Mietin just

Ikää on kertynyt lähemmäs 30 ja kaipuuta seurustelusuhteeseen olisi kovasti. Yksinelämistä on kestänyt jo kovin kauan. Sopivaa kumppania ei ole vaan tullut vastaan. Mietin kysymyksiä: tulenko aina olemaan yksin?, uskaltaisinko hankkia lapsia yksin?, pitäisikö minun luopua siitä mielikuvasta, että tulisin vielä joskus elämään parisuhteessa?. Mistä sen tietää mitä eteen tulee, mutta kun elämä junnaa paikoillaan siitä on tullut sellainen paikalleen jämähtänyt olo. Ihmiset ympärillä pariutuneet ja itse on jäänyt jälkijunaan siitä kyydistä. Tiedetään tämä on tällaista valitusta, mutta asia pyörii mielessä, joten päätin sen tänne kirjoittaa.
4820
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Ei kolmekymppinen mikään ikäloppu ole, seurustelusuhteen kannalta. Lapsentekoa kannattaa jo alkaa miettiä, koska munasolut vanhenee kokoajan ja lisää ei tule. Mut sit taas voi olla vielä vaikeampi etsiä tyttöystävää jos on yh. Siinä sitä onkin ratkaistavaa mikä on tärkeintä. Seurustelemaan pääset jokatapauksessa, etsivä löytää varmasti ennemmin tai myöhemmin. Mitä pikemmin sen parempi.

Äänestä
  • "munasolut vanhenee koko ajan ja lisää ei tule".
    Siis tämäpä yllättävä väite naisen biologiasta, paitsi jos olet mies...

    Äänestä

  • pistari ei läpi kirjoitti:

    "munasolut vanhenee koko ajan ja lisää ei tule".
    Siis tämäpä yllättävä väite naisen biologiasta, paitsi jos olet mies...

    Kyllä se vaan niin on, että munasolut on munasarjoissa koko aikuisen elämän, eikä niitä niitä lisää tule joka kuukausi niinkuin kuukautiset.

    Äänestä

Jahka pääset sen ohi, sinusta tulee fantastinen, itsesi kanssa sinut oleva elämästä nauttiva kaunis nainen joka vetää puoleensa naisista parhaimmat. Puhkeat kukkaan!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


-Hunaja kirjoitti:

Ikää on kertynyt lähemmäs 30 ja kaipuuta seurustelusuhteeseen olisi kovasti. Yksinelämistä on kestänyt jo kovin kauan. Sopivaa kumppania ei ole vaan tullut vastaan. Mietin kysymyksiä: tulenko aina olemaan yksin?, uskaltaisinko hankkia lapsia yksin?, pitäisikö minun luopua siitä mielikuvasta, että tulisin vielä joskus elämään parisuhteessa?. Mistä sen tietää mitä eteen tulee, mutta kun elämä junnaa paikoillaan siitä on tullut sellainen paikalleen jämähtänyt olo. Ihmiset ympärillä pariutuneet ja itse on jäänyt jälkijunaan siitä kyydistä. Tiedetään tämä on tällaista valitusta, mutta asia pyörii mielessä, joten päätin sen tänne kirjoittaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu