyyttä tässä asiassa.
Luennon jälkeen venäläinen opettajani kysyi, mitä mieltä olimme siitä. Silloin sanoin olevani kauhistunut siellä olleiden venäläisten kommenteista maastamme. Opettajani kysyi: "Olitteko todella yllättynyt?"
t. Mirkku
Olen tosiaan ollut parisenkymmentä vuotta tulkkina ja reissannut armasta ja kallista Venäjänmaata ristiin rastiin, Moskovasta kaiken maailman tuppukyliin ja selvinnyt uskomattomista tilanteista huumorin ja välillä rähinöinnin avulla, minkä ymmärrät, jos olet itse ollut neukkujen/venäläisten kanssa tekemisissä.
Eivät venäläiset minuun ole suhtautuneet muuten kuin positiivisesti, romanit eivät koskaan Venäjällä ole lukeutuneet kaikkein sorretuimpaan kansanosaan, toisin kuin juutalaiset, koska venäläisethän rakastavat mustalaismusiikkia ja hoilaavat mustalaisromansseja aina päissään. Hyvin monista venäläisistä on tullut hyviä ystäviä, joistakin en välitä pätkääkään ja joitakin inhoan ylimielisen ja shovinistisen asenteen vuoksi. Shovinismi koskee kuitenkin suomalaisuutta, ei romaniutta. Romanius on koettu pikemminkin positiiviseksi, ainakin silloin, kun on neuvottelujen päätteeksi ollut hurjat juhlat ja olen esittänyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaisen mustalaistanssin...
Yleensäkin venäläiset arvostavat henkilöä, joka tuntee heidän vanhan kulttuurinsa, ja paljon saa aikaan, kun kesken neuvottelujen heittää sekaan sitaatin Gogolilta tai Dostojevskilta. Tai jotain täysin yllättävää, mitä eivät odota kuulevansa ulkomaalaisen tai varsinkaan naisen suusta. Siinä olen hyvä.
Kaiken kaikkiaan nautin olostani Venäjällä, se on tarpeeksi hullu maa makuuni, siellähän kaikki on mahdollista ja mikään ei ole mahdotonta, kun osaa konstit. Kerran esimerkiksi olin Kalugassa (todellinen tuppukylä 200 km Moskovasta). Olin tulkannut koko päivän erään tietokoneavusteisen koulutuskeskuksen avajaisissa, ja sanoin isännilleni, että myisin sieluni yhdestä oluesta, koska kurkku oli kuiva kuin beduiinin sandaali. No, he sanoivat, että olut on loppunut koko kaupungista, mutta eipä mitään: kahden tunnin kuluttua tuli yksi isännistä luokseni taskut pullottaen, kaivoi kaksi oluttölkkiä taskustaan ja kuiskasi: nämä ovat kaupungin viimeiset kaljat, vain Teitä varten...
Joten kyllä venäläiset osaavat hurmaaviakin olla, tosiaan.
t. Mirkku
Saanko vaivata Teitä Mirkku, ja kysyä, että miten tulkiksi pääsee? Mitä kouluja siihen pidää käydä ja kauanko siinä kestää? Mitä kaikkea tulkin työhön kuuluu, tai millaisissa tehtävissä hän voi toimia? Olen tulkin ammattia ihaillut, mutta mitään muuta siitä en sitten oikein tiedäkään..
Sinulla on ihan positiivisia kokemuksia sitten,hyvä niin. (sammuttaa koneen ja lähtee nukkumaan).
teitittele minua. Tulkiksi pääsee kahta tietä: joko käymällä Kouvolassa sijaitsevan yliopiston alaisen kääntäjäkoulutuslaitoksen ja erikoistumalla johonkin kieleen, tai sitten niin kuin itse olen tehnyt: yliopiston kautta. Olen kuitenkin itse siinä mielessä poikkeus, että olen ns. pitkän linjan tulkki: opiskelin venäjää jo koulussa ja kirjoitin siitä laudaturin. Helsingin Sihteeriopistossa opiskelin kaupallista venäjää, ja heti mentyäni työelämään hakeuduin idänkaupan yritykseen ja jatkoin sitä linjaa. Suoritin Markkinointi-Instituutin ylemmän tason kaupallisen venäjän tutkinnon sekä Rastor-Instituutin (jota ei enää ole) idänkaupan tutkinnon. Tämän ohella kehitin kielitaitoani erilaisilla kursseilla, kunnes pääsin yliopistoon lukemaan pääaineena venäjää. Voi sanoa, että sekä työelämä että erilaiset koulutuslaitokset ovat koulineet minusta tulkin. Nyt kun yliopistotutkinto häämöttää lähitulevaisuudessa, aion jatkaa sillä alalla, sillä tulkin ammatti - varoitan: se on raskas ja vastuullinen - mutta on myös elävä ja mielenkiintoinen. Varaudu siihen, että teet kello 9-18 työpäivää, puhut ja keskityt lakkaamatta, olet kuolemanväsynyt mutta jatkat vielä virallisilla illallisilla. Kuitenkin: hauskaa on, ja saat hyviä ystävyys- ja muita liikesuhteita.
Onnea Sinulle tällä kivisellä tiellä!
t. Mirkku
että niihin kuuluu ihan kaikki: tulkkaaminen neuvotteluissa ja illallisilla, ihmisten välisissä keskusteluissa, taksin tilaaminen, ruoan tilaaminen ravintolassa, tappelu päämiesten puolesta kun joku yrittää viedä pöydän nenänne edestä ravintolassa, kun joku haluaa ostaa vaimolleen jotain erityistä Moskovasta tai mistä hyvänsä... myös Suomessa venäläisten isäntien vaimojen opastus Stockalla tai kirpputorilla..tehtäviä on vaikka minkälaisia.
t. Mirkku
että pitää olla hyvä supliikki ja hetkeksikään ei saa jäädä sanattomaksi. Esim. kerran olimme käynnillä Leningradin bakteorologian instituutissa ja keskustelun aihe käsitteli Suomenlahden saastumisen aiheuttamaa bakteerikannan lisääntymistä - aihe, josta en suomeksikaan tajunnut yhtään mitään. No, pistin aika tavalla omiani joukkoon ja kaikki olivat tyytyväisiä ja puristivat toistensa käsiä molemminpuolisen yhteisymmärryksen merkeissä.
t. Mirkku
Kiitos.. :)
Teitittelin, koska olen ymmärtänyt että te olette viidenkympin kieppeillä... Ja itse taas käyn vasta kahdeksaatoista. Heh.
Iltaa.
Tämä ei liity mitenkään Mirkun ammattiin, mutta Mirkun tietämykseen sikäli, koska hän on koulujakäynyt ihminen. Haluan siis kysyä Mirkun mielipidettä erääseen asiaan.
Olen parikymppinen kaaleen nainen. Peruskoulun olen suorittanut, mutta muutaman vuoden olen ollut tässä ikään kuin "tyhjän päällä". Työelämässä tosin vuoden verran, mutta valitettavasti työvoimaa alettiin tuomaan ulkomailta, ja kotimaiset vähemmän aikaa olleet saivat jäädä syrjään, minä heidän joukossaan. Eli kummempaa koulutusta minulla ei ole. Mieleni tekisi jatko-opiskella itselleni jokin ammatti. Tiedänkin jo minua kiinnostavan alan, ja tiedän, miten sinne pääsen. Aluksi minun olisi käytävä perusopetuksen lisäopetus (vuosi), jotta saisin tarvittavat arvosanat - hakisin toisen asteen oppilaitokseen. Siinä samalla voisin suorittaa ammattilukion, joka kestäisi neljä vuotta. Tämän jälkeen pyrkisin ammattikorkeakouluun, ja siellä ammattitutkinnon tekeminen veisi aikaa 3,5 vuotta. Ei siis järin kauan.
Olen romanielämässä kasvanut kokonaan, ja elän tätä elämää edelleen. Muut vain tuntuvat pitävän ajatustani hyvinkin 'kaajeenmoisena'. Keskustelin ystäväni kanssa, mutta keskustelu jäi melko lyhyeksi koska hänen mielestään 'tuollainen' ei missään nimessä ole 'mustalaisen touhua'. No, mitäpä sitä muiden mielipiteistä välittämään.. Erikoinen tekijä tässä vain tuntuu olevan, että tuon erään ystäväni tavoin jopa omat sukulaiseni ovat tuota mieltä - en kaikkien kanssa ole keskustellut, mutta sanotaanko nyt näin, että tarpeeksi monen kuitenkin. Ainoa, joka tuntuu kannattavan ajatusta, on elämänkumppanini.
Haluaisin siis kysyä Mirkun mielipidettä tähän asiaan. Vaikken Mirkkua tunnekaan, niin siellä tuntuu kirjoittelevan kaikin puolin sivistynyt ihminen. Sekä koulujakäynyt, että ihan tätä elämänkoulua käynyt... Sivistystä siis on sydämessä ja muuallakin. Siksi siis Mirkulta kysyn, koska arvelen saavani vastauksen, joka auttaa minua tekemään edes jotenkin.
mutta sielultani hyvin nuori. Ja jos olet aktiivinen, hyvä puhuja ja nopea selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta, on tulkin homma Sulle kuin luotu.
Hakeudu alalle!
t. Mirkku
Yleensä minua moititaan tällä palstalla siitä, että pyrin "neuvomaan" miten pitäisi elää. Se neuvominen on kuitenkin rajoittunut siihen, että en ole koskaan pyrkinyt neuvomaan kaaleen kulttuuriin liittyviä asioita, vaan opiskelemaan. Nyt siis pyynnöstäsi annan hyvin jyrkän neuvon: opiskele, opiskele, opiskele. Älä anna KENENKÄÄN estää sinua siitä. Olet täysin oikealla tiellä, olet ottanut tarkoin selvää mahdollisuuksistasi ja siitä, mitä Sinulta vaaditaan haluamaasi tutkintoon. Meidän kaaleitten tulevaisuus riippuu opiskelusta! Muuten jäämme aina ja iänkaikkisesti muiden tallattavaksi. Sama juttu tietysti on suomalaisilla ja kaikilla muillakin. Pidä oma pääsi, käy ne tutkinnot ja valmistu! Ota huomioon se, että nämä arvostelijat - vaikka olisivatkin sukuasi - saaattavat vain olla kateellisia siitä, että Sulla on päätä ja halua jatkaa. Nyt, hyvä nainen (oletan, että olet juuli), ei muuta kuin kirja kouraan. Olen itse esimerkki siitä, että kaalo (vaikkakin puolikas) omalla halullaan ja sitkeydellään pääsee ihan mihin haluaa. Ja sitä samaa haluan Sinulle, tämä on todella jyrkkä neuvo parhaaksesi. Sinulla on halua ja tahtoa, jos nyt jäät paikallesi muiden painostuksesta, kadut sitä jälkeenpäin.
Kaikkea hyvää opinnoillesi ja Jumalan siunausta Sinulle.
t. Mirkku
että olet tosiaan nuori kaaleen juuli. Mitä väliä muiden mielipiteillä on, jos elämänkumppanisi tukee Sinua ja kannustaa? Se on jo paljon, koska samaa en voi sanoa omasta elämänkumppanistani kaikissa suhteissa. Älä tosiaan anna kenenkään muun mielipiteen vaikuttaa, "kaajeenmoisena" nähdään nykyään hengittäminenkin, kuten joku fiksu kerran tällä palstalla sanoi. Kaaleiden on pakko kouluttautua, ja tällä omalla opiskelullasi annat esimerkin myös omille lapsillesi, nyt tai myöhemmin.
