Solariassa aurinko paistaa tavalliseen tapaan, ja aurinkorannat ovat suosittuja joka puolella ulottuvuutta. Jos joku työnantaja käskee miestä töihin, voi tämä huikata "Kiitos kaunis, mutta tämä poika lähtee ulos!"
Naiset laittautuvat upean naköisiksi hurmatakseen lihaskimppuja tämän häikäisevän auringonpaisteen alla. - Aurinko ei kuitenkaan läpäise punaisia verhoja kuninkaallisen linnan kolmannen salin ikkunassa.
Tai jos sitä voi saliksi sanoa. Kuin pientä makuuhuonetta olisi venytetty joka ilmansuuntaan niin että se oli paisunut hervottomaksi. Tässä huoneessa nukkuu Solarian kuningatar Stella.
"Nyt ylös, armaani! Aurinko on jo korkealla..." Huutaa huoneeseen astunut mies jolla on lyhyet ruskeat hiukset ja ystävällinen hymy. Samainen mies rientää vetämään verhot ikkunan edestä.
"EIJEI, VERHOT KIINNI!" Huutaa Stella, hyppää sängystä ja hölkkää sulkemaan verhoja. Kuitenkin liian myöhään, valkea valo välähtää ja Stella äkkää Solarian kuuluisimman juorulehden toimittajan syreenipuussa ikkunan takana. Vartijat kiskovat innokkaasti kuvia räpsivän miekkosen alas ja vievät pois. Stella saa tilaisuuden ja kiskoo verhon kiinni. "Voi Brandon, mitä menit tekemään!" Stella valittaa itkuisella äänellä ja istuu nojatuolille. Brandon katsoo kaunista vaimoaan jolla on lyhyeksi leikatut hiukset ja silkkinen yöpuku. "Vain yksi harmiton paparazzi, niistä ei kannata välittää," sanoo Brandon ja istahtaa Stellan vierelle. Stellan kalpeat kasvot loistivat silkka murhetta. "Vain yksi harmiton? Vain yksi HARMITON? Huomisessa lehdessä on nyt ruma kuva minusta! kaheaa!"
Brandon silitti vaimonsa päätä. Stella oli piilotellut palatsissa jo ikuisuuksia kun SE oli alkanut näkyä. "Olet Solarian kaunein koskaan, olisit iloinen koska saat kuvasi juorulehteen," kuiskasi Brandon. Stella pudisti kiivasti päätään ja osoitti vatsaansa joka pullotti suurena pallona yöpuvun alta. "Tämä on ongelmani! En voi lähteä minhinkään ennen kuin lapsi on syntynyt! Sitten alkaa pikadieetti ja..." Stella piti Brandonille luennon kaikesta mahdollisesta. Kun hän oli lopettanut, Brandon nousi ylös. "Stella, tarvitset ulkoilmaa!" hän sanoi. Stella torjui tälläiset ajatukset ja ajoi Brandonin pois huoneestaan. Sitten hän tarkisti että verho oli visusti kiinni ja siirtyi tietokoneensa ääreen.
"SpaceChat..." Mutisi Stella ja avsi sähköpostinsa kirjauduttuaan sisään. Chatti oli kallis hankinta, mutta siten hän piti yhteyttä muihin winxeihin (tosin, eihän Stellalla kuningattarena ollut rahapulaa).
Stella tuhahti kun huomasi ettei Flora ollut taaskaan vastannut hänen vistiinsä. Stella kirjoitti hänelle saman tien uuden jossa pohti syvällisesti lapseensa liittyviä asioita ja pohti nimiä. Sitten Stella kirjoitti Musalle ja pahoitteli paljastaneensa hänen sähköposti-osoitteensa lehdistötilaisuudessa. Stella oli kovemman luokan kirjoittaja, joten hän lähetti myös Bloomille selonteon itsestään ja kysyi kuulumisia. Tosin Bloom oli ollut Skyn kanssa valtiovierailulla Solariassa pari viikkoa aikaisemmin. Mitäs siitä. Tecnalle Stella ei jaksanut kirjoittaa...
