nojuu, tehtiin tällane tarina sitten ajankuluks äsken, että vuorotellen kirjoteltiin kumpikin. Tämä ei ole vakavasti otettava tarina, on vaan tällane vapaa-ajan kulutushommeli, eli ei olla mitenkään tosissamme tämän kanssa ja emme todellakaan panostaneet tähän kamalasti :D Ja tällä tarinalla EI HALUTA LOUKATA KETÄÄN! Ja kiitokset jos jaksatte lukea ja erityiskiitokset jos vielä joku kommentoisi :D
________________________________
Angels are calling
Canelie [tyttö] juoksi Vaahterakadulla. Hänellä oli kiire kotiin, hän ei voisi skipata juhlia mistään hinnasta. Mutta kuinka ollakkaan, hän kompastui ja sylissä ollut laatikollinen tomaatteja murskaantui jalkakäytävälle ja Canelien naamaan, sillä hän tietenkin kaatui niiden päälle. Sattuipa Fatessa [tyttö] kulkemaan tapahtumapaikan ohi. Hän käveli tomaattimurskan viereen (melkeen päälle), kyykistyi, tuijotti murskaa ja sanoi: "Saakohan tuota maistaa?". Maasta noussut Canelie tuli Fatessan luokse ja sanoi: "kyllähän toki, mutta siihen on sekoitettu omenalaardia". Siihen Fatessa: "nomuttajuu, sehän maistuu sittäh hyvältäe".
Canelie ei tuntenut Fatessaa ja hänellä ei ollut aikomustakaan eikä kyllä aikaakaan jäädä tutustumaan. Hänen oli kiirehdittävä OMIIN RIPPIJUHLIINSA. Viimein yltäpäältä ketsupissa oleva Canelie pääsi kotiovellensa ja juuri kun hän oli astumassa sisään, hänen pikkusiskonsa Catharielyn juoksi ulos ja he törmäsivät. Catharielyn kirkaisi: "Heeerranrettatas, mun Puli Franggi-mekkoni meni ihan ketsuppoon!" No Canelie tokaisi: "Se on Paul Frank" "ookoo! Mut silti se meni likasex HEJ DAA!" "läshh"
Fatessa kulki sillävälin katastrofi-alueen ohitse. Siis Catharielynin ja Canelien pihan.. "Hei taas", hän hihkaisi yhä rappusilla seisovalle Canelielle. "Ööh.. Hei! Mminulla on öö rippijuhlat tänään. Haluaisitko tulla?" Canelie vastasi. "No kyllä! Kiitos kutsusta! Käyn vaihtamassa juhlavaatteet, asun tässä ihan lähellä", Fatessa innostui ja lähti ylittämään katua.. Vastaan tuli Fatessan veljen kamuli Ari joka oli voittanut Idolsin. Hän oli lenkillä uudet lenkkivaatteensa päällä. Fatessa oli ollut ihastunut Ariin jo siitä asti kun oli tietoinen veljensä kaveruudesta Aria kohtaan, mutta nyt Fatessa järkyttyi kun ihastuksensa huusi: "Möee Fatessa, päätin paljastaa jo tässä vaiheessa että oon homo ja menin velijes kanssa naimissiin, tai no, häät on ensi viikol. Ancharo on mulle just se oikee!" Fatessa henkäisi yhden kerran ja juoksi sen henkäisyn voimin koko matkan kotiinsa. (n.500m) Hän ryntäsi yläkertaan omaan huoneeseensa ja pamautti oven lukkoon. Tyttö rojahti sängylle ja purskahti itkuun. "Miten hän voi tehdä sen minulle, tiesihän hän varmaan että rakastin häntä, vaikka levybisnes viekin paljon aikaa", Fatessa mietti. Kohta ovi avautui ja Arihan se siellä oli. Fatessa vaan sanoi:"Mene pois", mutta Ari vaan tuli tytön viereen ja sanoi: "Leikkiähän mä vaan laskin. Katosh, huumorin kautta pitää aina kulkee. Tiiänhän mä että sä oot muhun rakastunu". Fatessa tuijotti Aria kyyneleittensä läpi. Hän oli yhtäaikaa vihainen, helpottunut ja todella onnellinen. Sitten hän halasi Aria pitkään, todella pitkään.
Samaan aikaan toisaalla: Canelie odotti Fatessaa. Olihan kulunut jo lähes puoli tuntia siitä kun tytöt tapasivat. Canelie lähti hädissään etsimään Fatessaa, mutta rekka tuli ja Canelie jähmettyi ja rekka ajoi hänen päältään.
Salama iski ja ukkonen jyrähti. Fatessa havahtui halauksestaan; hän oli unohtanut kenties uuden ystävänsä rippijuhlat. "Helvetti sentään" hän pauhasi. Sitten Fatessa juoksi ulos (juhlavaatteet päällä) ja aivan heidän talonsa edessä kadulla makasi kukas muukuin Canelie. Fatessa juoksi Canelien vierelle ja hengästyi niinkin lyhyestä matkasta. Hänen sydämensä hakkasi kovemmin kuin koskaan. Hän polvistui Canelien luokse ja kokeili tämän pulssia. Canelie tuntui kylmältä, kuolleelta kalalta. "Ei.." Fatessa nosti katseensa. Siinä hän sitten seisoi rankkasateessa, tukka märkänä ja sotkussa ja meikit levinneenä. Ari juoksi hänen luoksensa ja aloitti: "Mmitä helv..", mutta Fatessa nosti toisen kätensä Aria kohti jotta hän vaikenisi ja sulki silmänsä. "Ei.. ei.. tämä ei ole todellista.." Sitten joku pizzakuski ajoi skootterillaan ohi eikä huomannut ketään heistä. Kuravesi vain loiskui Canelien ruumiin päälle. "EI!!!" Fatessa mylvi ja kohotti kätensä ja katseensa taivaalle ja sieltä tuli enkelijoukko ja nosti Fatessan ja Arin ja Canelien taivaaseen. Ari yritti hiukan keventää tunnelmaa: hän rupesi laulamaan omaa kappalettaan nimeltä Angels are calling.
________________________________
Angels are calling
Canelie [tyttö] juoksi Vaahterakadulla. Hänellä oli kiire kotiin, hän ei voisi skipata juhlia mistään hinnasta. Mutta kuinka ollakkaan, hän kompastui ja sylissä ollut laatikollinen tomaatteja murskaantui jalkakäytävälle ja Canelien naamaan, sillä hän tietenkin kaatui niiden päälle. Sattuipa Fatessa [tyttö] kulkemaan tapahtumapaikan ohi. Hän käveli tomaattimurskan viereen (melkeen päälle), kyykistyi, tuijotti murskaa ja sanoi: "Saakohan tuota maistaa?". Maasta noussut Canelie tuli Fatessan luokse ja sanoi: "kyllähän toki, mutta siihen on sekoitettu omenalaardia". Siihen Fatessa: "nomuttajuu, sehän maistuu sittäh hyvältäe".
Canelie ei tuntenut Fatessaa ja hänellä ei ollut aikomustakaan eikä kyllä aikaakaan jäädä tutustumaan. Hänen oli kiirehdittävä OMIIN RIPPIJUHLIINSA. Viimein yltäpäältä ketsupissa oleva Canelie pääsi kotiovellensa ja juuri kun hän oli astumassa sisään, hänen pikkusiskonsa Catharielyn juoksi ulos ja he törmäsivät. Catharielyn kirkaisi: "Heeerranrettatas, mun Puli Franggi-mekkoni meni ihan ketsuppoon!" No Canelie tokaisi: "Se on Paul Frank" "ookoo! Mut silti se meni likasex HEJ DAA!" "läshh"
Fatessa kulki sillävälin katastrofi-alueen ohitse. Siis Catharielynin ja Canelien pihan.. "Hei taas", hän hihkaisi yhä rappusilla seisovalle Canelielle. "Ööh.. Hei! Mminulla on öö rippijuhlat tänään. Haluaisitko tulla?" Canelie vastasi. "No kyllä! Kiitos kutsusta! Käyn vaihtamassa juhlavaatteet, asun tässä ihan lähellä", Fatessa innostui ja lähti ylittämään katua.. Vastaan tuli Fatessan veljen kamuli Ari joka oli voittanut Idolsin. Hän oli lenkillä uudet lenkkivaatteensa päällä. Fatessa oli ollut ihastunut Ariin jo siitä asti kun oli tietoinen veljensä