Oikein hyvää jatkoa Sinulle!
t. Mirkku
Niinpä niin, olen aivan samaa mieltä tuosta venäläisten tänne muutosta, mutta en kyllä ymmärrä sitä vastakkainasettelua romaneiden suhteen.
Venäläiset tuntuvat olevan erittäin aktiivisia tänne sopeutumisessa. Eikä ne asunnot, joita heille täällä "heti annetaan" ole kyllä sen ihmeellisempiä kuin ne, mihin romanitkin kyllä pääsevät, eli kaupunkien omistamia kerrostaloasuntoja. Ja kyllä minun käsittääkseni nämä venäläiset kaikin tavoin yrittävät päästä työelämään käsiksi. Kyllä heitäkin täällä monesti toisen luokan kansalaisina alkuun pidetään, mutta sepä ei heitä tunnu haittaavan. Romaneilla on kyllä ollut aivan samat mahdollisuudet ja paljon kauemmin aikaa jo. Kyllä näitä työelämään valmennus- ja sopeuttamismahdollisuuksia on ollut tarjolla romaneillekin, mutta ei taida olla ollut pahemmin tungosta.
Totta ojn, että romanit on aina jakaneet juutalaisten kohtalon, mutta vain siinä pahassa mielessä. Se on hirveä asia, sen kaikki myöntää, ja toivomme, että tulevaisuudessa enää koskaan ei mitään sellaista tule tapahtumaan. siitä on meidän kaikkien kannettava vastuu. Historiaa ei saa unohtaa. Mutta mistä johtuu, että juutalaiset sitten kuitenkin aina ovat selvinneet? Vaikka heitä kuinka on vainottu ja painettu maan rakoseen, silti he ovat aina sieltä nousseet ja pystyneet hankkimaan itselleen suuria omaisuuksia ja rikkauksia. Voiko syy olla se, että he ovat sitten se Jumalan valittu kansa, joka aina putoaa jaloilleen? Romanit ei kansana tunnu nousevan koskaan, vaan aina jäävät sinne yhteiskunnan alimmille portaille.
Toivoisin niin kovasti, että edes täällä pienessä Suomessa romanit käyttäisivat niitä mahdollisuuksia, jotka heillä on tämän maan täysivaltaisina kansalaisina. Ei täällä tarvita erityisiä aputoimenpiteitä eikä vähemmistökiintiöitä, kyllä täällä jokaisella on mahdollisuus yrittää ja päästä vaikka kuinka pitkälle ihan yhtäläisin keinoin. Monilla romaniperheillä tuntuu olevan rahaakin käytettävissä aivan reippaasti, miksi sitä ei sijoitettaisi lasten tulevaisuuteen.
Asun pääkaupungissa ja joka ikinen päivä näen asiakaspalvelussa töissä venäläisittäin murtaen suomea puhuvia miehiä ja naisia TÖISSÄ, ja heidän historiikkinsa on suomessa maksimissaan 10vuotta! Mutta he eivät halua elää maatuska nutuissaan tai soveltaa venäläistä kulttuuria tänne vaan he halauavat SOPEUTUA ja siten hankkia itse elantonsa. Bussikuskeina taitaa HKL:llä olla ainakin puolet muualta muuttaneita miehiä, mm. venäläisiä, somalialaisia jne.. mutten yhteen ainoaan mustalaiseen törmää vahingossakaan ainakaan palveluammateissa. Ja tuskin on siitä kyse etteikö osattaisi puhua suomen kieltä..... Asennevamma ja laiskuus tulee ekana mieleen. Ainiin, ja se "kansanpuku" kun rajoittaa... :D
Mukava nähdä että joku on tosiaan kerrankin tuota mieltä. Harmi, että oma sukuni asettuu tässä asiassa vastahankaan, samoin ystäväpiiri... Mutta, opiskelulla turvaa oman tulevaisuuden. Joten miksipä ei. Kiitos oikein paljon kommenteistasi. :)
Ensinnäkin,kääntäjä ja tulkki ovat eri asiat.Ja koulutusta on erimuotoisena, nykyisin voit suorittaa tulkin tehtäviä varten näyttökokeella anettavan suoritteen.Riippuu kielitaidostas.
Opiskelupaikkoja löytyy muualtakin kuin yliopisto tai mainitsemas Kouvola.
Tulkiksi ei muuten oteta ketä hyvänsä,riippuu vähän kelle tulkkaa.Vaikka olisi kuinka hyvä kielitaito, mutta ymmärrys tehtävän etiikasta puuttuu, silloin ei irtoa hommiakaan.Siinä hommassa joutuu kyllä taustat ym tiedot suurennuslasin alle, kaikki ymmärtää miksi.
Virallinen kääntäjä ja tulkki ovatkin kaksi eri asiaa, mutta kääntäjän tutkinto antaa parhaan pätevyyden myös tulkin tehtävään, jos sellaiseen haluaa. Ja kuten toivottavasti viesteistäni kävi ilmi, tulkin homma tosiaan edellyttää erityisiä ominaisuuksia, joita kääntäjältä (joka kotona tai jossain yrityksessä tietsikan äärellä) tekee töitä, ei edellytetä. Siis määrätyntapaista luonnetta, asioiden selvittelykykyä, kykyä tulla toimeen mitä erilaisimpien ihmisten kanssa. Ja kuten oma esimerkkini osoittaa, tulkiksi voi valmistua myös muuten. Annoinkin vain pari opastusta, koska parhaimman kielitaidonhan saa joko kääntäjäinstituutissa tai yliopistossa.
t.