Stella nousi tuoliltaan ja käveli ympäri huonettaan. Se oli ympäröity vaatekaapeilla joten tilaa oli vapaata seinätilaa oli vähän. Stella avasi F-7 kaapin (Brandon oli numeroinut ne) ja otti esille pari kaunista hametta. Stella yritti ahtaa niitä päälleen mutta eihän niistä kumpikaan mahtunut. Hän käveli kiroten kaapin Ö-10 luokse ja otti esille hameen joka oli suunniteltu odottaville äideille. "Miten ISO..." Stella parkaisi ja puki rätin päälleen. Se sopi loistavasti.
Stella laittoi itsensä niin kauniiksi kuin pystyi valtavan meikki ja koruvarastonsa avulla. Sitten hän tyytyi vain kävelemään ympyrään, mitä ihmettä hän tekisi yksinään?
Stella pysähtyi kun ravaaminen kävi hänelle liian raskaaksi ja katsahti vaistomaisesti ovea kohti. Hän käveli sen luo, kurotti kohti ovenkahvaa... "Ei Stella, et voi näyttäytyä!" Stella äyskähti itselleen ja kääntyi pois ovesta. Näin hän oli hetken, kunnes kiusaus voitti ja Stella avasi oven.
Hänen makuuhuoneensa ovi aukesi läntiselle käytävälle jonka kullatut tukipilarit olivat häikäisevän kauniit. Stella sai vähän väriä kasvoilleen kultauksen heijastaman auringonvalon ansiosta ja lähti hivuttautumaan eteenpäin seinän vieressä, välttäen ikkunoita. Ikkunan tullessa vastaan Stella konttasi sen ali - ihan kuin ulkopuolella olisi vilahtanut kamera. Kun Stella nousi taas kävelemään, häntä vastaan tuli hovineito. "Oih, teidän korkeutenne!" Hovineito huudahti. "Näytätte säteilevältä!" Stella kavahti ja tuli ajatelleeksi oliko tämä vain pilkkaa siksi että hän oli ottanut väärän-sävyiset kengät. Stella katsahti jalkoihinsa todetakseen asian itse - mahdontonta, vatsa oli edessä. "ÄÄÄÄÄRRRRSYTTÄVÄÄ!" Stella parahti ja jatkoi säikähtäneen hovineidon ohitse välittämättä siitä että tämä oli nähnyt hänet. Nyt Stella ei edes jaksanut varoa ikkunoiden paparezzeja. Valot välähtelivät siellä täällä aina kun Stella kulki ikkunan ohitse. "Olen tuhon oma," mutisi Stella.
Hän oli ajatuksissaan kulkenut ruokasalin edustalle, jota vahti hovimestari numero 6. Hovimestari oli myös ilahtunut Stellan näkemisestä ja kehui hänen ulkonäköään. Stella tiesi tämän olevan valetta, eihän kuningatarta sanota rumaksi päin naamaa. "Tahtoisitteko syödä aamiaisen ruokasalissa, teidän armonne?" kysyi Hovimestari. "Kyllä kyllä, heippa," Stella sanoi ja kulki hänen ohitseen. Oli outoa nähdä taas salin suuri ja pitkä pöytä, sillä Stella oli syönyt aamiaisensa huoneesaan jo viikkoja. Brandon oli onneksi syönyt aikaisemmin joten Stella sai olla rauhassa. Hän istuutui pöydän päähän ja tiuski apulaistarjoilijalle mitä tahtoisi syödä. Tarjoilija kehui myös hänen ulkonäköään (uskollisia alamaisia...) ja toi Stellan eteen suuren tarjottimen jonka valikoimaan kuului mm. kananmunia, salaattia, puuroa, kaviaaria ja Solarian parasta leipää.
Stella söi hiljaisena ja ajatuksiinsa uppoutuneena. Stella päätti ensin syödä vain salaattia, mutta ajatteli sitten lasta ja päätti ahmaista kaiken. Stella olisi tietysti iloinen lapsestaan heti syntymän jälkeen, mutta sitä ennen se oli vain ulkonäkökysymys. Stella pyöritteli ajatusta päässään edestakaisin, kunnes haukkasi leipää turhautuneena. "Auts, mitä tässä on..." Stella mutisi ja katsoi leipäänsä. Sen sisältä pilkotti jotain valkoista. Stella otti veitsen ja sahasi sämpylän auki, ja otti sieltä paperilapun. Lappu kuului näin:
-----------
Hänen korkeutensa näyttää upealta! Onnittluni pian syntyvästä esikoisesta!
