Olen niin onnellinen :) mieheni vihdoin on valmis yrittämään lasta!! Vauvakuume on ollut hillitön, oman lapsen kaipuu aivan tuskaisa. Mies ei kuitenkaan ole ollut valmis. Kovin olen yrittänyt olla painostamatta ja antaa miehelle aikaa. Se tuotti tulosta!! Tänään ensimmäisen kerran jätimme ehkäisyn pois. Ihanaa ihanaa ihanaa! Toivottavasti meille pieni ihme ilmoittelee tulostaan pian. Miten voi olla näin täydellisen onnellinen olo!!
Piti tulla tänne purkamaan tätä hillitöntä iloa! Mies ei vielä halua muille puhua että yritetään vauvaa, joten tänne pääsen sentään hieman purkamaan tätä olo, varmaan halkeisin jos ei keskustelu palstaa olisi :)
Piti tulla tänne purkamaan tätä hillitöntä iloa! Mies ei vielä halua muille puhua että yritetään vauvaa, joten tänne pääsen sentään hieman purkamaan tätä olo, varmaan halkeisin jos ei keskustelu palstaa olisi :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hienoa. Ja onneksi olkoon. Kuinka kauan meni aikaa, että miehesi oli loppujen lopuksi valmis yrittämään lasta? Itse kamppailen asian kanssa. Olisin valmis, mutta mieheni omien sanojensa mukaan ei ole. Tuntuu, että hän ei koskaan olisi valmis, hän ei koskaan ota puheeksi lapsia yms. Mä en tiedä, miten pystyy oleman painostamatta...kun tuntuu, että mitään ei tule pitkään aikaan tapahtumaan, jos en ota aihetta puheeksi...:/
Vinkkejä;)?
Aika lailla se vuosi siihen meni kun aloin vihjailemaan että täällä suunnalla on vauvakuumetta ilmassa :)
Eniten kyllä taisi se vaikuttaa että saatiin elämä sellaiselle mallille että on hyvät perusteet vauvalle. Eli meillä molemmilla on vakityöt, omistusasunto jossa on tarpeeksi tilaa (lainaa on kyllä), säästöjä jonkin verran, oma auto, hyvät välit perheisiimme. Siskollani on 1v2kk tyttö ja toinen sisko myös on alkanut ilmaista halua vauvalle niin vähän sellainen ympäristön painostus :D
Ja sitten se kun ihan kädestä pitäen selitin miehelle että olen valmis lapseen ja olen miettinyt paljon asioita jo valmiiksi. Eli olen jo säästänyt valmiiksi kun haluan olla kotona kunnes lapsi on 2v, olen ottanut selvää kaikista tuista mitä tulee, kestovaipoista ja kertisvaipoista, vauvan ruoista yms. Ilmaisin että ymmärrän mihin tässä ollaan menossa ettei tämä nyt ole vaan mikä tahansa päähän pisto ja ohi menevä juttu.
Vielä viime viikolla mies sanoi että 'sitten kun sen aika on' on kysäisin vauva asiasta. Sitten kun oltiin makuuhuoneessa ryhtymässä hommiin ja otin laatikosta kumia niin mies totesi ettei me niitä enää tarvita :) Oli kuulemma päättänyt että Juhannus on hyvä aika aloittaa vauva projekti :)
Noo, mulla on mennyt tässä kohta se vuosi, että olen ilmoitellut, että lasta haluaisin. Mullakin on tässä ihan hyvin asiat, valmistun nyt jouluna ja töitä on vaikka millä mitalla(sh). Muttamutta, en tiiä, katsotaan nyt sitten, että millon mieheni oikein lasta alkaa haluamaan...pitää vaan jaksaa odottaa. Pelottaa itseä vaan ajatus, että kun syö pillereitä, että jos niitä ei ajoissa lopeta, niin raskautumisessa itsessään kestää kauan aikaa..mitä täälläkin on lukenu tarinoita.
Nooh, mutta tsemppiä teille:) Kiva kuulla, että jossakin suunnalla taas aletaan odottamaan jospa se vauva tulisi.
Tuosta kun sanoit että jännittää se pillereiden syöminen, niin itse lopetin ne noin kuukausi sitten kun olin viimeisen levyn syönyt. Ilmoitin miehelle ettei minusta enää hyvältä tunnu hormooneja syödä, että ne loppuu kun on kaikki ostetut syöty. Sitten tuli siirtyminen kondoomeihin. Olisiko mies inhonnut niitä niin paljon että vauva-ajatus ei enää tuntunut niin pahalta :D no ei kai, mutta minuakin mietitytti tuo pitkään hormoonivalmisteiden käyttö.
Vaikka sanotaan ettei pillereillä välttämättä ole vaikutusta ja eivät ole haitallisia yms, niin kyllä silti mietityttää että kuinka terveellisiä ne loppujen lopuksi on. Pumpata nyt itsensä täyteen hormooneja vuosikausia... Alkoi jotenkin etomaan kokoajatus. Muutenkin kun puhutaan että syödään liikaa antibiootteja ja muita lääkkeitä niin... No joo off the topic :D
Oletteko minkä ikäisiä muuten? Minä 23 ja mies 26. Vaikuttaisiko se asiaan että mies ei ole vielä saanut tarpeeksi mennä ja olla, pelottaa vastuu lapsesta ja että elämä loppuisi siihen?
Noh ei näitä asioita oikein voi hoputtaakaan. Kyllä vielä joskus :)
No mä oon 22, ja mieheni on 23. Tässä tosiaan ollaan myös puhuttu, että lopettasin pillerit. MIestä kumminkaan ei oikeen inspaa se, että käytettäs kumia..en tiiä,mikä siinä niin vaivaa. No toisaalta onhan se niin että pillerit on miehelle, "se helpoin tapa" ehkäistä...vaikka muakin oikeesti etoo jo koko pillerit. En tiiä, muttaku ne oon muutenki alottanu niin musta tuntuu, että sänkyhommat ei oo kiinnostanu pitkään aikaan...pakkopullaa suurinpiirtein, joka on myös mulle itelle aika moinen ongelma..ne hormoonit ei tosiaankaan oo mikään hyvä juttu:D Mullakin olis vielä yksi ostettu pillerilaatta jäljellä, oon kyllä myös puhunu lopettamisesta, mutta mitään "aamenta"(heh:D) en oo saanu...voisin tänään ottaa puheeksi:D
:) voi, mutta tosiaan ei näissä asioissa voikkaan kiirehtiä..se on vaan harmi, että joutuu omien tuntemuksien kanssa kamppailemaan, ja kun tuntuu, että toista vaan ahdistaa koko ajatus, että ei voi ees yhdesäs miettiä asioita...ja ku kuume on tosiaan kova.
Mukava lukea viestejänne... :)
Meillä hieman sama tilanne: monien ystävieni saatua jo lapsia on minuunkin iskenyt kauhea vauvakuume, mutta mies vaan sanoo, että "joo joo, sitten kun on sen aika" (eli kun hän on saanut vakituisemman aseman havittelemaltaan alalta).
Toisaalta minua on ärsyttänyt se suunnitelmallisuus ja "järkevyys" millä hän on halunnut edetä, ja muutama kuukausi sitten siitä paljon riideltiinkin, mutta toisaalta nyt olen oppinut arvostamaan tätä jämäkkyyttä.
Kuitenkin kun tiedän, että kyllä hän niitä lapsia minun kanssani haluaa, yritän jaksaa vielä malttaa, kunnes ajoitus olisi sitten hänellekin sopiva - oikeastaanhan sen täytyisi myös imarrella, että mies haluaa rakentaa vauvalle mahdollisimman hyvän kodin. :) Ja nyt kun olen lopettanut kyselyn ja ruinaamisen, meillä on makuuhuoneessakin mennyt paljon paremmin. Pillereitä en minäkään halua syödä säännöllisesti, vaan välillä otan vapaakuukausen tai kaksi, jolloin sitten vaan kärvistellään kumien kanssa.
Hän ilmoittaa sitten kun on valmis perheeseen, mun ei auta kuin sopeutua siihen - enhän itsekään haluaisi "perheentyä" painostuksen alla. Toivon ja odotan, että kun lapsemme maailmaan sitten joskus syntyy, on hän sitten molempien vanhempien puolelta hartaasti toivottu, eikä "väsytystaktiikalla" aikaansaatu.
Minä olen 25- ja mieheni 30-vuotias, joten senkään takia en oleta joutuvani odottamaan enää vuosikausia. Hiljaa hyvä tulee... :) Ja naimisiinkin olisi tarkoitus vielä ehtiä ennen lapsia, mutta katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.
Mukavaa kesää ja onnellista odotusaikaa, koittaa se sitten ennemmin tai myöhemmin! :)
:) niin. Veikkaan, että meitä tässä samassa tilanteessa on monia. Mekin ollaan mieheni kanssa menossa nyt syksyllä naimisiin, jospa sitten sen jälkeen saataisiin puhuttua oikeen kunnolla asiasta, tai jospa mieheni itse ottaisi asian puheeksi:) hih. Nojoo, totta, kyllä se odotus palkitaan, sitten joskus. Koitetaan kanssa elää tässä päivä kerrallaan ja edetä tämän asian kanssa rauhallisissa merkeissä, yritän todella olla painostamatta.
Sain eilen keskusteltua pilleriasiaa eteenpäin, sovittiin että syön kolme pillerilaattaa, jotka oon ostanu loppuun ja sitten lopettasin niiden syömisen..hmm..ehkä tää on jo ensi askel tulevaisuuteen...saaas nähdä...:)
Hyvää kesää sinullekkin.
Sama juttu meillä! :) olen niin onnellinen!Mies oli sitä mieltä,että vasta loppuvuodesta jätetään pilsut pois mutta yllättäen antoikin luavn jättä ne nyt jo pois!Maanantaina otin viimeisen pillerin..saapi nähdä kuinka kauan menee,ennenkuin pikkuinen tarraa mukaan