Mirkku
että siinä mielessä Kouvola on parempi paikka, jos kääntäjäksi/tulkiksi haluaa valmistua, että siellä voi erikoistua eri alojen erityissanastoon, mitä taas yliopistossa ei voi. Yliopistossa muutenkin keskitytään niin paljon teoreettisen tiedon opetukseen, millä käytännön työelämässä ei välttämättä ole mitään käyttöä. Ja tosiaan, suorittaa voi esimerkiksi virallisen kielitutkinnon, joita järjestetään pari kertaa vuodessa, vaikkapa ihan itseopiskelun tai muiden kurssien pohjalta. Itse jouduin omin päin opiskelemaan rakennusalan sanaston venäjäksi, mutta työ opettaa ja monesti termit ovat kansainvälisiä, ainakin nykyään. Jos mille hyvänsä alalla haluaa, keinoja on kyllä saatavilla. Nuo taustat taas...tietysti jos haluaa esim. poliisille tai SUPOon tulkiksi, niin taustat tutkitaan hyvinkin tarkkaan, mutta ei se työelämässä niin suurta roolia näyttele, ellei nyt sitten kyse ole ihan valtiollisisten huippuneuvottelujen tulkkauksesta.
t. Mirkku
kanssasi siitä, mitä tulee romanien "asennevammaan" työelämäkysymyksissä. Muista, että olemme yksilöitä, allekirjoittanut on ollut koko elämänsä työssä, mikä varmaan on useassa yhteydessä tullutkin esille, lukuunottamatta tätä yliopistoaikaani, joka sekin on panostus tulevaan työelämääni. Samaa mieltä olen siitä, että tänne muuttaneilla venäläisillä on kova halu integroitua ja päästä työhön ja heitä onkin paljon juuri palveluammateissa. Kuitenkin olet mielestäni väärässä siinä, että he ovat hylänneet venäläisyytensä, vaikka ovatkin opetelleet suomea. Venäläisellä venäläisyys istuu todella lujassa, vielä lujemmassa kuin suomalaisuus suomalaisilla. en suinkaan kadehdi heidän asuntojaan yms., mutta sanon avoimesti pelkääväni alati kasvavan venäläisvähemmistön tulevaa poliittista vaikutusta. Jo nyt heidän lehdissään vaaditaan venäjää erääksi Suomen virallisista kielistä ja kuten sanoin, Venäjän johto käyttää esim. Baltian maissa asuvaa venäläisvähemmistöä poliittisena painostuskeinona kyseisiä maita vastaan. Se tilanne on meilläkin edessä, mikäli kehitys näin jatkuu. Tietysti on eri asia, mikäli venäläisvähemmistö omaksuu siinä määrin suomalaiset arvot, että kunnioittaa tätä maata isänmaanaan ja sen kansalaisia, mutta omin korvin olen kuullut, että näin ei ole, vaan isänmaa on kotipaikasta huolimatta edelleen Venäjä ja venäläiset arvot ja ajattelutapa halutaan "virallistaa" täälläkin. Sinänsä ihmisinä minulla ei ole mitään venäläisiä vastaan, olenhan työelämässä ja muutenkin toiminut vuosikymmeniä heidän kanssaan ja useimmat ovat lämpimiä ja vieraanvaraisia, muistuttavat luonteeltaan ja ajattelutavaltaan hyvinkin paljon romaneita. Mutta se poliittinen puoli...varsinkin nyt, kun saamme kuulla Putinin kansallisuuskommentteja ja näemme heidän väkivaltaisen politiikkansa oman hallintoalueensa vähemmistöjä kohtaan.
t. Mirkku
Noita samoja ajatuksia idänpolitiikasta olemme mekin perheessämme miettineet. Suomessa tosin heikäläisvähemmistö on niin pieni vielä, että sinne ei kovin suurta ääriryhmää pysty soluttamaan. idän tilanne muuten on alkanut huolestuttamaan.
Niin ja minun lähisuvustani 90% työikäisistä on töissä tai opiskelemassa.
sanoit: on pieni VIELÄ, mutta mikäli kehitys ja maahanmuutto jatkuu tätä rataa, meillä on pian aikamoinen venäläisasutus tässä maassa ja pitääkö Suomen hallitusta muistuttaa lähihistoriasta ja siitä, että meillä on yhteinen raja shovinistisen suurvallan kanssa?
Maassame asuvan venäläisvähemmistön asenteet suomalaisia kohtaan ovat (en sano, että tämä koskee kaikkia) ovat karmaisevia. Ja lisäksi rikollisuus, jota venäläisten invaasio on tuonut mukanaan: huumeet ja prostituutio ovat venäläismafian ohjailemia.
t. Mirkku
Monet suomalaisetkin suhtautuvat rasistisesti venäläisiin... Joten miksi ei sitten toisinkin päin. En sano, että näin pitäisi toimia, mutta tätähän se on joka päivä, puolin ja toisin. On jotenkin outoa havaita, että monen suomalaisen (ja suomalaisuudella tässä tarkoitan nimenomaan Suomen kansalaisuutta) asenne venäläisiin on niin vihamielinen. Tuntuu, että ne kauan sitten menetetyt alueet ja sota vaikuttaa vielä tähänkin päivään. Samoin tunnutaan olevan vihamielisiä tuota toista naapurimaata kohtaan, Ruotsia... Tästä tulee mieleen se, että jos asenteet tässä asiassa tähänkin päivään saakka kumpuaa, ei ole ihme että myös romanien sorto historiassa tuo julki vaikutuksiaan nykypäivänä.
Prostituutiota täällä on varmasti ollut ennen venäläisten tänne tuloakin. On varmasti myös paljon ns. yksityisiä prostituoituja, jotka eivät ole kiinni missään mafian tai minkään muunkaan ohjailemassa renkaassa. Tämä tietty lienee niitä itsestään selvyyksiä, joita ei välttämättä olisi edes pitänyt mainita. Mainitsinpa nyt kuitenkin, sillä kertaus on opintojen äiti.