Parahin terveisin, Auqust, pääkokki.
-----------
Stella tärisi raivosta, kaikki tosiaan nauroivat hänelle selän takana ja väittivät hänen olevan kaunis... Hän söi nopeasti loppuun ja katosi ovesta (hovimestarin tauko oli onneksi alkanut).
Stella suunnisti aurinko-torniin jossa hän saisi luultavasti olla rauhassa. Suurimmalla osalla henkilökuntaa oli onneksi tauko, joten Stella pääsi livahtamaan torniin huomaamattomasti. Torni oli pieni ja sinne mahtui van pari ihmistä kerrallaan, mutta näköala oli huikea. Tornista näki koko Solarian joka kylpi kauniisti auringossa. "Minäkin voisin mennä ulos jos en olisi näin hirveän näköinen..." Stella mutisi ja istahti tornin lattialle ihailemaan näköaloja.
Silloin Brandon istui hänen vierelleen, niin yhtäkkiä kuin aina. Stella käänsi katseensa pois. "Voi Brandon, olen niin hemmetin ruma!" Hän parkaisi ja nojasi tukipilariin. Brandon nauroi itsekseen. "Halusin näyttää sinulle tämän lehden, se painettiin välittömästi ja aijotaan julkaista tänään illalla," Hän sanoi ja ojensi Stellalle juorulehden. Stella katsoi sen kansikuvaa joka esitti hyvin kaunista naista ikkunan takana. Naisella oli kultaiset hiukset ja satumainen puku päällään. "Mu-mutta tämähän näyttää vähän minulta..." Stella mutisi. Brandon nauroi nyt avoimesti ja kietoi toisen kätensä Stellan ympärille. "Se OLET sinä, rakkaimpani. Et ole ruma vaikka lihoisit hiukan. Päin vastoin, se ei ole ollenkaan haitaksi."
Stella halasi Brandonia ja lehti putosi lattialle. Aurinko kultasi sen kannen.
Naiset laittautuvat upean naköisiksi hurmatakseen lihaskimppuja tämän häikäisevän auringonpaisteen alla. - Aurinko ei kuitenkaan läpäise punaisia verhoja kuninkaallisen linnan kolmannen salin ikkunassa.
Tai jos sitä voi saliksi sanoa. Kuin pientä makuuhuonetta olisi venytetty joka ilmansuuntaan niin että se oli paisunut hervottomaksi. Tässä huoneessa nukkuu Solarian kuningatar Stella.
"Nyt ylös, armaani! Aurinko on jo korkealla..." Huutaa huoneeseen astunut mies jolla on lyhyet ruskeat hiukset ja ystävällinen hymy. Samainen mies rientää vetämään verhot ikkunan edestä.
"EIJEI, VERHOT KIINNI!" Huutaa Stella, hyppää sängystä ja hölkkää sulkemaan verhoja. Kuitenkin liian myöhään, valkea valo välähtää ja Stella äkkää Solarian kuuluisimman juorulehden toimittajan syreenipuussa ikkunan takana. Vartijat kiskovat innokkaasti kuvia räpsivän miekkosen alas ja vievät pois. Stella saa tilaisuuden ja kiskoo verhon kiinni. "Voi Brandon, mitä menit tekemään!" Stella valittaa itkuisella äänellä ja istuu nojatuolille. Brandon katsoo kaunista vaimoaan jolla on lyhyeksi leikatut hiukset ja silkkinen yöpuku. "Vain yksi harmiton paparazzi, niistä ei kannata välittää," sanoo Brandon ja istahtaa Stellan vierelle. Stellan kalpeat kasvot loistivat silkka murhetta. "Vain yksi harmiton? Vain yksi HARMITON? Huomisessa lehdessä on nyt ruma kuva minusta! kaheaa!"
