Juups, eli meijän tyttö on 1v.4kk. Tähän asti on paljolti nukutettu illalla yöunille. Haluaa aina käden pinnikseen. Eli pitää roikkua pinniksen laidalla. :/
Kauan oon harkinnu ja aikonu unikoulua tassuttelu-periaatteella, mut aina oon siirtäny. Nyt toissapäivänä aloitin sen vähän puolivahingossa ja nythän se on pakko viedä loppuun asti, kun on kerta alotettu.
Mutmut... Eikös tän homman pitäis helpottua aina joka ilta? Musta tuntuu, että tää on vaan vaikeutunut. Nytkin musta tuntuu, että tyttö huutaa tuolla paljon isommin ja loukkaantuneemmin,ku eilen tai toissailtana. Miten saan potkua ja määrätietoisuutta jatkaa tätä hommaa? En halua kuitenkaan kiusata lastani turhan päiten. :(
Kauan oon harkinnu ja aikonu unikoulua tassuttelu-periaatteella, mut aina oon siirtäny. Nyt toissapäivänä aloitin sen vähän puolivahingossa ja nythän se on pakko viedä loppuun asti, kun on kerta alotettu.
Mutmut... Eikös tän homman pitäis helpottua aina joka ilta? Musta tuntuu, että tää on vaan vaikeutunut. Nytkin musta tuntuu, että tyttö huutaa tuolla paljon isommin ja loukkaantuneemmin,ku eilen tai toissailtana. Miten saan potkua ja määrätietoisuutta jatkaa tätä hommaa? En halua kuitenkaan kiusata lastani turhan päiten. :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinun on oltava määrätietoinen ja luja ja luotettava. Eli hoidat loppuun sen minkä olet aloittanut. Pahinta mitä voit tehdä on lopettaa kesken. Silloin lapsellesi jää kuva, että olet kuin tuuliviiri, jonka riittävällä kiukuttelulla saa käännettyä. Et kiusaa lastasi vaan toimit hänen parhaakseen. Mistä ihmeestä monelle vanhemmalle on tullut se käsitys, ettei lapselle saisi tuottaa pahaa mieltä? Vanhempien tehtävä on opettaa lapselle, ettei maailma pyöri hänen ympärillään vaan hän on osa maailmaa!
Lapsesi testaa nyt sinua, eikä hän saa missään tapauksessa voittaa. Ota supernannyn taktiikka käyttöön. Olet lasten huoneessa, muttet ota lapseen mitään kontaktia. Nostat vain takaisin sänkyyn. Et sano mitään vaikka mikä olisi. 1-2 yötä on kitinää sitten lapsi toteaa, että voi nukkua.
Ehdottomasti aion viedä tämän loppuun, enkä aio jättää kesken. Määrätietoisuus ja johdonmukaisuus on erityisen tärkeää.
Olen käynyt "tassuttelemassa" aina pikkuhiljaa kasvavin väliajoin ja pyrkinyt olemaan ottamatta muuta kontaktia, kuin sitä "tassukontaktia". Siitä olen itsestäni ylpeä, miten olen ollut rauhallinen, pitkäjännitteinen ja lempeä. Mieheni tuella olen pystynyt olemaan myös luovuttamatta.
Miten tuo supernannyn taktiikka? Sitä mietin, että oppiiko lapsi siihen, että samassa huoneessa on oltava joku, kun hän nukahtaa, vai oppiiko hän nukahtamaan yksin? Nyt olen tehnyt niin,että olen lähtenyt kokonaan huoneesta pois. Huone ei ole pimeä, ovi on auki ja tyttö kuulee pieniä kodinääniä. Ajattelin, että näin hän tuntee kuitenkin olonsa turvalliseksi.
Olisiko lisää ohjeita ja vinkkejä? :)
P.S. Tänään tyttö nukahti 8minuutin väliajan kohdalla (väliä kasvatettu minuutti kerrallaan lähtien yhdestä minuutista). Jospa tää tästä lähtis sujumaan!
Ihan oikea tekniikka. Kolme ekaa yötä on vaikeimmat ja sitte helpottaa. Jos lapsi on nyt tottunu siihen että poistut huoneesta niin jatka samalla tavalla. Tänään voit pitää jo sen ensimmäisen tauon ennen ku palaat huoneeseen pidempänä, esim 5min. Huomenna 10min ja ylihuomenna 15min. Vaikka tuskin niinä iltoina sinne enään tarvii palata.
siis mitä noi tarkoitaa? unikoulu ja tassuttelu? mullakaan tyttö ei nuku öitä kunnolla. nousee seisomaan... kun yrittää laittaa takas seläleen ja tutin suuhun ei muutakun uudestaan pystyyn ja itkemään... sitten olen käynyt laittamassa maitoa...sit kullä nukahtaa... joskus herää vain kerran, mut joskus taas montakin kertaa...!!!!