Ikää on kertynyt lähemmäs 30 ja kaipuuta seurustelusuhteeseen olisi kovasti. Yksinelämistä on kestänyt jo kovin kauan. Sopivaa kumppania ei ole vaan tullut vastaan. Mietin kysymyksiä: tulenko aina olemaan yksin?, uskaltaisinko hankkia lapsia yksin?, pitäisikö minun luopua siitä mielikuvasta, että tulisin vielä joskus elämään parisuhteessa?. Mistä sen tietää mitä eteen tulee, mutta kun elämä junnaa paikoillaan siitä on tullut sellainen paikalleen jämähtänyt olo. Ihmiset ympärillä pariutuneet ja itse on jäänyt jälkijunaan siitä kyydistä. Tiedetään tämä on tällaista valitusta, mutta asia pyörii mielessä, joten päätin sen tänne kirjoittaa.
Mietin just
-Hunaja
4820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kolmekymppinen mikään ikäloppu ole, seurustelusuhteen kannalta. Lapsentekoa kannattaa jo alkaa miettiä, koska munasolut vanhenee kokoajan ja lisää ei tule. Mut sit taas voi olla vielä vaikeampi etsiä tyttöystävää jos on yh. Siinä sitä onkin ratkaistavaa mikä on tärkeintä. Seurustelemaan pääset jokatapauksessa, etsivä löytää varmasti ennemmin tai myöhemmin. Mitä pikemmin sen parempi.
"munasolut vanhenee koko ajan ja lisää ei tule".
Siis tämäpä yllättävä väite naisen biologiasta, paitsi jos olet mies...
Kyllä se vaan niin on, että munasolut on munasarjoissa koko aikuisen elämän, eikä niitä niitä lisää tule joka kuukausi niinkuin kuukautiset.
Jahka pääset sen ohi, sinusta tulee fantastinen, itsesi kanssa sinut oleva elämästä nauttiva kaunis nainen joka vetää puoleensa naisista parhaimmat. Puhkeat kukkaan!