Brandon silitti vaimonsa päätä. Stella oli piilotellut palatsissa jo ikuisuuksia kun SE oli alkanut näkyä. "Olet Solarian kaunein koskaan, olisit iloinen koska saat kuvasi juorulehteen," kuiskasi Brandon. Stella pudisti kiivasti päätään ja osoitti vatsaansa joka pullotti suurena pallona yöpuvun alta. "Tämä on ongelmani! En voi lähteä minhinkään ennen kuin lapsi on syntynyt! Sitten alkaa pikadieetti ja..." Stella piti Brandonille luennon kaikesta mahdollisesta. Kun hän oli lopettanut, Brandon nousi ylös. "Stella, tarvitset ulkoilmaa!" hän sanoi. Stella torjui tälläiset ajatukset ja ajoi Brandonin pois huoneestaan. Sitten hän tarkisti että verho oli visusti kiinni ja siirtyi tietokoneensa ääreen.
"SpaceChat..." Mutisi Stella ja avsi sähköpostinsa kirjauduttuaan sisään. Chatti oli kallis hankinta, mutta siten hän piti yhteyttä muihin winxeihin (tosin, eihän Stellalla kuningattarena ollut rahapulaa).
Stella tuhahti kun huomasi ettei Flora ollut taaskaan vastannut hänen vistiinsä. Stella kirjoitti hänelle saman tien uuden jossa pohti syvällisesti lapseensa liittyviä asioita ja pohti nimiä. Sitten Stella kirjoitti Musalle ja pahoitteli paljastaneensa hänen sähköposti-osoitteensa lehdistötilaisuudessa. Stella oli kovemman luokan kirjoittaja, joten hän lähetti myös Bloomille selonteon itsestään ja kysyi kuulumisia. Tosin Bloom oli ollut Skyn kanssa valtiovierailulla Solariassa pari viikkoa aikaisemmin. Mitäs siitä. Tecnalle Stella ei jaksanut kirjoittaa...
Stella nousi tuoliltaan ja käveli ympäri huonettaan. Se oli ympäröity vaatekaapeilla joten tilaa oli vapaata seinätilaa oli vähän. Stella avasi F-7 kaapin (Brandon oli numeroinut ne) ja otti esille pari kaunista hametta. Stella yritti ahtaa niitä päälleen mutta eihän niistä kumpikaan mahtunut. Hän käveli kiroten kaapin Ö-10 luokse ja otti esille hameen joka oli suunniteltu odottaville äideille. "Miten ISO..." Stella parkaisi ja puki rätin päälleen. Se sopi loistavasti.
Stella laittoi itsensä niin kauniiksi kuin pystyi valtavan meikki ja koruvarastonsa avulla. Sitten hän tyytyi vain kävelemään ympyrään, mitä ihmettä hän tekisi yksinään?
Stella pysähtyi kun ravaaminen kävi hänelle liian raskaaksi ja katsahti vaistomaisesti ovea kohti. Hän käveli sen luo, kurotti kohti ovenkahvaa... "Ei Stella, et voi näyttäytyä!" Stella äyskähti itselleen ja kääntyi pois ovesta. Näin hän oli hetken, kunnes kiusaus voitti ja Stella avasi oven.
Hänen makuuhuoneensa ovi aukesi läntiselle käytävälle jonka kullatut tukipilarit olivat häikäisevän kauniit. Stella sai vähän väriä kasvoilleen kultauksen heijastaman auringonvalon ansiosta ja lähti hivuttautumaan eteenpäin seinän vieressä, välttäen ikkunoita. Ikkunan tullessa vastaan Stella konttasi sen ali - ihan kuin ulkopuolella olisi vilahtanut kamera. Kun Stella nousi taas kävelemään, häntä vastaan tuli hovineito. "Oih, teidän korkeutenne!" Hovineito huudahti. "Näytätte säteilevältä!" Stella kavahti ja tuli ajatelleeksi oliko tämä vain pilkkaa siksi että hän oli ottanut väärän-sävyiset kengät. Stella katsahti jalkoihinsa todetakseen asian itse - mahdontonta, vatsa oli edessä. "ÄÄÄÄÄRRRRSYTTÄVÄÄ!" Stella parahti ja jatkoi säikähtäneen hovineidon ohitse välittämättä siitä että tämä oli nähnyt hänet. Nyt Stella ei edes jaksanut varoa ikkunoiden paparezzeja. Valot välähtelivät siellä täällä aina kun Stella kulki ikkunan ohitse. "Olen tuhon oma," mutisi Stella.