Luulen, että Suomeen tulee lähivuosien aikana lisää ihmisiä Venäjältä. Monella siellä asuvalla on niin huonot olot, ettei oikein nähdä muuta vaihtoehtoa kuin naapurimaahan muuttaminen. Toinen vaihtoehto on sitten pimeät bisnekset, kuten prostituutio ja huumeet. Epätoivoisimmat kai sortuvat niihin, mutta jonkinlaisesta toivosta tuo Suomeen muuttaminenkin kielii jo itsessään. En halua lähteä vertaamaan Venäjän tai kehitysmaiden oloja, koska ne poikkeavat olosuhteiltaan jonkin verran... Kuitenkin Venäjällä on paljon huonoja oloja. On katulapsia ja on vaikka mitä. Täällä Suomessa en varsinaisia katulapsia tiedä olevan. Johan siihen kovalla kädellä puututtaisiin. Mistä muuten johtuu, että Venäjällä tällaisia lapsia ei laiteta mihinkään kelvollisiin paikkoihin asumaan? Johtuuko se politiikasta vai lainsäädännöstä vai pelkästä välinpitämättömyydestä? Mitä mieltä te olette?
Tämä ei keskustelun varsinainen aihe ollut, mutta se tuli tässä mieleeni, joten ajattelin ottaa esille.
multa ei kysytty mitään mutta haluan sanoa minun mielipiteen.
käy ihmeessä kouluja. älä välitä siitä mitä sinun sukulaiset tai ystävät sanoo. ehkä ne on kateellisia tai sitten muuten vaan harvinaisen ahdasmielisiä. sun pitää ajatella sinun omaa tulevaisuutta. kysy iteltäsi aluks nää kysymykset...
* millaisen tulevaisuuden minä haluan?
* millaisen elämän tahdon antaa tuleville lapsilleni?
* ajattelenko tätä hetkeä vai ajattelenko myös tulevaisuutta?
veikkaan että haluat itellesi hyvän elämän ja toimeentulon. toimeentulo antaa varmuutta. elämän ei tarvi olla yltäkyllästä ollakseen elämisen arvosta ja hyvää. mutta jos on työpaikka ja se toimeentulo muualta kuin sossusta, niin ei tule sellasta päivää että tarvii miettiä laittaako leivän päälle ylähuulta vai haukkaako tyhjää.
veikkaan että haluat lapsillesi hyvän elämän. moni tulee toimeen tuilla ja sen sellaisilla mutta elämä on varmasti tiukkaa... kannattaa ajatella haluaako iän kaiken kituutta minimipalkoilla ja hanttihommissa jos on mahdollisuus muuhunkin.
veikkaan myös että vaikka tässä hetkessä kannattaa elää, niin haluat myös katsoa tulevaisuuteen. sinne kannattaa meinaan jonkin verran suunnata katsettaan, siellähän se edessä päin oleva on.
onneksi sulla on kaveri joka sinua tukee. se on hieno asia jo, tämä on juuri sitä mitä toivoisin jokaselle. että oma kaveri kannustais ja rohkasis kouluttautumaan ja rakentamaan parempaa tulevaisuutta. sillä toimeentulolla te voitte saavuttaa monia haaveitakin. ja jos tapahtuis sellanen asia että sinä ja kaverisi eroisitte... niin jatka sitä koulua siitä huolimatta. kyse on sinusta. eikä se elämä lopu siihenkään vaikka jotain tämmöstä tapahtuis. elämä on edessä. ja minä en toivo teidän eroa vaan kirjotan siltä pohjalta mitä pelkoja oon huomannu olevan nuorissa nais ihmisissä näitten koulutus asioitten suhteen.
susta voi tuntua, että "olet jo tuon ikäinen" tai että "mitä jos kaveri ei oottakkaan minua" tai "mitä muut aattelee.."
pois tuollaset ajatukset. koskaan ei ole liian vanha käymään koulua tai sivistämään itteään. esimerkiksi tämä meidän Mirkku on aikuinen ihminen, ja hän on lähteny yliopistoon sinua huomattavasti vanhempana. älä mieti sitä mitä muut aattelee sinusta. koulussa on mielissään kun näkevät että kappas täällä on sellanen kaalo joka haluaa kouluttautua. kouluttautuminen ei missään nimessä ole ns. kaajeenmoista. sinusta ei tule valkolaista eikä sinun tarvitse valkolaistua vaikka käytkin koulua ja hommaat itellesi ammatin. se olet sinä, vähän paremmin koulutettuna vaan.
susta voi tuntua, että jouten on mukava olla. sanoit jo että sun tekee mieli opiskelemaan, joten laiska sinä et ole. mainitsen tämän vaan muitten joukossa. jouten olo on kivaa mutta siittä ei liksa juokse. muista tuo sillon ku väsymys opiskelussa tai työelämässä iskee... saatat myös verrata itseäsi ja muita. muut ei ole töissä, muilla on reilu elämä ja kaikki tulee ku manulle illallinen... älä vertaa. lopeta tykkänään. olet sitten siitä kunnioitettava ihminen että olet itse hankkinut tavarasi ja itse kunnostanut elämäsi. en sano että apua ei pidä ottaa vastaan jos sitä tarjotaan - ylpeys ei ole hyvä asia. mutta pidän arvossa sellasta ihmistä joka itse kunnostaa elämäänsä. onhan se hienoo ku naisihmisellä on hameet ja reilu elämä ja kaikki eikä tarvi käydä töissä. mutta myöhemmin tapahtuu mitä kun ei oo rahaa? käydään rötöstelemään. jos siis tekee mieli heittää kesken, niin voit aina muistaa nämä kysymykset...
* haluanko elää rehellisesti?
* haluanko elää epärehellisesti?
veikkaan että haluat elää rehellisesti koska se on kaksinverroin helpompaa. ei ole hankaluuksia virkavallan kanssa. ei tarvitse kieroille kenellekään. ei tarvitse pitää tiliä kellekään sen kummemmin. voi vaan olla.
ja muista muutenkin se että elämäsi on sinun. ajattele aina itseäsi näissä asioissa. voit maalailla tulevaisuuden kuvia, erillaisia. voit ajatella mitä joskus tulee tapahtumaan tai jättää tapahtumatta...
mainitsit tuossa noita koulutusjuttuja.
valmistuessasi olet 25-27 ikäinen, vähän riippuen miten kouluttaudut. eikä tuo ole korkea ikä. tuossa ajassahan muutkin valmistuu. toivotan sulle omasta puolestani onnea opiskeluun ja mene ihmeessä.
haluan vielä sanoa, että jos opiskelu siellä paikkakunnalla tuntuu hankalalta, voit vaihtaa paikkakuntaa. en sano että susta tuntuis mutta tää on oikeasti yleinen pelko mikä tuntuu itävän joissai ihmisissä. voittehan te muuttaa ja alottaa kokonaan puhtaalta pöydältä. uusi alku, mikä sen ihanampaa?
miten tahansa asia on, niin toivon onnea. ja siunausta paljon.
terveiset helsingistä.
Vainoja vainojen vuoksi, se on se ero,joka erottaa eri väestöpolitiikan toisistaan. Romaneja ei koskaan, eikä missään ole vainottu politisista syistaä, jos ei kirkon vainoja nähdä poliitisiana, Inkeriläisien riiroissa neuvostoliitossa, enne sotaa ja sen jälkeen, on nähtävä sellaisia asioita vasten, kuin esimerkitksi kauvan jatkunut kesketymätön valtiolline hälytys tila,jonkan vuoksi vähemistökansat olivat erityisen silmällä pidon allaisia. Inkeriläiset, joita pidetiin 'Opurtisteinna'samalla lailla kuin Katastaniin siiretyt Sectseenit, - olivat muodostaneet jotakuinkin vauraan ja toimivan 'huter' tyyppisen viljely yhteisön,ja tästä hyvinvoivasta elintavasta he eivät halunneet suosiolla luopua yhteisen edun hyväksi, samoin kuin kulakit.
Kun ottaa huomioon, että kaikella yhteiskunnalaisella toiminalla ja sen talusperusteisella ajatelulla on aina oma tahto, niin ei voi verrata poikkeustilassa elävän valtion kansalaisiinsa kohdistuvaa valvontaa mitenkaään romaneihin kohdistuvaan sattumanvaraiseen syrjintaään,joka on aina ollut yksityisien ihmisen mielvaltaisen harkinnan varassa, samoin kuin romanien talous joka vastaavasti on ollu yksityisien ihmisien hyväntahtoisuuden varassa.
kohdistunut vaino oli koko Neuvostoliiton olemassaolon ajan täysin systemaattista, ei siis mikään poikkeustilan sanelema toimenpide. Onhan päivänselvää, ettei kukaan halua luopua vuosisatoja vakiintuneesta elämäntavastaan ja itselleen hankkimista taloista, maanviljelyksestä yms. "yhteisen edun nimissä". Ja sen "yhteisen edun nimissä" tapahtunut politiikka: pakkokollektivisointi ja käytännössä maanviljelyn tuhoaminen erilaisten epätieteellisten kokeilujen nimissä aiheutti uskomattoman nälänhädän 1920-1930 -luvulla. Miljoonia ihmisiä pakkosiirrettiin, kuoli nälkään, tapettiiin Stalinin orjatyöleireillä. Miten tämä eroaa Hitlerin ja kolmannen valtakunnan politiikasta? Siten, että Hitler (jota vihaan yli kaiken) sentään onnistui perussaksalaiselle luomaan jonkinlaisen vakauden ja vaurauden, hirmuhallinnon keinoin, mutta Stalin ei kyennyt edes siihen.
t. Mirkku
Tulipa mieleen tällainen ; Mitä jos NE jotka eivät tule toimeen valtaväestön kanssa,perustaisivat oman maan ? Maan jossa vallitsisi romanikulttuurinen oikeus ja laki.Olisi omat kaupat,pankit,yms.yleistarvike-jutut.En tiedä mitä byrokratiaa siinä tarvitaan,mutta onhan niitä valtioita perustettu.Teillähän ei ole omaa isänmaata,alkuperäistä..olisko teistä ihanteellinen ajatus ja toimisiko se? Omat koulut,oma vapaus ylläpitää omaa kulttuuria,ilman et joutuu selittelemään muille..en tiedä,tuli vaan mieleeni,mitä ajattelet haavekuvastani ? Nyt ei tarvi vastata,et Hailuoto ois sopiva,minä en pilkkaa nyt ollenkaan.
aivan
Haluan vain sanoa, että sinällään ajatus olisi toteutuskelpoinen. Ongelmia kuitenkin syntyisi romanien sukuriidoista. Joutuisi hyvin tarkkaan katsomaan, ketä minnekin asutetaan.
Kyllä periaatteesa ois ihanne valtio.Samallalailla valittas asukkaatko monacossa.sinnekää ei kaikki halukkaat pääse.Jos eläis ihmisiksi pääsis kansalaiseks...hmm...oiken ajattelen,se ois hieno asia.omamaa.
jospa noista ei ole harmia tuollapuolen, täällä on jo mummot ja papat kärsineet tarpeeksi, annetaan heillekkin jokin rauha
Romanikansan maa.Siellä kunnioitetas Jumalaa ! Eikä olis valtaväestön hallitus tyyliä.Meillä olis KUNINKASKUNTA ! Voisin mielelläni olla yksi hoviherroista.(vitsi vitsi) Ja heeei tästähää vois kehitellä vaikka mitä ! Jokanen vaa miettimään ja ajatukset tänne.Millaine olisi sinun mielestä SINUN KOTIMAASI ?SE,missä ois HYVÄ asua ja olla.
MIE HALUAN OMAN ROMANI MAAN .SEN NIMEKSIVOIDAAN LAITTAA ROMANO. ROMANO-Land mahtavaaaaaaa
Tähän kysymykseen vastaan laajemmin iltapäivällä, kun on aikaa. Siinä olikin laajahko kysymys, muttta olen tutkinut asiaa.
t. Mirkku
Vastaan tuohon Venäjän kaaleita koskevaan kysymykseesi iltapäivällä, nyt pitää joutua espanjan kurssille, josta olen jo myöhässä ja kuubalainen opettaja on vihainen.
Olen kirjoittanut yliopistolla esseen "Romanielämä Suomessa ja Venäjällä" (venäjäksi) ja suureksi ylpeydekseni se on julkaistu Voronezhin yliopiston tieteellisessä julkaisussa, joten kerron Sulle Venäjän kaaleista, kun taas pääsen koneen äärelle.
Hyvää alkanutta päivää!
t. Mirkku
Inkeriläiset eivät ulkonäöltään ja vaatetukseltaan poikkea niin paljon valtaväestöstä, että heidät jo kaukaa pystyisi erottamaan valtaväestöön kuulumattomina.
Romanit yleensä taas erottaa jo kaukaa.
Tsaarivallan aikana Venäjän kaaleet viettivät samanlaista kiertolaiselämää kuin kaaleet muuallakin Euroopassa ja Suomessa. Kuitenkin, venäläiset ja ortodoksinen kirkko eivät liiemmin vainonneet romaneja, toisin kuin esim. juutalaisia, joihin tsaari-Venäjällä kohdistettiin aivan kamalia sortotoimia. Poikkeuksena oli Moldovia Etelä-Venäjällä (Moldovia on historian aikana kuulunut sekä Romanialle että Venäjälle) - siellä oli yleistä, että kaaleita myytiin orjiksi ja tämä käytäntö poistettiin lailla vasta v. 1855.
Kaaleet tulivat suurkaupunkeihin Pietariin ja Moskovaan 1800-luvulla. Heihin suhtauduttiin hyvin suopeasti, koska Venäjän kaaleet ovat aina olleet erittäin taitavia tanssijoita ja muusikoita. Oli erityisiä, hyvin kalliita ja korkeatasoisia mustalaisravintoloita, joissa aateliset ja muu korkea-arvoinen väki kävi huvittelemassa ja kuuntelemassa mustalaislauluja.
Lainaan tässä yhteydessä otteen maanpaossa eläneeen ruhtinas Felix Jusupovin muistelmista:
"Pietarin mustalaiskortteli sijaitsi pääkaupungin siinä osassa, josta käytettiin nimitystä saaret, koska se oli rakennettu Nevan kanavien muodostamaan saaristoon.
Ruskeaihoisten, mustatukkaisten ja palavasilmäisten mustalaisten ravintoloissa vallitsi omalaatuinen tunnelma. Miehillä oli yllään kirkkaanvärinen venäläinen paita ja musta, pitkähihainen, kullalla kirjailtu kauhtana. Jalassa oli roimahousut ja pitkävartiset saappaat, päässä leveälierinen hattu.
Naisten puvut olivat aina erittäin värikkäitä. Hame oli pitkä, avara ja runsaasti poimutettu. Olkapäitä peitti liina, pään ympärille oli kietaistu huntu, joka solmittiin niskasta. Esiintyessään iltaisin yleisölle naiset käyttivät samanlaista, joskin vielä loisteliaampaa asua, jota he täydensivät alkukantaisilla koruilla. Mustalaisnaisten käynti oli viehkeää, liikkeet kissamaisen notkeat. Useimmat näistä naisista olivat tavattoman kauniita, mutta heidän ylpeytensä esti heitä suvaitsemasta minkäänlaista lähentelyä, ellei siitä seurannut avioliittolupaus.
Mustalaisten elämä oli hyvin patriarkaalista ja täynnä loukkaamattomia perinteitä. Heidän luokseen ei menty etsimään seikkailuja vaan kuuntelemaan heidän lauluaan. Vieraat otettiin vastaan suuressa salissa, jonka seiniä kiersivät divaanit. Huoneen keskiosassa oli pikkupöytiä, joitakin nojatuoleja sekä usein tuolirivejä. Valaistus oli aina kirkas, sillä ilmehdintä, jolla mustalaiset tehostivat lauluaan, vaati runsaasti valoa.
Kantavieraat tilasivat itselleen samppanjaa ja valitsivat mieleisensä kuorot tai laulajat. Suurinta osaa mustalaisten lauluista ei ole koskaan kirjoitettu muistiin, ne olivat periytyneet sukupolvelta toiselle jo ammoisista ajoista. Jotkut niistä ovat surumielisiä tai sentimentaalisia ja kuvastavat koti-ikävää. Toiset taas ovat iloisia ja miltei pirullisen raisuja. Kun esitettiin juomalaulu, joku mustalaisista kulki vieraitten joukossa jaellen tarjottimelta samppanjakuppeja. Jokaisen oli tyhjennettävä omansa yhdellä kulauksella.
Ohjelma jatkui keskeytyksettä läpi vuorokauden, kun yksi kuoro oli lopettanut, toinen astui sen sijalle. Silloin tällöin laulu vaihtui tanssiksi, ja kengänkantojen pauke korosti musiikin hillitöntä rytmiä.
Tanssien, laulujen ja salaperäisten mustalaisnaisten luoma ilmapiiri sekoitti järjen ja tunteen. Kukaan ei voinut jäädä kylmäksi sen vaikutukselle. Jotkut vieraat, jotka olivat tulleet paikalle viettämään muutaman tunnin, unohtuivat sinne vuorokausiksi ja menettivät satumaisia summia".