kaveruudesta Aria kohtaan, mutta nyt Fatessa järkyttyi kun ihastuksensa huusi: "Möee Fatessa, päätin paljastaa jo tässä vaiheessa että oon homo ja menin velijes kanssa naimissiin, tai no, häät on ensi viikol. Ancharo on mulle just se oikee!" Fatessa henkäisi yhden kerran ja juoksi sen henkäisyn voimin koko matkan kotiinsa. (n.500m) Hän ryntäsi yläkertaan omaan huoneeseensa ja pamautti oven lukkoon. Tyttö rojahti sängylle ja purskahti itkuun. "Miten hän voi tehdä sen minulle, tiesihän hän varmaan että rakastin häntä, vaikka levybisnes viekin paljon aikaa", Fatessa mietti. Kohta ovi avautui ja Arihan se siellä oli. Fatessa vaan sanoi:"Mene pois", mutta Ari vaan tuli tytön viereen ja sanoi: "Leikkiähän mä vaan laskin. Katosh, huumorin kautta pitää aina kulkee. Tiiänhän mä että sä oot muhun rakastunu". Fatessa tuijotti Aria kyyneleittensä läpi. Hän oli yhtäaikaa vihainen, helpottunut ja todella onnellinen. Sitten hän halasi Aria pitkään, todella pitkään.
Samaan aikaan toisaalla: Canelie odotti Fatessaa. Olihan kulunut jo lähes puoli tuntia siitä kun tytöt tapasivat. Canelie lähti hädissään etsimään Fatessaa, mutta rekka tuli ja Canelie jähmettyi ja rekka ajoi hänen päältään.
Salama iski ja ukkonen jyrähti. Fatessa havahtui halauksestaan; hän oli unohtanut kenties uuden ystävänsä rippijuhlat. "Helvetti sentään" hän pauhasi. Sitten Fatessa juoksi ulos (juhlavaatteet päällä) ja aivan heidän talonsa edessä kadulla makasi kukas muukuin Canelie. Fatessa juoksi Canelien vierelle ja hengästyi niinkin lyhyestä matkasta. Hänen sydämensä hakkasi kovemmin kuin koskaan. Hän polvistui Canelien luokse ja kokeili tämän pulssia. Canelie tuntui kylmältä, kuolleelta kalalta. "Ei.." Fatessa nosti katseensa. Siinä hän sitten seisoi rankkasateessa, tukka märkänä ja sotkussa ja meikit levinneenä. Ari juoksi hänen luoksensa ja aloitti: "Mmitä helv..", mutta Fatessa nosti toisen kätensä Aria kohti jotta hän vaikenisi ja sulki silmänsä. "Ei.. ei.. tämä ei ole todellista.." Sitten joku pizzakuski ajoi skootterillaan ohi eikä huomannut ketään heistä. Kuravesi vain loiskui Canelien ruumiin päälle. "EI!!!" Fatessa mylvi ja kohotti kätensä ja katseensa taivaalle ja sieltä tuli enkelijoukko ja nosti Fatessan ja Arin ja Canelien taivaaseen. Ari yritti hiukan keventää tunnelmaa: hän rupesi laulamaan omaa kappalettaan nimeltä Angels are calling.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja miksi noin huolimatonta tekstiä yhdessä pötkössä?
olla nuorison mieleistä tekstiä.
Jep, nuorten ihmisten kirjoittamaa tekstiä, sen huomaa. Ja tuossahan sanottiin, että tämä ei ole vakavasti otettava tarina, vaan "vapaa-ajan kulutushommeli". :) Mikäs siinä, jos haluaa kirjoittaa jotain pientä omaksi ilokseen, tuskin tarkoitus on julkaista.
Sehän on kiva, että on mielikuvitusta. Tämä tarina on ilmeisesti saanut inspiraation eräästä tietystä biisistä. Itsekin joskus saan ideoita musiikista. (Tiesittekin varmaan, että Ari on omistanut kyseisen biisin pikkusiskolleen, joka teki itsemurhan? Kun biisissä on tuollainen tarina, niin totta kai se koskettaa ja liikuttaa ja saa ehkä miettimään omia tarinoita.)