Hän oli ajatuksissaan kulkenut ruokasalin edustalle, jota vahti hovimestari numero 6. Hovimestari oli myös ilahtunut Stellan näkemisestä ja kehui hänen ulkonäköään. Stella tiesi tämän olevan valetta, eihän kuningatarta sanota rumaksi päin naamaa. "Tahtoisitteko syödä aamiaisen ruokasalissa, teidän armonne?" kysyi Hovimestari. "Kyllä kyllä, heippa," Stella sanoi ja kulki hänen ohitseen. Oli outoa nähdä taas salin suuri ja pitkä pöytä, sillä Stella oli syönyt aamiaisensa huoneesaan jo viikkoja. Brandon oli onneksi syönyt aikaisemmin joten Stella sai olla rauhassa. Hän istuutui pöydän päähän ja tiuski apulaistarjoilijalle mitä tahtoisi syödä. Tarjoilija kehui myös hänen ulkonäköään (uskollisia alamaisia...) ja toi Stellan eteen suuren tarjottimen jonka valikoimaan kuului mm. kananmunia, salaattia, puuroa, kaviaaria ja Solarian parasta leipää.
Stella söi hiljaisena ja ajatuksiinsa uppoutuneena. Stella päätti ensin syödä vain salaattia, mutta ajatteli sitten lasta ja päätti ahmaista kaiken. Stella olisi tietysti iloinen lapsestaan heti syntymän jälkeen, mutta sitä ennen se oli vain ulkonäkökysymys. Stella pyöritteli ajatusta päässään edestakaisin, kunnes haukkasi leipää turhautuneena. "Auts, mitä tässä on..." Stella mutisi ja katsoi leipäänsä. Sen sisältä pilkotti jotain valkoista. Stella otti veitsen ja sahasi sämpylän auki, ja otti sieltä paperilapun. Lappu kuului näin:
-----------
Hänen korkeutensa näyttää upealta! Onnittluni pian syntyvästä esikoisesta!
Parahin terveisin, Auqust, pääkokki.
-----------
Stella tärisi raivosta, kaikki tosiaan nauroivat hänelle selän takana ja väittivät hänen olevan kaunis... Hän söi nopeasti loppuun ja katosi ovesta (hovimestarin tauko oli onneksi alkanut).
Stella suunnisti aurinko-torniin jossa hän saisi luultavasti olla rauhassa. Suurimmalla osalla henkilökuntaa oli onneksi tauko, joten Stella pääsi livahtamaan torniin huomaamattomasti. Torni oli pieni ja sinne mahtui van pari ihmistä kerrallaan, mutta näköala oli huikea. Tornista näki koko Solarian joka kylpi kauniisti auringossa. "Minäkin voisin mennä ulos jos en olisi näin hirveän näköinen..." Stella mutisi ja istahti tornin lattialle ihailemaan näköaloja.
Silloin Brandon istui hänen vierelleen, niin yhtäkkiä kuin aina. Stella käänsi katseensa pois. "Voi Brandon, olen niin hemmetin ruma!" Hän parkaisi ja nojasi tukipilariin. Brandon nauroi itsekseen. "Halusin näyttää sinulle tämän lehden, se painettiin välittömästi ja aijotaan julkaista tänään illalla," Hän sanoi ja ojensi Stellalle juorulehden. Stella katsoi sen kansikuvaa joka esitti hyvin kaunista naista ikkunan takana. Naisella oli kultaiset hiukset ja satumainen puku päällään. "Mu-mutta tämähän näyttää vähän minulta..." Stella mutisi. Brandon nauroi nyt avoimesti ja kietoi toisen kätensä Stellan ympärille. "Se OLET sinä, rakkaimpani. Et ole ruma vaikka lihoisit hiukan. Päin vastoin, se ei ole ollenkaan haitaksi."
Stella halasi Brandonia ja lehti putosi lattialle. Aurinko kultasi sen kannen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiva. Meneekö vielä kauan että loput tulevat? Ovat niin hauskoja mutta niin pitkiä että meinasin nukahtaa. :)
Niin pitkiä? Meinasin raastaa hiukset päästäni kun huomasin että Stellan tarinasta tuli näin lyhyt! xD
joo, mutta älä lyhennä. Milloin seuraavatulee? *odottaa, odottaa, odottaa, odottaa,...*
Mahtava,upea,häikäsevä tarina.*Ylistää minizyä*xD
*nolo*