Monet venäläiset aatelismiehet todella rakastuivat mustalaisnaiseen ja menivät tämän kanssa naimisiin. Sen vuoksi useissa venäläisissä vanhoissa aatelissuvuissa on romaniverta. Tätä ei mitenkään paheksuttu "piireissä". Tuosta ylläolevasta sait vinkkejä myös Venäjän kaaleitten pukeutumisesta: naiset todella vielä tänä päivänä, ainakin kotioloissa pukeutuvat leveään, moniväriseen hameeseen, joka on tehty silkistä tai puuvillasta. Alushameita voi olla useita. Pusero muistuttaa jonkin verran suomalaisten kaaleen naisten röijyä, mutta siinä on aina leveät hihat ja usein avara kaula-aukko.
Nykyisin kaaleen miehet pukeutuvat Venäjällä kuten kaajeet: kuitenkin koruja voi olla enemmän ja talvella usein komeat turkit.
Paita voi olla kirkkaanvärinen ja usein sen päällä on musta liivi.
Vallankumouksen myötä katosivat mustalaisravintolat, koska varakkaat ihmiset joko lähtivät maanpakoon, teloitettiin, tuli voimaan ruokapula ja säännöstely eikä kellään ollut aikaa ja varaa käydä ravintoloissa. Kuitenkin neuvostovallan alkuvuodet olivat sikäli suotuisia kaaleille, että valtio perusti erityiskouluja, joissa annettiin opetusta kaaleen kielellä, romanikielinen sanomalehti ilmestyi ja Moskovaan perustettiin maailman ainoa ammattimainen mustalaisteatteri "Romen". Tämä hyvä aika päättyi kuitenkin Stalinin valtaantuloon - hän oli sitä mieltä, ettei romaneja voinut sanoa virallisesti vähemmistökansaksi, koska heiltä puuttui oma osavaltio. Kaaleet työnnettiin kaupunkien laitamille, slummeihin tai laitettiin pakkotyöhön ja kiertolaiselämä kiellettiin. Kuitenkaan kaaleita kohtaan ei kohdistettu sen kummempaa vainoa: Stalinin aikana terrorin kohteeksi saattoi joutua kuka tahansa, yhtä hyvin venäläinen, juutalainen, ja erityinen vaino kohdistettiin eteläisten tasavaltojen asukkaisiin sekä suomensukuisiin kansoihin, kuten ylemmissä viesteissä on todettukin. Natsi-Saksan miehitettyä suuren osan Neuvostoliittoa Venäjän kaaleet jakoivat juutalaisten kohtalon: massateloitukset ja keskitysleirit.
Myös Stalinin jälkeen Neuvostoliiton johto suhtautui hyvin välinpitämättömästi romaneihin, he elivät yhteiskunnan pohjalla ja hyvin kurjissa oloissa. Nyt kun Venäjä on muuttunut markkinatalousmaaksi ja uusrikkaat ovat ilmestyneet, on perustettu uudelleen mustalaisravintoloita, mutta ne tarjoavat tietysti työtä vain pienelle osalle. Valitettavasti tämä on johtanut siihen, että Venäjällä kaaleet ovat sekaantuneet huume- ja muuhun ei-toivottuun bisnekseen. Toisaalta myös kaaleet ovat järjestäytyneet elinolojensa kohentamiseksi viralliseksi liitoksi, joka ajaa romaniväestön oikeuksia. Tai oikeastaan yhdistyksiä on useampiakin. Romanikielen ja -kulttuurin opetusta annetaan Moskovan valtionyliopistossa professori Demetrin johdolla, joka itse on romanitaustainen.
Venäjällä on noussut voimakas kansalliskiihkoinen ja uusfasistinen liikehdintä, jonka vaino kohdistuu vähemmistökansallisuuksiin, nykyisin myös kaaleisiin. Tämä vaikeuttaa suuresti kaaleiden mahdollisuuksia edetä yhteiskunnassa. Valtio ei tee mitään näiden äärioikeistolaisten riehunnalle ja vähemmistökansojen suojelemiseksi, itse asiassa hiljaisesti tukee tätä liikettä, vaikka ei avoimesti.
Kaaleitten tavat Venäjällä poikkeavat jonkin verran Suomen kaaleitten tavoista. Yhteistä ovat puhtaussäännöt, mutta esim. nuorten yhteenmeno ei ole häpeällistä, vaan se tapahtuu sopimalla julkisesti, usein "puhemiehen" välityksellä kahden suvun välillä ja häät vietetään komeasti. Ennen oli tapana, että sulhasen perhe maksoi ns. morsiusmaksun tytön perheelle, mutta näin ei käsittääkseni enää ole.
Jokaisella alueella, jossa asuu kaaleita, toimii ns. vanhojen miesten neuvosto (Kris Romano), joka ratkoo riita-asiat ja muut tärkeät asiat perheiden ja sukujen välillä. Kris Romanon puheenjohtajana on alueen päämies (vajda;sakiboskiro), joka on aina vanhempi, varakas ja kunnioitettu mies. Vajdan sana on laki alueen romaneille, ja hän toimii yhteyshenkilönä kaaleiden ja viranomaisten välillä.
Toivottavasti tästä sait jotain tietoa, jos jotain jäi puuttumaan, kysy tarkemmin.
t. Mirkku
Ei kukaa jaksa lukee noin pitkää pajatusta.Mutes oot iha hyvä tyyppi,vaikket oikiastaa ookka mikään mirkku..jos mun nimee väännettäis se ois arkku,kauheeeeeta,.
Venäjän kaaleista, jaksaa lukea. Ja kyllä olen ihan Mirkku, todella näin on.
Mutta hyvää jatkoa Sulle.
t. Mirkku
Kiitos paljon vastauksesta.
Juu, ja kyllä minä tosiaan jaksoin tuon lukea vallan mainiosti. Näistä asioistahan halusin tietää, joten kyllä niistä kirjoitettavaa saa löytyäkin enemmän kuin muutama rivi.
Täällä näkyy olevan asioista kiinnostuneita ihmisiä... Mirkku ja hymysuu. Hyvä asia =) Kaaleet onkin monesti niin erikoisia ettei mikään tunnu kiinnostavan.